08.05.2007

Ammatillisen toisen asteen kielikoulutus

Keskiasteen uudistus 1980-luvulla lisäsi kieliopinnot kaikkiin ammatillisiin tutkintoihin. Tutkinnonuudistus 1990-luvulla toi mukanaan valinnaiset opinnot, ja nykyisin voimassa olevat opetussuunnitelman perusteet sisällytti opintoihin myös vapaasti valittavat opinnot. Viidentoista viime vuoden aikana ns. kaksoistutkintoja suorittavien opiskelijoiden määrä on tasaisesti kasvanut ja on siten osaltaan kohottanut ammatillisten perustutkintojen suorittaneiden kielitaidon tasoa ja monipuolisuutta. Kolmevuotisen, 120 opintoviikon laajuisen tutkinnon suorittaminen antaa yleisen jatko-opintokelpoisuuden.

Ammatillisiin tutkintoihin sisältyvien kieliopintojen laajuudet on määritelty yhtäältä valtioneuvoston päätöksellä tutkintojen rakenteesta ja yhteisistä opinnoista (213/1999) ja toisaalta Opetushallituksen vahvistamissa tutkintokohtaisissa opetussuunnitelman perusteissa. Lainsäädäntö ei määrittele pakollisina opintoina suoritettavien vieraan kielen opintojen tasoa. Opetussuunnitelman perusteet on laadittu A1-kielen ja B2/3-kielen tasoisiin opintoihin. Opiskelijan tulee suorittaa jonkin vieraan kielen opintoja 2 opintoviikon laajuisena. Käytännössä kaikki opiskelevat englantia, eivätkä minkään muun vieraan kielen opinnot toteudu pakollisina edes niillä, joilla on A-kielenä ollut perusopetuksessa jokin muu kieli.

Kieliopintoja – äidinkieli, toinen kotimainen kieli ja vieraat kielet – suoritetaan kaikille yhteisinä opintoina (pakollisia ja valinnaisia opintoja) ja tutkinnon ja koulutusohjelman mukaan myös ammatillisina opintoina (pakollisia ja valinnaisia opintoja). Lisäksi kaikilla opiskelijoilla on mahdollisuus sisällyttää kieliä tutkintoonsa vapaasti valittavina opintoina. Kunkin opiskelijan suorittamien kieliopintojen laajuudet vaihtelevat siis tutkinnon, oppilaitoksen tarjonnan ja opiskelijan valintojen mukaan, ja ne ovat minimissään seuraavat: äidinkieli 4 ov, toinen kotimainen kieli 1 ov ja vieras kieli 2 ov.

Kieltenopetuksen ajankohtaisia haasteita ammatillisella toisella asteella

Keskeinen ongelma ammatillisen toisen asteen kielikoulutuksessa on opetuksen vähäinen määrä ja aliarvostettu asema koulutuksen sisällä. Opetuksessa on myös laadullisesti kehittämisen varaa. Sekä äidinkielen että vieraiden kielten opetuksessa olisi keskityttävä nimenomaan työelämän kielitaidon ja suullisen kielitaidon kehittämiseen.

KIEPO-projektin suositukset:

• Opetusviranomaisten tulee pikaisesti tehdä toisaalta ammatillisen kielikoulutuksen nykytilan arviointi ja yhdessä elinkeinoelämän kanssa osaamistarvekartoitus, jossa selvitetään myös suorittajatason kielitaidon tarpeet. Näiden selvitysten perusteella tulee laatia pitkäjänteinen kattava kehittämisohjelma, jotta koulutuksella pystytään paremmin vastaamaan työelämän haasteisiin.

• Opetussuunnitelman perusteet tulee päivittää ja linkittää kielitaidon
osa-alueittain Eurooppalaisen viitekehyksen taitotasoihin, jotta turvataan kielikoulutuksen jatkumo perusopetuksesta ja lukiosta.

• Kielitaidon dokumentoinnissa on otettava käyttöön kielitaidon hankkimistavasta riippumaton todistus, esimerkiksi Eurooppalainen kielisalkku ja -passi.

• Ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden jatko-opintovalmiuksien
parantaminen edellyttää lisävoimavaroja joko toiselle asteelle tai
korkea-asteelle. Laajemmat kieliopinnot toisella asteella vähentävät
tarvetta järjestää perustason opetusta korkeakouluissa, ja näin vapautuvat resurssit voidaan suunnata erikoisosaamisen kehittämiseen.

• Jatko-opintovalmiuksien parantaminen edellyttää myös nykyistä
syvällisempää ja henkilökohtaisempaa opinto-ohjausta. Opinto-ohjauksen lisääminen auttaa myös niitä opiskelijoita, joilla on selkeästi oppimisvaikeuksia.

• Opetussuunnitelmien perusteissa tulee selkeämmin ohjeistaa koulutuksen järjestäjiä opetusjärjestelyjen toteuttamisessa. Kieliopintojen sijoittaminen opinpolun alkuvaiheeseen, valinnaisten opintojen tarjonta ja toteutustapa, erityisesti eri tutkintoja suorittavien sijoittaminen samaan ryhmään ja liian tiukat minimiryhmäkokovaatimukset, vesittävät hyvän järjestelmän.

• Opetusviranomaisten tulee huolehtia siitä, että kielitaidon osaamiskuvaukset ovat läpinäkyviä ja selkeitä sekä opiskelijoille että arvioijille ja että kuvaukset noudattavat Eurooppalaisen viitekehyksen kuvaamistapoja. Samoin tulee huolehtia siitä, että kielitaitoa arvioi asiantuntija.

• Opetussuunnitelmien perusteissa tulee korostaa sitä, että kaikilta
tutkinnon suorittajilta vaaditaan alan työtehtävien edellyttämä kielitaidon osaaminen ja että se arvioidaan opetussuunnitelman perusteiden kriteerien mukaisesti. Koulutuksen järjestäjän tulee huolehtia siitä, että myös lukioammattikoululaisilla on mahdollisuus suorittaa ammattikielen opintoja.