12.06.2014

Kaisa Hiltunen

Eksoottinen seikkailujen maa. Lappikuvaukset suomalaisessa fiktioelokuvassa.

Suomalaisia Lappi-elokuvia eli Lappiin sijoittuvia elokuvia ei ole paljoa, mutta ne edustavat monia eri genrejä, mm. (melo)draamaa, kauhua, fantasiaa ja komediaa. Selkein yhdistävä tekijä on lähes kaikissa havaittava taipumus esittää Lappi ja sen asukkaat jollain tavalla eksoottisina: Lappi ja sen asukkaat kuvataan ulkopuolisen, toisaalta tulevan henkilöhahmon, elokuvantekijän tai molempien näkökulmasta toisina. Lappi myös esitetään paikkana, jossa tapahtuu outoja asioita. Varhaiset Lappi-elokuvat, erityisesti Erik Blombergin Valkoinen peura (1952), toimivat esimerkkinä myöhemmille elokuville, joissa luodaan yhä uudestaan sen myyttinen Lappi. Rauni Mollbergin naturalistisessa draamassa Maa on syntinen laulu (1973) lappilaisten harjoittama lahkolainen uskonnollisuus on ihmettelyn aiheena. Jalmari Helanderin Rare Exportsissa (2010) ja Dome Karukosken Napapiirin sankareissa (2010) Lapista tehdään outo ja koominen seikkailujen maa. Marja Pyykön komediassa Kekkonen tulee! (2013) nauretaan lappilaisten hurmahenkisyydelle. Nähtävissä on yhtäältä halu näyttää jotain perisuomalaista ja myyttistä, toisaalta kertoa tarina kansainväliseen yleisöön vetoavalla tavalla. Tutkimuksessa analysoidaan eksoottiseksi tekemisen tapoja Lappi-elokuvassa ottamalla huomioon niiden paikantuminen jonnekin globaalien elokuvamarkkinoiden ja lokaalin autenttisuuden välimaastoon. Kysymys paikallisen ja yleismaailmallisen suhteesta asetetaan sekä muodon että sisällön tasolla. Kansainväliset genrekonventiot ovat entistä näkyvämpi osa suomalaisten elokuvien kerrontaa ja Lapista on tullut eksoottinen ja myyvä tapahtumapaikka yleispäteville tarinoille. Toisaalta monissa elokuvissa on ensisijaisesti kansalliselle yleisölle suunnattua sisältöä. Mikä Lapin merkitys elokuvissa lopulta on? Mitä Lappikuvauksiin otetaan mukaan ja mitä jätetään pois? Mitä ideologisia perusteita valinnoille voi esittää? Tutkimuksessa pohditaan Lappi-elokuvien kiinnittymisiä transnationaalissa viitekehyksessä.

Avainsanat: elokuva, Lappi, toiseus, eksotiikka, globaali, lokaali, transnationaali, genre.

 

FT Kaisa Hiltunen (taidekasvatus, elokuvatutkimus)

tutki väitöskirjassaan (2005) Krzysztof Kieślowskin elokuvien kerrontaa ja katsomiskokemusta kognitiivisten elokuvateorioiden ja fenomenologian valossa. Post doc -tutkimuksessaan hän on tarkastellut elokuvakokemuksen aistimellisuutta ja etiikkaa, fiktiokokemuksen ja todellisuuden välistä suhdetta sekä uusia suomalaisia fiktioelokuvia melankolian käsitteen valossa.

 

Käsillä olevan tutkimushankkeen aiheeseen liittyvät Hiltusen keskeisimmät julkaisut: