02.03.2017

NYKYKULTTUURI-julkaisusarja

uutuudet_117-120.jpg

uutuusjulkaisut nro 120–117

SARJASSA ILMESTYNEET

120. Elämykset kulttuurina ja kulttuuri eläyksininä. Toim. Sanna Karkulehto & Tuuli Lähdesmäki & Juhana Venänäläinen.

119. Sari Östman: ”Millasen päivityksen tästä sais?” Elämäjulkaisijuuden kulttuurinen omaksuminen.

118. Prekarisaatio ja affekti. Toim. Eeva Jokinen & Juhana Venäläinen.

117. Liisa Avelin: Kåren Kellari. Karhulalaisdisko ja sen yhteisöt 1969-1979.

116. Sami Kolamo: FIFAn valtapeli. Etelä-Afrikan jalkapallon MM-kisat 2010 keskitettynä mediaspektaakkelina.

115. Maisemassa. Sukupuoli suomalaisuuden kuvastoissa. Toim. Tuija Saresma & Saara Jäntti.

114. Mikko Carlson: Paikantuneita haluja. Seksuaalisuus ja tila Christer Kihlmanin tuotannossa.

113. Kustaa H. J. Vilkuna: Kapina kampuksella.

112. Ilana Aalto: Isyyden aika.

111. Katja Mäkinen: Ohjelmoidut eurooppalaiset.

110. Marjo Kamila: Katsojana ja katsottuna.

109. Tommi Römpötti: Vieraana omassa maassa.

108. Antti-Ville Kärjä & Kai Åberg (toim): Tango Suomessa.

107. Kaisa Kurikka, Olli Löytty, Kukku Melkas & Viola Parente-Capkova (toim): Kertomuksen luonto.

106. Sirkku Kotilainen, Erkki Vainikkala & Urpo Kovala (toim): Media, kasvatus ja kulttuurin kierto. (Digitaalinen kirja.) 2011. (184 s.)

105. Nina Sääskilahti: Ajan partaalla.

104. Eliisa Pitkäsalo: Kalevalaiset sankarit nykymaailman menossa.

103. Matti Savolainen: Atlantin ylityksiä.

102. Karoliina Lummaa: Poliittinen siivekäs.

101. Erkki Vettenniemi (toim): Hiihto ja häpeä.

100. Outi Fingerroos: Karjala utopiana.

99. Sirkku Kotilainen (toim): Suhteissa mediaan.

98. Irma Hirsjärvi: Faniuden siirtymiä.

97. Eeva Haverinen & Urpo Kovala & Veera Rautavuoma (eds): Cult, Community, Identity.

96. Kaarina Nikunen (toim.): Fanikirja. Tutkimuksia nykykulttuurin fani-ilmiöistä.

95. Kai Åberg & Lotta Skaffari (toim.): Moniääninen mies. Maskuliinisuuden kulttuurinen rakentuminen musiikissa.

94. Tuuli Lähdesmäki: Kuohahdus Suomen kansan sydämestä. Henkilödokumentti diskursiivisena ilmiönä 1900-luvun lopun Suomessa.

93. Eeva Haverinen & Erkki Vainikkala & Tuomo Lahdelma (toim.): Tekijyyden ulottuvuuksia.

92. Tuija Saresma: Omaelämäkerran rajapinnoilla. Kuolema ja kirjoitus.

91. Outi Fingerroos & Jaana Loipponen (toim.): Nykytulkintojen Karjala.

90. Risto Pitkänen (toim.): Taiteilija tutkijana, tutkija taiteilijana.

89. Hanna Lindberg: Vastakohtien Ikea. Ikean arvot ja mentaliteetti muuttuvassa ajassa ja ympäristössä.

88. Mari Pajala: Erot järjestykseen! Eurovision laulukilpailu, kansallisuus ja televisiohistoria.

87. Juha Herkman, Pirjo Hiidenmaa, Sanna Kivimäki & Olli Löytty (toim.): Tutkimusten maailma. Suomalaista kulttuurintutkimusta kartoittamassa.

86. Erkki Vainikkala & Henna Mikkola (toim.): Nykyaika Kulttuurintutkimuksessa.

85. Susanna Paasonen (toim.): Aktivismi. Verkostoja, järjestöjä ja arjen taitoja.

84. Kimmo Jokinen (toim.): Yksinäisten sanat. Kirjoituksia omasta tilasta, erillisyydestä ja yksinolosta.

83. Petri Saarikoski: Koneen lumo. Mikrotietokoneharrastus Suomessa 1970-luvulta 1990-luvun puoliväliin.

82. Milla Tiainen: Säveltäjän sijainnit. Taiteilija, musiikki ja historiallinen kesto Paavo Heinisen ja Einojuhani Rautavaaran teksteissä.

81. Annikka Suoninen: Mediakielitaidon jäljillä. Lapset ja nuoret valikoivina mediankäyttäjinä.

80. Writing and research – personal views. Edited by Marjatta Saarnivaara, Erkki Vainikkala & Marjon van Delft.

79. Tutkija kertojana. Tunteet, tutkimusprosessi ja kirjoittaminen. Toim. Johanna Latvala, Eeva Peltonen & Tuija Saresma.

78. Sanna Kallioinen: Rannalla merirosvon morsiamen kanssa: feminismin, jälkikolonialismin ja australialaisuuden representaatioita.

77. Cybertext Yearbook 2002-2003.

76. Riitta Hänninen: Leikki: ilmiö ja käsite.

75. Markku Eskelinen: Kybertekstien narratologiaa. Digitaalisen kerronnan alkeet.

74. Satu Silvanto: Ecce Homo - katso ihmistä. Valokuvanäyttely kulttuurikiistana.

73. Henna Mikkola: Sukupolvettomat? Nuoret ikäpolvensa kuvaajina.

72. Cybertext Yearbook 2001. Edited by Markku Eskelinen & Raine Koskimaa.

71. Irma Garam: Julkista yksityiselämää - politiikka ja erotiikka yleisön silmin.

70. KIRJA 2010. Kirja-alan kehitystrendit. Toim. Lauri Saarinen, Juri Joensuu, Raine Koskimaa.

69. Sari Charpentier: Sukupuoliusko.

68. Cybertext yearbook 2000. Toim. Markku Eskelinen & Raine Koskimaa.

67. Jaakko Suominen: Sähköaivo sinuiksi, tietokone tutuksi.

66. Kimmo Saaristo: Avoin asiantuntijuus.

65. Otteita kulttuurista. Toim. Maaria Linko, Tuija Saresma & Erkki Vainikkala.

64. Inescapable Horizon: Culture and Context. Edited by Sirpa Leppänen & Joel Kuortti.

63. Reading Cultural Difference. The reception of a short story in six European countries. Edited by Urpo Kovala and Erkki Vainikkala.

62. Pirkkoliisa Ahponen: Kulttuurin kierreportaikossa.

61. Susanna Paasonen: Nyt! Ja ikuisesti - rewind: Häät mediaspektaakkelina.

60. Aki Järvinen: Hyperteoria. Lähtökohtia digitaalisen kulttuurin tutkimukselle.

59. Katja Möttönen: Riitasointuja vai tema con variazioni. Eurooppalainen identiteetti EU:n kulttuuritiedonannoissa.

58. Kai Lahtinen: Vem tillhör teatern?

57. Maaria Linko: Aitojen elämysten kaipuu. Yleisön kuvataiteelle, kirjallisuudelle ja museoille antamat merkitykset.

56. Kimmo Jokinen: Suomalaisen lukemisen maisemaihanteet. (Yhteisjulkaisu Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksen julkaisusarjan kanssa, SoPhi 14.)

55. Olli Löytty: Valkoinen pimeys. Afrikka kolonialistisessa kirjallisuudessa.

54. Aina uusi MUISTO. Kirjoituksia menneen elämisestä meissä. Toim. Katarina Eskola ja Eeva Peltonen.

53. Timo Siivonen: Kyborgi. Koneen ja ruumiin niveltymisiä subjektissa.

52. Raine Koskimaa: Seksiä, suhteita ja murha. Saksalaisia ja suomalaisia tulkintoja Rosa Liksomin kertomuksesta.

50. Raine Koskimaa: Cultural activities in five European countries. Report on a study among high school students and middle-class adults, 1993-1995. (For research use only.)

49. Nainen, mies ja fileerausveitsi. Pienoistutkimuksia Rosa Liksomin kertomuksen vastaanotosta. Toim. Katarina Eskola.

48. Tuija Nykyri: Naiseuden naamiaiset. Nuoren naisen diskoruumiillisuus.

47. Jukka Törrönen: Aito rakkaus maskuliinisessa maailmassa. Harlekin-romanssi ja sen vastaanotto lukiolaisten keskuudessa.

46. Katja Valaskivi: Wataru seken wa oni bakari. Mothers-in-law and daughters-in-law in a Japanese television family drama.

45. Kai Halttunen: Pienkustantajan arkipäivä. Tutkimus julkaisuprosessista ja toimintakulttuurista.

44. Anne Sankari: Kuntosaliruumis. Kappaleita nuorten aikuisten ruumiillisuuksista.

43. Teija Virta: Saippuaoopperat ja suomalaiset naiset.

42. Tuija Modinos: Nainen populaarikulttuurissa. Madonna ja The Immaculate Collection.

41. Uusi aika. Kirjoituksia nykykulttuurista ja aikakauden luonteesta. Kirjoittaneet ja toimittaneet Nykykulttuurin tutkimusyksikön tutkijat.

40. Jukka Kanerva: "Ryvettymisen hyvä puoli..." Suomalainen politiikka ja poliitikot televisiossa.

39. Mieheyden tiellä. Maskuliinisuus ja kulttuuri. Toim. Pirjo Ahokas, Martti Lahti ja Jukka Sihvonen.

38. The Cultural Study of Reception. Edited by Erkki Vainikkala.

37. Annikka Suoninen: Televisio lasten elämässä.

36. Risto Eräsaari: Essays on sources of non-conventional community.

35. Sanna Karttunen: Musiikki kulttuurisessa tietoisuudessa. Kulttuuriset musiikkiskeemat musiikkikirjastonhoitajien puheessa.

34. Katarina Eskola, Kimmo Jokinen & Erkki Vainikkala. Literature and the new state of culture. Research plan for the project "Cultural rules of interpretation in eight European countries".

33. Timo Siivonen: Avantgarde ja postmodernismi. Itsekritiikki ja radikalisoituminen modernissa taideinstituutiossa.

32. Vanguards of modernity. Intellectuals, society and the university. Toim. Niilo Kauppi and Pekka Sulkunen.

31. The first thirty. Summaries of the publications of the Research unit for contemporary culture, nos 1-30. Edited by Urpo Kovala.

30. Maaria Linko: Outo ja aito taide. Ammattikoululaiset ja lukiolaiset kuvataiteen vastaanottajina.

29. Urpo Kovala: Väliin lankeaa varjo. Angloamerikkalaisen kaunokirjallisuuden välittyminen Suomeen 1890-1939.

28. Eija Eskola: Rukousnauha ja muita romaaneja. Suomennetun kaunokirjallisuuden valinta yleisissä kirjastoissa 1880-1939.

27. Päivi Elovainio: The gender fate of women in rural Egypt. The signs of the breakdown of cultural collectivity and the emergence of individualization.

26. Ulrich Beck, Klaus Mollenhauer & Wolfgang Welsch: Philosophie, soziologie und erziehungswissenschaft in der postmoderne. Hrsg. Tapio Aittola und Jürgen Matthies.

25. Kyösti Pekonen: Symbolinen modernissa politiikassa.

24. Maaria Linko: Teatteriesitykset ja julkisuus. Kahdeksan 1980-luvun teatteriesityksen vastaanotto sanomalehdissä.

23. Timo K. Salonen: Konserttimusiikin yleisö makujen kentällä. Tutkimus konserttimusiikin yleisöstä, esimerkkinä Jyväskylän sinfoniaorkesterin yleisö.

22. Sublim Ylevä Sublime. Toimittanut Erkki Vainikkala.

21. Johanna Mäkelä: Luonnosta kulttuuriksi, ravinnosta ruoaksi. Neljä näkökulmaa ruoan sosiologiaan.

20. Juha Lassila: Mitä Suomi soittaa? Hittilistat 1954-87.

19. Anne Raassina: Lukutaito ja kehitysstrategiat. Kolme vuosikymmentä Unescon lukutaitopolitiikkaa.

18. Literature as communication. Edited by Erkki Vainikkala and Katarina Eskola

17. Juha Lassila: Riippumattomat televisiotuottajat. Ohjelmatuotannon uusi rakenne.

16. Reino Rasilainen: Julkaistu ja julkaisematon kirjallisuus. Kotimaisen kaunokirjallisuuden valikoituminen kustannusyhtiössä.

15. Anne Brunila ja Liisa Uusitalo: Kirjatuotannon rakenne ja strategiat.

14. J.P. Roos: Liikunta ja elämäntapa. Nautintoa vai itsekuria.

13. State, culture & the bourgeoisie. Aspects of the peculiarity of the Finnish. Edited by Matti Peltonen.

12. Kimmo Jokinen: Arvostelijat. Suomalaiset kriitikot ja heidän työnsä.

11. Maailmankulttuurin äärellä. Erik Allardt, Stuart Hall & Immanuel Wallerstein. Toim. Katarina Eskola ja Erkki Vainikkala.

10. Heikki Hellman & Tuomo Sauri: Suomalainen prime-time. Tutkimus television uudesta kilpailutilanteesta sekä Yleisradion ja MTV:n parhaan katseluajan ohjelmarakenteesta vuosina 1970-1986.

9. Martine Burgos: Life stories, narrativity and the search for the self. With an introduction by J.P. Roos.

8. The production and reception of literature. A Seminar Report. Edited by Katarina Eskola and Erkki Vainikkala.

7. Liisa Uusitalo ja Juha Lassila: Vanhojen kirjojen kenttä.

6. Juha Lassila: Kultalevyn alkemia. Rockteollisuus musiikin suodattajana.

5. Kimmo Jokinen: Ostajat, lukijat, arvioijat, tukijat. Lukijoiden ja kriitikoiden kirjallisuus suuren muuton jälkeisessä Suomessa.

4. Kimmo Jokinen ja Maaria Linko: Uusi Tuntematon. Rauni Mollbergin ohjaaman Tuntematon sotilas -elokuvan ensi-illan aikainen vastaanotto.

3. Näkökulmia kulttuurin tuotantoon. Väliraportti Kulttuurin markkinat ja merkitykset -projektin tutkimuksista. Toim. Katarina Eskola ja Liisa Uusitalo.

2. Maaria Linko: Katsojien teatteri.Teatterin vastaanotto Helsingin Itäkeskuksen monitoimitalossa.

1. Symbolit. Seminaariraportti. Toim. Katarina Eskola.

 

ABSTRAKTIT JA HINTATIEDOT

 

Nykykulttuuri 116, FIFAn valtapeli

116. Sami Kolamo: FIFAn valtapeli. Etelä-Afrikan jalkapallon MM-kisat 2010 keskitettynä mediaspektaakkelina. (304 s.)

Nykyisiä miesten jalkapallon MM-kisoja voi kutsua keskitetyiksi mediaspektaakkeleiksi. Ne ovat myös merkittäviä vallankäytön areenoita. Kansainvälinen jalkapalloliitto, kisaisäntä ja televisio muodostavat jalkapallon MM-kisojen tuotanto- ja valtakoneiston. Miten valta toimii jalkapallon MM-kisoissa? Millaisia strategioita valtakoneistolla on rakenteiden uusintamiseksi ja omien etujensa ja intressiensä edistämiseksi? Mitä valta tekee näkyväksi ja mitä se jättää näkymättömäksi?

FIFAn valtapeli on Suomen ensimmäinen väitöskirjatason tutkimus jalkapallon MM-kisoista. Se tarkastelee vuoden 2010 Etelä-Afrikan kisoja tuotantokoneiston näkökulmasta kriittisesti, monitieteellisesti ja erilaisia aineistoja yhdistellen. Tutkimuksen kuvaama vallankäyttö kiinnittyy FIFAn julkisivutyöhön, kisaisännän paikkabrändäykseen ja televisioinnin hegemonisoimaan maskuliiniseen ihanneruumiiseen.

Kirjan keskeinen käsite on kameratietoinen performatiivisuus. Se viittaa tunteisiin vetoavan puhuttelemisen etukäteissuunnitteluun. Tutkimus osoittaa, kuinka asioiden suunnitelmallisen ja harkitun esillepanon tavoitteena on tuottaa valtakoneiston toivomaa kollektiivista muistia. Tällaisessa valtapelissä peitellään tapahtuman kyseenalaisia rakenteellisia ehtoja ja negatiivisia yhteiskunnallisia seurauksia.

Hinta 30 € + posti- ja toimituskulut. Tilauksen voi tehdä julkaisusarjan tilauslomakkeella.

Kirja on saatavana myös digitaalisena julkaisuna ja luettavissa Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistossa JYX:issä.

 

 

Nykykulttuuri 115, Maisemassa.

115. Maisemassa. Sukupuoli suomalaisuuden kuvastoissa. Toim. Tuija Saresma & Saara Jäntti. (292 s.)

Maisemalla on merkittävä tehtävä kansallisuutta koskevien käsitysten luomisessa ja ylläpitämisessä. Mutta maisema ei ole vain paikka, vaan paikasta tulee maisema rajaamisen kautta. Rajaus ohjaa katseen maiseman reunoille, kehyksiin ja kehystämiseen. Se näyttää, kenen maisema on, kuka maiseman tekee ja mitä varten. Maiseman rajaaminen on valtaa.

Maiseman käsite viittaa yhtäältä luonnonmaisemaan, toisaalta sen kuvalliseen esittämiseen. Monitieteisessä artikkelikokoelmassa Maisemassa – Sukupuoli suomalaisuuden kuvastoissa analysoidaan kansallisuuden kulttuurisia esityksiä rajattuina maisemina. Visuaalisen kulttuurin, kirjallisuuden, kulttuurimaantieteen ja sukupuolen tutkijat tarkastelevat artikkeleissaan maalauksien, elokuvien, elämäkertahaastatteluiden, romaanien, runojen sekä blogien visuaalisia, tekstuaalisia ja multimodaalisia maisemia. He kysyvät, miten maisemat esitetään ja miten niitä eletään.

Sukupuoli on kirjassa näkökulma maisemaan. Artikkeleissa avataan maiseman esitysten sukupuolittumista, sukupuolen elämisen maisemia ja sukupuolimaisemien historiaa ja nykyisyyttä. Niissä tarkastellaan kansallispukuisen Suomi-neidon ja työtä vieroksuvan maalaismiehen hahmoja, erämaan maskuliinisia sankareita ja mystisiä feminiinisiä luonnonlapsia, naisten ja miesten representaatioita sodassa sekä kollektiivista muistia ja unohtamista.

Kirja on tarkoitettu kaikille sukupuolen, seksuaalisuuden ja kulttuurin kysymyksistä kiinnostuneille. Se sopii kulttuurintutkimuksen, mediakulttuurin, sukupuolentutkimuksen ja taiteentutkimuksen oppikirjaksi.

Sisällys.

Hinta 30 € + posti- ja toimituskulut. Tilauksen voi tehdä julkaisusarjan tilauslomakkeella.

Kirja on saatavana myös digitaalisena julkaisuna ja luettavissa Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistossa JYX:issä.

 

 

Nykykulttuuri 114, Paikantuneita haluja.

114. Mikko Carlson: Paikantuneita haluja. Seksuaalisuus ja tila Christer Kihlmanin tuotannossa. (352 s.)

Homoseksuaalisuuden ja seksuaalisen toiseuden kuvaukset ovat olleet suomalaisessa kirjallisuudessa pitkään kartoittamaton alue. Identiteettipoliittisen ulostulokirjallisuuden perinteen puuttuminen ei ole kuitenkaan estänyt käsittelemästä aihetta. Mikko Carlsonin tutkimus suomenruotsalaisen kirjailijan Christer Kihlmanin tuotannosta pureutuu 1970- ja 1980-luvuilla julkaistuihin teoksiin, joiden ilmestyminen osui kiinnostavaan seksuaalipoliittiseen murroskohtaan.

Millä tavoin normeja rikkova seksuaalisuus suhteutuu kulttuuriseen tilaan? Miten Kihlmanin teokset murtavat seksuaalista kahtiajakoa? Mitä ovat kaapista ulostulon erityiset kulttuuriset reunaehdot, kun suomenruotsalainen kulttuuri vaihtuu latinalaisamerikkalaiseen Argentiinaan?

Monitieteinen kirjallisuusanalyysi hahmottelee kysymystä seksuaalisuuden, tilan, identiteetin ja luokan suhteista niin temaattisen ja kontekstuaalisen kuin lajiteoreettisen ja kerronnallisrakenteellisen analyysin keinoin. Tekstuaalisessa prosessissa kulttuurisesta, temaattisesta ja kerronnallisesta tilasta tulee toisiaan täydentäviä ja toisistaan erottamattomia.

Hinta 30 € + posti- ja toimituskulut. Tilauksen voi tehdä julkaisusarjan tilauslomakkeella.

Kirja on saatavana myös digitaalisena julkaisuna ja luettavissa Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistossa JYX:issä.

 

 

Nykykulttuuri 113, Kapina kampuksella.

113. Kustaa H. J. Vilkuna: Kapina kampuksella. (466 s.)

Ei tullut kumousta. Ei vaikka vasemmistoradikaali opiskelijaliike kapinoi, metelöi ja teki vallankumoustyötä vuosikausia innokkaasti, uhrautuvasti, teorianmukaisesti ja kurinalaisesti.

Opiskelijaradikalismin aikakaudella 1960- ja 1970-luvulla tapahtui paljon. Jyväskylässä opiskelijat taistelivat ja kirjoittivat. He lakkoilivat, polttivat auton ja valtasivat yliopiston päärakennuksen. Opiskelijapolvi seurasi toista. Opiskelijaliike syntyi, tiivistyi, hajosi moneen suuntaan – ja lakkasi.

Tutkimuksessaan professori Kustaa H. J. Vilkuna analysoi opiskelijaradikalismia paikallisena ilmiönä. Hän arvioi opiskelijaliikkeen poliittista kulttuuria, sen synty- ja kehitysprosesseja, rakenteita, identiteettejä, kielenkäyttöä ja yhteiskunnallista merkitystä. Tutkimus on ensimmäinen kattava esitys 1960–1970-luvun opiskelijaradikalismista Suomessa.

Hinta 30 € + posti- ja toimituskulut. Tilauksen voi tehdä julkaisusarjan tilauslomakkeella.

Kirja on saatavana myös digitaalisena julkaisuna ja luettavissa Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistossa JYX:issä.

 

 

Nykykulttuuri 112, Isyyden aika.

112. Ilana Aalto: Isyyden aika. (280 s.)

Isyydestä keskustellaan ikään kuin se olisi perhekohtainen tai yksityisen valinnan kysymys. Tässä kirjassa osoitetaan, että isyys on läpeensä poliittinen ilmiö, jonka määrittely on ollut yhteiskunnallisen kamppailun kohde.

Keskeisin kiistakysymys 1990-luvun isyyskeskustelussa koski sukupuolta: millaisia rajoja isän ja äidin vanhemmuuden välille pitäisi vetää tai miten rajoja voisi purkaa ja millaisia miehiä isien tulisi olla. Tasa-arvopolitiikassa ja ajankohtaispuheenvuoroissa uudenlainen, hoivaava isyys esitettiin miesten suurena mahdollisuutena vapautua rajoittavista roolikahleista. Samanaikaisesti kuitenkin perheasiantuntijoiden kirjoittamissa suosituissa isyysoppaissa varoiteltiin miehiä ryhtymästä pienen lapsen hoitajaksi ja oltiin huolissaan miesten aseman rapautumisesta.

Isyyden aika tarkastelee 1990-luvun isyyskeskustelua sekä julkisuudessa esitettyjen että ”tavallisten” ihmisten esittämien puheenvuorojen näkökulmista. Samalla valotetaan isyydestä käydyn kamppailun argumentointia ja avataan keskustelussa itsestäänselvyyksinä esitettyjä käsityksiä. Purkamisen kohteeksi tulevat esimerkiksi sellaiset aikalaiskäsitteet kuten perinteinen isyys, miehen malli ja isän rooli.

Luotaamalla nykykäsitysten lähihistoriallisia juuria kirja näyttää, kuinka 1990-luvun keskustelun tematiikka, tavoitteet ja huolenaiheet kaikuvat edelleen 2010-luvulla.

Hinta 30 € + posti- ja toimituskulut. Tilauksen voi tehdä julkaisusarjan tilauslomakkeella.

Kirja on saatavana myös digitaalisena julkaisuna ja luettavissa Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistossa JYX:issä.

 

 

Nykykulttuuri 111, Ohjelmoidut eurooppalaiset.

