14.05.2007

Kielikasvatus ja kielikoulutus varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa

Kielille, kielenoppimiselle ja kulttuureille myönteisen asenteen luominen on olennaista aloittaa jo varhaiskasvatuksessa. Lapselle tulee tarjota mahdollisuuksia kohdata monikielisyys ja monikulttuurisuus. Varhainen kosketus monikielisyyteen ja monikulttuurisuuteen johtaa luonnollisiin kohtaamisiin, jolloin syntyy aito kommunikaatiotarve ja aitoa kulttuurinvälitystä. Näin kehitetään yksilön motivaatiota, taitoja ja itseluottamusta kielenoppijana ja autetaan häntä käyttämään rohkeasti hyväkseen tilaisuuksia kohdata toisia kieliä myös formaalisen opetuksen ulkopuolella. Monien kielten ja kulttuurien tuntemus auttaa myös rakentamaan vahvaa kielellistä ja kulttuurista identiteettiä, jolla päästään etnosentrisestä ja vertailevasta suhtautumisesta omaan ja toisten kieliin ja kulttuureihin. Varhain aloitetulla monikielisyyskoulutuksella on tutkitusti motivaatiota edistävä vaikutus ja usko omiin taitoihin ja mahdollisuuksiin kasvaa.

Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen tarjoajia tulee kannustaa kielen ja sisällön integrointiin (kotimaisten kielten kielikylpy, laajamittainen vieraskielinen opetus, suppeampi vieraskielinen opetus). Alle kouluikäiset lapset suhtautuvat tällaiseen toimintaan niin luontevasti, etteivät he koe olevansa kielikoulutuksessa. Varhaiskasvatuksessa aloitetun kielikoulutuksena etuna on erityisesti se, etteivät lapset osaa vielä lukea. Tällöin toiminnassa on lähdetettävä aidosta kommunikaatiosta. Varhain aloitetussa kielikoulutuksessa kieli ja kognitio kehittyvät rinnakkain.

KIEPO-projektin suositukset kielikasvatuksesta ja kielikoulutuksesta varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa:

• Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen tarjoajat velvoitetaan laatimaan jokaiselle lapselle henkilökohtainen opetussuunnitelma, joka sisältää lapsen kieli- ja kulttuuriprofi ilin. Seurantaa ja arviointia varten otetaan käyttöön Eurooppalainen kielisalkku jo varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa.

• Varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen sisällytetään systemaattinen tutustuminen lapsen omaan kieli- ja kulttuuriympäristöön.

• Integroidaan kieli sisältöihin jo varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa.

• Varhainen vieraiden kielten oppiminen mahdollistetaan ja kannustetaan kuntakohtaisiin ratkaisuihin eikä valtakunnallisiin (rajoittaviin ja yksipuolisiin) suosituksiin.

• Varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja perusopetuksen opetussuunnitelmien jatkumo varmistetaan nykyistä kiinteämmällä suunnitteluyhteistyöllä.

• Kieliohjelmassa annetaan status kielelle, johon on tutustuttu jo varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa (kotimaisten kielten kielikylpy, laajamittainen vieraskielinen opetus, suppeampi vieraskielinen opetus).

• Otetaan suomi (ruotsi) toisena kielenä -oppimäärä käyttöön muille kuin luonnollisesti kaksikielisille oppilaille ja paluumuuttajille. Laaditaan vieraskielisen opetuksen tarpeita varten vastaavat toisen kielen oppimäärät (esimerkiksi englanti/saksa toisena kielenä).

• Lisätään varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen kielikasvatustutkimusta.

• Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen opettajien peruskoulutukseen sisällytetään kielellisen tietoisuuden, kielikasvatuksen ja monikulttuurisuuden opintoja ja huolehditaan opettajien täydennyskoulutuksesta.

  • Ks. tarkemmin loppuraportista Karita Mård-Miettisen ja Siv Björklundin artikkelista Kielikasvatus ja kielikoulutus varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa: alku elinikäiselle oppimiselle