06.06.2017

Carpolla on asiaa* 7.7.2016

Alustavat tulokset pohjoismaisesta seurantatutkimuksesta kertovat suomalaisen hoivatyön henkilöstömitoituksen mataluudesta

Kymmenen vuotta sitten toteutettiin pohjoismainen NORDCARE-tutkimushanke, joka tarkasteli hoivatyön olosuhteita ja jonka tulokset osoittivat etenkin suomalaisissa laitoksissa ja palveluasumisyksiköissä tehtävän hoivatyön olevan monessa suhteessa raskaampaa kuin toisissa Pohjoismaissa (ks. hankkeen Suomen raportti). Eniten huomiota Suomessa herätti silloin tulos, jonka mukaan suomalaiset laitosten ja palveluasumisyksikköjen hoivatyöntekijät (lähihoitajat, perushoitajat, apuhoitajat, hoiva-apulaiset yms., kuitenkin poislukien sairaanhoitajat) työskentelevät työvuoronsa aikana huomattavasti useamman asiakkaan kanssa kuin pohjoismaiset kollegansa. Se, että Suomessa tehdään toisia Pohjoismaita useammin hoivatyötä kokoaikaisesti, ei selittänyt kyseistä havaintoa. Avoimeksi tällöin kuitenkin jäi, selittyykö asiakasmäärän korkeus nimenomaan henkilökuntamitoituksen mataluudella vai ovatko Suomessa esimerkiksi osastot ja muut toimintayksiköt suurempia kuin Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa.

Syksyllä 2015, kymmenen vuotta alkuperäisestä tutkimuksesta, kerättiin näissä neljässä Pohjoismaassa seuranta-aineisto aiempaan tapaan satunnaisotannalla alan ammattiliittojen jäsenkunnasta. Suomessa aineisto kerättiin Superin, JHLn ja Tehyn jäsenistöstä samassa suhteessa kuin ne ilmoittivat itsellään olevan hoivatyössä toimivia jäseniä (sairaanhoitajat eivät sisälly tämän tutkimuksen kohderyhmään). Kussakin maassa kyselylomake lähetettiin 2000 henkilölle. Vastausprosentiksi muodostui kaikkiaan 53 %, Suomessa 55 %. Edellisellä kierroksella kokonaisvastausprosentti oli ollut 72 % ja Suomen vastausprosentti samaten 72 % (tällöin lomake lähetettiin 1200 hengelle maata kohden paitsi Norjassa 1350 henkilölle). Kyselytutkimusten vastausprosentit ovat yleensäkin laskeneet viime aikoina ja sama kehitys näkyy myös tässä tutkimuksessa. Moneen muuhun kyselyyn verrattuna tämänkertainenkin vastausprosentti on kuitenkin hyvällä tasolla.

Tällä kertaa kyselyyn otettiin mukaan myös joitain uusia kysymyksiä, ja yksi uusi kysymyskokonaisuus kohdistui henkilökuntamitoitukseen. Asiakasmäärää koskeva kysymys uusittiin, joten yhtenä tavoitteena oli tarkastella, onko pohjoismaisten hoivatyöntekijöiden asiakasmäärissä tapahtunut muutoksia. Alustavat tulokset asiakasmääristä laitos- ja palveluasumisen osalta kertovat seuraavaa.

 

Taulukko 1. Hoivatyöntekijän työvuoronsa aikana auttamien asiakkaiden määrä, laitoshoito/asumispalveluyksiköt, keskiarvo (alustavat tulokset)

 

 

Tanska

Suomi

Norja

Ruotsi

Yhteensä

N

Arkipäivä, päivävuoro

2005

6,1

15,0

7,7

8,5

10,1

1251

 

2015

7,6

12,0

7,9

9,9

9,6

1767

Arkipäivä, iltavuoro

2005

11,3

17,5

9,1

9,7

12,5

1173

 

2015

11,8

13,4

8,8

9,9

11,2

1695

Viikonloppuisin

2005

9,5

16,8

8,8

9,7

11,7

1292

 

2015

10,7

13,1

9,2

10,2

11,0

1858

Öisin

2005

26,4

30,0

20,7

26,3

27,4

544

 

2015

29,2

25,6

19,8

22,5

24,6

752

 

Taulukko 1 osoittaa, että suomalaisten hoivatyöntekijöiden asiakasmäärät ovat edelleen huomattavasti korkeammat kuin heidän pohjoismaisilla kollegoillaan. Päivävuoron aikana suomalainen hoivatyöntekijä työskentelee keskimäärin 12 asiakkaan kanssa, kun vastaava luku on Ruotsissa 10 ja Norjassa ja Tanskassa 8. Myös ilta- ja viikonloppuvuorojen aikana asiakasmäärä on Suomessa keskimäärin korkeampi kuin toisissa tutkimusmaissa. Tässä suhteessa asiat ovat siten pysyneet ennallaan. Erot Suomen ja toisten Pohjoismaiden välillä ovat toisaalta jossain määrin supistuneet: asiakasmäärät ovat Suomessa tulleet jonkin verran alaspäin samaan aikaan kun ne ovat toisissa Pohjoismaissa pääsääntöisesti nousseet. Yövuoron kohdalla Tanskan työntekijöiden asiakasmäärä on ohittanut Suomen luvun.

