08.05.2007

Perusasteen kielikoulutus

Kielivalinnoista

Suomenkielisessä perusopetuksessa englanti on lähes poikkeuksetta oppilaiden ensimmäinen vieras kieli ja muita kieliä opiskellaan pääasiassa vapaaehtoisina. Esimerkiksi vuonna 2005 englantia A1-kielenä opiskeli 89,5 %, saksaa 1,4 %, ruotsia 1,1 %, ranskaa 0,8 % ja venäjää 0,2 % ikäluokasta. Saksan opinnot ensimmäisenä vieraana kielenä aloittaa vuosittain noin tuhat ja ranskan 500−600 oppilasta. Venäjän opinnot aloittaa ensimmäisenä vieraana kielenä vuosittain noin 100 oppilasta.

Viimeistään viidenneltä luokalta alkavaa vapaaehtoista A2-kieltä opiskelee enää vain vajaa 30 % perusopetuksen oppilaista. Saksa on yhä suosituin valinnainen kieli, mutta sen opiskelu on nyt supistunut puoleen. Kahdeksannelta vuosiluokalta alkavan B2-kielen valinnat ovat vähentyneet, koska oppilaat ovat useasti aloittaneet kielenopiskelun jo A2-kielenä. B2-kielen opiskelu on vähentynyt 30 prosentista 14 prosenttiin vuodesta 1998 vuoteen 2005.

Vuoden 2005 kielivalintatilastojen mukaan eripituisia venäjän oppimääriä perusopetuksessa opiskeli yhteensä 2 669 oppilasta, kun taas saksaa opiskeli 47 794 ja ranskaa 21 104 oppilasta. Vapaaehtoisen A-kielen oppimäärän lisääminen tuntijakoon on lisännyt jonkin verran pitkän saksan, ruotsin ja ranskan opiskelua, mutta ei juurikaan venäjän, koska kouluissa ei saada kootuksi riittävän suuria venäjän ryhmiä. Venäjää äidinkielenään opiskeli perusopetuksessa noin 3 000 oppilasta. Venäjän opiskelijoiden määrä ei riitä tyydyttämään tulevaisuudessa venäjän kieltä osaavien ammattilaisten tarvetta. Saksan kieli on englannin jälkeen suosituin, mutta sen valinnat ovat kuitenkin vähentyneet rajusti. Ranskan kielen opiskelu on niin ikään vähentymässä.

Kieltenopetuksen ajankohtaisia haasteita perusasteella

Nykyinen lainsäädäntö antaa periaatteessa mahdollisuudet monipuolisen
kielivalikoiman tarjontaan, mutta käytännössä monipuolisuus ei toteudu ja tavoite kielitaidon monipuolistamisesta on romahtanut. Alla on ajankohtaisia kieltenopetuksen haasteita ja KIEPO-projektin suosituksia niihin.

Kielivalintojen yksipuolistuminen:

• Vanhemmat, kaikki opettajat, opinto-ohjaajat, rehtorit ja koulutuksen järjestäjät tarvitsevat ajantasaista tietoa kielitaidon tarpeellisuudesta ja kielen oppimisen luonteesta. Tästä syystä tämäntapaisen tiedon tulisikin olla osa opettaja-, opinto-ohjaaja- ja rehtorikoulutusta. Tiedon keräämiseksi ja levittämiseksi tulee perustaa valtakunnallinen kieltenopetuksen, vieraskielisen opetuksen ja kotimaisten kielten kielikylpyopetuksen kehittämisyksikkö. Tiedon välittämisestä kunnissa ja kouluissa vastaavat puolestaan alan asiantuntijat eli kieltenopettajat.

• Kasvatetaan koko kouluyhteisön – oppilaiden ja kaikkien opettajien kielitietoisuutta ja kielimyönteisyyttä. Lisätään ymmärrystä kielten ja viestinnän merkityksestä ja siitä, että kaikki koulussa annettava opetus kielen opetusta.

Alueellinen tasa-arvo ei toteudu kielivalinnoissa:

• Lisätään pienten kuntien ja koulujen kielitarjontaa kehittämällä alueellisesti motivoituja ratkaisuja, monimuotoisia verkko- ja etäopiskelumahdollisuuksia sekä koulujen välistä yhteistyötä.