111. Katja Mäkinen: Ohjelmoidut eurooppalaiset. (352 s.)

On sanottu, että integroituvalla Euroopan yhteisöllä ei ole valmiiksi muotoutunutta poliittista kieltä, vaan sen täytyy keksiä sellainen. Yksi uuden kielen uusista sanoista on unionikansalaisuus. Uudissana otettiin virallisesti käyttöön samassa Maastrichtin sopimuksessa, jolla Euroopan unioni perustettiin vuonna 1992. Sopimuksessa myös kulttuuri virallistettiin yhdeksi EU:n politiikkalohkoksi.

Tässä kirjassa kansalaisuutta tutkitaan EU:n kansalaisuus- ja kulttuuriohjelmien kautta. Kansalaisuusmuotoilut eri toimielinten asiakirjoissa ovat osa sitä käsitemurrosta, jossa Euroopan integraatio muokkaa uusiksi käsityksiämme valtiosta, hallinnosta, suvereniteetista – ja kansalaisuudesta.

Keskiössä on kansalaisuuden yhteys kulttuuriin. Kansallisvaltiot muuttuvat globalisaation voimistuessa ja kulttuurisen moninaisuuden kasvaessa. Se on herättänyt kysymyksen, mitä tapahtuu kansalaisuuden ja kulttuurin suhteelle. Entä irtautuuko kansalaisuus tilasta? Politiikkaa, demokratiaa ja identiteettejä tarkastellaan nykyisin transnationaalisissa kehyksissä, ja Euroopan integraatio tuottaa uudenlaisia aluekonstruktioita ja rajanvetoja?

Analysoimalla keskusteluja osallistumisesta, oikeuksista ja identiteetistä EU-asiakirjoissa Katja Mäkinen pyrkii selvittämään, millaiseksi ja kenen vallan välineeksi kansalaisuutta niissä muotoillaan ja miten unionikansalaisuudella vastataan EU:n demokratiavajeeseen ja legitimiteettikriisiin.

Hinta 30 € + posti- ja toimituskulut. Tilauksen voi tehdä julkaisusarjan tilauslomakkeella.

Kirja on saatavana myös digitaalisena julkaisuna ja luettavissa Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistossa JYX:issä.

 

 

Nykykulttuuri 110, Katsojana ja katsottuna.

110. Marjo Kamila: Katsojana ja katsottuna. (490 s.)

”Miksi se haluaa olla opettaja, kun se ei näytä opettajalta?” Opettajat on mielletty tietynlaisen käyttäytymisen ja näyttäytymisen perusmalleiksi, ja siitä poikkeaminen voidaan kokea epäilyttävänä. Tässä tutkimuksessa opettajat ovat toistensa katseiden kohteena ja kertovat, miltä opettajat saavat heidän mielestään näyttää.

Kuva opettajasta on moninainen, osin ristiriitainen. Kouluissa käydään symbolista valtataistelua siitä, minkä näköiset, kokoiset ja millä tavoin pukeutuneet opettajat saavat näkyä. Tutkimus tuo esiin opettajien mielikuviin vaikuttavat perinteet ja ajan kauneusideaalit.  Käsitykset eivät ole vain koulumaailman asioita; ne kertovat aikakauden arvostuksista ja ajankohtaisista yhteiskunnallisista kysymyksistä.

Marjo Kamila on tarkastellut aineistoaan muun muassa visuaalisen kulttuurin tutkimuksen, sosiologian ja sosiaalipsykologian keinoin. Tutkimus tuo näkyväksi opettajan ulkoasun merkityksen osana ammattia ja avaa uusia näkökulmia opettajana olemiseen. Teos kertoo teoreettisesti pätevästi mutta yleistajuisesti siitä, millä tavoin opettajat laittavat toisensa visuaalisesti järjestykseen pelkkien katseiden ja satuttavien sanojen kautta.

Hinta 30 € + posti- ja toimituskulut. Tilauksen voi tehdä julkaisusarjan tilauslomakkeella.

Kirja on saatavana myös digitaalisena julkaisuna ja luettavissa Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistossa JYX:issä.

 

 

Nykykulttuuri 109, Vieraana omassa maassa.

109. Tommi Römpötti: Vieraana omassa maassa. (528 s.)

Road-elokuvat ovat tarinoita irtaantumisista, paoista ja muutoksen toivosta. Tielle kaasuttamisen pohjavireenä on yksilön kamppailu rajoittavia voimia vastaan. Suomessa on tehty road-elokuvia vuodesta 1959 lähtien. Mitä niissä paetaan ja mitä toivotaan? Miksi suomalaisissa road-elokuvissa lähdetään tielle ja mitä tielle lähdöstä seuraa?

Vieraana omassa maassa on ensimmäinen laajasti suomalaista road-elokuvaa ja tiellä kulkemisen elokuvallistamisen merkityksiä luotaava tutkimus. Se tarkastelee tien ja kulkijan esittämistä suomalaisissa road-elokuvissa 1950-luvun lopusta 2000-luvulle elokuvantutkimukselle uudesta, spektaakkelin ideologisen kritiikin näkökulmasta.

Eri vuosikymmenillä tehtyjä road-elokuvia tarkastellaan tekoaikansa kulttuuriin ja yhteiskuntaan kytkeytyvinä vapauden ja vastustuksen kertomuksina ja vallan ja vallattomuuden neuvotteluareenana. Erityisenä kysymyksenä tutkimus pohtii sitä, miten elokuvat eri aikoina loppuratkaisuissaan suhtautuvat yhteisöstä ja sen säännöistä irtaantuneisiin henkilöihin. Keskeisinä tarkastelukohteina on kahdeksan road-elokuvaa, joiden tukena analysoidaan lukuisia muita elokuvia.

Hinta 30 € + posti- ja toimituskulut. Tilauksen voi tehdä julkaisusarjan tilauslomakkeella.

Kirja on saatavana myös digitaalisena julkaisuna ja luettavissa Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistossa JYX:issä.

 

 

Nykykulttuuri 108, Tango Suomessa.

108. Antti-Ville Kärjä & Kai Åberg (toim): Tango Suomessa. (230 s.)

Tangomusiikki ilmiöineen on keskeinen osa suomalaista musiikkikulttuuria. Suomeen tango rantautui jo vuonna 1913, mutta varsinaiseen roihuun tango ilmiönä leimahti 1950- ja 1960-luvuilla. Suomalainen tango on leimautunut perinnekulttuuriksi, joka ei ole kuollut, vaikka sitä ajoittain onkin oltu valmiita hautaamaan: tuoreus on sen vahvuus.

Tässä kirjassa joukko musiikintutkijoita lähestyy tangoa Suomessa useista näkökulmista: historiallisesta, kulttuurisesta, musiikkianalyyttisestä, taloudellisesta ja paikallisesta. Näin kirja pyrkii luomaan kokonaisvaltaista kuvaa suomalaisesta tangokulttuurista ja sen sidoksista suomalaisuuteen. Kirja on ensimmäinen kokonaisvaltainen esitys aiheesta ja tarjoaa pohjan uusille ajatuksille sekä tangosta että Suomesta. Kirja on tarkoitettu kaikille suomalaisesta tangosta kiinnostuneille alan harrastajille ja ammattilaisille.

Sisällys.

Hinta 28 € + posti- ja toimituskulut. Tilauksen voi tehdä julkaisusarjan tilauslomakkeella.

Kirja on saatavana myös digitaalisena julkaisuna ja luettavissa Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistossa JYX:issä.

 

 

Nykykulttuuri 107, Kertomuksen luonto.

107. Kaisa Kurikka, Olli Löytty, Kukku Melkas & Viola Parente-Capkova (toim): Kertomuksen luonto.(308 s.)

Kertomuksen luonto kurkistaa taiteiden tutkimuksen nykyilmiöihin ja uusiin suuntiin. Teoksesta avautuu laaja kirjo lähestymistapoja ja kysymyksenasetteluja kirjallisuuteen, elokuvaan, televisioon ja kuvataiteeseen. Mitä tapahtuu kun lähestymme taideteosta yksityiskohdan kautta? Miten erilaiset äänet pääsevät kuuluviin kirjallisuudessa? Minkälaiset tietämisen ehdot rajaavat tai muokkaavat käsitystämme maailmasta ja tutkimuksesta? Millaiseksi luonnon ja kulttuurin suhde rakentuu posthumanistisessa tutkimuksessa? Miten etiikka kytkeytyy estetiikkaan? Kertomuksen luonto etsii vastauksia ja kysyy uudelleen.

Sisällys.

Hinta 30 € + posti- ja toimituskulut. Tilauksen voi tehdä julkaisusarjan tilauslomakkeella.

 

 


Nykykulttuuri 106; Media, kasvatus ja kulttuurin kierto.

106. Sirkku Kotilainen, Erkki Vainikkala ja Urpo Kovala (toim.) Media, kasvatus ja kulttuurin kierto.(Digitaalinen kirja, 184 s.)

Mediasta on länsimaisissa yhteiskunnissa tullut jatkuvasti vahvempi yhteiskunnallinen vaikuttaja ja toimija. Kun julkisuuden muodot ja niiden väliset rajat ovat samaan aikaan, pitkälti digitaalisten medioiden vaikutuksesta, muuttuneet rajustikin, on syntynyt kulttuurinen tilanne, joka vaatii uusia hahmotustapoja. Tässä kirjassa ’kulttuurin kierron’ uusia muotoja tarkastellaan kulttuurituottajuuden, mediakritiikin ja mediakasvatuksen näkökulmista.

Kirja on digitaalinen julkaisu ja luettavissa Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistossa JYX:issä.

 

 


Nykykulttuuri 105, Ajan partaalla.

105. Nina Sääskilahti: Ajan partaalla. Omaelämäkerrallinen aika, päiväkirja ja muistin kulttuuri. (400 s.)

Päiväkirjan kirjoittaja katsoo sekä menneeseen että tulevaan arvioidessaan elämänsä laatua ja kulkua. Mennyt on saatavilla sivuja taaksepäin selaamalla ja tuleva muistuttaa itsestään seuraavan sivun tyhjinä riveinä. Kirjoituksen aineksina ovat tulevaa koskevat odotukset ja menneisyyttä rakentavat kokemukset sekä niiden väliin avautuvat päivittäiset tapahtumat ja kirjoittamisen hetki.

Tässä tutkimuksessa syvennytään omaelämäkerrallisten tekstien, erityisesti päiväkirjojen, tapaan hahmottaa aikaa. Aineistona ovat kolmen naisen vuosina 1927–1989 kirjoitetut päiväkirjat. Päiväkirjojen aikaa tarkastellaan sekä filosofisesti ja kerronnallisesti että suhteessa ajan kulttuurisiin ulottuvuuksiin ja erityisesti naisten kokemuksiin oman aikansa kulttuurikontekstissa. Henkilökohtaisista kokemuksista avautuu myös näköala pitkän aikavälin maailmankatsomuksellisiin muutoksiin suomalaisessa kulttuurissa. Teos sopii omaelämäkerrallisia tekstejä tutkivien lisäksi historian, etnologian, folkloristiikan, kulttuurintutkimuksen, kirjallisuustieteen, kulttuurihistorian, filosofian ja sukupuolentutkimuksen aloista kiinnostuneille.

Hinta 30 € + posti- ja toimituskulut. Tilauksen voi tehdä julkaisusarjan tilauslomakkeella.

Kirja on saatavana myös digitaalisena julkaisuna ja luettavissa Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistossa JYX:issä.

 

 


Nykykulttuuri 104, Kalevalaiset sankarit nykymaailman menossa.

104. Eliisa Pitkäsalo: Kalevalaiset sankarit nykymaailman menossa. Tutkimus Johanna Sinisalon romaanista Sankarit. (274 s.)

Kansanrunouden maailmassa heeroksilla on tuonpuoleisesta saatuja voimia tai muuten poikkeuksellisia kykyjä. Johanna Sinisalo on romaanissaan Sankarit (2003) siirtänyt kalevalaisia hahmoja nykymaailmaan, ja nämä siirtymät ja niissä muodostuvat merkitykset ovat tämän tutkimuksen aiheena.

Henkilöhahmoihin kiinnittyvien tarinoiden tarkastelu tuo esiin, miten myytin asema ja vaikutukset ovat muuttuneet siirryttäessä myyttisestä maailmankuvasta modernin kulttuurin epäyhtenäisempään ja yksilökeskeisempään todellisuuteen. Sankarien tapaisessa postmodernistisessa romaanissa vanhoja myyttejä ja heeroksia kierrätetään, usein satiirisin ja parodisin vaikutuksin. Niistä on tullut teknistyneen ja medioituneen nykykulttuurin ilmiöitä avaavia vieraannuttamiskeinoja.

Tutkimuksen käsitteistö liittyy myyttitutkimukseen, intertekstuaalisuuteen, feministiseen tutkimukseen, lajiteoriaan ja postmodernin romaanin poetiikkaan. Näin on voitu selvittää myös sitä, kuinka kerrontaan upotetut erilaiset lajityypit antavat henkilöhahmojen tarinoille eri lajien piirteitä. Tarinoiden konstruoinnissa korostuvat henkilöiden keskinäiset suhteet. Temaattisesti keskeisenä kysymyksenä on, millaisia kulttuurisia, poliittisia ja eettisiä, erityisesti kansalliseen ajankuvaan ja sukupuoleen liittyviä merkityksiä ja arvoja Sankareille ominaisessa fantasian ja scifin kehyksessä muodostuu.

Kirjaan sisältyy myös Johanna Sinisalon haastattelu.

FT Eliisa Pitkäsalo toimii Suomen kielen ja kulttuurin yliopistonlehtorina Länsi-Unkarin yliopiston uralistiikan laitoksessa.

Kirja on sarjan ensimmäinen digitaalinen julkaisu ja luettavissa Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistossa JYX:issä.

 

 


Nykykulttuuri 103, Atlantin ylityksiä

103. Matti Savolainen: Atlantin ylityksiä. Amerikkalaisen kirjallisuuden- ja kulttuurintutkimuksen navigointia 1965–1995. (170 s.)

Teoriat muuttuvat paitsi aikaa myös paikkaa myöten. Kirjassa tutkitaan eurooppalaisen, varsinkin ranskalaisen teorian Atlantin ylityksiä. Millaisiksi eräät keskeiset teoriaotteet muotoutuivat yhdysvaltalaisessa yliopistomaailmassa ja kohdatessaan uudet poliittiset ja kulttuuriset haasteet? Tämän muotoutumisen vaikutukset näkyvät vuorostaan muualla.

Ajanjakso on 1965–1995. "Korkean teorian" nousu liittyi kielelliseen käänteeseen ja perustojen horjumiseen, ja sen erilaisten muotojen ja myös vastustamisen tarkastelu ulottuu kielen merkityksiä hajottavasta retorisuudesta valtarakenteiden marxilaiseen analyysiin, afrikkalaisamerikkalaiseen feminismiin ja "orientalismin" symboliseen tuottamiseen Lännessä. Näitä kysymyksiä laajennetaan moneen suuntaan ja niitä pohditaan globaalistuvan maailman yhteyksissä.

Kirjassa osoitetaan selkeästi, kuinka tekstuaalisuuden käsite laajenee kulttuuristen ja poliittisten kysymysten käsittelyyn ja kuinka kirjallisuudentutkimus samalla koskettaa kulttuurintutkimusta. Kirjan omissa näkökulmissa kohtaavat epäilyn ja muistamisen hermeneutiikat. "Teorian jälkeiseksi" mainittuna aikana se muistuttaa sekä teorian että sen paikantamisen jatkuvasta tärkeydestä.

Matti Savolainen on kirjallisuustieteen dosentti ja englantilaisen filologian yliopistonlehtori Tampereen yliopistossa.

Hinta 28 € + posti- ja toimituskulut. Tilauksen voi tehdä julkaisusarjan tilauslomakkeella.

Kirja on saatavana myös digitaalisena julkaisuna ja luettavissa Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistossa JYX:issä.

 

 

Nykykulttuuri 102, Poliittinen siivekäs.

102. Karoliina Lummaa: Poliittinen siivekäs. (372 s.) näyte tiedote

Suomalaisen luontorunouden maisema on aina ollut linnuista rikas. Siivekkäitä ihaillaan runoudessa usein etäällä lentävinä, tai lintu paljastuu jonkun inhimillisen tunteen tai toiveen vertauskuvaksi. 1970-luvulla suomalaisen runouden lintukuvauksessa tapahtui muutos. Linnut tulivat lukijan lähelle kouriintuntuvasti mutta silti eläimellisen vierautensa säilyttäen. Ne alkoivat myös kärsiä ympäristöongelmista todellisten lintujen tavoin.

Poliittinen siivekäs on ekokriittisiä ja posthumanistisia teorioita yhdistävä tutkimus lintujen konkretisoitumisesta, siitä miten linnuista alettiin kirjoittaa lintuina. Suomalaisten runoilijoiden ympäristötietoista linturunoutta suhteutetaan runoutemme traditioon ja 1970-luvun ympäristöpoliittiseen keskusteluun. Keskeiseksi nousee kuitenkin kysymys siitä, millaisin keinoin runoilijat tuovat kulttuurin ulkopuolisiksi mielletyt linnut kulttuurin piiriin, runouteen. Filosofisesti ja poliittisesti kysymys on samalla ihmisten ja ei-inhimillisten olentojen yhteisestä ympäristöstä.

Runouden poliittisilla siivekkäillä on äänekkäät, nälkäiset nokat, metsähakkuita pakenevat siivet, ympäristömyrkkyjen vaurioittamat jalat ja loputtoman arvoitukselliset linnunsilmät.

Karoliina Lummaa on Turun yliopistossa opiskellut kirjallisuudentutkija.

Hinta 30 € + posti- ja toimituskulut. Tilauksen voi tehdä julkaisusarjan tilauslomakkeella.

Kirja on saatavana myös digitaalisena julkaisuna ja luettavissa Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistossa JYX:issä.

 

 

Nykykulttuuri 101, Hiihto ja häpeä.

101. Erkki Vettenniemi (toim): Hiihto ja häpeä. (224 s.) näyte

Lahden MM-hiihdoissa 2001 koettiin vuosisadan toistaiseksi suurin suomalainen mediaskandaali. Suomen joukkueen sankarit antoivat yksi toisensa jälkeen positiivisen dopingnäytteen, ja media villiintyi ennennäkemättömällä tavalla. Jyrkimpien arvioiden mukaan hiihdon ja urheilun ohella kansallinen identiteettikin oli kriisiytynyt.

Tässä kirjassa tutkitaan Lahden tapahtumia ja ennen kaikkea niiden esillepanoa mediassa. Kaksitoista kirjoittajaa tarkastelee urheilua ja kansallista identiteettiä, dopingsääntöjen oikeutusta sekä tiedotusvälineiden tuottamaa häpeäntunnetta. Punnituksi tulee niin mömmöjen olemus kuin mestarihiihtäjän testamenttikin.

Sisällys.

Hinta 30 € + posti- ja toimituskulut. Tilauksen voi tehdä julkaisusarjan tilauslomakkeella.

 

 

Nykykulttuuri 100, Karjala utopiana.

100. Outi Fingerroos: Karjala utopiana. (248 s.)

Karelianismi on kulttuurinen ja poliittinen ilmiö, jonka juuret ovat yli sadan vuoden takana menneisyydessä. Nykyään voidaan puhua uudesta karelianismista, jonka yksi ulottuvuus on Karjala utopiana. Tämä kirja on muistitietotutkimus utopioista ja karelianismista. Tuloksena on epäjatkuvuuksien ja katkosten historiaa Karjalasta. Utooppisella Karjalalla on kahdet kasvot: toisaalta se on abstrakti ja haaveellinen kuvitelma, toisaalta Karjalan poissaolo on todellista ja kokemuksellista. Menneisyyteen sijoittuvat muistot ja tulevaisuuteen sijoittuvat utopiat ovat poissaolon erilaisia ilmaisuja. Nykyisyys on kynnys niiden välillä. Karjalaa tutkitaan myös historiapoliittisena ilmiönä sekä henkilökohtaisella että suurten tapahtumien tasolla. Mitä on tuotu näkyviin ja mitä peitetty? Outi Fingerroos on etnologian dosentti Jyväskylänyliopistossa. Hän on muistitietotutkija ja perehtynyt uuteen Karjala-keskusteluun. Tutkimus yhdistelee kulttuurien tutkimuksen ja historiantutkimuksen menetelmiä, teorioita ja tuloksia.

Hinta 30 € + posti- ja toimituskulut. Tilauksen voi tehdä julkaisusarjan tilauslomakkeella.

 

 

 

 

99

99. Sirkku Kotilainen (toim): Suhteissa mediaan. (247 s.) (ei enää saatavilla)

Miten vihaa puretaan internetin chat-huoneissa? Kuka fanittaa koulumurhaajaa? Miten ihmisiä voitaisiin tukea mediasuhteissaan? Entä miten media voi toimia yhteiskunnallisen osallistumisen resurssina?

Sirkku Kotilaisen toimittama artikkelikokoelma Suhteissa mediaan vastaa yllä oleviin kysymyksiin ja pyrkii herättämään uusia kysymyksiä. Artikkeleissa tehdään kurkistuksia mediasuhteisiin, erityisesti käyttäjien ja kuluttajien vuorovaikutukseen median kanssa. Yleisöyden lisäksi esillä on myös median tuotannon ja tekijöiden näkökulmia.

Erilaiset viestimet tarjolla olevine sisältöineen ovat tulleet osaksi arkeamme. Varsinkin lisääntynyt internetin käyttö on pakottanut meidät määrittämään toimijasuhteemme mediaan monin tavoin. Teoksessa painottuukin yleisöjen toimijuuden näkökulma, joka pyritään osoittamaan tarpeelliseksi esimerkiksi valtamediassa säännöllisesti esillä olevan vaikutuspuheen rinnalla.

Teoksen artikkeleissa tarkastellaan sitä, miten median tuotantotavat, esimerkiksi journalismi pyrkii osallistamaan yksilöitä ja yhteisöjä julkiseen toimintaan. Lisäksi kirjoittajat pohtivat, millaisia kokemuksellisia yleisösuhteita mediakulttuurissa rakentuu. Esillä ovat myös medialukutaidon ja -kasvatuksen kysymykset. Ne ovat tärkeitä, kun pohditaan ihmisten tukemista mediasuhteissaan.

Teoksen kohderyhmänä ovat yliopisto- ja korkeakouluopiskelijat, tutkijat sekä muut aiheesta kiinnostuneet. Artikkelien kirjoittajat ovat median, kulttuurin ja kasvatuksen asiantuntijoita Helsingin, Jyväskylän, Kuopion, Tampereen ja Turun yliopistoista: yhteensä tusina tohtoreita ja dosentteja.

Sisällys.

Kirja on saatavana myös digitaalisena julkaisuna ja luettavissa Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistossa JYX:issä.

 

 

98

98. Irma Hirsjärvi: Faniuden siirtymiä. Suomalaisen science fiction -fandomin verkostot

Suomalaisen science fiction -fandomin näkyvin ilmentymä on vuosittainen Finncon, joka on kasvanut Euroopan suurimmaksi tieteiskirjallisuuden tapahtumaksi. Mutta millainen on sen tekijäjoukko, sf-fandom, ja mitä muuta ilmiöön liittyy? Mistä suomalaiset sf-fanit ovat tulleet? Mikä faneja liikuttaa? Mitä he oikein fanittavat?

Irma Hirsjärven tutkimus suomalaisista tieteisfiktion faneista on pitkittäis- ja poikkileikkaus moni-ilmeisestä suomalaisesta kulttuuri-ilmiöstä, jonka juuret ovat anglo-amerikkalaisessa tieteiskirjallisuuden faniudessa. Kirjassa tarkastellaan kulttuuristen vaikutteiden siirtymistä yleisellä ja henkilökohtaisen kokemuksen tasolla, kirjallisuuden, talouden, organisoitumisen ja tuottamisen kentillä. Tutkimus tuo esiin marginaaliseksi määritellyn genren harrastajien aktiivisen toiminnan ja yhteisöllisyyden sekä sukupolven, sukupuolen ja tieteiskirjallisuuden erityislaadun vaikutukset fandomin muotoutumiseen.

Hinta 30 € + posti- ja toimituskulut. Tilauksen voi tehdä julkaisusarjan tilauslomakkeella.

Kirja on saatavana myös digitaalisena julkaisuna ja luettavissa Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistossa JYX:issä.

 

 

97. Eeva Haverinen & Urpo Kovala & Veera Rautavuoma (toim.): Cult, Communitys, Identity (ei enää saatavilla)

97

Cults have had a crucial cultural role in both premodern, modern and postmodern societies. This is mainly due to the fact that cults involve much more than intense admiration and worship. They are, even today, a powerful means for the construction of communities and identities. They are inseparable from cultural processes at large and work as peeking-holes into the ways cultural meanings are made.

How and why can cults divide and unite? What do cults have to do with tradition, canon, or ideology? In what ways are cults tied up with power and influence? Why do cults still matter?  These are the main questions addressed in this collection of articles, which looks into the role of cultic phenomena in both historical and present-day cultures, combining formerly separate research terrains and thus trying out fresh inroads into the cultural significances of cults.

