17.09.2018

Ikäihmiset ja asumisen unelmat: Toiveissa täyttä elämää ja arjen helppoutta

Koti on tärkeä. Se, missä ja miten ihmisen tulisi ikääntyä ja ikääntyessään asua, on aihe, joka herättää helposti intohimoja puoleen ja toiseen. Se, miten arjessa tarvittava apu ja hoiva järjestetään, liittyy kiinteästi asumiseen. Asuinpaikasta riippuu, keitä on lähellä, mistä palveluja saadaan ja miten arjen asiat saadaan sujumaan. Lähes jokaisella on mielipide siitä, mikä on paras asumismuoto ja miten mahdollinen apu pitäisi organisoida. Useimmilla on myös kokemusta lähipiirin erilaisista järjestelyistä. Hyvä ja toimiva asunto- ja hoivapolitiikka ei saa olla irrallaan arkikokemuksesta, vaan politiikan tueksi tarvitaan tietoa siitä, millaiset vaihtoehdot koetaan hyviksi ja toivottaviksi. Siksi omakohtaisten kokemusten kuuleminen on tutkijalle arvokasta.

Tutkimme ikäihmisten asumisen ja hoivan siirtymiä. Haastattelimme yli 75-vuotiaita keskisuomalaisia ja kysyimme heidän asumiseen liittyvistä unelmistaan. Kertomuksia kertyi varsin laaja kirjo: yksi unelmoi saaresta Välimerellä, toinen automatisoidusta helpon asumisen kodista, kolmas pienestä punaisesta tuvasta ja perunamaasta. Olipa unelma sitten millainen tahansa, yhteisenä piirteenä kuvauksissa toistui kodin ja asumisen merkitys hyvän arjen elämisen mahdollistajana. Monelle jo nykyinen koti rinnastui unelmaan. Vapaasti siteeraten Eevaa, 80-vuotiasta haastateltavaamme, voisi luonnehtia hyvän arjen palapelin osasia seuraavalla tavalla: Hyvät kulkuyhteyvet kaupunkiin, lapset, jotka tullee avuks sillon, jos ei ennää ihte jakseta, ja kaupat on lähellä ja kirkko on lähellä, niin oikeastaan, mitäs me ennää tarvitaan. Että ne on siinä ne tärkeet, mitä tän ikäset ihmiset kaipaa.

Kaikkea ei aina tarvitse tehdä helpoimmalla tavalla. Monet meistä nauttivat esimerkiksi mökillä puuhastelusta: tulien sytyttelystä, vesien kantamisesta saunaan ja öljylampun kajossa istuskelusta. Se ei kuitenkaan ole monelle toimiva arkipäivän ratkaisu, etenkään jos fyysiset voimat tai toimintakyky eivät ole enää ennallaan. Käytännölliset ja toimivat asumisratkaisut merkitsevät ikäihmisille mahdollisuutta jatkaa itsenäistä elämää. On myös tärkeää, että läheltä löytyy niitä ihmisiä, joilta uskaltaa ja voi pyytää apua. Tämä ei kuitenkaan tarkoita läheisten pelkistämistä auttamisresurssiksi, vaan monet haastateltavista arvostivat askareiden tekemistä yhdessä tai säännöllistä kuulumisten vaihtoa lähipiirin kanssa.  

Haastatteluista kävi ilmi, että oma rauha ja yksityisyys koetaan tärkeäksi, mutta samalla moni kaipasi ympärilleen oman ikäistä seuraa, jonka kanssa voisi harrastaa erilaisia asioita: käydä teatterissa, kahvilla, kalassa tai lenkillä. Sosiaalisten suhteiden lisäksi toivottiin myös elämää lähelle: mahdollisuutta asua niin, että se tarjoaisi tilaisuuksia osallistua aktiiviseen tekemiseen ja harrastamiseen sekä muiden tekemisen seuraamiseen. Tämä tarkoitti haastateltaville elämän läheisyyttä. Raakel tiivisti toiveensa osuvasti todetessaan, että kuule mä oon tätä mehtää ja tätä kattellu niin kauheesti, et kyl mie haluun nähä jo liikettä ja ihmisiä’, että ku ei mitään jaksa niin siitä voi seurata sitä liikennettä siinä.

Kaikilla meillä on unelmia. Usein asumisen haaveet liittyvät siihen elämänvaiheeseen, jota eletään: lapsiperhevaiheessa kaivataan suurempaa asuntoa ja pihaa, vanhemmalla iällä arvostetaan asumisen helppoutta, läheisiä ihmissuhteita ja palvelujen läheisyyttä. Harvempi haaveilee  luksuksesta ja ylellisyyksien sijaan unelmien kuvaukset rakentuvat pienemmistä, mutta erittäin tärkeistä arjen asioista. Unelmien kirjo kuvastaa sitä, miten merkittävää on löytää tapoja elää oman näköistään elämää.  Itselle sopiva asuminen tarjoaa tilan  arkisten, mutta  perustavanlaatuisten  asioiden toteutumiseen: toimijuuteen, itsenäisyyteen, mielekkääseen tekemiseen, läheisiin ihmissuhteisiin ja turvalliseen arkeen. Tämän vuoksi tarvitaankin erilaisia asumisen vaihtoehtoja, jotta jokainen meistä löytäisi tavan ja paikan elää itselle mielekästä ja arvokasta elämää myös elämän loppupuoliskolla.

Kirjoitus perustuu Kaupunkielämää Jätkäsaaressa -tapahtuma esitykseen.

Kirjoittajat: Paula Vasara & Lina van Aerschot, Jyväskylän yliopisto