Kieliopintojen keskeyttäminen:

•Seurataan ja selvitetään kieliopintonsa keskeyttäneiden määrää ja ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin. Opetushallitus laatii suosituksia, joilla ohjataan esimerkiksi opetusjärjestelyjä siten, että ratkaisut eivät toimi kielivalintoja vastaan (esim. tuntien sijoittelu reunatunneiksi, kaksoistunneiksi jne.).

Vapaaehtoisten ja valinnaisten kielten opiskelu vähentynyt uuden tuntijaon seurauksena:

•Koulutuksen järjestäjä tarjoaa harkintansa mukaan mahdollisimman realistisen valikoiman eri kielten kursseja ja oppimääriä. Laaja tarjonta aiheuttaa valintojen hajaantumisen, jolloin oppilaiden valintoja ei voida toteuttaa.

Opiskelun motivaatio-ongelmat sekä opettajalähtöisten opetusmenetelmien ja -materiaalien toimimattomuus:

• Opetuksen sisältöjä ja menetelmiä kehitetään siihen suuntaan, että ne motivoivat kaikkia oppilaita. Oppimateriaalien aihepiireihin kiinnitetään huomiota ja hyödynnetään tieto- ja viestintäteknologiaa opetuksessa aiempaa enemmän ja myös muissa kielissä kuin englannissa.

• Harjoitetaan kielitaidon kaikkia osa-alueita ja kehitetään erityisesti suullisen kielitaidon opettamista ja systemaattista arviointia.

• Innostetaan kieltenopiskeluun eri tavoin: leikinomaisten, jo päiväkodissa saatujen kokemusten avulla, kielisuihkuin, autenttisen ja ajankohtaisen aineiston avulla, osallistavin projektein, kansainvälisyysviikoin, natiiviopettajien ja muiden ulkomaalaisten vieraiden avulla, erilaisin kilpailuin ja tunnustuksin (esimerkiksi palkintona matka maahan, jossa kieltä puhutaan).

• Koulut hyödyntävät nykyistä paremmin koulun ulkopuolisia kielenoppimismahdollisuuksia (media, tietoverkot, opintomatkat, leirikoulut, kansainväliset projektit ym.). Suoritusten dokumentoinnissa hyödynnetään soveltuvin osin Eurooppalaista kielisalkkua.

Integroinnin tarvetta kieliaineiden välillä:

• Opetussuunnitelmien sisältöjä päivitetään siten, että niissä on yhtenäinen kieli- ja kielitaitokäsitys sekä kuvaus siitä, miten kieltä opitaan sekä miten opitaan oppimaan. Kieltenopetusta koskevat osiot suunnitellaan kokonaisvaltaisesti eikä enää kehitetä erikseen kieli- tai oppimääräkohtaisissa työryhmissä. Yhteistyöhön otetaan mukaan myös äidinkieli ja kirjallisuus sekä suomi toisena kielenä. Pyritään siis kohti kielten universaalia opetussuunnitelmaa. Kieliaineiden yhteistyötä (eri vieraat kielet keskenään; vieraat kielet ja äidinkieli) lisätään kouluissa entisestään.

Vieraskielisen opetuksen vähäisyys:

• Kieltenopetuksen järjestelyissä edistetään ratkaisuja, jotka tukevat vieraiden kielten ja muiden oppiaineiden integrointia. Suppeasti toteutettuna vieraskielinen aineenopetus antaa mahdollisuuden useille erilaisille oppiaine-kieli -yhdistelmille: esimerkiksi matematiikkaa voisi opiskella saksaksi ja historiaa ranskaksi. Tämänkaltaiset, muun muassa Eurooppa-kouluille ominaiset profi loinnit ja integrointiratkaisut edistävät todistetusti monipuolisen kielitaidon kehittymistä sekä opetuksen laatua ja oppimistuloksia myös muissa kuin kieliaineissa.

Taitotasoja ei hyödynnetä:

• Siirretään taitotasoajattelu käytäntöön: opetuksen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Otetaan käyttöön kielitaidon profi ilin arviointi, eli annetaan arvosana myös kielitaidon osa-alueittain esimerkiksi koulutuksen nivelvaiheissa.

A2- ja B2-kielten numeroarvosanat korvataan usein hyväksytty-merkinnällä:

• Opetushallituksen määräystä muutetaan siten, että vastaisuudessa oppilas ja hänen huoltajansa voivat määrätä, otetaanko vapaaehtoisten A2- ja B2-kielten arvosanat yhteisvalinnassa huomioon vai ei. Hakutilanteessa kieltenopiskelusta pitäisi palkita eikä rangaista.