 

96. Kaarina Nikunen (toim.): Fanikirja.Tutkimuksia nykykulttuurin fani-ilmiöistä

Faniudesta on lyhyessä ajassa tullut sekä näkyvä kulttuuri-ilmiö että kiinnostava ja haastava tutkimuskohde. Samalla kun fanitutkimus on vakiinnuttanut asemaansa tutkimusalueena, se on vähitellen etääntynyt alkuaikojen faniutta oikeuttavasta ja sen erityisyyttä korostavasta tehtävästä. Huomio on siirtynyt faniuden monimuotoisuuteen ja sen rooliin osana virtuaalista, globaalia mediamaailmaa. Nyt tutkimuksessa vahvistuvat myös alueen lähtökohtien kriittinen arviointi ja uusien näkökulmien soveltaminen.

Tämän teoksen artikkeleissa fani-ilmiötä tarkastellaan uusista tai alueella vähemmän käytetyistä näkökulmista. Teemoina ovat medioitumisen ja osallistuvien kulttuurien ohella faniuden suhde leikkikulttuureihin sekä uskontoon ja uskonnollisuuteen,  vertaileva näkökulma faniuteen, fanikulttuurien vaikutus tuotteiden taloudelliseen käyttöarvoon, internetin yleisösuhteessa aiheuttamat muutokset sekä klassikkokirjailijalle omistautunut verkkoyhteisö. Samalla teoksessa luodaan ajankohtaista läpileikkausta Suomessa tehtävästä monitieteisestä fanitutkimuksesta.

Hinta 14 € + posti- ja toimituskulut. Tilauksen voi tehdä julkaisusarjan tilauslomakkeella.

 

95. Kai Åverg & Lotta Skaffari (toim.): Moniääninen mies. Maskuliinisuuden kulttuurinen rakentuminen musiikissa. (ei enää saatavilla)

Artikkelikokoelma Kai Åberg & Lotta Skaffari (toim.) Moniääninen mies - maskuliinisuuden kulttuurinen rakentuminen musiikissa (2008) avaa keskustelua mieheyden rakentumista äänimaailmassa. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen ja Suomen etnomusikologisen seuran yhteistyössä julkaisema artikkelikokoelma käsittelee mieheyttä moninaisesti. Rockin maskuliinisuudesta siirrytään romanien perinnemusiikin teemoihin. 1970-luvun Finnhitsien kautta tarkastellaan maskuliinisia parisuhdestrategioita Metsämökin tontusta Jerry Cottoniin. Katseen kohteena on niin lyyrinen maskuliinisuus ja psyykkinen vampyrismi Verenpisara-yhtyeen sanoituksissa kuin miesäänen käyttö suomalaisessa televisiomainonnassa. Ei-tanssiva mies musiikkivideoissa kohtaa tanssivan Antti Tuiskun ja maskuliinit perinteet toisensa Tuntematon sotilas-elokuvien musiikkivalinnoissa.

Teoksen artikkelit muodostavat moniäänisen, sukupuolittavaa toimintaa analysoivan kuvauksen, joka syventää tietämystä erilaisista ja eri tavoin rakentuvista mieheyden tavoista. Tällaisena se on myös enemmän kuin ajankohtainen, monitieteinen miestutkimuksen kommentti. Myöskään musiikki-ilmiöt eivät ole muusta maailmasta irrallisia, vaan syntyvät, elävät ja tulevat tulkituiksi kontekstissa.

Kirjoittajat:

Antti Ville Kärjä, Turun yliopiston musiikkitieteen lehtori ja Tampereen yliopiston audiovisuaalisen mediamusiikin tutkimuksen dosentti

Atte Oksanen, Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian dosentti

Lotta Skaffari, toiminnanjohtaja ja tanssintutkija

Jarna Soilevuo Gronnero, Oslon yliopiston sosiaalipsykologian laitoksen tutkijatohtori

Heikki Uimonen, Tampereen yliopiston Musiikintutkimuksen laitoksen tutkijatohtori

Susanna Välimäki, Helsingin yliopiston musiikin ja äänellisen kulttuurin tutkija

Kai Åberg, kontiolahtelainen tutkija ja muusikko

Kai Åberg & Lotta Skaffari (toim.) Moniääninen mies. Maskuliinisuuden kulttuurinen rakentuminen musiikissa. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 95. Suomen Etnomusikologisen seuran julkaisuja 17. Jyväskylän yliopisto. 2008. 275 s.

 

94. Tuuli Lähdesmäki: Kuohahdus Suomen kansan sydämestä. 
Henkilödokumentti diskursiivisena ilmiönä 1900-luvun lopun Suomessa. (ei enää saatavilla)

Kuohahdus Suomen kansan sydämestä

Suomeen pystytettiin vuosien 1989–2000 välisenä aikana lähes yhdeksänkymmentä henkilömonumenttia tai -muistomerkkiä. Osa näistä teoksista aiheutti julkista keskustelua, eräät hyvinkin kiivaita debatteja, joissa sanailtiin muun muassa monumentin sopivasta muodosta, oikeasta tulkinnasta, menneisyyden tapahtumien "oikeista" ja "vääristä" muistoista ja erilaisista historian näkemyksistä.

Tuuli Lähdesmäen kirja Kuohahdus Suomen kansan sydämestä pureutuu monumenttien herättämien keskustelujen kautta niille julkisuudessa tuotettuihin merkityksiin. Kirja avaa diskurssianalyysin menetelmällä monumenttikirjoittelun sisältämiä valtarakenteita ja erilaisia tapoja ymmärtää ja jäsentää monumentteja taideteoksina, paikkoina, muistelun välineinä ja yhteisöllisyyden merkitsijöinä. Näin monumenttien monimerkityksisyys, merkitysten muodostuminen ja muodostaminen sekä niihin liittyvät valtahierarkiat, ideologiat, arvot ja kulttuurinen muisti tulevat näkyviksi.

Kirja on saatavana myös digitaalisena julkaisuna ja luettavissa Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistossa JYX:issä.

 

93. Eeva Haverinen, Erkki Vainikkala & Tuomo Lahdelma (toim.): Tekijyyden ulottuvuuksia. (ei enää saatavilla)

 

93.jpg

 

Tekijyys on palannut taiteentutkimuksen ydinkysymysten joukkoon. Tiukasta teoskeskeisyydestä on etäännytty ja intention ja affektin käsitteet ovat saaneet osakseen lisääntyvää huomiota. Myös kontekstien korostuminen ja teknologian vaikutukset ovat herättäneet uusia kysymyksiä tekijästä.

Tekijyyden käsittäminen on muuttunut singulaarisesta pluraaliseksi: tekijä ei ole yksin eikä yksiselitteinen, kuten tämän kirjan artikkelit osoittavat. Tekijä voi olla tietämättömyyden sanansaattaja ja toisaalta myös se, jonka intentiot ovat tärkeitä tutkittaessa taiteen kykyä kantaa ja luoda merkitystä vastaanottajan, tekijän ja tutkijan käsissä.

 

Kirja sisältää puheenvuoroja kirjallisuuden-, kuvataiteen- ja musiikintutkimuksen alueilta.

 

92. Tuija Saresma: Omaelämäkerran rajapinnoilla. Kuolema ja kirjoitus. (255 s., 2. painos) 2007

92

Omaelämäkertaa on alettu narratiivisen käänteen myötä tutkia monilla tieteenaloilla. Omaelämäkertatutkimuksesta on tullut tärkeä kulttuurintutkimuksenkin osa-alue. Se on rikas tutkimuskohde, sillä siinä kiteytyvät kysymykset esimerkiksi kokemuksesta, kielen performatiivisuudesta, subjektista, tekstuaalisuudesta ja toimijuudesta.

Tässä kirjassa Tuija Saresma esittelee omaelämäkertatutkimuksen vaiheita, metodologiaa ja etiikkaa. Hän kehittelee dialogista ja empaattista omaelämäkertojen lukemisen tapaa. Kirjan empiirisenä lähtökohtana on taidekokemuksia kuvaavista omaelämäkerrallisista kirjoituksista tehty tutkimus. Teoreettisesti se pohjaa monitieteiseen omaelämäkertatutkimukseen, kulttuurintutkimukseen ja feministiseen tutkimukseen. Kirjoittaja käy keskustelua myös filosofien, folkloristien, kirjallisuudentutkijoiden, sosiaalipsykologien ja sosiologien kanssa, kaunokirjallisuutta unohtamatta.

Omaelämäkerran tutkiminen tarkentuu kirjassa kuolemaan ja kirjoitukseen rajapintoina. Tuija Saresma tarkastelee kirjoittamista kautta kirjan, mutta näkökulmia vaihtaen: kirjoitus on feminiinistä ja feminististä toimintaa, tutkimuksen metodi ja tiedon tuottamisen keino sekä keino pysyä kiinni maailmassa. Kuoleman ja kärsimyksen teemat ovat läsnä pohdintoina kuoleman kohtaamisesta nykykulttuurissamme, suremisen politiikoista ja suremisen sukupuolesta. Suhteessa kuolemaan kirjoittaminen on aktiivista toimintaa, keino saavuttaa toimijuus kaikennielevän kärsimyksenkin jälkeen.

Hinta 30 € + posti- ja toimituskulut. Tilauksen voi tehdä julkaisusarjan tilauslomakkeella.

Kirja on saatavana myös digitaalisena julkaisuna ja luettavissa Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistossa JYX:issä.

 

91.Outi Fingerroos & Jaana Loipponen (toim.): Nykytulkintojen Karjala. (325 s.) 2007 (ei enää saatavilla)

91.jpg

Kirjan aiheena on Karjalaan paikkana ja käsitteenä kohdistuva nykytutkimus. Miksi Karjala kiinnostaa, kiehtoo tai työntää luotaan yhä uusia tutkijasukupolvia? Kirja on ajatuksellinen ja juonellinen kokonaisuus, jonka punaisena lankana kulkee tarina Karjalasta ja tarinan uudet tulkinnat. Osin tutkijoiden omaelämäkerrallisten reflektioiden höystämät artikkelit lähestyvät aihettaan konkreettisten esimerkkien kautta. Karjala on haluttu tuoda esille tutkimuskohteena, jota voi tarkastella tämän ajan työvälinein, nykykulttuurin läpi katsottuna. Kirjoittajien tavoitteena on ollut lukea Karjalaansa avoimesti, sensitiivisesti, kriittisesti ja epäillenkin. Tuloksena on syntynyt monikollinen Karjala, johon avautuu aina uusi näkymä kunkin kirjoittajan lähestymisen mukaan. Tieteenaloista ovat mukana kulttuurien tutkimus, historiantutkimus, naistutkimus, taidehistoria, kirjallisuudentutkimus, maantiede, arkeologia sekä yhteiskuntapolitiikka.

 

90. Risto Pitkänen (toim.): Taiteilija Tutkijana, Tutkija Taiteilijana. (326 s. 15,00 € + posti- ja toimituskulut) 2007

Nykykulttuuri-julkaisusarjan julkaisu nro 90. Risto Pitkänen: Taitelija tutkijana, tutkija taiteilijana.

Taiteen ja tutkimuksen väliset suhteet ovat liikkeessä. Kirjassa liikutaan näiden suhteiden erilaisissa painotuksissa ja merkityksissä. Kirjoittajat ovat tutkijoita, taiteilijoita ja kriitikoita taiteen ja tieteen eri aloilta.

Teos jakautuu teoriaa, taiteellista tutkimusta ja filosofisia kysymyksiä käsitteleviin osastoihin.

Aiheina ovat maiseman esityksellistäminen, teosprosessin tutkimus ja taiteen materiaalisuus, tietokonemusiikki, arkkitehtuuri, muotoilu, kuvataide, filosofian ja runouden sekä kirjallisuuden ja musiikin kietoutuminen, taiteilijasubjektin paikantuminen, eettinen kohtaaminen ja käytettyjen käsitteiden luonne.

Näkökulmat vaihtelevat tutkimustyön menetelmistä taiteellisen ilmaisun tutkivuuteen ja tutkimukseen taiteen tekemisen momenttina. Kokonaisuus tuo näkyviin ja selventää käytettyjen käsitteiden moniulotteisuutta.

Kirja osoittaa myös, kuinka taiteen ja tutkimuksen tekemisen muutokset liittyvät yleisempään kulttuurin muutokseen.

Hinta 15 € + posti- ja toimituskulut. Tilauksen voi tehdä julkaisusarjan tilauslomakkeella.

 

89. Hanna Lindberg: Vastakohtien Ikea. Ikean arvot ja mentaliteetti muuttuvassa ajassa ja ympäristössä. (307 s.) 2006 (ei enää saatavilla)

89

Vastakohtien Ikea on tutkimus Ikean kuvastojen heijastamasta arvomaailmasta ja sen yhteyksistä ruotsalaiseen 1900-luvun kansankotikulttuuriin. Tutkimuksessa tarkastellaan ristiriitoja, jotka syntyvät, kun Ikean 1900-luvun ruotsalaista kansankotiyhteiskuntaa heijastava ideologia kohtaa 2000-luvun globaalin todellisuuden.  Kuvastojen mainonta saa uusia merkityksiä Ikea-yrityksen nykytodellisuuden muodostamassa tulkintakehyksessä.

Tutkimuksen lähtökohtana on Ikean perustajan, Ingvar Kampradin, vuonna 1976 kirjoittaman Ikean ideologisen testamentin ensimmäinen kohta, jossa Kamprad määrittelee Ikean tuotevalikoiman identiteetin tyypilliseen ruotsalaisuuteen tai tyypilliseen ikealaisuuteen perustuvaksi. Kirjan keskeiseksi kysymykseksi muodostuukin ruotsalaisuuden ja ikealaisuuden suhde ja se, miten sekä muuttuva yhteiskunta että Ikea-yrityksen todellisuus vaikuttavat tyypillisen ruotsalaisuuden ja ikealaisuuden käsitteiden tulkintaan.

 

88. Mari Pajala: Erot järjestykseen! Eurovision laulukilpailu, kansallisuus ja televisiohistoria. (506 s.) 2006 (ei enää saatavilla)

88.jpg

Eurovision laulukilpailu (euroviisut) on ollut näkyvä osa suomalaista televisiokulttuuria vuodesta 1961 alkaen. Kahden televisiokanavan aikaan se oli suureellinen tapaus arkisen ohjelmiston joukossa ja kiistelty suosikkiohjelma. Nykyisin Eurovision laulukilpailulla ei enää ole samanlaista erikoisasemaa vuotuisessa TV-kalenterissa, mutta se herättää yhä vilkkaita mediakeskusteluja. Niissä kansallisuus on ollut keskeinen huolenaihe.

Erot järjestykseen! avaa näkökulman suomalaisen television ja populaarikulttuurin historiaan. Kulttuurintutkimuksen ja feministisen tutkimuksen keinoin tarkastellaan, kuinka Eurovision laulukilpailuun liittyvässä media-aineistossa tuotetaan ja järjestetään eroja.

Miten kansallisuutta rakennetaan muistamisen ja unohtamisen sekä rajanvetojen ja hierarkioiden kautta? Minkälaiset esitykset on toivotettu tervetulleeksi edustamaan Suomea? Miten muodostui tarina Suomen ennätyksellisen huonosta euroviisumenestyksestä? Miten Suomea on paikannettu suhteessa muuhun Eurooppaan? Mitä merkityksiä on liitetty "kansaan" ja sen musiikkimakuun? Miten kuvat Katri Helenasta sinivalkoisena ja Marionista poikkeuksellisen kansainvälisenä esiintyjänä ovat rakentuneet? Mitä puhe kansallisesta häpeästä itse asiassa tarkoittaa? Pajalan analyysi euroviisuhistoriasta ja sen populaareista tulkinnoista jälkikirjoituksineen tarjoaa mahdollisuuden ymmärtää myös tapoja, joilla Lordin yllättävään menestykseen on suhtauduttu.

Teos on ensimmäinen Suomessa tehty euroviisuja käsittelevä väitöstutkimus. Mari Pajala on mediatutkija ja toimii Turun yliopistossa. Pajalan tutkimuksellisia mielenkiinnonkohteita ovat televisiohistoria,  feministinen mediatutkimus ja tunteiden tematiikka.

Kirja on saatavana myös digitaalisena julkaisuna ja luettavissa Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistossa JYX:issä.

 

87. Tutkimusten maailma. Toim. Juha Herkman, Pirjo Hiidenmaa, Sanna Kivimäki & Olli Löytty. (307 s.) 2006 (ei enää saatavilla)

87

Millaista maailmaa tutkimus rakentaa? Mikä on tutkimuksen paikka maailmassa? Mitä voisi merkitä tutkimuksen maailmallisuus?

Kirjan puheenvuoroissa tutkimuksen maailmallisuutta lähestytään yhteiskunnallisuuden, tekstien ja kontekstien poliittisuuden, tekijyyden, median, ruumiillisuuden, monikulttuurisuuden, akateemisten käytäntöjen ja huumorin kautta.

Kirjoituksia yhdistää pyrkimys pitää kiinni siitä, että tutkimus on osa inhimillistä kokemusmaailmaa ja käsittelee ajankohtaisia aiheita, jotka koskettavat muutakin osaa ihmiskunnasta kuin akateemista maailmaa. Maailmallinen tutkimus ei tarkoita, että tutkimusta tehdään maailman ehdoilla vaan että tutkimusta tehdään maailmasta ja maailmassa, mutta tutkimuksen ehdoilla.

Teoksessa kulttuurintutkimuksen tilaa ja suuntaviivoja hahmottaa laaja joukko suomalaisen kulttuurintutkimuksen kentällä toimivia tutkijoita.

 

86. Erkki Vainikkala & Henna Mikkola (toim.): Nykyaika Kulttuurintutkimuksessa. (ei enää saatavilla)

86.jpg

Miten määritellään "nykyaika"? Mitä on digitaalisen kulttuurin tutkimus? Entä fanitutkimus? Mitä tarkoitetaan aikalaisanalyysillä ja luovalla luokalla? Millainen asema on feministisellä kulttuurintutkimuksella tieteenalaperheessä? Miten kulttuuriteollisuuden klassisten teoreetikoiden ajatukset sopivat nykypäivään? Millaiset teokset ovat aiheuttaneet Suomessa kulttuurikiistoja ja mistä niissä on oikeastaan ollut kysymys? Mitä tutkii postkolonialismista kiinnostunut kirjallisuudentutkija? Entä mikä on uskonnon paikka nykykulttuurissa?

Tässä teoksessa joukko eri tieteenalojen tutkijoita vastaa näihin ja moniin muihin nykyajan ilmiöihin liittyviin kysymyksiin oman alansa ja tutkimusaiheensa näkökulmasta. Artikkeleita yhdistää kulttuurintutkimuksellinen ote ja kiinnostus kulttuurin monimuotoisuuteen meillä ja muualla. Kirja sisältää myös katsauksen kulttuurintutkimuksen suuntiin ja muutoksiin Birminghamin koulukunnasta siihen, mitä kulttuurintutkimuksella tänä päivänä tarkoitetaan.

Kirja on puheenvuoro tutkijoiden keskusteluun ja sopii myös johdatukseksi kulttuurintutkimukseen opiskelijoille ja kaikille nykyajasta kiinnostuneille.

 

85. Susanna Paasonen (toim.): Aktivismi. Verkostoja, järjestöjä ja arjen taitoja. (270 s. 15,00 € + posti- ja toimituskulut) 2005

85

Kirja koostuu yhdestätoista aktivismin merkityksiä, muotoja ja mahdollisuuksia pohtivasta artikkelista, jotka pohjaavat Jyväskylässä pidetyn vuoden 2003 Kulttuurintutkimuksen kesäkoulun alustuksiin ja keskusteluihin. Artikkelit käsittelevät tutkimuksen, taiteen, aktivismin ja arkisten taktiikoiden yhtymäkohtia. Kirjan teemat vaihtelevat kansalaisliikkeiden toimintatavoista etnisyyden ja kansalaisuuden merkitysten pohdintaan, verkostoitumisen mahdollisuuksista järjestötoiminnan historiaan, elämäntavallisiin ratkaisuihin, kirjallisuuden, kuvataiteen, kaupunkitilan, internetin ja aktivismin kytköksiin. Artikkelit kuljettavat lukijaansa Suomen lisäksi muun muassa Venäjälle, Viroon, Iraniin ja Intiaan, tieteisfiktion ja naistaiteen merkitystiloihin sekä uusien yhteiskunnallisten liikkeiden käsitteellisiin pohdintoihin. Aktivismi kartoittaa tutkimuskohdettaan tapaustutkimusten kautta pohtien samalla normin ja vaihtoehdon, rajan ja sen ylittämisen merkityksiä ja mahdollisuuksia: kansalaisjärjestöjen, yhteiskunnallisten liikkeiden ja yksilöiden vastarinnan kohteita, näiden muotoilemia vaihtoehtoja ja neuvoteltuja ratkaisuja.

Hinta 15 € + posti- ja toimituskulut. Tilauksen voi tehdä julkaisusarjan tilauslomakkeella.

 

 

84. Kimmo Jokinen (toim.): Yksinäisten sanat. Kirjoituksia omasta tilasta, erillisyydestä ja yksinolosta. (314 s.) 2005 (ei enää saatavilla)

84.jpg

Tässä kirjassa kerrotaan yksinolon kokemuksista, yksinäisyyden syistä ja suhtautumisesta yksinäisyyteen. Laajemmin kysymys on yksilön ja yhteisön välisistä suhteista ja erilaisista tavoista, joilla yksilöt voivat liittyä yhteisön jäseniksi – yksilöllistymisestä ja joustavista yhteisösidoksista. Suomalaisessa kulttuurissa vallalla olevissa hyvän elämän malleissa yksin eläminen ei perinteisesti ole ollut yhtä arvostettua kuin perheen ja ystävien täyttämä elämä. Jos ihminen kokee yksinäisyytensä suhteessa tällaisiin malleihin, seuraukset voivat olla psyykkisesti raskaita. Toisaalta yksin oleminen voi olla tietoinen valinta ja itsenäisen omaehtoisen elämän rakentamista – yksinäisyyteen suhtautumisessa on vahva subjektiivinen lataus. Kirja sisältää kokoavan johdantoartikkelin lisäksi neljän eri tieteenaloja edustavan tutkijan artikkelit, joissa käsitellään taideharrastukseen liittyvää yksinoloa, yksinäisyyskertomuksia, runojen yksinäisyysmetaforia sekä nuorten yksinäisyyttä ja sen syitä. Tutkimusaineistoina on neljä laajaa pääosin omaelämäkerrallisia tekstejä sisältävää kirjoituskokoelmaa. Kirja on tarkoitettu kaikille yksinäisyydestä kokemuksena tai aikamme ilmiönä kiinnostuneille.

 

83. Petri Saarikoski: Koneen lumo. Mikrotietokoneharrastus Suomessa 1970-luvulta 1990-luvun puoliväliin. (471 s. 15,00 € + posti- ja toimituskulut) 2004, 2. painos 2005

83.jpg

Millainen on ollut kotitietokoneiden kehityshistoria Suomessa? Kuinka suosittu pelikone oli Commodore 64? Oliko Atari ST parempi kuin Amiga? Koneen lumo vie meidät takaisin aikaan, jolloin mikrotietokoneet olivat vasta tulossa kulutuselektroniikkamarkkinoille. Tutkimus pureutuu tietokoneharrastuksen eri yhteisöjen, kerhojen ja alakulttuurien syntymiseen ja vakiintumisen. Vahvana teemana on hyödyn ja viihteen välinen jännitteinen suhde. Uusien ja ihmeellisten kotitietokoneiden tulo suomalaiseen arkeen ei ollut ristiriidaton tai ongelmaton tapahtuma. Tarkasteluun nousevat myös harrastukseen liittyvät pelot, uhkatekijät ja ennakkoluulot. Teos käsittelee niin ikään kotitietokonelehtien kehitystä, varhaisten tietoverkkojen leviämistä ja tietokoneen käytön asemaa miehisenä harrastuksena. Koneen lumo tarjoaa nostalgisia tunteita herättävän, monipuolisen ja poikkitieteellisen esityksen Suomen tietoteknistymisen vaiheista 1970-luvulta 1990-luvulle.

Teos kuuluu Turun yliopiston kulttuurihistorian tutkimushankkeeseen Tietotekniikka Suomessa toisen maailmansodan jälkeen: toimijat ja kokemukset, http://www.utu.fi/hum/historia/kh/tiesu.

 

82. Milla Tiainen. Säveltäjän sijainnit. (227 s.) 2005 (ei enää saatavilla)

82.jpg

Teos tarkastelee taiteilijan ja musiikin määrityksiä kahden suomalaisen nykysäveltäjän, Paavo Heinisen ja Einojuhani Rautavaaran teksteissä. Se lähestyy säveltäjyyttä monipolvisena, syvästi kulttuurisena ja yhteisöllisenä rakennelmana, jota luodaan eri kielenkäyttö- ja ajattelutavoissa. Sen otteessa kytkeytyvät toisiinsa musiikin- ja kulttuurintutkimus sekä taidefilosofian teemat ja feministinen kritiikki.

Kirja tuo esiin, kuinka nykysäveltäjien taiteilijaidentiteetit ja musiikkikäsitykset ankkuroituvat taidemusiikkikulttuurin ja modernin läntisen maailman historiaan. Heinisen ja Rautavaaran kielenkäytössä elää monia jo 1700-luvulla syntyneitä käsitteitä, kuten nero, erakkotaiteilija, puhdas musiikillisuus, musiikin orgaanisuus ja ylevä. Keskeiseksi päätelmäksi nousee näiden käsitteiden sukupuolittuneisuus. Säveltäjän sijainteja leikkaavat sellaiset merkitykset, joissa miehen ja miehisyyden kategorioilla on usein korkeampi asema suhteessa naisiin ja naisellisuuteen. Teos tarjoaa vaihtoehdon nykysäveltäjien tutkimiselle tämän hetken, lähihistorian ja musiikillisten tyylivirtausten kautta. Heinisen ja Rautavaaran teksteissä säveltäjyys aukeaa pitkäkestoisiksi olemisen ja merkitystuotannon ehdoiksi ja mahdollisuuksiksi. Poikkitieteisyydessään Säveltäjän sijainnit puhuttelee paitsi musiikintutkijoita myös laajempaa taiteen- ja kulttuurintutkijoiden kenttää. Se sopiikin kaikille musiikin, kulttuurin ja tekstien suhteista, länsimaisista taidekäsityksistä tai naistutkimuksesta kiinnostuneille.

Milla Tiainen, FL, toimii tutkijana Turun yliopiston musiikkitieteen oppiaineessa. Säveltäjyyden ohella hänen mielenkiintonsa kohdistuu laulajiin, ruumiillisuuteen ja musiikillisen subjektiviteetin kysymyksiin.

 

81. Annikka Suoninen: Mediakielitaidon jäljillä. Lapset ja nuoret valikoivina mediankäyttäjinä. (274 s.) 2004 (ei enää saatavilla)

81.jpg

Jo hyvin pienet lapset voivat olla varsin mediakielitaitoisia, ja heillä on selvät käsitykset siitä, millaisia ilmaisukeinoja ja sisältöjä he kultakin käyttämältään medialta odottavat ja edellyttävät. Mutta miksi medioita käytetään ja mitä niistä etsitään? Millaisista mediasisällöistä lapset ja nuoret pitävät? Mitä muita odotuksia he medioihin kohdistavat? Ovatko lapset ja nuoret medioiden armoilla – vai mediat lasten ja nuorten armoilla?

Tämä kirja tarkastelee lasten ja nuorten mediankäyttöjä mediakielitaidon käsitteen kautta. Mediakielitaidolla tarkoitetaan tapaa, jolla henkilö valitsee, käyttää ja tulkitsee eri medioita ja mediasisältöjä osana omaa elämäänsä. Mediakielitaidossa korostuvat henkilön – tässä tapauksessa lapsen tai nuoren – omat tarpeet, tarkoitukset ja tavat käyttää mediaa.

Tutkimus kattaa ikäluokat pikkulapsista nuoriin aikuisiin. Kirja sopii hyvin lasten ja nuorten keskuudessa työskenteleville, opiskelijoille, tutkijoille tai kenelle tahansa lapsista, nuorista ja mediasta kiinnostuneelle lukijalle.

Annikka Suoninen on toiminut pitkään lasten ja nuorten mediankäyttöjen tutkijana Jyväskylän yliopiston Nykykulttuurin tutkimuskeskuksessa. Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori ja yhteiskuntatieteiden lisensiaatti ja kutsuu itseään mediasosiologiksi. Teos on osa joulukuussa 2003 hyväksyttyä nykykulttuurin tutkimuksen väitöskirjaa, mutta se aukeaa helposti myös ei-akateemiselle lukijalle.

 

80. Writing and research – personal views. Edited by Marjatta Saarnivaara, Erkki Vainikkala & Marjon van Delft. (160 s.) 1.p. 2004, 2.p. 2005. (ei enää saatavilla)

 

The aim of this book is to look at the connections, both enabling and problematic, between writing, lived experience, and institutional guidelines and constraints. Thirteen researchers move on these interfaces in their contributions. There is also an introduction to life writing and its use in research by Arthur P. Bochner and Carolyn Ellis, well-known exponents of autoethnography, and an epilogue by the editors where some key issues of the writings are considered.

The contributions lead up to questions of writing in research, but they have a larger scope as they deal with other kinds of writing as well. How do you write about different kinds of experience, and what kind of experience is writing itself? What are the assumptions behind writing, and how have they changed at different stages of people’s lives and careers? In all these cases, school and university have been crucial institutional backgrounds with their special discourses.

Writing as part of life histories and their changing institutional contexts has often been a twisted experience – sometimes easy, sometimes difficult. Much has depended on individuals in positions of authority. It is an intriguing task for the reader of this book to work out the tensions and modulations between the guiding forms of discourse, their individual mediations, and the performative acts of writing.

This is not a handbook with instructions to follow. Instead, it probes into possibilities of bringing more personal kinds of writing to bear on scholarly discourse. In the search for new possibilities and criteria, there are no easy answers.

 

79. Tutkija kertojana. Tunteet, tutkimusprosessi ja kirjoittaminen. Toim. Johanna Latvala, Eeva Peltonen & Tuija Saresma. (399 s.) 1.p. 2004, 2.p. 2005 (ei enää saatavilla)

79.jpg

Tieteellisen kirjoittamisen konventiot ovat murenemassa, tai ainakin monentumassa. Tiedeteksti ei välttämättä ole enää standardimallinen artikkeli tai tutkimusraportti, vaan se olla tarina- tai runomuotoinen tai muistuttaa vaikkapa novellia tai dekkaria.

Tilanne on haasteellinen. Tutkijoilla on enemmän vapauksia valita erilaisten kirjoitustapojen ja lajityyppien välillä. Toisaalta on pakko valita – ja valintoihin liittyy aina riskinsä. Selkeiden konventioiden murtuessa on vähemmän takeita onnistumisesta. Myös tutkimustekstien lukijat saattavat joutua ymmälle: onko tämä enää tiedettä?

Tutkija kertojana -artikkelikokoelma toimii foorumina kokeelliselle tieteelliselle kirjoittamiselle. Sen sisältämät kirjoitukset keskustelevat monitahoisesti tutkimusprosessista, tutkimukseen osallistuvien subjektiudesta ja tunteista sekä toisenlaisesta kirjoittamisesta.

Teos on kirjoitettu tutkimuksen kertomisen tavoista kiinnostuneille tutkijoille ja opiskelijoille yliopistojen humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla, taidekorkeakouluissa ja sosiaali- ja kasvatusalan oppilaitoksissa. Se haastaa lukijansa pohtimaan tieteellisen kirjoittamisen konventioita ja kokeilemaan omia rajojaan.

 

78. Sanna Kallioinen: Rannalla merirosvon morsiamen kanssa: feminismin, jälkikolonialismin ja australialaisuuden representaatioita. (134 s.) 2004 (ei enää saatavilla)

78.jpg

Piratismin, hyväksikäytön ja haltuunoton mielikuvat ovat luonnehtineet kulttuurintutkimuksen teoreettisia kehittelyjä viime vuosikymmeninä. Poliittista aktiivisuutta korostavat akateemiset ajattelijat kyseenalaistavat tieteen vallitsevia paradigmoja tavalla, joka murtaa käsityksiä luonnollisina pidetyistä totuuksista – yksiselitteisestä sukupuolesta, rodusta, kansallisuudesta, historiasta ja fyysisyydestä.

Kirjoittaja pohtii Meaghan Morrisin esseekokoelmaa The Pirate’s Fiancée (1988) otsikkoa myöten lainaamalla ilmaisevan naissubjektin teoreettista ja poliittista tilannetta länsimaisissa diskursseissa. Australialaisen mediatutkijan ja intellektuellin lukeminen suomenkielisen ajattelun taustaa vasten nostaa esille kysymykset vähemmistöaseman ja valtavirran suhteista angloamerikkalaisen kulttuurintutkimuksen konteksteissa.

Valokuvia ja elokuvia, romaaneja, historiankirjoitusta ja feminististä teoriaa lukeva ja kommentoiva tutkimusteksti haastaa yhteisöllisyyttä tavoittelevan tieteellis-filosofisen ajattelun kritiikkiin: miten moniulotteinen, fragmentoitunut nykyajan yksilösubjekti vastaa tiedon, vallankäytön ja epistemologian kysymyksiin?

Sanna Kallioinen on opiskellut kirjallisuustiedettä Oulun yliopistossa ja kulttuurintutkimusta Newcastlen yliopistossa Australiassa.

 

77. Cybertext Yearbook 2002-2003. With a special section on ERGODIC POETRY guest edited by LOSS PEQUEÑO GLAZIER & JOHN CAYLEY. Edited by Markku Eskelinen & Raine Koskimaa. (283 s.) 2003 (ei enää saatavilla)

77.gif

The cutting edge even the print heads can’t avoid…

This new Cybertext Yearbook is a double issue, to give the reader both thematic unity and diversity in the same package. Ergodic poetry seems to be seriously, curiously and undeservedly underrepresented in current discussions on new media and literature. Also, its transition to the digital realm or era was much less dramatic and hype-ridden than what was the case with prose. In other words, what we have here on ergodic poetry is for the most part a mature discourse.

The second part of the yearbook is a series of supplements to previous yearbooks and continues their strategy of showing diversity within diversity from muds, vogs, and generators to biopoetry, and hermenutia. As always, ergodic, electronic and digital literatures are best handled with care and without reducing the legion of practices to the jurisdiction of any orthodoxy.

"I do hope there will be Cybertext Yearbook 2002. And more later. What Eskelinen and Koskimaa are doing is extremely important to the study of the multifarious intersections between new media and narrative, for there is a yawning chasm at the heart of digital studies. Cybertext Yearbooks remain some of the best cutting-edge reads around for the literary digerati." -American Book Review

 

76. Riitta Hänninen: Leikki: ilmiö ja käsite. (161 s. loppuunmyyty) 2003.

76.jpg

Mikä tekee leikistä leikin? Onko leikki vain lapsia varten? Millä tavalla työ ja pyhä suhteutuvat leikkiin? Riitta Hänninen analysoi leikkiä tieteellisen tutkimuskohteen ja käsitteen näkökulmasta. Leikki-käsitteet toimivat oman aikansa teoreettisten virtausten heijastuspintana ja paljastavat meille jotakin olennaista niistä ehdoista, joiden keskellä elämme ja merkityksellistämme ympäröivää todellisuutta. Tieteellisten suuntausten historiallisuus on läsnä paitsi leikki-käsitteissä myös leikin kokemuksellista ulottuvuutta koskevissa tutkimusrajauksissa.

Tutkimusasetelma perustuu Hans-Georg Gadamerin filosofiseen hermeneutiikkaan, jossa kulttuurinen leikki-ilmiö asettuu inhimillisesti merkityksellisen maailman lähtökohdaksi: faktinen leikki toimii tulkinnallisesti suuntautuneen hermeneuttisen kehän esikuvana ja symbolina. Tutkimuksen punaisena lankana kulkee kysymys siitä mitä leikki merkitsee meille tässä ja nyt.

Leikkitutkimuksen historiaa ja tieteellisiä taustaolettamuksia tarkastellaan kulttuuriantropologisen aineiston valossa. Teos tarjoaa pohdittavaa myös kasvatustieteilijöille, yhteiskuntatieteilijöille ja muille kulttuurisesta leikki-ilmiöstä kiinnostuneille lukijoille.

Riitta Hänninen, FL, toimii tutkijana Jyväskylän yliopiston Historian ja etnologian laitoksessa.

 

75. Markku Eskelinen: Kybertekstien narratologiaa. Digitaalisen kerronnan alkeet. (103 s.) 2002 (ei enää saatavilla)

75.jpg

Uudet teknologiat ovat avanneet kertomuksille uudenlaisia tiloja ja mahdollisuuksia. Digitaaliset ohjelmoidut tekstit ovat dynaamisia ja vuorovaikutteisia ja luovat tilanteita, joissa tekstin ja lukijan suhde pysyy jatkuvasti epävakaana. Tällaiset kertomukset haastavat itse kertomuksen käsitteen ja pakottavat ymmärtämään sen uusilla tavoilla.

Kybertekstien narratologia selvittää miten ja millaiseksi kerronta ja sitä koskeva teoria muuttuu, voi muuttua ja millaiseksi sen ehkä pitäisi muuttua digitaalisessa mediassa. Tämän vuoksi tutkimuksessa risteytetään toisiinsa kaksi heuristista mallia, Espen Aarsethin kybertekstiteoria ja klassinen narratologia. Näin sijoitetaan niin uudet kuin vanhatkin kertovan tekstin muodot osaksi laajempaa mahdollisuuksien ja vakiintuneiden käytäntöjen kenttää.

Tutkimus on teoreettinen ja kokeileva. Se vie lukijan suoraan alan kansainväliseen keskusteluun ja auttaa ymmärtämään, millaisia asioita kirjallisuuden uuden materiaalisen perustan avulla on mahdollista tehdä. Se on vaativa ja antoisa perusteos kaikille digitaalisesta kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta kiinnostuneille.

FM Markku Eskelinen on kirjailija ja tutkija, jonka tuotantoon kuuluvat romaanit Nonstop, Semtext ja Interface 1-3 sekä esseekokoelmat Jälkisanat ja Digitaalinen avaruus. Hän on myös yksi akateemiseen tietokonepelitutkimukseen keskittyneen Game Studies -verkkojulkaisun toimittajista, ja toimittaa (yhdessä Raine Koskimaan kanssa) Cybertext Yearbooks -kirjasarjaa.

 

74. Satu Silvanto: Ecce Homo - katso ihmistä. Valokuvanäyttely kulttuurikiistana. (161 s.) 2002 (ei enää saatavilla)

 

"Näillä kuvilla haluan kertoa, että Jumalan rakkaus koskee myös niitä ihmisiä, jotka elävät homoseksuaalisuudessa", tiivisti ruotsalainen valokuvataiteilija Elisabeth Ohlson Ecce Homo -valokuvanäyttelynsä (1998) tarkoituksen. "Jumalanpilkkaa!" todettiin näyttelystä myöhemmin, ensin Ruotsissa ja vuonna 2000 myös Suomessa Ecce Homo on Ohlsonin tulkinta Jeesuksen elämänkaaresta. Suurissa, värikkäissä valokuvissa kuvataan 12 Raamatun tapahtumaa. Kuvien Jeesus on tuotu nykyaikaan ja saanut seurakseen homoja, lesboja ja transvestiitteja. Tässä tutkimuksessa VTM Satu Silvanto tarkastelee ympäri maailmaa kiertäneen ja paljon kohua herättäneen Ecce Homon vastaanottoa Suomessa, erityisesti Helsingin seudulla, sosiologisesta näkökulmasta. Tutkimuksessa pyritään vastaamaan kysymyksiin siitä, minkälaista taidetta ja politiikkaa Ecce Homo on ja miten näyttelyn vastaanotto on sidoksissa uskontoon. Lisäksi siinä pohditaan, miten näyttely kiinnittyy Suomessa käytyjen kulttuurikiistojen sarjaan ja mistä Ecce Homo -kulttuurikiistassa on oikein kyse. Kulttuurikiistat valaisevat salaman tavoin hetkeksi yhteiskunnallisen maiseman tuoden esiin aikansa kulttuuriset ja poliittiset virtaukset. Mitä Ecce Homon ristiriitainen vastaanotto siis kertoo suomalaisen yhteiskunnan tämänhetkisestä kulttuurisesta ilmastosta?

 

73. Hanna Mikkola: Sukupolvettomat? Nuoret ikäpolvensa kuvaajina. (141 s. loppuunmyyty) 2002

73.jpg

Minulla ei ole sukupolvea. On harhaa puhua sukupolvesta kuin se olisi yhtenäinen ryhmä. Sukupolveani ei ole olemassa. Sukupolveni ihmiset ovat olemassa vain eriytyneissä ryhmissä kollektiivina: opiskelijoina, työttöminä. Pullamössösukupolvena.  Uusjuppeina. Kettutyttöinä. Meitä ei yhdistä mikään. Korkeintaan jotkut televisiosarjat. 20+sukupolvi. Generation X-nimitys loukkaa meitä. Minä on ideologiamme. Sukupolvemme haaveet? Miten yhdistää huima elämystenetsintä ja turvallinen tulevaisuus. Tavallisetkin haaveet tuntuvat utopioilta. Sukupolvemme ei kysele, kuka minä olen. Kysymys ei ole olennainen. Olennaista on, että minä olen. Maailma on kylä. Maailma on sana. Minä olen maailma. (N2314) Näin kuvaa sukupolveaan yksi niistä yli yhdeksästäsadasta alle 30-vuotiaasta suomalaisesta, jotka osallistuivat Sukupolveni unta -kirjoituskilpailuun vuonna 1997. Yleisradion ja Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen järjestämällä kilpailulla etsittiin ideoita TV:n draamaelokuviin, joten tekstit vaihtelivat omaelämäkerroista novelleihin, draamakäsikirjoituksiin ja juonisynopsiksiin.

Kirjassa tarkastellaan sitä, miten alle 30-vuotiaat ikäpolveaan suorasanaisesti kuvasivat: keitä "sukupolvella" tarkoitettiin, miten sukupolvi nimettiin, millaisia ominaisuuksia sen jäseniin liitettiin, kuinka sitä verrattiin muihin sukupolviin, millaisena koettiin sen paikka yhteiskunnassa. Pohdinnat asettuvat vuoropuheluun itse kertomusten henkilöhahmojen ja teemojen tarkastelun kanssa. Millaisia olivat nuoren sukupolven sankarit, minkälaisia teemoja kertomuksiin oli valittu ja miten ne heijastelevat aikaa ja nuorten kokemusmaailmaa sekä sukupolven paikkaa kokemuksen jäsentäjänä? Siis millaista sukupolvikertomusta nuoret kirjoittivat – vai eikö edes pyrkimystä sellaiseen ollut?

 

72. CyberText Yearbook 2001. Edited by Markku Eskelinen & Raine Koskimaa. (196 s.) 2002 (ei enää saatavilla)

72.jpg

The cutting edge even the print heads can't avoid...

There's no easy way to go around the conceptual mess regarding the so-called new media. The usual theoretical approaches to it are either tautological in non-heuristic ways or somewhat monty-pythonesque - defining digital or networked and programmable media as something completely different - be that favourite other theatre, cinema, comics, or misread and badly applied continental philosophy. Cybertext theory is more interested in what a medium does than how it should be called. This kind of approach could be called a functional theory of media, and it is exactly what the essays in this book all do.

Cybertextuality is understood here as a perspective allowing us to make elementary sense of the medium and start talking across traditions, practices, conventions and technologies. With a well balanced mix of scholarly articles this book hopes to create a broad forum for cybertext discussion, in which practitioners, developers, designers, users, critics, and scholars may practice.

 

71. Irma Garam: Julkista yksityiselämää. Politiikka ja erotiikka yleisön silmin. (102 s.) 2002. (ei enää saatavilla)

71.jpg

Poliittista julkisuutta leimaa tänä päivänä yksilöitymisen ja henkilöitymisen vaatimus. Saavuttaakseen kansan suosion on poliitikon kyettävä erottautumaan persoonana - paljastettava "todellista minäänsä". Oman persoonan ja yksityiselämän julkisuuteen tuominen on poliitikolle kuitenkin uhkapeliä. Se voi tuoda poliitikon lähelle yleisöään, mutta se saattaa myös ärsyttää. Sitä voidaan pitää yhtä hyvin kaoottisena holtittomuutena kuin rehellisenä avoimuutena.

Millaisia tulkintoja poliitikon yksityiselämän julkisuuteen tuominen yleisössä herättää ja millaisten arvomaailmojen pohjalta näitä tulkintoja tuotetaan? Teoksessa tarkastellaan yleisön tapoja reagoida politiikan henkilöitymiseen eduskunnan puhemies Riitta Uosukaisen Liehuva liekinvarsi -kirjan saaman kirjepalautteen valossa.

Kirja on saatavana myös digitaalisena julkaisuna ja luettavissa Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistossa JYX:issä.

 

 

70. KIRJA 2010. Kirja-alan kehitystrendit. Toim. Lauri Saarinen, Juri Joensuu & Raine Koskimaa. (259 s.) 2001 (ei enää saatavilla)

70.gif

Miltä näyttää kirja-alan digitalisoituva tulevaisuus?

KIRJA 2010 hakee vastauksia ajankohtaisiin kysymyksiin. Se esittelee koko toimijaketjun sisällöntuottajista kustantajiin, painotaloihin, tukku- ja vähittäiskauppaan sekä kuluttajiin. Miten lukemiskulttuuri on muuttunut tai tulee muuttumaan? Kuinka vahvoilla on perinteinen kirja esitystapana? Miten kirjallisuuden asema muuttuu uudessa mediakentässä? Onko sähkökirja tulevaisuuden kirja? Millaisia ovat painon, jakelun ja kirjakaupan uudet toimintatavat? Missä mennään tällä hetkellä tekijänoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä? Mukana ovat myös kirja-alan keskeisten vaikuttajien kanssa tehdyt skenaariot, vaihtoehtoisten tulevaisuuksien mallit, joiden yhteydessä käydään läpi kirja-alan vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet, uhkat sekä toimenpidesuositukset.

KIRJA 2010 on ajankohtainen, valaiseva yleisesitys kirja-alan nykyhetkestä ja mahdollisista tulevaisuuksista. Se on välttämätön käyttökirja kaikille kirja-alalla toimiville ja uudenlainen tietopaketti kenelle tahansa kirjaihmiselle.

 

69. Sari Charpentier: Sukupuoliusko. Valta, sukupuoli ja pyhä avioliitto lesbo- ja homoliittokeskustelussa. (155 s.) 2001 (ei enää saatavilla)

 

Lesbot ja homomiehet ovat olleet suosittu suomalainen väittelynaihe koko 1990-luvun ajan. Keskustelu samaa sukupuolta olevien avioliitoista kietoutuu naiskysymykseen, keskusteluun vaihtoehtoisista lisääntymis-
menetelmistä ja jopa maahan-muuttajakeskusteluun.

Tämä ajankohtainen kirja kiteytyy kysymykseen homoseksuaalisuuden aiheuttamasta uhasta: Miksi suomalaisen yhteiskunnan koetaan rappeutuvan, mikäli samaa sukupuolta olevien avioliitot ja adoptiot sallitaan? Monille suomalaisille avioliitto on pyhä asia, mutta mitä tämä pyhyys sisältää, ja miksi avioliiton pyhyyden koetaan estävän samaa sukupuolta olevien avioliitot?

Kirja lähestyy näitä kysymyksiä uskonnon tutkimuksen avustuksella, mutta ei samasta uskonnollisuutta kristinuskoon. Kirjoittaja näyttää, että mikäli lesbo- ja homoliittokeskustelua tutkitaan johdonmukaisesti uskontotieteellisten pyhäteorioiden näkökulmasta, uskonnollisiksi osoittautuvat kristillisten heteroseksuaalisuutta ainoaksi normaaliksi käytännöksi ja olemisen tavaksi väittävien argumenttien ohella myös tavallisesti maallisiksi käsitetyt psykologiaa tai luontoa ja luonnollisuutta lainaavat argumentit. Kaiken taustalla on kirjoittajan mukaan sukupuoli. Hän kuitenkin kyseenalaistaa sukupuolen itsestäänselvyyden ja ehdottaa, että usko sukupuolten ehdottomaan erilaisuuteen ja sille perustuvan sukupuolijärjestelmän välttämättömyyden olisi ymmärrettävä sukupuoliuskoksi, uskonnollistyyppiseksi pyhäksi järjestykseksi, jonka kaikkinainen kyseenalaistaminen aiheuttaa pelkoa ja vastusta.

Samalla kirjoittaja soveltaa uskontotieteellisiä pyhä-teorioita huomioimalla uskon ja vallan kietoutumisen yhteen. Lisäksi kirjoittaja tutkii suomalaisuuden ja valkoisuuden liitoskohtia hetero- ja homokeskusteluun sekä pohtii, mikä merkitys rakkaudella on avioliiton määreenä ja heteroseksuaalisen järjestyksen muuttujana.

 

68. The CyberText Yearbook 2000. Edited by Markku Eskelinen & Raine Koskimaa. (202 s.) 2001 (ei enää saatavilla)

The cutting edge even the print heads can't avoid…

There exist a few things all the practitioners in the networked and programmable media can agree upon: we are facing new aesthetic and literary and textual objects functioning in ways that run counter to the basic assumptions of dominant theories.The articles in this Yearbook take their cue from Espen Aarseth's definition of cybertextuality, describing and exploring the communicational strategies of dynamic texts.

The cybertext theory may not solve all the problems and riddles in the rapidly expanding field of digital textuality, but it is the most heuristic and reliable point of departure so far. Here too it is a perspective allowing us to make elementary sense of the medium and start talking across traditions, practices, conventions and technologies.

