06.09.2016

Politiikat

Kielikoulutuspolitiikka on monitieteinen ja monialainen tutkimusalue. Alueen tutkimus pureutuu paitsi kieliä, kielitaitoa, kielenoppimista ja opetusta sekä kielenkäyttöä luotaaviin arvoihin ja asenteisiin, myös politiikan ja käytänteiden suhteisiin, yksilön ja yhteiskunnan kielitaitovarantoon sekä identiteettien ja integraation kysymyksiin.

Kielikoulutuspolitiikka sijoitetaan soveltavassa kielentutkimuksessa tavallisesti kielipolitiikan ja kielisuunnittelun välimaastoon, jolloin tutkimuksen lähtökohdat pohjautuvat yleisiin koulutuspoliittisiin tarpeisiin ja tavoitteisiin. Käytännössä erityisesti kielikoulutuspolitiikan ja kielipolitiikan välinen suhde on kuitenkin monimutkaisempi muun muassa sen vuoksi, että kielikoulutuspolitiikka jo itsessään sisältää ideologisia ihanteita, tavoitteita ja normeja.

Nykytutkimuksessa korostetaankin erilaisten sosiaalisten toimijoiden merkitystä kielikoulutuspolitiikassa. Tutkimuksen on tunnistettava politiikan teon avonaisuus ja useiden toimijoiden ristiriitaisetkin lähtökohdat ja intressit. Suomen kielikoulutuspolitiikalle on ollut omaleimaista rajautua erityisesti perusopetuksen ja toisen asteen kieliohjelmapolitiikan suunnitteluun, mikä on entisestään kaventanut kielikoulutuspolitiikkaa tutkimusalueena. Esimerkiksi työelämän tutkimuksen, koulutuksen taloustieteen, maahanmuuttajatutkimuksen ja yhteiskuntapolitiikan näkökulmat monipuolistaisivat käsitystä kielikoulutuspolitiikasta.

 

Solki koordinoi opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa Kielikoulutuspolitiikan verkostoa vuosina 2009–2016.

 

 

Katso lista kaikista Solkin hankkeista