08.05.2007

Kielitaidon arviointi

Kielenopetuksen ja kielitaidon arvioinnin perusteet ovat muuttuneet viime vuosina huomattavasti. Uudet vieraiden kielten perusopetuksen ja lukioopetuksen opetussuunnitelmat perustuvat pitkälti taitotasoajatteluun ja määrittelevät kriteerit eri taitotasoille, mikä on entiseen verrattuna taitolähtöisempää ja erityisen tärkeä askel kohti pedagogisempaa, läpinäkyvämpää ja eettisempää arviointia. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, etteivät yhteiset opetussuunnitelmat takaa yhdenmukaista arviointia. Opettajien taitokäsitykset ja arviointipainotukset näyttävät vaihtelevan, ja kriteeriviitteisen arvioinnin vaatima ajatus- ja toimintatapojen muutos ei ylety vielä käytänteisiin asti. Epäyhtenäisyys sekä koulukohtaisuus arvioinnissa korostuvat varsinkin nivelvaiheissa, kun siirrytään perusopetuksesta lukio-opetukseen tai ammatillisiin opintoihin tai kun siirrytään ammatillisista opinnoista työelämään.

Vieraiden/toisen kielen ja äidinkielen taidon arvioinnin olisi tarkoituksenmukaista muodostaa jatkumo, jossa taidon eteneminen näkyisi sitä mukaa, kun taito kasvaa. Ongelmana on muun muassa se, että äidinkielen ja vieraiden kielten arviointi on toteutettu täysin irrallaan toisistaan ja eri lähtökohdista. Vieraiden kielten arviointi perustuu taitotasoajatteluun, mutta äidinkielessä vastaavaa ajattelua ei ole Suomessa kehitetty vielä lainkaan.

Toinen ongelma on se, että nyt taitotasoajatteluun perustuvaa jatkumoa on laadittu perusopetuksen ja lukio-opetuksen välille mutta sen pitäisi elinikäisen oppimisen ajattelun mukaisesti olla pidempikaarinen. Kielenopiskelun pitäisi jatkua perusopetuksen jälkeen saumattomammin niin, että ammatillisissa ja korkeakouluopinnoissa kielitaitoa lähdettäisin joko monipuolistamaan samalla taitotasolla tai parantamaan sitä sen mukaan, millaista kielitaitoa koulutuksen mukaisessa ammatissa tarvitaan. Sama asteikko toimisi kielitaidon riittävyyttä määriteltäessä myös työelämässä. Jos asteikko olisi konkreettinen ja taitotasoja kuvattaisiin maamerkein, kielitaidon riittävyyden määrittely eri aloilla erityyppisissä työtehtävissä olisi mahdollista. Asteikon mukainen kielitaito voitaisiin ilmoittaa työpaikkailmoituksessa muiden vaatimusten kanssa.

KIEPO-projektin suositukset kielitaidon arvioinnista:

Kielten oppimisen, opettamisen ja arvioinnin yhteistä eurooppalaista
viitekehys (EVK) ja Eurooppalainen kielisalkku (EKS) suomalaisessa kielikoulutuksessa

• Viitekehysajattelua hyödynnetään kaikilla koulutusasteilla ja kaikissa kielissä.

• Opetusministeriö perustaa projektin, jonka tehtävänä on vieraan kielen tarpeisiin laaditun viitekehyksen soveltaminen äidinkielen opetukseen ja taidon arviointiin.

• Opetusministeriö asettaa asiantuntijaryhmän tarkistamaan jo kehitetyt suomalaiset EKS:n mukaiset vieraiden kielten kielisalkut, jotta suomalaiselle versiolle saadaan Euroopan neuvoston akkreditointi ja lupa viralliseen käyttöön.

• Opetusministeriö perustaa projektin soveltamaan vieraan kielen tarpeisiin laadittuja kielisalkkuja myös äidinkielen oppimisen, opetuksen ja arvioinnin tarpeisiin.

Suullisen kielitaidon asema

• Selvitetään mahdollisuutta antaa suullisesta kielitaidosta erillinen arvosana tai kielitaitoprofiili (suullinen ja kirjallinen kielitaito) perusasteen ja toisen asteen päättötodistuksessa (sekä äidinkielessä että vieraissa kielissä).

• Selvitetään mahdollisuuksia täydentää kansallisia tutkintoja ja kokeita (ylioppilastutkinto, peruskoulun valtakunnalliset kokeet) suullista kielitaitoa arvioivilla osilla.

Kansalliset tutkinnot ja kokeet

• Toisen kotimaisen ja vieraiden kielten ylioppilastutkintoa kehitetään niin, että se sopii uusien opetussuunnitelmien kriteeriviitteiseen taitotasoajatteluun. Harkitaan vakavasti, onko lainkaan perusteita jatkaa suhteellista, normiviitteistä arviointia.

• Kielten kokeiden rakennetta uudistetaan: pitkien ja lyhyiden kielten kokeet voisivat olla osittain erilaisia myös rakenteeltaan; erillisen sanasto- ja rakennekokeen tarpeellisuus selvitetään; kirjoittamisen koe muokataan kommunikatiivisemmaksi.

• Selvitetään äidinkielen kokeen arvioinnin osuvuutta ja luotettavuutta sekä suhdetta opetussuunnitelmiin.

• Valtakunnallisia kokeita ja oppimissaavutusten arviointeja kehitetään niin, että niiden laatu on mahdollisimman korkea eri testikerroilla, tulokset ovat vertailukelpoisia ja niistä voidaan antaa opettajille ja oppilaille nykyistä yksityiskohtaisempaa ja monipuolisempaa palautetta.

• Valtakunnallisten kokeiden aineistoista kootaan tutkijoiden käytössä oleva korpus, joka sijoitetaan Yhteiskunnalliseen tietoarkistoon.

• Selvitetään työnjako Opetushallituksen ja Koulutuksen arviointisihteeristön välillä kielikoulutuksen oppimistulosten arvioinnissa. Arvioinneissa käytetään nykyistä laveammin kielitaidon arvioinnin asiantuntemusta hyväksi.

Kansainväliset kielitaidon arviointihankkeet

• Opetusministeriö ja Opetushallitus pyrkivät aktiivisesti vaikuttamaan
OECD:hen, jotta se aloittaisi myös vieraiden kielten kansainväliset
saavutustutkimukset.

• Suomi osallistuu EU:n kielitaitoindikaattoritutkimuksiin.

  • Ks. tarkemmin kielitaidon arvioinnista loppuraportista Mirja Tarnasen, Ari Huhdan ja Kalevi Pohjalan artikkelista Mitä on osaaminen? Kielitaidon arviointi vastaajana