With the mix of scholarly articles, interviews, and technical papers, this book hopes to create a broad forum for cybertext discussion, in which practitioners, developers, designers, users, critics, and scholars may participate.

 

67. Jaakko Suominen: Sähköaivo sinuiksi, tietokone tutuksi. Tietotekniikan kulttuurihistoriaa. (368 s.) 2000, 2. painos 2005 (ei enää saatavilla)

Tietotekniikkaan on aina kuulunut  itse laitteiden, ohjelmistojen sekä niiden käyttötapojen lisäksi myös populaarijulkisuuden kautta syntyvä mielikuvamaailma. Jaakko Suomisen tutkimuksessa selvitetään, mikä merkitys messuesittelyillä, pilapiirroksilla, elokuvilla, lehtijutuilla ja kaunokirjallisuudella on tietotekniikan kulttuurisessa rakentumisessa. Millaisia laitteita, käyttäjiä ja käyttötapoja populaariesityksissä luodaan? Kenelle kertomukset on suunnattu? Miten niitä voi lukea ja tulkita?

Osatutkimuksissa Suominen käsittelee uusien koneiden esittelytapoja, maahantuojien julkisuustempauksia, tietokone-sanan taustaa, elokuvien avuliaita robotteja ja vallanhimoisia sähköaivoja sekä vaalien tietokonepohjaisiin tulosennustuksiin liittyneitä demonstraatioita. Kirjasta selviää myös, keitä olivat Esko, Ensi, Sukkela ja Äly-Elo, miten tietokoneistettu elämänkumppanin etsintä onnistuu sekä mitä tapahtui kansalainen Viljami Mönkköselle eli reikäkortti DY-375 ÄH 867921:lle.

Tutkimuksen kohde, tietoteknistyvä Suomi 1950-luvulta 1970-luvulle, näyttäytyy paikkana, jossa uudeksi ja ihmeelliseksi määritellystä koneesta kehittyy mentaalisesti koko yhteiskuntaa läpäisevä muutosvoima.

 

66. Kimmo Saaristo: Avoin asiantuntijuus. Ympäristökysymys ja monimuotoinen ekspertiisi. (191 s.) 2000 (ei enää saatavilla)

Onko professionaaliselle asiantuntijuudelle vaihtoehtoja ja millaisia ne voisivat olla? Millaista asiantuntijuutta edustavat esimerkiksi ympäristöliikkeet? Mitkä ovat ne jalat, joiden varassa myöhäismodernin   yhteiskunnan asiantuntijuus voisi seisoa? Voitaisiinko asiantuntijuus ymmärtää avoimena, kommunikaatioon ja luottamukseen perustuvana?

Avoin asiantuntijuus on tutkimus muun muassa näistä kysymyksistä. Samalla Kimmo Saaristo pohtii kirjassaan ympäristökysymystä ja ympäristökysymyksen asiantuntijuutta. Hän lähestyy tutkimuksessaan ekspertiisiä ympäristökysymyksen näkökulmasta ja ympäristökysymystä ekspertiisin kannalta. Saaristo on jäljittänyt asiantuntijuutta metsäkiistoista ja kunnallisten ympäristövirkamiesten työstä. Lisäksi yksi tutkimuksen aineistoista koostuu Natura 2000 -luonnonsuojeluohjelmaa koskevista mielipidekirjoituksista. Natura -kiistassa oli Saariston mukaan osaltaan kysymys siitä, ettei paikallisten asukkaiden omaa tietämystä ja asiantuntijuutta osattu ohjelman suunnittelussa ottaa huomioon. Erilaisista ympäristökonflikteista näyttääkin löytyvän paitsi asiantuntijuutta ja vasta-asiantuntijuutta, myös jotain, jota voisi kutsua käytännön asiantuntijuudeksi, keinotaitajuudeksi.

Avoin asiantuntijuus on sosiologinen aikalaisdiagnoosi ekspertiisin muutoksesta. Se osallistuu ajankohtaiseen keskusteluun asiantuntijuudesta yleensä ja ympäristöasiantuntijuudesta erityisesti.

 

65. Otteita Kulttuurista. Kirjoituksia nykyajasta, tutkimuksesta ja elämäkerrallisuudesta. Toim. Maria Linko, Tuija Saresma ja Erkki Vainikkala. (422 s.) 2000 (ei enää saatavilla)

Kuinka voi puhua siitä, mistä ei voi tietää? Miten metaforat muovaavat maailmaa? Mitä keinoja tutkijat käyttävät ukijoiden vakuuttamiseksi? Mihin populaarin musiikin tutkija turhautui? Miksi Laila on Laila, mutta Paavo ei ole Paavo? Mitä omaelämäkerrallisista kirjoituksista, kirjeistä ja päiväkirjoista voi lukea? Entä minkälaista on kirjoittava elämä? Kuinka sosiologi selittää vuosituhannen vaihteen ilmiöitä, tuhon estetiikkaa, uutta tunteellisuutta, ylettömyyttä?

Otteita kulttuurista on kokoelma, jonka artikkelit tarttuvat merkitysten rakentumisen prosesseihin monitieteisen kulttuurintutkimuksen keinoin. Teos ottaa käsiteltäväksi ajankohtaisia kysymyksiä tieteellisestä selittämisestä ja kulttuurin merkitysten rakentumisesta. Se esittelee erilaisia kulttuurin tutkimusotteita ja tarkastelee tieteellisten, omaelämäkerrallisten ja kaunokirjallisten tekstien kirjoittamisen ja lukemisen tapoja. Aikaamme ja kulttuuriamme erittelevät tutkijat Zygmunt Baumanista Lawrence Grossbergiin, Risto Alapurosta Liisa Uusitaloon. Kirjaan sisältyy myös otteita henkilökohtaisista kirjoituksista.

Teos on Katarina Eskolan juhlakirja.

 

64. Inescapable Horizon. Culture and Context. Eds. Sirpa Leppänen & Joel Kuortti. (273 s.) 2000 (ei enää saatavilla)

Inescapable Horizon on kokoelma kulttuurintutkimusta käsitteleviä artikkeleita. Toimittajien yleiset esittelyartikkelit keskittyvät   suomalaisen kulttuurintutkimuksen paikantumiin, tutkimusartikkelissa käsitellään kontekstuaalisin korostuksin vaihtelevia aiheita sosiologiasta 
kulttuurimaantieteeseen, sosiaalihistoriasta taiteentutkimukseen.

Kirjoittajia ovat Lawrence Grossberg, Sara Mills, Kukku Melkas, Kirsti Lempiäinen, Teemu Taira, Juha Ridanpää, Esa Alaraudanjoki, Hanna Kuusi, Iris Ruoho ja Mari Krappala.

Artikkelit syntyivät viidennen Jyväskylässä järjestetyn kulttuurintutkimuksen kesäkoulun esitelminä. Ne edustavat monia kulttuurintutkimuksen piirissä tärkeitä lähestymistapoja ja aiheita. Ne osoittavat myös kuinka voidaan toimia eri akateemisten oppiaineiden välillä merkitsevämpien selitysten löytämiseksi kulttuurisille ilmiöille. Tämän varsinaisen tutkimusintressin lisäksi kokoelma pyrkii osoittamaan ne käytännön ongelma-alueet, joilla poikkitieteellisiä opintoja ja tutkimuksia tehdään. Kulttuuri ei ole jotain selittämätöntä, eristettyä, kuten ei myöskään kulttuurintutkimus. Tämän tunnistamalla voimme löytää lisää merkityksellisiä alueita tutkimuksillemme. Lawrence Grossberg sanoo tähän kirjaan kirjoittamassaan alkuperäisessä artikkelissa kulttuurin ja kontekstin välisestä riippuvuudesta:

"Kulttuuri on oman kontekstuaalisuutensa kiertämätön horisontti" - inescapable horizon.

 

63. Reading Cultural Difference. The reception of a short story in six European countries. Edited by Urpo Kovala and Erkki Vainikkala. (334 s.) 2000 (ei enää saatavilla)

"-- you are on a moving escalator."

Stuart Hall said these words at the final meeting of the researchers in London in November 1996. This study, Cultural rules of interpretation in six European countries, has looked into the ways that a story by the Finnish author Rosa Liksom was read by 17-18-year-old students and adults in middle-class professions in Bulgaria, Estonia, Finland, France, Germany, and Great Britain.

As the material was gathered around the middle of the 1990s, the immediate background to the readings were the great upheavals at the turn of the decade. Cultural meanings were also responses to what happened socially and economically. The two post-communist countries involved, Bulgaria and Estonia, gave a special edge to the European study.

To most readers in all countries the compact violence of the story was unpalatable. Their ways of coping with that feeling was studied chiefly along the lines of nationality, gender, and generation. The most salient approach in the readings was the moralistic-realistic one, and the same themes were observed throughout. However, there were significant differences in the functions and meanings of these elements, and it was through them that the cultural contexts entered the scene.

The project consists of qualitative, nationally based case studies. They are collected in this volume together with an extensive introduction with comparative highlights. There is also a transcript of the discussions at the project's last meeting in London.

The researchers of this multi-disciplinary study are Kornelia Merdjanska from Bulgaria, Malle Järve, Tiiu Kamdron and Ülle-Marike Papp from Estonia, Katarina Eskola, Kimmo Jokinen, Urpo Kovala, Raine Koskimaa and Erkki Vainikkala from Finland, Martine Burgos from France, Erich Schön from Germany, and Rosalind Brunt, Margaret Montgomerie and Chris Pawling from Great Britain.

 

62. Pirkkoliisa Ahponen: Kulttuurin kierreportaikossa. (168 s.) 1999 (ei enää saatavilla).

Tämä kirja koostuu tekijänsä eri foorumeilla esittämistä kulttuuripoliittisista puheenvuoroista. Kierreportaikon metafora havainnollistaa kulttuurin suhdetta demokratiaan ja vallan läsnäoloa kulttuurisessa spiraalissa symbolisena valtana. Vertauskuvaan sisältyy ajatus ylhäältä alas kulkemisesta kulttuurin poliittisessa rakennelmassa.

Arki ja ylevä peilautuvat toisiinsa postmodernissa kulttuurissa. Valta esineistyy ja läsnäolon taide politisoituu. Syrjäseutu paikantuu kulttuurisen vallan verkostossa, jossa määritellään, ketkä hyväksytään "meihin" kuuluviksi ja ketkä suljetaan tästä piiristä pois "muihin" luokiteltuina.

Kulttuuri perustuu laadullisiin erotteluihin. Eriarvoisuus taas merkitsee alistumista puhtaan järjestyksen kulttuurittomuuteen. Päädytään kysymään, millainen paikka tämän rakennelman alakerrassa on varattu kulttuurille.

Professori Pirkkoliisa Ahponen tutkii kulttuurin politiikkaa ja sosiaalis-kulttuurisia rajoja ja rajanylityksiä. Hän työskentelee Joensuun yliopiston yhteiskuntapolitiikan laitoksella.

 

61. Susanna Paasonen: Nyt! Ja ikuisesti - rewind: Häät mediaspektaakkelina. (188 s.) 1999 (ei enää saatavilla)

Valkoista harsoa, riisiä, kukkia, kyyneliä ja kameroita… Häitä kertomuksellistetaan elämän ihanimpana päivänä, päivänä prinsessana aikakaus- ja häälehdissä, televisiossa ja elokuvissa. Nämä ihanat päivät ovat aina kaavan variaatioita - ainutkertaisia ja jo ennen nähtyjä, uusia ja samalla hyvin tuttuja.

Hääteollisuuden nousun myötä häistä on tullut suureellisia jopa vuoden suunnittelutyön vaativia juhlia, jotka myös tallennetaan huolella valokuva- ja videokameroiden avulla. Kameroiden läsnäolo korostaa ennestään häiden esityksellistä luonnetta: kyseessä on ennalta harjoiteltu, roolipuvuiltaan, lavasteiltaan ja vuorosanoiltaan säännelty esitys, jolla on myös tapahtumaa seuraava ja siihen osallistuva yleisönsä. Miten selittää häiden jatkuvaa suosiota ja vetovoimaa? Mitä merkityksiä häiden esityksellisyydelle voidaan antaa? Millainen on eri medioissa kiertävien hääkertomusten suhde toisiinsa ja hääteollisuuteen?

Kirja luotaa näitä kysymyksiä monitieteellisestä näkökulmasta painottaen häiden sukupuolitettuja merkityksiä. Teoksessa lähiluetaan elokuvia (Neljät häät ja yhdet hautajaiset, Valkoinen, Tahdon naimisiin), televisiosarjoja (Kesähäät), häälehtiä, mainoksia, sanoma- ja aikakauslehtien artikkeleita, häävideoita ja -valokuvia. Tästä polveilevasta aineistosta voi lukea esille romanttisen estetiikan aakkosia, morsiamuuden ulottuvuuksia, kuninkaallisuuden metaforia ja naitavuuden parametreja.

Susanna Paasosen verkkoprojekti Bridal Flesh / Morsiusliha on löydettävissä osoitteesta www.channel.org.uk/hygeia.

 

60. Aki Järvinen: Hyperteoria. Lähtökohtia digitaalisen kulttuurin tutkimukselle. (187 s.) 1999 (ei enää saatavilla)

Hyperteoria on tutkimus digitaalisesta kulttuurista; kulttuurista, joka onsyntynyt tietokoneiden ja tietoverkkojen äärelle. Etenkin Internetin leviämisen myötä on tullut ajankohtaiseksi kysyä, miten luemme tietokonevälitteisiä eli digitaalisia tekstejä. Miten annamme merkityksiä World Wide Webin hyperteksteille, joiden osat ja merkitykset verkostoituvat useisiin suuntiin? Miten digitaalisten tekstien multimediaalisuus vaikuttaa merkityksenannon tapoihin ja tottumuksiin? Hyperteoria vastaa näihin kysymyksiin kirjallisuustieteen, mediatutkimuksen ja taiteen teorian keinoin. Tutkimus tarjoaa samalla vaihtoehtoisen näkökulman, josta katsottuna tietoverkkoa ei nähdä ainoastaan teknologian ja sen kehityksen kannalta. Sen sijaan kirjoittaja kysyy, miten tietoverkko ja sen tekstit muovaavat nimenomaan kulttuurin ja ihmiskuvan rakentumista vuosituhannen vaihteessa. Tutkimus käsitteellistää myös Internetin tarjoamaa todellisuuskokemusta: sitä, millaiseksi koemme tietoverkon ja toisaalta oman minäkuvamme suhteessa siihen. Lisäksi kirjoittaja pohtii digitalisoitumisen asettamia haasteita taiteelle sekä analysoi taiteen ilmentymiä tietoverkossa. Hyperteoria on monipuolinen työkalupakki kaikille niille, jotka haluavat ymmärtää syvemmin digitaalisen kulttuurin ominaisuuksia - sekä sen voimavaroja että epäkohtia.

Kirjallisuudentutkija FM Aki Järvinen tutkii digitaalisen kulttuurin ilmiöitä Tampereen yliopiston taideaineiden laitoksella.

 

59. Katja Möttönen: Riitasointuja vai Tema Con Variazioni.  Eurooppalainen identiteetti EU:n kulttuuritiedonannoissa. (128 s.) 1998 (ei enää saatavilla)

Eurooppaan liittyvät identiteettikamppailut ovat olleet merkittävässä osassa kansainvälisen valtapolitiikan pelikentillä. Eurooppa ei ole koskaan ollut pelkkä maantieteellinen käsite, vaan myös sotilaallinen, kulttuurinen, taloudellinen ja uskonnollinen. Se on ollut määrittelytaisteluiden ja käsitekamppailujen kenttä. Yhdeksi kamppailijaksi tällä kentällä on vuosituhannen vaihdetta lähestyttäessä noussut Euroopan unioni. Tässä kirjassa tutkitaan, miten määrittelyistä taistellaan Euroopan unionin komission julkaisemissa kulttuuria koskevissa tiedonannoissa. Mitä on eurooppalainen kulttuuri EU:n kulttuuriasiakirjoissa? Mihin eurooppalaista identiteettiä tarvitaan ja miten sitä teidonannoissa tuotetaan? Mikä on kulttuurin suhde talouteen ja politiikkaan EU:n toiminnassa? Minkälaisia rajoja kulttuurien kentälle piirretään - mitä jätetään ulkopuolelle?

 

58. Kai Lahtinen: Vem tillhör teatern? (258 s.) 1998 (ei enää saatavilla)

Vem tillhör teatern? Frågan behandlas i samband med analysen av en omfattande empirisk publikundersökning av Åbo teaterpublik och den granskas även ifrån en kulturpolitisk synvinkel. Det finns en stor variation av klassgrupper i teaterpubliken och en klar klasstillhörighet beträffande de olika publikgruppernas teatersmak och förväntningar. Detta diskrediterar i viss mån den gängse uppfattningen om teater som medelklassens domän. Å andra sidan har smaken som en kulturell kapitalform klart samband med klassposition och utbildning. Experimentiell teater intresserar bara studerande och högskolebildade medan de längst utbildades teatersmak kännetecknas av den enklaste underhållningsteatern. Publikmajoriteten väntar sig dock både rekreerande/underhållande och seriösa/tankeväckande upplevelser av teatern. Det kulturpolitiska avsnittet redogör för de olika kulturella diskursernas definition av teatern och dess organisation. En medveten strävan efter ett mångsidigt och innovativt teaterutbud ses som den bästa garantin för de olika publikgruppernas tillfredsställelse speciellt på de stora institutionsteatrarna. En granskning av det postmodernistiska och nyliberala angreppet på den offentliga teaterinstitutionen ställs även mot en granskning av den aboensiska/finska teaterinstitutionens historiska utveckling.

Kai Lahtinen, fil.lic., är doktorand vid teatervetenskapliga institutionen vid Stockholms universitet. Doktorsavhandlingen handlar om nordisk kultur- och teaterpolitik från 1960- till 90-talet.

 

57. Maaria Linko: Aitojen elämysten kaipuu. Yleisön kuvataiteelle, kirjallisuudelle ja museoille antamat merkitykset. (92 s.) 1998 (ei enää saatavilla)

Kun astumme taidenäyttelyyn tai tartumme pidetyn kirjailijan teokseen, tavoittelemme elämyksiä. Harrastaessamme taiteen tai käsitöiden tekemistä toteutamme itseämme ja voimme tuntea elävämme yksilöllistä   elämää.Miten näitä tunteita ja kokemuksia puetaan sanoiksi? Taiteen äärellä kohtaamme itsemme ja pohdimme menneisyyttämme. Näyttelyissä kohtaamme myös taidemaailman arvostukset, taiteeseen liittyvät statuskysymykset ja kirjoittamattomat käytössäännöt. Yleisön elämysorientaatio ja asiantuntijoiden tiedollinen arviointi ovat joskus huonosti sovitettavissa yhteen. Nykyään museot yrittävätkin vastata yleisön elämyskysyntään. Mutta onko olemassa aitoja elämyksiä? Onhan väitetty, että nykyajan mediavälitteisessä kulttuurissa elävien ihmisten elämykset ovat väistämättä luonteeltaan epäaitoja. Teoksessaan Maaria Linko tarkastelee taiteensosiologisten tutkimustensa tuloksia sekä keskustelee taiteen vastaanoton tutkimukseen soveltuvien menetelmien eduista ja haitoista. Teos on suunnattu lukijalle, joka on kiinnostunut taiteen merkityksestä nykyajan ihmiselle, mutta se soveltuu myös taiteensosiologian oppikirjaksi.

 

56. Kimmo Jokinen: Suomalaisen lukemisen maisemaihanteet. (226 s. tilaukset SoPhi) 1997

Kirjallisuus on keskeinen osa   suomalaista kulttuuria. Kun tavalliset lukijat kertovat suosikkikirjallisuudestaan, kriitikot määrittelevät hyvää kirjallisuutta ja lukijat koulussa ja työpaikoilla pohtivat Rosa Liksomin "outoa" kertomusta, he samalla määrittelevät itseään, omaa kulttuuriaan ja käsitystään hyvästä elämästä. Kimmo Jokinen tarkastelee tutkimuksessaan kolmea kirjallisuuden vastaanottoa koskevaa aineistoa. Ne kertovat meistä ja kulttuurimme maisemaihanteista sekä myös kulttuurissamme tapahtuvista muutoksista ja muutosten syistä.

Kimmo Jokiselta ovat aiemmin ilmestyneet Ostajat, lukijat, arvioijat, tukijat (1987), Uusi Tuntematon (yhdessä Maaria Lingon kanssa, 1987) ja Arvostelijat (1988).

Kimmo Jokinen työskentelee Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksessa.

 

55. Olli Löytty: Valkoinen pimeys. Afrikka kolonialistisessa kirjallisuudessa. (148 s. loppuunmyyty) 1997

Afrikka on usein kuvattu ihmissyöjien asuttamaksi pimeyden maanosaksi. Vielä nykyäänkin Afrikkaa ja sen asukkaita määrittää eräänlainen kauhun maantiede. Miten Afrikasta on tullut julmuuden, kärsimyksen ja kuoleman tyyssija? Miksi se kiehtoo? Valkoinen pimeys johdattaa etsimään vastausta kolonialistisen kirjallisuuden sivuilta. Daniel Defoen Robinson Crusoe, Joseph Conradin Pimeyden sydän, Edgar Rice Burroughsin Tarzan apinain kuningas ja Graham Greenen Loppuunpalanut paljastavat paitsi siirtomaita koskevien kuvaustapojen muuttumisen myös sen, että eräät stereotypiat ja konventiot toistuvat yhä uudestaan. Kirjallisuuden Afrikka on kuin valkokangas, jolle eurooppalaiset ovat heijastaneet pelkojaan ja fantasioitaan. Tutkimuksessa esitellään jälkikoloniaalisen kulttuurin- ja kirjallisuudentutkimuksen keskeisiä kysymyksiä ja lähestymistapoja. Kyse on representaatiosta, eli näkemisen ja esittämisen tavoista, ei siitä millainen Afrikka "todellisuudessa" on.

Olli Löytty on tamperelainen tiedekirjallisuuden kustannustoimittaja, joka on tutkinut länsimaisia Afrikan kuvauksia ja julkaissut aiheesta useita artikkeleita. Hän on asunut osan nuoruudestaan Afrikassa.

 

54. Aina uusi MUISTO. Kirjoituksia menneen elämisestä meissä. Toim. Katarina Eskola ja Eeva Peltonen. (352 s.) 1997 (ei enää saatavilla)

Jokainen, joka kirjoittaa tai tekee kuvia, veistoksia tai musiikkia, on  tekemisissä muistojensa kanssa.   Muistomme vaikuttavat myös siihen, miten me koemme toisten tekemät tekstit, taideteokset tai musiikin. Lukemis-, katselu- ja kuuntelukokemuksemme saattavat puolestaan vaikuttaa siihen, millä tavalla käsitteellistämme muistojamme.

Tekstit, kuvat ja esineet provosoivat meissä muistoja. Voimme myös tieten tahtoen kerätä muistoja, tallettaa tapahtumiin tai ihmisiin liittyviä esineitä, dokumentoida omaa ja läheistemme elämää valokuvaamalla ja videoimalla tai merkitä muistiin päivittäisiä tapahtumia ja tunnelmia päiväkirjoihimme. Ihmisten tavat muistaa ja suhtautua muistoihin ovat vaihdelleet aikojen kuluessa mutta myös yhteiskuntapiiristä toiseen.

Muistomme muuttuvat aikojen kuluessa. Tapamme kertoa niistä saattavat vaihdella myös tilanteen, esimerkiksi kuulijakunnan mukaan. Tilannesidonnaista näyttäisi olen sekin missä määrin viittaamme muistamiseemme arkikeskustelussa, joka perustuu niin itsestäänselvästi muistoihimme, ettemme tule sitä yleensä edes ajatelleeksi.

Muun muassa tällaisia teemoja kosketellaan tämän kirjan artikkeleissa, joissa pohditaan muistojen elämistä meissä varsin monenlaisten ilmiöiden tarkastelun kautta. Kirjoittajat ovat eri alojen tutkijoita, joukossa yksi kirjailija- ja yksi taiteilijatutkija. Monia artikkeleita sävyttävät kirjoittajan henkilökohtaiset muistot.