Uusi henkilökuntamitoitusta koskeva kysymyskokonaisuus kysyi ensinnäkin yksikön kokoa eli asiakaspaikkamäärää ja sen lisäksi tavanomaisena arkiaamuna klo 9.15 ja tavanomaisena arki-iltana klo 20.15 työssä olevan henkilökunnan määrää. Tässä kohdin tiedusteltiin perushoivatyöntekijöiden (lähihoitajien, perushoitajien, hoiva-apulaisten yms.) lisäksi myös sairaanhoitajien määrää, jotta saataisiin selville yksiköissä läsnäoleva kokonaishenkilökuntamäärä. Suomalaiset ja tanskalaiset hoitoyksiköt osoittautuivat norjalaisia ja ruotsalaisia suuremmiksi: keskimäärin paikkoja oli Suomessa 22, Tanskassa 21, Norjassa 18 ja Ruotsissa 17.

 

Taulukko 2. Henkilöstömitoitus aamu- ja iltavuorossa vanhusten laitoshoidossa ja palveluasumisyksiköissä Pohjoismaissa, tavallisena päivänä paikalla olevien työntekijöiden määrä jaettuna yksikön asukkaiden määrällä (alustavat tulokset)

 

Aamu/sh

Aamu/lh

Aamu/yht

Ilta/sh

Ilta/lh

Ilta/yht

N

Tanska 2015

0,04

0,28

0,32

0,01

0,16

0,16

437

Suomi 2015

0,06

0,18

0,24

0,02

0,14

0,16

547

Norja 2015

0,10

0,24

0,33

0,06

0,20

0,25

444

Ruotsi 2015

0,08

0,31

0,38

0,02

0,20

0,23

339

Yhteensä

0,07

0,24

0,31

0,03

0,17

0,20

1824

 

Taulukko 2 osoittaa vastaajien raportoiman henkilökuntamäärän aamu- ja iltatyövuoroissa asiakasta kohden. Työntekijöiden määrä on siten jaettu yksikön paikkamäärällä. Kun katsotaan kokonaishenkilökuntamitoitusta aamuvuoron osalta, havaitaan sen olevan matalin Suomessa. Suomessa työskentelee tämän kyselyn alustavien tulosten perusteella aamuvuorossa 0,24 työntekijää yhtä asiakasta kohden (0,06 sairaanhoitajaa ja 0,18 lähi-/perushoitajaa/hoiva-apulaista). Toisin sanoen asiakas:työntekijä -suhde on Suomessa 4,2:1. Toisissa Pohjoismaissa on 0,32–0,38 työntekijää asiakasta kohden eli niiden asiakas:työntekijä –suhde on 2,6:1 ja 3,1:1 välillä. Työntekijöitä asiakasta kohden on aamuvuorossa siis toisissa Pohjoismaissa vähintään kolmanneksen (33%) Suomea enemmän.

Iltavuoron osalta muodostuu kaksi selvää maaryhmää: yhtäältä Suomi ja Tanska ja toisaalta Norja ja Ruotsi. Suomen (0,16) ja Tanskan (0,16) henkilökunnan määrä on huomattavasti matalampi kuin Ruotsissa (0,23) ja Norjassa (0,25). Ruotsissa on 44 % ja Norjassa peräti 56 % enemmän iltavuoron henkilökuntaa kuin Suomessa ja Tanskassa. Suomessa ja Tanskassa asiakas:työntekijä -suhde on iltavuoron aikana 6,25:1 kun se on Ruotsissa 4,3:1 ja Norjassa 4:1. Kuriositeettina voidaan mainita, että Norjan henkilöstömitoitus on iltavuorossakin Suomen päivävuoron mitoitusta korkeampi.

Mitä näistä tuloksista jää käteen? On ensinnäkin korostettava, että nämä ovat vasta alustavia tuloksia ja on mahdollista, että aineistoa koskevat tarkistukset muuttavat tuloksia vielä hieman. Päätilanne pysynee kuitenkin ennallaan. Työntekijöiden asiakasmäärät ovat Suomen hoitoyksiköissä edelleen selvästi korkeammat kuin muissa Pohjoismaissa, ja nyt voidaan todeta, että tämän tuloksen takana ovat molemmat aiemmin pohditut tekijät: sekä suuremmat hoitoyksiköt että matalampi henkilöstömitoitus kuin toisissa Pohjoismaissa. Tanska kylläkin muistuttaa Suomea joiltain osin eli hoitoyksikköjen koon ja iltavuoron henkilöstön osalta. Aamuvuorossa Suomen ero on joka tapauksessa huomattava myös Tanskaan nähtynä. Lopuksi on muistutettava, että tässä on tutkittu henkilökunnan raportoimaa todellista henkilöstömäärää. Kyseinen luku on siten laskettu toisella tavoin kuin Suomen kunnille annetussa laatusuosituksessa, jossa on määritelty virallinen minimihenkilöstömitoituksen taso.

 

Teppo Kröger

Yhteiskuntapolitiikan professori

Jyväskylän yliopisto

 

*CARPO on Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksella koordinoitu tutkimusryhmä, joka tutkii hoivan yhteiskuntapolitiikkaa.