08.05.2007

Kielikoulutus lukiossa

Kielivalinnoista

Lukion kielivalinnat ovat kytköksissä perusasteen kielivalintoihin, joten ne noudattavat samaa linjaa. Uusimpien Tilastokeskuksen tilastojen mukaan vuonna 2006 suomenkielisen lukiokoulutuksen päättäneistä englantia on opiskellut A-kielenä 99,3 % opiskelijoista, saksaa 8,9 %, ruotsia 7,7 %, suomea 6,3 %, ranskaa 2,3 % ja venäjää 0,65 %. Vain kolme opiskelijaa on suorittanut A-kielen oppimäärän espanjassa ja yksi lukiolainen italiassa. Valinnaisia B2- ja B3-kieliä vähintään kuusi kurssia suorittaneita on yhteensä reilu kolmannes, mutta ero tyttöjen ja poikien välillä on selkeä: tytöistä lähes joka toinen (45 %) mutta pojista vain joka viides (20 %) on opiskellut valinnaisia kieliä. Alle kuusi kurssia valinnaisia kieliopintoja suorittaneita oli seuraavasti: pojista joka neljäs aloitti valinnaisten kielten opinnot ja tytöistä 40 prosenttia. Tilastot eivät kerro, kuinka monta kurssia nämä opiskelijat suorittivat, mutta kieliopintojen minimoiminen ja keskeyttäminen lukioissa on selvästi yleistynyt ja siten osaamisen taso on heikentynyt, mikä aiheuttaa jatko-opintojen kielikoulutukselle suuren haasteen.

Valinnaiskielten valikoima ja jakauma näytti vuoden 2006 lukiokoulutuksen päättäneiden tilastossa hyvin perinteiseltä. Valinnaisena kielenä saksa ja ranska ovat ehdottomasti suosituimmat. Espanja on viime vuosien aikana kirinyt selvästi kolmanneksi kasvattaen joka vuosi suosiotaan. Kieliopinnot aloittaneista opiskelijoista vähintään kuusi kurssia suoritettiin seuraavasti: ranska 51 %, espanja 40 %, venäjä 35 %, italia 23 %, saksa 20 % ja latina 15 %.

Ks. Tilastokeskus, koulutustilastot. 

http://www.stat.fi/til/ava/2006/ava_2006_2006-12-12_tie_001.html


KIEPO-projektin suositukset lukion kieltenopetuksen ajankohtaisiin haasteisiin

• Tehostetaan kahden pitkän kielen suorittamisen mahdollisuutta tekemällä sellaisia ryhmäkoko- ja opetusjärjestelyratkaisuja, että suorittaminen on oikeasti mahdollista.

• Opiskelijalle tulee taata mahdollisuus jatkaa yläkoulussa aloittamiaan kieltenopintoja oikeantasoisessa ryhmässä.

• On huolehdittava siitä, verkkoratkaisut ovat pedagogisesti järkeviä ja että opiskelijat saavat riittävästi opettajan henkilökohtaista ohjausta kurssin aikana. Erityisesti alkavan kielen opinnoissa se on tärkeätä.

• Ruotsin kielen valintoja ja opiskelijoiden menestystä ylioppilaskirjoituksissa tulee seurata tarkasti. On myös seurattava ylioppilastutkinnosta ruotsin pois jättäneiden tilannetta: millaisiin oppimistuloksiin päästään pakollisten kurssien avulla? Mitä pitäisi tehdä, jotta oppimistulokset paranisivat?

• Kannustetaan opiskelemaan pieniäkin määriä kieltä, sillä kaiken opiskelun ei tarvitse tähdätä ylioppilaskirjoituksiin.

• Ryhmien aikaan saamiseksi kannustetaan opiskelijoita valitsemaan
alkavia kieliä myös toisena ja kolmantena lukiovuotena ja mahdollistetaan valintojen toteutuminen.

• Tarjotaan myös osakielitaitoon tähtäävää kielenopetusta esimerkiksi soveltavana kurssina (esimerkiksi tanskan tekstinymmärtämisen kurssi, kiinan kielen alkeet).

• Lisätään henkilökohtaista ohjausta kielivalintoihin, jotta kieltenopiskelua ei aloiteta eikä keskeytetä liian helposti. Ohjausta tulee antaa myös opintojen kuluessa.

• Tehdään ajantasainen selvitys siitä, miten eri korkeakoulut ja koulutusalat antavat pisteitä kielten (vieraat kielet, äidinkieli, suomi toisena kielenä) opiskelusta hakutilanteessa, jotta opinto-ohjauksessa voidaan antaa opiskelijalle tietoa päätöksenteon tueksi.

• Opiskelijoita tulee palkita suoritetuista kieliopinnoista ja hankitusta
osaamisesta lisäpisteillä jatko-opintoihin pyrittäessä. Vähintäänkin
kieliammatteihin johtavissa koulutuksissa pitäisi pisteitä antaa kaikista opiskelluista kielistä, sillä tehdyt kielivalinnat ja kieliopinnoissa menestyminen ovat merkki orientaatiosta ja motivaatiosta.

• Opetussuunnitelman perusteita laadittaessa tulee yhteistyötä eri kielien, myös äidinkielen ja vieraiden kielten, välillä lisätä siten, että kieliopinnot muodostavat jatkumon koulutusasteelta ja koulumuodosta toiseen siirryttäessä. Samoin kieliaineiden tulee muodostaa kokonaisuus, jonka yhteisenä tekijänä on viestintätaitojen kehittyminen.

• Seurataan ja arvioidaan systemaattisesti tehtyjen uudistusten vaikutuksia osaamiseen: opetussuunnitelmia, opetusta, oppimateriaaleja ja menetelmiä sekä arviointitapoja kehitetään kokonaisuutena.

• Kehitetään arviointia ja päättökokeita osakielitaidon arvioimiseksi.

• Ylioppilastutkinnon kielikokeita ja niiden arviointia tulee kehittää edelleen siten, että kielitaidon formaalissa kouluopetuksessa hankkineet eivät joudu epäedulliseen asemaan.

• Ryhdytään noudattamaan Eurooppalaisen viitekehyksen taitotasoja
arvioinnissa.