 

53. Timo Siivonen: Kyborgi. Koneen ja ruumiin niveltymisiä subjektissa. (210 s.) 1996 (ei enää saatavilla)

Missä "minä" päätyn ja kone alkaa? Yhä harvemmin koneet ovat enää pelkkiä ruumiimme ulkopuolella olevia työkaluja, joita käytämme tietoisesti omiin tarkoitusperiimme. Yhä useammin teknologia on pikemminkin sisällämme, osana ruumiillisuuttamme, osana tiedostamatonta. Sydämentahdistimet, elinsiirrot, koeputkihedelmöitykset, erilaiset tajuntaa muokkaavat täsmälääkkeet,Internetin ja muiden virtuaaliteknologioiden mahdollistamat ruumiittomuuden kokemukset tekevät meistä kyborgeja, orgaanisen ruumiillisuuden ja teknologian rajaa hämärtäviä subjekteja. Tässä teoksessa kyborgi ymmärretään metaforaksi, jonka kautta voidaan tarkastella monia sellaisia merkitysrakenteita, joita tänä päivänä määritellään uudelleen. Ruumiin ja koneen niveltyminen avaa uusia näkökulmia mm. luonnon ja kulttuurin, maskuliinisen ja feminiinisen sekä korkea- ja populaarikulttuurin käsitteistä käytyynkeskusteluun. Näitä teknistyvälle nykykulttuurillemme ominaisia ilmiöitä tarkastellaan kirjallisuuden- ja kulttuurintutkimuksen näkökulmasta. Aihetta lähestytään sekä teoreettisesti että konkreettisten esimerkkien kautta. Teos tarjoaa välineitä laajemminkin uusienteknologioiden kulttuuristen vaikutusten jäsentämiseen.

FL Timo Siivonen tutkii kulttuurin ja teknologian suhdetta. Häneltä on ilmestynyt aikaisemmin mm. teos Avantgarde ja postmodernismi (1992) sekä kirjallisuutta, kulttuuriteoriaa ja teknologiaa käsitteleviä artikkeleita.
Hän on kyborgi.

 

52. Raine Koskimaa: Seksiä, suhteita ja murha. Saksalaisia ja suomalaisia tulkintoja Rosa Liksomin kertomuksesta. (215 s.) 1998 (ei enää saatavilla)

"Kyseessä on kahden nuoren alkoholistin avioliitto, mikä päättyy traagisella tavalla  miehen kuolemaan avioliiton ollessa kahden viikon mittainen." – "Keskeinen teema on naisen   seksuaalinen himo miestä   kohtaan, jota ei muutoin voi   sietää. Hän vaihtaa rakkauden himoon ja päätyy puolihuoli- 
mattomasti avioliittoon. Kun se ei toimi, hän yrittää päästä miehestä eroon ja tappaa tämän."

Kaikkiaan 137 saksalaista ja suomalaista saivat luettavakseen Rosa Liksomin kertomuksen "Me mentiin naimisiin marraskuun neljästoista ...". Vastauksissaan he kirjoittavat, mistä kertomuksessa heidän mielestään oli kysymys ja millaisia tunteita sen henkilöt heissä herättivät.

Aineistoa tarkastellaan vastaanottotutkimuksen ja kerronnan teorian näkökulmista; kuvauksessa käytetään 'henkilön', 'toiminnan', 'motivaation', 'kertojan' ja 'yleisön' käsitteitä. Tärkeitä teoreetikkoja ovat Roman Ingarden, Wolfgang Iser, Stanley Fish, Jonathan Culler ja monet narratologian kehittäjät.

Tutkimuksen keskeinen kysymys on, voidaanko – tämän aineiston rajoissa - puhua erikseen saksalaisesta ja suomalaisesta tulkintayhteisöstä.Tähän vertailuun leikkautuu muita näkökohtia kuten luetun kertomuksen eriasteinen outous ja ikäryhmien erot. Pohdittavana on myös lukutapojen suhde kulttuurin muutokseen.

Tutkimus on osa Nykykulttuurin tutkimusyksikön projektia "Kulttuurin tulkintasäännöt kuudessa Euroopan maassa".

Raine Koskimaa, FL, toimii tutkijana Nykykulttuurin tutkimusyksikössä.

 

50. Raine Koskimaa: Cultural activities in five European countries. Report on a study among high school students and middle-class adults, 1993-1995. (152 s.) 1996 Työraportti, ei julkisessa jakelussa.

"Tämän tutkimuksen tulokset tukevat kuvaa eurooppalaisesta mediaympäristöstä, jossa valinnanvapaus - - ja tiedonhankinta ovat hallitsevat trendit."

"Lukeminen ei suinkaan ole lakannut televisiosukupolven keskuudessa, vaikka uudet mediat ovatkin hieman vallanneet siltä alaa."

Tutkimuksen aineisto on kerätty viidessä Euroopan maassa - Bulgariassa, Ranskassa, Saksassa, Suomessa ja Virossa - kevään 1993 ja kesän 1995 välisenä aikana. Kussakin maassa valittiin kaksi vastaajaryhmää. Näistä toinen koostui lukio-opiskelijoista ja toinen keski-ikäisistä, keskiluokkaisista aikuisista.

Kirja on ensisijaisesti tarkoitettu taustatutkimukseksi Kulttuuriset tulkintasäännöt kuudessa Euroopan maassa -projektiin, jonka Nykykulttuurin tutkimusyksikkö on käynnistänyt. Sen toisena tavoitteena on antaa - aineistojen sallimissa rajoissa - kattava kuva vastaajien kaikenlaisesta kulttuurin kulutuksesta tai "mediamaisemasta". Siten kirjassa esitellään materiaalia ja käyttötietoja niin perinteisemmistä kulttuuriharrastuksista kuin uudemmista medioistakin.

 

49. Nainen, mies ja fileerausveitsi. Pienoistutkimuksia Rosa Liksomin kertomuksen vastaanotosta. Toim. Katarina Eskola. (274 s.) 1996 (ei enää saatavilla)

Rosa Liksom: "Me mentiin naimisiin marraskuun neljästoista..." Kimmo Jokinen: Modernin käänne ja identiteetin kertomukset Katarina Eskola: Nainen, mies ja fileerausveitsi Sirpa Leppänen: Kysymys vastauksenantajana Anna Mauranen: Vittu on orientoiva teema Erkki Vainikkala: Kertova ja lukeva minä Raine Koskimaa: Yksi juoni, monta tavallista tarinaa Urpo Kovala: Tutkimuskohteena merkityksellisyys Raine Koskimaa: Miksi ja miten? Rosa Liksomin kertomuksen vastaanottoa koskevan tutkimuksen aineisto ja toteutus

 

48. Tuija Nykyri: Naiseuden naamiaiset. Nuoren naisen diskoruumiillisuus. (144 s.) 1996 (ei enää saatavilla)

Diskot - nuo nuorten suosimat tanssipaikat - ovat näyttämönä monenlaiselle toiminnalle. Niissä on vauhdikkuutta ja irrottelua, läheisyyttä ja yksilöllisyyttä, halua pitää hauskaa tai olla "cool". Tässä tutkimuksessa keskitytään naisten diskoruumiillisuuteen sekäsen subjektiutta muodostaviin käytäntöihin. Tutkimus pohjautuu nuorten naisten teemahaastatteluihin sekä puolentoista vuoden aikana suoritettuun osallistuvaan havainnointiin. Nainen on diskoissa patriarkaalisen asetelman mukaisesti katseen kohde ja joutuu kokemaan ulkonäön arvostelua, mutta naisella on diskotilassamahdollisuus myös aktiivisempaan ja itselähtöisempään identiteetin työstämiseen. Kaiken kaikkiaan tanssilattia ja sen reuna-alueet baaritiskeiltä vessoihin ovat näyttämöitä sekä hauskanpidolleettä fantasioille, vapautumiselle ja alistetuksi tulemiselle, oman tilan luomiselle, erotiikalle sekä erilaisille miehen ja naisen sekä naisen ja naisen suhdemalleille. Naisruumiillisuuden vaihtoehdot ja valintamahdollisuudet ovat lisääntyneet, mutta niiden rinnalla elävät vielä monet perinteisemmät toimintamallit. Julkaisussa on englanninkielinen tiivistelmä.

 

47. Jukka Törrönen: Aito rakkaus maskuliinisessa maailmassa. Harlekin-romanssi ja sen vastaanotto lukiolaisten keskuudessa. (100 s.) 1996 (ei enää saatavilla)

Millaisia tarinoita Harlekin-romanssit ovat? Minkätyyppisiä identiteettejä romanssien tekijöille, henkilöhahmoille ja ideaalilukijoille niissä rakennetaan? Millä tavoin ne puhuttelevat lukijoita? Teos tarjoaa vastauksia mm. näihin kysymyksiin empiirisen reseptiotutkimuksen lähtökohdista. Tutkimuksen aineistona on käytetty romanssiaRakkaus Mallorcalla ja 60 lukiolaisen sitä koskevia tulkintatekstejä. Romanssista tehdyn tekstianalyysin avulla eritellään, millaiset identiteettimuodot ja arvot lukiolaisiin vetoavat heidän tulkitessaan romanssia, jossa vahvat tunteet, intiimit suhteet ja perinteinen naiseus ovat keskeisessä asemassa. Samalla tutkimuksessa kehitellään analyysivälineistöä tekstientulkinnan ja empiirisen reseptiotutkimuksen tarpeisiin ottamalla vaikutteita erityisesti semiotiikasta ja narratologiasta.

Julkaisussa on englanninkielinen tiivistelmä.

 

46. Katja Valaskivi: Wataru seken wa oni bakari. Mothers-in-law and daughters-in-law in a Japanese television family drama. (114 s.) 1995 (ei enää saatavilla)

Tutkimuksen kohteena oleva perhedraama ("Elämä ihmisten kesken on pelkkää kurjuutta") oli 90-luvun alun suosikkiohjelma Japanin televisiossa. Sarjan pääteemana olivat anoppien ja miniöiden väliset suhteet. Tutkimuksen teoreettisessa ja menetelmällisessä osassa tarkastellaankulttuurisia ja lajinomaisia odotusrakenteita ja representaation kysymyksiä sekä "avainkuvan" käyttöä analyysin välineenä; samoin suhteutetaan kyseistä ohjelmaa saippuaoopperan konventioihin. Analyysiosassa eritellään henkilösuhteiden representaatioita muodostamalla hegemonisia ja vastustavia lukija-asemia. Sarjaa tutkitaan näin tilana, jossa sukupuolijärjestelmän ja perheideologian muutokset tulevat näkyviin: anoppien ja miniöiden välinen kitka saa aikaan tilanteita, joissa naisten ja miesten asemaan liittyvät kulttuuriset odotukset ongelmallistuvat.

 

45. Kai Halttunen: Pienkustantajan arkipäivä. Tutkimus julkaisuprosessista ja toimintakulttuurista. (95 s. loppuunmyyty) 1995

Pienkustantajien määrä on kasvanut voimakkaasti 1980-luvulta alkaen. YTM Kai Halttunen on tutkinut kahdentoista suomalaisen pienkustantajan toimintatapoja ja kustannuspolitiikkaa teemahaastattelujen avulla. Tutkimuksessa mukana olleet kustantajat ovat erikoistuneet eri aihealueiden kirjallisuuteen. Mitkä ovat pienkustantajan toiminnan keskeiset ongelma-alueet ja miten kustantajat valitsevat julkaistavan aineiston? Kuinka he ovat saaneet julkisuutta lehdistössä? Halttusen tutkimus antaa kattavan kuvan suomalaisen pienkustantajan arkipäivästä. Samalla se avaa näkökulman laajempiin kulttuurisesti keskeisiin kysymyksiin. Onko kulttuurisesti merkittävän kirjallisuuden julkaiseminen vielä mahdollista? Millä edellytyksillä laadukkaan kaunokirjallisuuden ja tietokirjojen kustantaminen on tulevaisuudessa mahdollista? Mikä on pienkustantajan rooli 1990-luvun alun suomalaisessa kulttuurissa? Julkaisussa on englanninkielinen tiivistelmä.

 

44. Anne Sankari: Kuntosaliruumis. Kappaleita nuorten aikuisten ruumiillisuuksista. (108 s.) 1995 (ei enää saatavilla)

Kiinnostus terveyteen, ulkonäköön ja hyvinvointiin läpäisee länsimaisen nyky-yhteiskunnan. Ikään, sukupuoleen tai sosiaaliseen asemaan katsomatta ihmisille tuntuu olevan tärkeää huolehtia ruumiistaan. Sen muokkaaminen on yksi tapa työstää identiteettiään. Taustalla vaikuttavat ihanteet nuorekkuudesta, kauneudesta, dynaamisuudesta. Tässä työssä keskitytään kuntosaliin ja siellä käyviin ihmisiin. kävijät eivät esitä yhtä ainoaa syytä harrastukselleen, vaan syitä on monia. Työssä jaksaa, olo on parempi, ulkomuoto kohenee; lääkäri on neuvonut, tyttöystävä patistanut. Tai liikkuminen on sinällään elämys - nautintoa, tuskaa tai molempia. Aineistona ovat lomakekysely sekä kuntoilijoiden ja kilpailevien kehonrakentajien haastattelut. Julkaisussa on englanninkielinen tiivistelmä.

 

43. Teija Virta: Saippuaoopperat ja suomalaiset naiset. (135 s.) 1994 (ei enää saatavilla)

Teos kertoo saippuaoopperoista ja niiden katselusta. Erityisesti siinä keskitytään Peyton Placen, Dallasin ja Kauniiden ja rohkeiden piirteisiin ja vastaanottoon. Saippuaoopperoiden katselu on ristiriitainen tapahtuma, sillä lajityyppi on länsimaisessa kulttuurissamme alhaisesti arvostettu. Silti nämäsarjat ovat hyvin suosittuja. Katselijat joutuvat yhdistelemään mielihyväänsä ja yleistä ideologiaa omilla persoonallisilla tavoillaan. Saippuaooppera on erityisen "naisellinen" lajityyppi. Sarjat ovat naisille suunnattuja ja niitä katseleva pääasiassa naiset. Naiset eivätkuitenkaan muodosta yhteneväistä joukkoa. Jokaisella - tai ainakin erilaisilla naisryhmillä - on oma tapansa seurata näitä sarjoja. Tutkimus pohjautuu suomalaisten naisten teemahaastatteluihin. Haastateltavina oli 55 eri ammattiryhmiin kuuluvaa työssäkäyvää naista. Julkaisussa on englanninkielinen tiivistelmä.

 

42. Tuija Modinos: Nainen populaarikulttuurissa. Madonna ja The Immaculate Collection. (124 s. loppuunmyyty) 1994, 2. painos 2000

Länsimaisen kulttuurin naisrepresentaatiot ovat perinteisesti noudattaneet binaarista logiikkaa esittäen naiset miehen vastakohtina, mies-normin poikkeamina. Naiset on kaksijakoisesti kuvattu joko hyvinä tai pahoina, ja erityisesti populaarikulttuurin stereotyyppisille naiskuville on ollut ominaista pyrkimys kuvata normatiivisesti hyvää naista. Tutkimuksessa kehitellään feministiseen kirjallisuus- ja elokuvakritiikkiin sekä dekonstruktioon pohjautuvaa rockvideoanalyysin menetelmää, jota sovelletaan Madonnan vuonna 1990 julkaistun videokokoelman The Immaculate Collection feminiinisyysdiskurssin ja naiskuvien analyysiin. Muotonsa vuoksi rockvideo soveltuu hyvin ristiriitoihin perustuvien, monitasoisten naiskuvien luomiseen. Madonna on käyttänyt tämän mahdollisuuden hyväkseen saavutettuaan omaa tuotantoaan kontrolloivan megatähden aseman. Hänen viimeisimmissä videoissaan naiskuva on feministisempi ja monitasoisempi kuin hänen varhaisemmissa töissään. Julkaisussa on englanninkielinen tiivistelmä.

 

41. Uusi aika. Kirjoituksia nykykulttuurista ja aikakauden luonteesta. Kirjoittaneet ja toimittaneet Nykykulttuurin tutkimusyksikön tutkijat. (285 s.) 1994 (ei enää saatavilla)

"Kulttuurintutkimus on tasapainotonta. Kun se tutkii ja tukee marginaaliryhmien kulttuuri-identiteettiä, se samalla korostaa kaiken kulttuurin konstruoitua luonnetta. Se tähdentää kontekstin merkitystä ja paikallisuutta, mutta yhtä lailla kulttuurien vuorovaikutusta ja muuttumista. Kulttuuri on voimavarojen ja vallan kenttä; sen symboliset merkitykset kietoutuvat sosiaalisiin ja taloudellisiin suhteisiin. Kulttuurintutkimus saa luonteensa siitä, että se pitää kiinni näistä jännitteistä ja huojunnoista."

Tämän kirjoituskokoelman teemat liikkuvat kulttuurintutkimuksen pulmatilanteista ja mahdollisuuksista kulttuurin taloudellisiin vaikutuksiin sekä kulttuurituotteiden käyttöön ja käyttäjiin, kielen läpinäkyvyydestä ja Descartesin unesta museoideologiaan ja bodaukseen, sarjakirjoista ja 50-luvun tytöistä tietokonepeleihin ja virtuaalitodellisuuden kuvaukseen tieteiskirjallisuudessa. Keskeisiksi nousevat kysymykset aikakauden luonteesta, kulttuurin muutoksesta, kansallisen ja kansainvälisen kohtaamisesta sekä tutkimuksessa vaikuttavista rajoista ja niiden ylittämisestä. Teos on Jyväskylän yliopiston Nykykulttuurin tutkimusyksikön 10-vuotisjulkaisu, jonka ovat kirjoittaneet ja toimittaneet yksikön tutkijat. Julkaisu sisältää seuraavat artikkelit: Kimmo Jokinen: Marraskuun neljäntenätoista: kylmenevää, lakastuvaa, kuumetta. Katarina Eskola: Kulttuurinen modernisoituminen ja kansainvälistyminen 50-luvun tytöistä nykynuoriin. Kaisu Rättyä: Ruusulasta polttopulloihin. Suomalaisen sarjakirjan muotoutuminen ja muuttuminen 1900-luvulla. Urpo Kovala: Kieli ja kulttuurin muutos. Raine Koskimaa: Deux Ex Machina eli voiko virtuaalielämä olla hyvä? Annikka Suoninen: Mario ja muu meidän sakki. Poikakulttuuria peliareenoilla. Teija Virta: Saippuaooppera, katselijat ja massakulttuurin ideologia. Anne Sankari: Ruumis ja kuntosali. Narsismista kuntourheiluksi. Maaria Linko: Kenen museo? Museoideologia ja museoiden merkitys kävijöille. Timo Cantell: Kulttuurin taloudelliset vaikutukset: tutkimus, kritiikkija kohti laajempaa näkemystä. Kimmo Jokinen: Uni tiedostamattomasta. Timo Siivonen: Onko kirjallisuudentutkimus saman-tekevää? Kulttuurintutkimus ja 'historian' infektio. Erkki Vainikkala: Välitiloja/väliintuloja. Kulttuurintutkimuksen modernit lähteet ja postmoderni sauma. Vesa Niinikangas: Kaksitoista otetta rajapinnoista. Onko henkilökohtainen poliittistakin?

 

40. Jukka Kanerva: "Ryvettymisen hyvä puoli..." Suomalainen politiikka ja poliitikot televisiossa. (155 s.) 1994 (ei enää saatavilla)

Teos kertoo television ja politiikan suhteesta 1990-luvulla. Sen väittämä kuuluu: televisio on politiikan perusareena. Television ilmaisurakenteet, yleisösuhteet ja argumentaatitapa ovat siten myös politiikan tyypillisiä ominaisuuksia. Teksti esittelee joukon televisuaalisia poliittisia tapahtumia, caseja, joille yhteistä on pyrkimys television politiikalle ominaisten kielellisten ja sisällisten ilmaisujen kartoitukseen. Tapaustutkimuksien kohteina esiintyvät mm. Esko Aho, Liisa Jaakonsaari, Toimi Kankaanniemi, Elisabeth Rehn ja Paavo Väyrynen. Teos sisältää suomalaisen poliittisen elokuva- ja videomainonnan analyysiluvun, jossa mukan on myös v. 1994 presidentinvaalien aineistoa. Teoksen loppujaksot tarkastelevat poliittisen kielen ja ilmaisun historiaa ja ehtoja televisuaalisella kaudella. Dosentti Jukka Kanerva on Jyväskylän yliopistossa ja Suomen Akatemiassa työskentelevä politiikan tutkija. Julkaisussa on englanninkielinen tiivistelmä.

 

39. Mieheyden tiellä. Maskuliinisuus ja kulttuuri. Toim. Pirjo Ahokas, Martti Lahti ja Jukka Sihvonen. (185 s. loppuunmyyty) 1993

Maskuliinisuutta on tutkittu yllättävän vähän verrattuna siihen, miten voimakkaasti se jäsentää yhteiskunnassamme sekä sukupuolten välisiä että kummankin sukupuolen keskinäisiä valtasuhteita.Mieheyden tiellä pyrkii tekemään maskuliinisuudesta outoa ja vierasta sekä siten näkyvää. Teos tarkastelee maskuliinisuutta mm. kirjallisuudessa, draamassa ja elokuvassa. Artikkelien aiheet ulottuvat vuosisadan alun suomalaisista maskuliinisuuden kuvista television suosikkisarjoihin ja miehen ruumiin representaatioihin amerikkalaisessa toimintaelokuvassa. Mukaan mahtuu yhtä hyvin jätkyys kotimaisessa elokuvassa sekämiesidentiteetin ja seksuaalisuuden suhde Pasolinin elokuvissa kuin heteromaskuliinisuus baseball-kirjallisuudessa ja homous Väiski Vemmelsääri -animaatioissa. Osaltaan Mieheyden tiellä haluaa purkaa käsitystäuniversaalista ja monoliittisesta maskuliinisuudesta sekä tuoda esiin maskuliinisuuksien moninaisuuden ja hierarkkisuuden. Kirjan kirjoittajina on joukko kansainvälisesti tunnettuja elokuvan- ja kulttuurintutkijoita sekä suomalaisia sosiologian, elokuvan, teatterin ja kirjallisuudentutkijoita.

 

38. The Cultural Study of Reception. Edited by Erkki Vainikkala. (215 s.) 1993 (ei enää saatavilla)

Kokoelman artikkeleissa käsitellään reseptiokysymyksiä eri mediumien, maiden ja lähestymistapojen kannalta. Kirjallisuuden lukemista tarkastellaan Suomessa, Virossa ja Saksassa suosikkikirjailijoiden, kirjapäiväkirjojen ja lukijaelämäkertojen valossa. Esillä ovat myös kysymykset subjektin muodostumisesta ja kulttuurin muutoksesta sekä lukemisen psykoanalyyttinen ulottuvuus, samoin lukemisen institutionaaliset puitteet sekä käännöskirjallisuuden valinnan ja välittymisen tutkimus. ( Reseptionäkökulmasta tutkitaan myös teatteriyleisöä ja terveysjulisteita sekä tv-ohjelmia naisten keskusteluissa. Artikkelikokoelmassa ovat edustettuina useat tieteenalat - kirjallisuuden ja teatterin tutkimus, viestintätieteet, sosiologia ja politiikan tutkimus. Reseptio tarjoaa siinä näkökulman kulttuuriseen muutokseen ja kulttuurien sisäiseen ja väliseen vuorovaikutukseen. Julkaisu sisältää seuraavat artikkelit: Erkki Vainikkala: Cultural? Reception? Introductory reflections. Kimmo Jokinen: What we talk about when we talk about literature. Urpo Kovala: Studying the first level of reception: some methodological considerations. Malle Järve: The reception of literature in Estonia. Favourite books and the case of Tammsaare. Tiiu Kamdron: Modes of reading in Estonia. A sociopsychological view. Erich Schön: Self-statements on literary reading in the life of children and youths. Katarina Eskola: Four book diaries. Mikko Keskinen: Psychocultural reception: on the transferential structure of reading. Ismo Pohjantammi: Is interpretation a natural follow-up in the interpretive community? At the Rock Caf=E9 with Stanley Fish and Karl-Heinz Stierle. Tapio Mäkelä: Criticizing criticism: a play with blindness and vision. Pauliina Aarva: Interpreting health posters. A semiotic view. Marjatta Montonen: Workplace discussion about televison. Hanna Rajalahti: We would have fun when Marja cleaned. "Golden Girls" asa topic for women's conversation. Pirjo Vaittinen: Encounters and events: theories for theatre audience research and reception analysis.

 

37. Annikka Suoninen: Televisio lasten elämässä. (171 s.) 1993 (ei enää saatavilla)

Jo hyvin pienet lapset ovat säännöllisiä televisionkatselijoita, joilla on selvät mieltymykset ohjelmien suhteen. Televisionkatselulla on myös monia sosiaalisia merkityksiä lapsen arkielämässä. Ohjelmien lähetysajat ja yhdessäkatselu jäsentävät lapsiperheen toimintoja. Televisio-ohjelmat ovat osa lasten yhteistä kokemusainesta, ja televisioon liittyvät leikit ja oheistuotteet ovat tärkeä osa lasten elämää. Arkipäiväisyydestään huolimatta televisionkatseluon moraalinen kysymys. Yhteiskunnalliset normit ja arvostukset ohjaavat vanhempien suhtautumista lastensa katseluun. Tutkimus käsittelee alle kouluikäisiä lapsia, ja tarkastelun pohjana ovat kolmenkymmenenkuuden lapsen ja heidän vanhempiensa kvalitatiiviset haastattelut. Julkaisussa on englanninkielinen tiivistelmä.

 

36. Risto Eräsaari: Essays on sources of non-conventional community. (214 s.) 1993 (ei enää saatavilla)

Minkälaisia muutoksia yhteisöllisyydessä on tapahtunut myöhäismodernin arkipäiväistyneeseen sosiaaliseen elämään siirryttäessä? Miten sisäisyyden vapautuminen ja ulkoisen elämän järkkyminen vaikuttavat yhteisiä odotushorisontteja koskeviin ajatuksiin? Minkälaista kulttuurista harjaannusta post-traditionaali yhteisöelämä yksilöiltä edellyttää? Pyrkiessään keskustelemaan näistä kysymyksistä Risto Eräsaari tarkastelee muun muassa klassisia sosiologisia ja kulttuurifilosofisia keskusteluja, viime vuosikymmenien yhteiskuntapoliittisia projekteja sekä ajankohtaisia debatteja. Hän arvioi yhteisön käsitteen joustavuuden ja liikkuvuuden tekevän siitä edelleenkin vetovoimaisen sosiaalisen mielikuvituksen elementin, jolle etsitään vastakaikua ja vastakutsua monista piirteistä ja asioista, joiden merkityksistä ei tarvitse vallita minkäänlaista yksimielisyyttä.

 

35. Sanna Karttunen: Musiikki kulttuurisessa tietoisuudessa. Kulttuuriset musiikkiskeemat musiikkikirjastonhoitajien puheessa. (174 s.) 1992 (ei enää saatavilla)

Tutkimus käsittelee musiikkia koskevaa puhetta ja sen rakentumisen kulttuurisia ja sosiaalisia ehtoja: niitä jaettuja tieto- ja merkitysrakenteita, joiden kautta musiikkia jäsennetään ja arvotetaan. Tutkimus perustuu 15 musiikkikirjastonhoitajan haastatteluihin. Siinä tarkastellaan musiikkikirjastonhoitajien "makukulttuuria" yleensä, heidän erilaisia tapojaan tulkita makuja maailmankuvansa pohjalta, määrittää taiteellisia arvoja, musiikkiharrastusta ja musiikillista kompetenssia. Tapaustutkimuksen sekä musiikintutkimuksen erilaisten lähestymistapojenanalyysin perusteella esitetään musiikkikäsitysten tulkintamalli, jossa erotetaan toisistaan kolme musiikillisen maailmankuvan ideaalityyppiä: hierarkkinen, autonominen ja kulttuurinen musiikkikäsitys. Maailmankuvan tulkinta liitetään myös Pierre Bourdieun kulttuuriteoriaan,joka kiinnittää taidekäsitykset koulutustasoon, sosiaaliseen taustaan ja legitiimin taiteellisen kompetenssin hallintaan. Tutkimus tuo esille myös musiikkikäsityksiin vaikuttavat sukupolvierot.

Julkaisussa on englanninkielinen tiivistelmä.

 

 

34. Katarina Eskola, Kimmo Jokinen & Erkki Vainikkala. Literature and the new state of culture. Research plan for the project "Cultural rules of interpretation in eight European countries". (60 s.) 1992 (ei enää saatavilla)

Julkaisu sisältää syksyllä 1992 käynnistyneen kansainvälisen tutkimusprojektin "Kulttuuriset tulkintasäännöt kahdeksassa Euroopan maassa" englanninkielisen tutkimussuunnitelman. Projektissa, jota Nykykulttuurin tutkimusyksikkö koordinoi, selvitetään empiirisesti kulttuuristen muutosten vaikutuksia kulttuurituotteiden vastaanottoon sekä hahmotellaan kulttuurisen muuntelun teoreettista perustaa ja kulttuuristentulkintasääntöjen teoriaa. Tässä julkaisussa esitellään tutkimuksen yleistä yhteiskunnallista taustaa ja luodaan alustavia suuntaviivoja tutkimuksen konkreettiselle toteutukselle.

 

33. Timo Siivonen: Avantgarde ja postmodernismi. Itsekritiikki ja radikalisoituminen modernissa taideinstituutiossa. (122 s.) 1992 (ei enää saatavilla)

Tutkimuksen aiheena on modernissa taideinstituutiossa tapahtuneiden filosofisten ja sosiologisten muutosten tarkastelu. Tavoitteena on Jean-Francois Lyotardin, Peter Bürgerin ja Theodor Adornon taideteorioiden luennankautta määritellä postmodernismia ja asettaa jonkinlainen vastapaino sellaisille teoretisoinneille, joiden mukaan postmodernille kulttuurille ja taiteelle ominainen simulacrum-logiikka häivyttää tekstuaalisuuteensa subjektin historiantajun ja sen myötä kyvyn hahmottaa maailmaa kriittisesti. Tarkastelun kohteena on modernissa taideinstituutiossa vaikuttaneiden taiteen autonomiaa korostaneiden tendenssien ja autonomiaa purkavien tendenssien välinen jännite. Esimerkkinä analysoidaan feministisesti suuntautuneen kirjailijan Kathy Ackerin teosta Don quixote (1986). Julkaisussa on englanninkielinen tiivistelmä.

 

32. Vanguards of modernity. Intellectuals, society and the university Toim. Niilo Kauppi and Pekka Sulkunen. (190 s.) 1992 (ei enää saatavilla)

Helsingin yliopisto järjesti 350-vuotisjuhliensa yhteydessä seminaarin, jonka aiheena oli "Intellektuellit, yhteiskunta ja yliopisto". Esitelmät olivat sekä aiheensa että käsittelytapansa puolesta varsin yhtenäisiä, ja ne julkaistaan siksi nyt yhtenä niteenä. Yhteisenä teemana on älymystön muotoutuminen autonomisena sosiaalisena ryhmänä tämän vuosisadan aikana ja sen muuttuva rooli nykyisissä länsimaisissa yhteiskunnissa. Intellektuellien autonomia on antanut heille vapauden ja vastuun toimia moraalisen, esteettisen ja älyllisen kehityksen edustajina. Samalla se on tehnyt mahdolliseksi myös älymystön jakautumisen. Useimmat tutkijat pitävät Dreyfusin juttua älymystön sosiaalihistorian alkukohtana. Useimmat artikkelit liittyvät voimakkaaseen ranskalaiseen virtaukseen,joka viime aikoina on vaikuttanut älymystön tutkimiseen. Intellektuellit nähdään siinä sosiaalisena ryhmänä. Näkökulmasta seuraa, että vaikka he edustavatkin ideoita, on otettava huomioon myös heidän vuorovaikutuksensa muun yhteiskunnan kanssa samoin kuin se, ettäsymbolinen valta heidän omissa instituutioissaan on ankaran kamppailunkohteena. Yliopisto - tai akateeminen maailma laajemminkin - on näistäinstituutioista vain yksi, tosin keskeinen. Useissa artikkeleissa kiinnitetään huomiota erityisesti siihen, kuinka joukkoviestimet vaikuttavat älymystön muotoutumiseen ja muuttuvaan rooliin. Julkaisu sisältää seuraavat artikkelit: Pekka Sulkunen: Introduction: intellectuals and the great projects of the twentieth century, Christophe Charle: Intellectuals in France around 1900 in a comparative perspective, Matti Klinge: Intellectual tradition in Finland, Riitta Jallinoja: Intellectuals as forerunners of cultural and social change, Ron Eyerman: Intellectuals and the state: a framework for analysis, with special reference to the United States and Sweden, Anna Boschetti: Jean-Paul Sartre: A paradigm case of the modern intellectual, Niilo Kauppi: Investment strategies and symbolic domination: the group tel quel as an intellectual avant-garde, Louis Pinto: Mass media mandarins, Keijo Rahkonen and J.P. Roos: The field of intellectuals: the case of Finland, Sara Delamont: Can a woman be an intellectual? Can an intellectual be a woman? Katarina Eskola: Women and the media-related intellectual public sphere, Seppo Pöntinen: The recruitment of intellectuals, a social mobility perspective.

 

 

31. The first thirty. Summaries of the publications of the Research unit for contemporary culture, nos 1-30 Edited by Urpo Kovala. (132 s.) 1992 (ei enää saatavilla)

Julkaisu sisältää englanninkieliset tiivistelmät Nykykulttuurin tutkimusyksikön 30 ensimmäisestä julkaisusta. Julkaisujen aiheet vaihtelevat laajasti television, elokuvan, kuvataiteen, musiikin ja kirjallisuuden yleisöjen ja vastaanoton analyysistä Unescon lukutaitostrategioihin, kirjallisuuden eri välitysportaiden toiminnasta politiikan, ruoan ja liikunnan kulttuurisiin merkityksiin ja postmoderni-keskusteluun. Julkaisu on varustettu toimituskunnan englanninkielisellä esipuheella, jossa luodaan katsaus julkaisusarjan vaiheisiin ja sisältöihin sekä tarkastellaan sen suhdetta kulttuuritutkimuksen nykytilaan ja tulevaisuudennäkymiin.

 

30. Maaria Linko: Outo ja aito taide. Ammattikoululaiset ja lukiolaiset kuvataiteen vastaanottajina. (121 s.) 1992 (ei enää saatavilla)

Minkälainen on suomalaisten nuorten visuaalinen lukutaito, kun katseltavana on kuvataidetta? Tutkimuksessa tarkastellaan nuorten tapoja puhua taidekokemuksestaan taidekuvien katselutilanteissa tehdyn kyselyn sekä haastattelujen avulla. Tutkimuksessa pohditaan mm. nuorten käsitystä aidosta suomalaisesta maisemasta ja tarkastellaan, minkä tyyppinen taide voi vedota erilaisiin yleisöihin. Tavoitteena ei ole etsiä oikeita tai vääriä taiteen vastaanottotapoja, vaan piirtää alustavaa kuvaa taidekokemusten sanallistamisestasuomalaisessa kulttuurissa. Raportin toivotaan tarjoavan virikkeitä keskustelulle paitsi visuaalisuudesta kiinnostuneiden tutkijoiden myös opettajien ja taidekasvatuksen suunnittelijoiden piirissä.

 

29. Urpo Kovala: Väliin lankeaa varjo. Angloamerikkalaisen kaunokirjallisuuden välittyminen Suomeen 1890-1939. (204 s.) 1992 (ei enää saatavilla)

Viime vuosikymmeniä pidetään angloamerikkalaisen kulttuurin valtakautena Suomessakin, mutta ennen toista maailmansotaa se oli suomalaisille nykynäkökulmasta katsoen yllättävänkin kaukainen ja vähän tunnettu kulttuuri. Tässä tutkimuksessa selvitetään välittäjien - erityisesti kustantajien, julkisen kritiikin ja tutkimuksen - vaikutusta siihen, millaiseksi angloamerikkalaisen kaunokirjallisuuden profiili Suomessa muodostui vuosina 1890-1939. Tutkimuksessa tarkastellaan, millainen kirjallisuus välittyi parhaiten suomalaisille lukijoille ja millainen taas jäi "varjoon". Siinä osoitetaan, että ulkomaisen kirjallisuuden välittyminen kytkeytyi tiiviisti yhtäältä suomalaisen yhteiskunnan yleisen kulttuurisuuntautumisen kehitykseen, toisaalta kirjallisuuden instituution(kin) läpäisseeseen kansallishenkiseen yhtenäistymiskehitykseen. Samalla tutkimus on konkreettista kartoitusta kirjallisuudentutkimuksen kannalta perinteisesti marginaalisesta kirjallisuuden alueesta, käännöskirjallisuudesta, ja sen vastaanotosta. Julkaisussa on englanninkielinen tiivistelmä.

 

28. Eija Eskola: Rukousnauha ja muita romaaneja. Suomennetun kaunokirjallisuuden valinta yleisissä kirjastoissa 1880-1939. (152 s.) 1991 (ei enää saatavilla)

Suomennettu kaunokirjallisuus on osa suomalaisen kulttuurin ja kirjallisuuden historiaa. Yleiset kirjastot ovat puolestaan aina vaikuttaneet kirjanvalinnallaan suomalaisen lukemiskulttuurin muovautumiseen. Vuonna 1902 perustetun Arvostelevan kirjaluettelon avulla on pyritty vaikuttamaan kirjastojen kirjanvalitsijoiden päätöksentekoon. Teoksessa selvitetään, millaisin arvosteluperustein ja millaista käännöskirjallisuutta Arvosteleva kirjaluettelo suositteli ostettavaksi; siinä kuvataan myös kirjastojen eniten ja vähiten hankkiman käännöskirjallisuuden ominaisuuksia. Teos osoittaa yleisillä kirjastoilla olleen jo ennen toista maailmansotaa huomattavasti enemmän kosketuspintaa tavalliseen suomalaiseen lukijaan kuin tähän asti on oletettu. Julkaisussa on englanninkielinen tiivistelmä.

 

27. Päivi Elovainio: The gender fate of women in rural Egypt. The signs of the breakdown of cultural collectivity and the emergence of individualization. (112 s.) 1991 (ei enää saatavilla)

Tutkimuksessa on kartoitettu kahden egyptiläisen kylän naisten elämää ja muutoksia maaseudun teollistuessa ja siirtyessä markkinatalouteen. Tutkimus perustuu 399 lomakehaastatteluun ja naisten omaa elämäänsä koskeviin kertomuksiin. Kulttuurin säännöt ja tähän sisäänrakennettu kollektiivinen identiteetti ja patriarkaalisuus näyttävät tutkimuksen mukaan vielä voimakkaasti rajoittavan naisten elämää ja yksilöllistymistäEgyptin maaseudulla. Maaseudun naiset ovat kuitenkin jo selvästi tiedostaneet erilaisen elämän mahdollisuudet ja toivovat lapsilleen muunlaista elämää kuin minkä itse on kokenut. Naiset eivät kuitenkaanole tyytymättömiä. He kokevat arkielämän realiteettina, joka ei salli vaihtoehtoisia elämänmahdollisuuksia. Yhdenmukaista elämänmallia ei koeta kurjuutena, koska kohtalo koetaan jaetuksi. Koulutus lisäsi naisten tietoisuutta ja tarvetta yksilöllistymiseen.

 

26. Ulrich Beck, Klaus Mollenhauer & Wolfgang Welsch: Philosophie, soziologie und erziehungswissenschaft in der postmoderne. Hrsg. Tapio Aittola und Jürgen Matthies. (69 s.) 1991 (ei enää saatavilla)

Millaisia vastauksia filosofia, sosiologia ja kasvatustiede voivat antaa postmodernin haasteeseen? Millaisia ovat nykyhetken tärkeät tehtävänasettelut eri tieteenaloilla? Näitä kysymyksiä pohdittiin Jyväskylän yliopistossa 16.-17.11.1990 pidetyssä seminaarissa, jonka pääalustajiksi kutsuttiin saksalaiset professorit Ulrich Beck, Klaus Mollenhauer ja Wolfgang Welsch. Kukin heistä tarkasteli asiaa oman tieteenalansa näkökulmasta. Ulrich Beck kuvaa jälkiteollista yhteiskuntaa laboratoriona, jossa ihmiset joutuvat elämään aistein havaitsemattomissa olevien vaaratekijöiden, kuten ydinlaskeuma, ja erilaisten asiantuntijoiden asettamien riskirajojen säätelemässä maailmassa. Klaus Mollenhauer pohtii kasvatustieteen uudistamisen mahdollisuuksia uudessa kulttuurisessa tilanteessa. Hän korostaa, että kasvatustieteen tulisi omaksua aineksia kriittisestä kulttuuriteoriasta, fenomenologisesta subjektitarkastelusta sekä todellisuutta muuttavasta praksiksesta. Wolfgang Welsch taas analysoi kriittisesti postmodernia tilannetta, jossa yhteiskuntaelämä muuttuu yhä pluralistisemmaksi, epävakaammaksi ja visuaalisemmaksi. Siksi nykyisin tarvitaan uudenlaista esteettistä tarkastelutapaa ympäröivään todellisuuteen. Julkaisu on saksankielinen ja se sisältää tekijöidensä seminaariraporttia varten uudelleenmuokkaamat alustukset sekä niiden suomenkieliset tiivistelmät. Ulrich Beck: Der Konflikt der Zwei Moderne Klaus Mollenhauer: Gibt es für die Erziehungswissenschaft eine Zukunftsperspektive? Wolfgang Welsch: Zur Aktualität des Estetischen Denkens

 

25. Kyösti Pekonen: Symbolinen modernissa politiikassa. (154 s.) 1991 (ei enää saatavilla)

Tutkimuksessa analysoidaan symbolisen roolia ja merkitystä modernissa 1980-luvun suomalaisessa parlamentaarisessa politiikassa. Tutkimus koostuukolmesta osasta. Ensimmäisessä osassa tutkimuksen kohteena on symbolin käsite ja symbolia koskeva tieteellinen keskustelu. Näiden lisäksi kuvataan mitensymboli toimii. Symboli määritellään tutkimuksessa symboli-suhteen avulla. Tutkimuksen toisessa osassa määritellään moderni rutiinistuneen rationaalisen järjestyksen ja tuon järjestyksen ylittämisen väliseksi jännitteeksi. Politiikassa rutiinistuneen poliittisen järjestyksen rikkomisen klassisena esimerkkinä esitellään karismaattisen politiikan käsite. Tutkimuksen kolmannessa osassa tutkitaan suomalaista 1980-luvun parlamentaarista politiikkaa symbolin ja modernin käsitteistä käsin. Esimerkkeinä symbolisesta modernissa suomalaisessa parlamentaarisessa politiikassa analysoidaan jokapäiväisen politiikan rutiinistunutta imagoa, konsensusta, vaalimainontaa, vaaliosallistumisen merkityksiä, Koivisto-ilmiötä ja Sosialidemokraattisen puolueen uusinta periaateohjelmaa. Johtopäätöksenä näistä analyyseista esitetään väite edustuksellisen politiikan kriisiytymisestä suomalaisessa 1980-luvun parlamentaarisessa politiikassa. Julkaisussa on englanninkielinen tiivistelmä.

 

24. Maaria Linko: Teatteriesitykset ja julkisuus. Kahdeksan 1980-luvun teatteriesityksen vastaanotto sanomalehdissä. (81 s.) 1990 (ei enää saatavilla)

Tutkimus käsittelee 1980-luvun teatterikritiikkiä kahdeksan teatteriesityksen saamien sanomalehtiarvostelujen kautta. Vaikka teatteri saa nykyisin monenlaista julkisuutta, teatterikritiikillä on edelleen paljon merkitystä prosessissa, jossa teatteriesitysten merkitykset muodostuvat. Tarkastelun kohteina ovat teatterikriitikoiden tavat puhua teatteriesityksistä: mitä esityksen piirteitä he painottavat, ja miten he näitäseikkoja erittelevät? Aikana, jona teatterin koetaan olevan murrosvaiheessa, keskeisiin kysymyksiin kuuluu myös, missä määrin teatterikritiikki osallistuu teatteripoliittiseen keskusteluun ja toisaalta yleiseen kulttuurikeskusteluun. Julkaisussa on englanninkielinen tiivistelmä.

 

23. Timo K. Salonen: Konserttimusiikin yleisö makujen kentällä. Tutkimus konserttimusiikin yleisöstä, esimerkkinä Jyväskylän sinfoniaorkesterin yleisö. (104 s.) 1990 (ei enää saatavilla)

Tutkimus tarkastelee konserttimusiikin yleisöä esimerkkinä Jyväskylän sinfoniaorkesterin yleisö. Rakenteellisten tekijöiden ohella pyritään löytämään erityispiirteitä, jotka tekevät konserteissa käyvistä erityisen, muista poikkeavan yleisöryhmän. Tutkimuksessa vertaillaan myös erilaisia yleisöryhmiä keskenään: normaalien sinfoniakonserttien lisäksi huomion kohteena ovat viihdekonsertit. Tarkastelussa ovat yleisön antamat merkitykset konserteista sekä sosioekonomisen aseman vaikutus näihin tekijöihin. Pierre Bourdieun kulttuurisosiologisen teorian avulla tutkitaan yleisön pyrkimystä käydäkamppailua makujen kentällä. Lisäksi tarkastellaan konserttimusiikin kentän homogeenisuutta.

Julkaisussa on englanninkielinen tiivistelmä.

 

22. Sublim Ylevä Sublime. Toimittanut Erkki Vainikkala. (107 s.) 1990 (ei enää saatavilla)

"Kaunis yhdistää, ylevä eristää". Edmund Burken lause tulee modernin tietoisuuden murroksen ajalta 1700-luvulta. Nyt käydään keskustelua ylevästä postmodernissa. Ylevän kokemus ja siitä käyty keskustelu kuvaavat paradoksaalisesti todellisuussuhteen muutoksia. Yleväksi on kuvattu käsinkosketeltavasta maailmasta irtautuvaa entusiasmia; sellaisena se viittaa usein suuruuteen ja mahtipontisuuteen, vaikuttaa taaksejääneeltä, uhkaavalta tai ontolta. Toisaalta se korostaa heterogeenisuutta, sitä mikä ei mahdu mihinkään yhtenäiseen tai harmoniseen (kauniiseen) esitykseen. Ylevän eri muodoissa ja tulkinnoissa on aina kysymys modernisoitumisen perusongelmasta, mielikuvituksen, järjen ja luonnon vaikeasta suhteesta. Julkaisun artikkelit perustuvat kahta lukuunottamatta vuosi sitten pidetyn Ylevä-seminaarin esitelmiin. Erkki Vainikkala: Ylevä - rajakokemus vai ratkaisu? Sami Santanen: Saatanan ylevä! Muistiinpanoja viimeaikaisesta Kant-keskustelusta. Jussi Kotkavirta: The Modernist Sublime: On the Actuality of Adorno's 'Aesthetic Theory'. Johanna Enckell: Det sublima som uttryck för kvinnor och negrer. Patricia Yaeger: "The Language of Blood": Toward a Maternal Sublime. Markku Koski: Politiikka ja ylevä.

 

21. Johanna Mäkelä: Luonnosta kulttuuriksi, ravinnosta ruoaksi. Neljä näkökulmaa ruoan sosiologiaan. (89 s.) 1990 (ei enää saatavilla)

Tutkielman tarkoituksena on jäsentää sosiologista tutkimusta, jonkakohteena on ruoka. Lähtökohtana on luonnon ja kulttuurin, ravinnon ja ruoan välinen ero. Valmistaessaan ruokaa ihminen muuntaa luonnon tuottaman ravinnon ruoaksi, kulttuurin tuotteeksi. Tehdystä tutkimuksesta on valittu neljä näkökulmaa, jotka tarkastelevat ruoan valintaa ja sen suhdetta kulttuuriin. Ensimmäiseksi arvioidaan strukturalistista tutkimusta, joka käsittää ruoan merkkijärjestelmäksi. Toiseksi eritellään syömistä ajassa tapahtuvana historiallisena prosessina, jossa syöminen kulttuuristuu ja etääntyy luonnosta osana sivilisoitumista. Kolmanneksi käsitellään syömisen ja aterian sosiaalisen organisoitumisen muotoja. Neljänneksi pohditaan ruoan merkkijärjestelmän kiinnittymistä yhteiskunnan rakenteisiin ja sitä kuinka syömisen kulttuurinen muuntelu voi toimia erottelujärjestelmänä. Lopuksi luonnostellaan muutamia hypoteeseja suomalaisesta ruokakulttuurista ja esiteltyjen näkökulmien soveltuvuudesta aterian merkkijärjestelmän tutkimukseen. Julkaisussa on englanninkielinen tiivistelmä.

 

20. Juha Lassila: Mitä Suomi soittaa? Hittilistat 1954-87. (263 s. loppuunmyyty) 1990

"Mitä Suomi soittaa" on osa musiikin ja muiden kulttuurin tuotteiden tuotantoa ja kulutusta koskevaa tutkimusprojektia, jota Helsingin kauppakorkeakoulussa on tehty yhteistyössä Jyväskylän yliopiston Nykykulttuurin tutkimusyksikön kanssa.

Tutkimus perustuu Suomessa musiikkilehdissä julkaistuihin hittilistoihin vuosina 1954-87. Irrallisten, kuukausittain tai harvemmin ilmestyneiden listatietojen kerääminen ja järjestäminen vuositason aineistoiksi muodostaa merkittävän osan tutkimusta. Keskeisiä musiikkimaussa tapahtuneita muutoksia kuvataan erottamalla neljä kehitysvaihetta. Lisäksi pohditaan äänitetuotannon kilpailutilanteen muutoksia ja niiden yhteyttä hittituotannon innovatiivisuuteen. Erikoiskysymyksinä tarkastellaan kotimaisen ja ulkomaisen musiikin osuuksissa tapahtuneita muutoksia sekä naisten asemaa hittilevyjen markkinoilla.

Liitteenä esitetty perusaineisto tarjoaa tutkijoille tilaisuuden analysoida muista näkökulmista käsin suosikkimusiikin sisällöllisiämuutoksia.

Julkaisussa on englanninkielinen tiivistelmä.

 

19. Anne Raassina: Lukutaito ja kehitysstrategiat. Kolme vuosikymmentä Unescon lukutaitopolitiikkaa. (123 s.) 1990 (ei enää saatavilla)

Mikä on lukutaidon ja sen yleistymisen rooli ja merkitys kehitysmaiden kehityksessä? Millaista kehitystä lukutaidon levittämisellä on haluttu tavoitella? Lukutaito ja kehitysstrategiat -tutkimuksessa kuvataanYK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön Unescon johtaman kansainvälisen lukutaitopolitiikan ja lukutaidon yhteiskunnallisesta roolistakäytyä keskustelua 1960-luvulta 1980-luvun loppuun. Tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan lukutaidon roolia kehitysmaiden ihmisten elinolojen parantamiseen pyrkivän kehitystyön osana. Tarkastelu liitetään YK:n hyväksymien, kehitysmaiden kehityksen aktivoimista ja ohjaamista varten laadittujen kansainvälisten kehitysstrategioiden analyysiin.Tutkimuksen lähteinä on käytetty Unescon asiakirjoja ja muita julkaisuja, YK:n kehitysstrategioita käsitteleviä julkaisuja sekä kehitysteoreettista kirjallisuutta. Julkaisussa on englanninkielinen tiivistelmä.

 

18. Literature as communication. Edited by Erkki Vainikkala and Katarina Eskola. (214 s.) 1989 (ei enää saatavilla)

Englanninkielisessä teoksessa käsitellään kirjallisuuden reseptiota ja kommunikatiivisuutta historiallisesti ja kansainvälisesti vertaillen, kulttuurierojen ja luokkarakenteen valossa; myös myytti ja ideologia ovat esillä. Teoreettiset näkökulmat liittyvät hermeneutiikkaan, reseptioestetiikkaan, sosiologiaan, semiotiikkaan ja retoriikkaan. Julkaisu sisältää seuraavat artikkelit: Hans Robert Jauss: The theory of reception - a retrospective of its unrecognized prehistory Kirsti Simonsuuri: Sisyphos: a study in reception and interpretation Erkki Vainikkala: Concretization and connotation: metaphorical and ideological structures in the process of reception Homi K. Bhabha: Hybridity, or the production of cultural meaning Irmeli Niemi: The reception of Heinrich von Kleist in Finland Sirkka Heiskanen-Mäkelä: Preamble to "translation as reception": thetwo research projects behind it Urpo Kovala: Transalation as reception: what can research on translationtell us about literary culture? Pirjo Vaittinen: The reception if finnish literature in Sweden in the 1930s Yrjö Varpio: On understanding the foreign Leena Kirstinä: The Horizon of expectations of finnish and hungarian readers Katarina Eskola: Reading life through literature / literature through life.

 

17. Juha Lassila: Riippumattomat televisiotuottajat. Ohjelmatuotannon uusi rakenne. (126 s.) 1989 (ei enää saatavilla)

Kolmostelevision mukana yleistyi Suomessakin 1980-luvulla ohjelmien hankinta riippumattomilta tuottajilta. Millainen on näiden pienten televisio-ohjelmatuottajien asema kahden suuren ohjelmayhtiön Suomessa? Julkaisussa tarkastellaan myös vastaavaa tuotannon rakenteen kehitystäIsossa Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Myös käytössä oleviin ohjelmiston tarjontastrategioihin kiinnitetään huomiota. Tutkimuksessa on haastateltu sekä riippumattomia ohjelmatuottajia että ohjelmistojenostajia Yleisradiossa ja MTV:ssä. Näiden perusteella pohditaan riippumattoman tuotannon edellytyksiä ja tulevaisuutta Suomessa. Julkaisussa on englanninkielinen tiivistelmä.

 

16. Reino Rasilainen: Julkaistu ja julkaisematon kirjallisuus. Kotimaisen kaunokirjallisuuden valikoituminen kustannusyhtiössä. (89 s.) 1989 (ei enää saatavilla)

Raportissa tarkastellaan vuosina 1965-87 WSOY:hyn saapuneita käsikirjoituksia sekä verrataan niitä saman ajanjakson julkaistuun kaunokirjallisuuteen. Millainen on kirjallisuuden valikointiprosessi ja millaiset valikointiperusteet? Miten käsikirjoitustarjonta on muuttunut? Keskittyyköse alueellisesti? Suosiiko kustantaja mieskirjoittajia? Eroavatko mies- ja naiskirjoittajien tekstit toisistaan? Julkaisussa on englanninkielinen tiivistelmä.

 

15. Anne Brunila ja Liisa Uusitalo: Kirjatuotannon rakenne ja strategiat. (114 s.) 1989 (ei enää saatavilla)

Raportissa kuvataan kansainvälistä kehitystä kirjankustannustoiminnassa, mm. kirjan asemaa kulttuurimuotona, kirjatuotannon ja muun kulttuurituotannon yhteenkytkeytymistä sekä alalla tapahtuneita organisaatiomuutoksia. Huomiota kiinnitetään myös kirjan symbolimerkityksiin ja kirjatuotannon kaupallistumiseen. Toimialan rakennetta ja suorituskykyä tutkitaan suomalaista kustannusteollisuutta kuvaavan aineiston avulla. Toimialan dualistista, kahtia jakautunutta rakennetta ja sen pysyvyyttä selitetään perehtymällä talouden duaaliteoriaan, toimialateoriaan ja organisaatioekologisiin malleihin. Empiirisessä tarkastelussa verrataan pääkustantajien ja pienkustantajien muodostamia yritysryhmiä, niiden toimintaedellytyksiä, strategioita ja tuloksellisuutta. Lisäksi tarkastellaan koko toimialan myynnin kehitystä sekä alan keskittyneisyydessä ja erilaisten yritysten lukumäärissä tapahtuneita muutoksia. Julkaisussa on englanninkielinen tiivistelmä.

 

14. J.P. Roos: Liikunta ja elämäntapa. Nautintoa vai itsekuria. (72 s.) 1989 (ei enää saatavilla)

J.P. Roosin analyysi liikunnan asemasta lähinnä keskiluokan elämäntavassa, lähtökohtina Norbert Elias ja Pierre Bourdieu. Ote on hyvinkonkreettinen ja henkilökohtainen, ja mukana on myös Roosin oma "maratonelämäkerta", kuvaus juoksemisen iloista ja kärsimyksistä (ennen kaikkea). Elämäkertatutkimusta useammassa merkityksessä! Julkaisussa on englanninkielinen tiivistelmä.

 

13. State, culture & the bourgeoisie. Aspects of the peculiarity of the Finnish. Contributions by Pekka Kosonen, Markku Kuisma, Matti Peltonen & Henrik Stenius. Edited by Matti Peltonen. (82 s.) 1989 (ei enää saatavilla)

Artikkelikokoelmassa pohditaan Ranskan vallankumouksen juhlavuoden virittämänä, mitä on porvaristo, porvarillinen kulttuuri ja porvarillinen politiikka suomalaisen yhteiskunnan kehityksessä. Syntyikö moderniteollisuusyrittäjä jo 1700-luvulla sahateollisuuden ja linnoitustöiden avulla? Minkä luonteinen "porvarillinen kumous" oli Suomessa 1860-ja 1870-lukujen reformikausi? Mikä oli fennomanian nousun ja porvarillisen synnyn suhde? Kuka Suomessa toteuttaa "porvarillista projektia"? Artikkelit perustuvat tuoreisiin tutkimustuloksiin tai ovat orientoitumista uusiin kysymyksiin. Kokoelma on syntynyt Jyväskylän Kesän 1988 seminaarin pohjalta.

Julkaisu sisältää seuraavat artikkelit: Markku Kuisma: The new entrepreneurs, the old bourgeoisie Matti Peltonen: A bourgeois bureaucracy? Henrik Stenius: The 'bildungsb=FCrgertum' and the free discussion in nineteenth century Finland Pekka Kosonen: Bourgeois politics without a bourgeoisie in Finland?

 

12. Kimmo Jokinen: Arvostelijat. Suomalaiset kriitikot ja heidän työnsä. (131 s.) 1988 (ei enää saatavilla)

Taiteen ja kulttuurin arvioimiseen ottavat osaa monet ryhmät, muun muassa taiteilijat, kustantajat, markkinoijat, rahoittajat, kasvattajat ja yleisö. Tutkimuksessa tarkastellaan tämän määrittelijäketjun yhtä rengasta, arvostelijoita. Tutkimuksessa kuvataan suomalaisen arvostelijakunnan rakennetta ja arvostelutyön luonnetta. Lisäksi esitellään kriitikoiden näkemyksiä taiteesta ja kritiikin tehtävistä.

Suomalaiset arvostelijat ovat keskimäärin keski-ikäisiä, erittäin hyvin koulutettuja, yläkanttiin keskiluokkaisia etelä-Suomen kaupunkilaisia: miehiä on enemmän kuin naisia. Vain harva saa arvosteluista pääasiallisen toimeentulonsa, työtä pidetään kutsumuksena. Tärkein erottava tekijä on sukupuoli. Naiset ovat miehiä koulutetumpia ja myös arvostavat enemmän alansa täydennyskoulutusta. Naisia on miehiä enemmän teatteri- ja kuvataidearvostelijoina; musiikkikriitikkona nainen on harvinaisuus. Miehet ovat teoskeskeisempiä, naiset pohtivat enemmän teoksen taustoja ja merkitystä vastaanottajalle. Muutenkin naiskriitikot ajattelevat enemmän yleisöään. Toisaalta naisetpitävät miehiä useammin työtään kutsumuksena. Ammattiliittoaan naiset pitävät useammin keskustelufoorumina, miehet painostusjärjestönä kehnon palkkauksen parantamiseksi. Osa arvostelijoita pelkää kritiikin tulevaisuudessa kaupallistuvan ja pinnallistuvan, osa uskoo sen merkityksen kasvavan kulttuurin tarjonnanja kulutuksen jatkuvasti lisääntyessä. Tutkimus perustuu Suomen Arvostelijain Liiton jäsenille osoitetun kyselyn aineistoon.

Julkaisussa on englanninkielinen tiivistelmä.

Kirja on saatavana myös digitaalisena julkaisuna ja luettavissa Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistossa JYX:issä.

 

 

11. Maailmankulttuurin äärellä. Erik Allardt, Stuart Hall & Immanuel Wallerstein. Toim. Katarina Eskola ja Erkki Vainikkala. (86 s.) 1988 (ei enää saatavilla)

Jyväskylän Kesän kongressissa 1988 tarkasteltiin maailmankulttuurin, kansallisten kulttuurien ja kulttuurin laitamien suhteita. Julkaisu sisältää kolme kongressin alustuksiin perustuvaa artikkelia. Erik Allardt kirjoittaa yhteiskuntamuodosta ja kansallisvaltiosta. Hän katsoo kulttuurin monimuotoisuuden lisääntyvän, kun kansallisvaltion luomat yhdenmukaisuuden paineet hellittävät. Immanuel Wallerstein tarkastelee kulttuuria modernin kapitalistisen maailmanjärjestelmän ideologisena oikeuttamisvälineenä. Stuart Hall käsittelee kulttuuritaistelua ja vastarintaa maailmankulttuurin ja marginaalikulttuurien leikkauskohdissa. Kokonaisuudessaan teos luo kuvaa siitä, kuinka kulttuurin asema ja merkitys muuttuu siirryttäessä maatalousyhteiskunnan (esimodernista) vaiheesta teolliseen (moderniin) ja sitten - nyt - jälkiteolliseen (kulttuuriltaan postmoderniin) yhteiskuntaan. Nämä ovat päivänpolttavia kysymyksiä myös Eurooppa-keskustelussa. Julkaisu sisältää seuraavat artikkelit: Erik Allardt: Yhteiskuntamuoto ja kansallisvaltio, Immanuel Wallerstein: Kulttuuri modernin maailmanjärjestelmän ideologisena taistelutantereena, Stuart Hall: Kulttuuritaistelu ja vastarinta.

 

10. Heikki Hellman & Tuomo Sauri: Suomalainen prime-time. Tutkimus television uudesta kilpailutilanteesta sekä Yleisradion ja MTV:n parhaan katseluajan ohjelmarakenteesta vuosina 1970-1986. (130 s.) 1988 (ei enää saatavilla)

Onko tv-ohjelmisto kansainvälistynyt, viihteellistynyt, virtaviivaistunut ja yksipuolistunut, kuten usein väitetään? Tutkimus tarkastelee parhaan katseluajan eli prime-timen ohjelmarakennetta Suomessa vuosina 1970-1986. Vertailuja tehdään yhtäältä Yleisradion ja MTV:n sekätoisaalta YLE:n kahden yksikön kesken. Tutkimus analysoi suomalaisessatv-kentässä vallitsevaa kilpailutilannetta.

Tutkijoiden odotusten vastaisesti viihteen osuus ohjelmarakenteissa ei ole kasvanut; sen sijaan uutis- ja ajankohtaisohjelmat sekä asiaohjelmatovat lisääntyneet. Myöskään ulkomaisten ohjelmien määrä ei ole lisääntynyt, vaan prime time -ohjelmisto on edelleen valtaosaltaan kotimaista. Se on perhekeskeistä ja tavoittelee keskivertosuomalaista. Parhaan katseluajan ohjelmaprofiilit ovat YLE:n ja MTV:n sekä eri tuotantoyksikköjen ohjelmistoja vertailtaessa 80-luvulla edelleen hiukan eriytyneet. "Kaksoismonopoli" on uudessa tilanteessa valinnut erilaiset mutta toisiaan tukevat selviytymisstrategiat: tuloksena on kaupallisen television ja skandinaavistyyppisen julkisen palvelun välimuoto. Kolmostelevisio pilkkoo suurta yleisöä useampiin makuryhmiin, mutta sen vaikutusta pehmentää se, että se on Yleisradion ja MTV:n ohjelmakoordinaation alainen. Kaapelikanavien pilkkova vaikutus ulottuu vain suurimpiin kaupunkeihin ja nuorimpiin katsojaryhmiin. Videokin näyttää vain parantavan parhaan katseluajan käyttömahdollisuuksia. Television rakennemuutos näkyy kasvaneessa valinnanvarassa, mutta perinteisten kanavien ohjelmatarjonta samoin kuin katselutottumukset ovat pysyneet jokseenkin ennallaan. Suuri mullistus on mitä ilmeisemmin vasta tulossa.

Julkaisussa on englanninkielinen tiivistelmä.

 

9. Martine Burgos: Life stories, narrativity and the search for the self. With an introduction by J.P. Roos. (28 s.) 1988 (ei enää saatavilla)

Martine Burgos on ranskalainen kirjallisuussosiologi ja työskentelee tutkimuslaitoksessa Centre de sociologie de littérature, CNRS. Hän on alkujaan kirjallisuustieteilijä, ja siltä pohjalta hän soveltaa narratologista analyysia yhteiskuntatieteelliseen elämäkertatutkimukseen.

Artikkelissaan hän tarkastelee kertomusmuodon suhdetta yksilön sosiaaliseen minäkuvaan. Elämän kertomisen tarve syntyy eksistentiaalisesta pulmasta, jonka taustalla on varhaislapsuuden alkuperäisen yhteyden

hajoaminen ja myöhemmät minäkuvaan kohdistuvat uhat ja haasteet. Kertomukset omasta elämästä paljastavat yksilöitymisen ja sosiaalistumisen ristiriitaisen yhteyden. Tärkeitä lähteitä ovat mm. Paul Ricoeur, Lucien Goldmann ja Philippe Lejeune. Johdantoartikkelissaan The Biographic Illusion Revisited apulaisprofessori J.P. Roos esittelee Martine Burgosin ajattelutapaa ja vertaa sitä Pierre Bourdieun esittämään kertomusmuodon kritiikkiin ja narraation tilalle tarjoamaan habituksen käsitteeseen.

 

8. The production and reception of literature. A Seminar Report. Edited by Katarina Eskola and Erkki Vainikkala. (78 s.) 1988 (ei enää saatavilla)

Julkaisu perustuu Suomen Akatemian kulttuurin tutkimuksen verkoston syksyllä 1987 järjestämään seminaariin. Artikkeleissa tarkastellaan kirjallisuuden tuottamista ja vastaanottamista kirjallisuustieteen, sosiologian ja taloustieteen näkökulmista. Julkaisu sisältää seuraavat artikkelit: Janet Wolff: Production and reception: problems of an integrated approach Erkki Vainikkala: Seeing the text for the readers/ The reader for the texts: an attempt at mediation Leena Kirstinä: Finnish and Hungarian readers: comparative perspectives Katarina Eskola: Men as canonizers, women as readers Liisa Uusitalo: The economic production of literature: structural changes in the publishing industry

 

7. Liisa Uusitalo ja Juha Lassila: Vanhojen kirjojen kenttä. (65 s.) 1988 (ei enää saatavilla)

Tutkimus kartoittaa kirja-antikvariaattien toimintaa Suomessa. Tätä varten on haastateltu helsinkiläisiä antikvariaatin pitäjiä, jotkaedustavat erityyppisiä antikvariaatteja. Antikvariaattialan kehittymistä ja rakentumista tarkastellaan esimerkkitapauksena kulttuurikenttien sisäisestä kamppailusta. Antikvariaatitpyrkivät kilpailemaan paitsi kirjoista ja asiakkaista myös symbolisesta pääomasta. Tämä tapahtuu erikoistumalla tuotteiden suhteen jaerottautumalla alan ulkopuolisista yrittäjistä mutta myös toinen toisistaan. Alan rakenne on myös suuresti riippuvainen kysynnän monipuolistumisesta ja asiakkaiden distinktioista. Lisäksi joudutaan kamppailemaan suosiosta ja olemassaolon edellytyksistä muiden kulttuurin kenttien paineessa. Tutkimuksessa tarkastellaan lisäksi antikvariaattien käytännön ongelmia; kirjojen hankintaa, hinnoittelua ja markkinointia sekä nykyisen asiakaskunnan pääpiirteitä.

Julkaisussa on englanninkielinen tiivistelmä.

 

6. Juha Lassila: Kultalevyn alkemia. Rockteollisuus musiikin suodattajana. (162 s.) 1987 (ei enää saatavilla)

Musiikin tuotanto ja levitys ovat populaarikulttuuria koskevassa tutkimuksessa usein jääneet kuvallisen joukkoviestinnän varjoon, vaikka ääniteteollisuus on viime vuosikymmeninä ollut eräs kaikkein nopeimmin kasvaneita kulttuuriteollisuuden aloja. Musiikki on myös kulttuurin alue, jossa eri lajityypit, uudet artistit ja musiikkityylit sekä musiikin vastaanottajien mieltymykset voimakkaasti erottuvat markkinoilla. Etenkin rockmusiikissa tulee myös esille kulttuurituotannolle tyypillinen jännite tuotannon taloudellisten ja kulttuuristen tavoitteiden välillä. Kultalevyn alkemia -tutkimuksessa tarkastellaan taloudellisen ja kulttuurisen pääoman yhteennivoutumista rockteollisuudessa. Tutkimuksessa kuvataan tuotannon ja levityksen eri portaita, jotka valikoivat tuotettavantai esitettävän musiikin. Näiden toimintatapoja, taustoja tai motiiveja arvioidaan alalle pyrkivän artistin tai yhtyeen näkökulmasta.

Aikaisemmin ilmestynyttä ääniteteollisuutta tai rockkulttuuria koskevaa kirjallista lähdeaineistoa on täydennetty laajoilla - ja osin epäkonventionaalisilla - haastatteluilla, jotka muodostavat keskeisen kvalitatiivisen lähdeaineiston. Haastateltavat asiantuntijat edustavat suomalaisen rockteollisuuden eri tasoja: levy-yhtiöitä, medioita (radioasemat, televisio ja rocklehdistö) sekä kriitikoita.

Julkaisussa on englanninkielinen tiivistelmä.

 

5. Kimmo Jokinen: Ostajat, lukijat, arvioijat, tukijat. Lukijoiden ja kriitikoiden kirjallisuus suuren muuton jälkeisessä Suomessa. (115 s.) 1987 (ei enää saatavilla)

Tutkimuksessa verrataan lukijoiden ja kirjallisuuskriitikoiden suosikkikirjallisuutta. Aineistona ovat Helsingin Sanomissa vuosina 1967-87 julkaistut "Nämä kirjat käyvät kaupaksi...mutta älkää unohtako näitä" -listat, joissa esitellään hyvin kaupaksi käynyttä kirjallisuutta ja kriitikoiden arvostamaa kirjallisuutta. Listojen perusteella selvitetään näiden kahden kirjallisuuden kentän välisiä yhtäläisyyksiä ja eroja. Tähän liittyen kartoitetaan myös korkea- ja populaarikulttuurista käytyä keskustelua. Kirjallisuuden perusteella yritetään lisäksi vastata kysymykseen, millainen on Suuren muuton jälkeinen suomalainen kulttuuri: mistä tulevat kulttuuriset vaikutteet, ja säilyykö suomalainen yhtenäiskulttuuri vai onko se alkanut murentua.

Julkaisussa on englanninkielinen tiivistelmä.

Kirja on saatavana myös digitaalisena julkaisuna ja luettavissa Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistossa JYX:issä.

 

 

4. Kimmo Jokinen ja Maaria Linko: Uusi Tuntematon. Rauni Mollbergin ohjaaman Tuntematon sotilas ensi-illan aikainen vastaanotto. (122 s.) 1987 (ei enää saatavilla)

Tutkimuksessa tarkastellaan Rauni Mollbergin ohjaaman Tuntemattoman sotilaan vastaanottoa. Tutkimusta varten haastateltiin Tuntemattoman sotilaan uuden elokuvaversion katsojia ensi-illan jälkeen joulukuussa 1985 Helsingissä ja Jyväskylässä. Lisäksi tutustuttiin elokuvaan liittyneeseen lehtikirjoitteluun puolen vuoden ajan. Uuden elokuvan reseptiota verrataan alkuperäisen romaanin sekä Edvin Laineen ohjaaman vanhan Tuntemattoman vastaanottoon.

Julkaisussa on englanninkielinen tiivistelmä.

 

3. Näkökulmia kulttuurin tuotantoon. Väliraportti Kulttuurin markkinat ja merkitykset -projektin tutkimuksista. Toim. Katarina Eskola ja Liisa Uusitalo. (127 s.) 1986 (ei enää saatavilla)

Raportissa kuvataan vuonna 1985 aloitetun tutkimushankkeen "Kulttuurin markkinat ja merkitykset" tavoitteita ja empiirisiä osatutkimuksia. Monitieteisessä tutkimushankkeessa selvitetään kulttuurin tuotannossa jakäytössä tapahtuneita muutoksia sekä tuotannon ja käytön välisiä riippuvuuksia. Tutkimusprojektissa yhdistetään taloustieteellinen, sosiologinen ja kirjallisuustieteellinen näkökulma kulttuurimuutosten tarkasteluun. Hanketta rahoittaa Suomen Akatemia, ja se toteutetaan Jyväskylän yliopistossa ja Helsingin kauppakorkeakoulussa.

 

2. Maaria Linko: Katsojien teatteri. Teatterin vastaanotto Helsingin Itäkeskuksen monitoimitalossa. (116 s.) 1986 (ei enää saatavilla)

Tutkimuksessa selvitetään, voidaanko kaupunkilaisten kulttuuriharrastusten edellytyksiä parantaa tuomalla teatteri keskustasta kaupungin reuna-alueelle kasvaneeseen asutuskeskukseen. Tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota teatterin ulkoiseen ja sisäiseen tavoitettavuuteen. Pääkohteina oli kaksi näytelmää, Arto Seppälän Viisi naista kappelissa ja Henrik Tikkasen Viimeinen sankari, joiden yleisön muutoksia seurattiin Helsingin Itäkeskuksen uudessa monitoimitalossa toimivan teatterin aloitussyksystä 1984 kevään 1985 loppuun. Katsojien teatterikokemuksia eriteltiin soveltamalla vastaanottotutkimuksellista lähestymistapaaja mm. Pierre Bourdieun eri luokkien taidemakua koskevia ajatuskehitelmiä. Julkaisussa on englanninkielinen tiivistelmä.

 

1. Symbolit. Seminaariraportti. Toim. Katarina Eskola. (110 s.) 1986 (ei enää saatavilla)

Symbolit-raportin kirjoitukset perustuvat Suomen Akatemian kulttuurin tutkimuksen yhteistyöryhmän yhdessä Kansanomaisen terveydenhuollon yhteistyöryhmän kanssa marraskuussa 1985 järjestämän seminaarin alustuksiin. Julkaisu sisältää seuraavat artikkelit: Risto Eräsaari: Symbolinen vaihto ja kuolema, Tiina Arppe: Kuolema, symbolinen ja tuhlaus - Jean Baudrillard ja Georges Bataille, Sinikka Tuohimaa: Symboli kirjallisuudessa, Pirkko Heiskanen: Symbolien vaihtoehdoista kuvataiteissa, Jukka Sihvonen: Elokuvan symbolikielestä, Kari Pylkkänen: Symboleista sairaudessa ja terapiassa, Tuula Vaskilampi: Kansanlääkinnän kulttuuriset yhteydet, Marja Partanen: Parantumisen kertomukset, Anssi Peräkylä: Kuoleman symboliikka.