04.01.2016

Psykologian syventävät opinnot

Psykologian syventävät opinnot

Psykologian syventävän opintokokonaisuuden tavoitteena on antaa psykologian ammattityössä tarvittavia perustaitoja ja -tietoja sekä syventäviä tietoja laitoksen tutkimusalueilta ja luoda tutkijakoulutuksen perusta.

 

Opintojaksojen arviointikriteerit löytyvät Psykologian laitokset verkkosivuilta:

https://www.jyu.fi/ytk/laitokset/psykologia/opiskelu/tentit_arvostelu/arviointikriteerit

 

Osa opintojaksoista voidaan järjestää myös englanniksi.

 

Työelämävalmiudet

 

TYÖELÄMÄVALMIUDET I

Nämä opintojaksot kuuluvat syventäviin opintoihin, mutta ne suoritetaan ensimmäisestä vuodesta lähtien.

RAJOITUKSET: Vain psykologian maisterin tutkintoa suorittaville.

 

PSYS301 Tutustuminen psykologien työnkuvaan (3 op)

Osaamistavoitteet: Opintojakson suoritettuaan opiskelija tuntee psykologin ammatin eri sovellusalueita ja tehtäviä. Opiskelija ymmärtää psykologin ammatin kehittymisen ja sen yhteyden yhteiskunnallisiin muutoksiin ja tutkimukseen.
Sisältö: Tutustuminen psykologin ammattiin ja tehtäviin eri sovellusalueilla.
Opetusmuoto: Osallistuminen harjoittelun ohjausryhmiin ja tutustumiskäynnit psykologian eri toimipisteissä sekä kirjallisuus.
Kirjallisuus:
NIEMINEN, P., NEVALAINEN, V. & HOLMA, J. (toim.) (2010). Psykologin ammattikäytännöt. Helsinki: Edita.

 

PSYS302 Henkilökohtaiset työskentelyedellytykset (3 op)

Osaamistavoitteet: Opintojakson suoritettuaan opiskelija osaa analysoida omia henkilökohtaisia vuorovaikutustilanteitaan ja soveltaa saamaansa tietoa oman itsetuntemuksensa lisäämiseksi. Opiskelija saa myös kokemuksen psykologisten interventioiden käytöstä ryhmässä.
Sisältö: Tarkastellaan ja analysoidaan omaan elämään liittyviä vuorovaikutustilanteita.
Opetusmuoto: Säännöllisesti kokoontuvat pienryhmät.

 

PSYS303 Haastattelu- ja vuorovaikutustaidot (2 op)

Osaamistavoitteet: Opintojakson suoritettuaan opiskelija tuntee psykologin ammatin haastattelu- ja vuorovaikutustilanteiden erityispiirteet. Harjoittelun kautta opiskelija kykenee soveltamaan saamaansa tietoa.
Sisältö: Perehdytään ammatillisiin vuorovaikutustilanteisiin sekä harjoitellaan ja analysoidaan tilanteita.
Opetusmuoto: Luennot ja harjoitukset sekä kirjallisuus.
Kirjallisuus:

  • KOSKI-JÄNNES, A., RIITTINEN, L. & SAARNIO, P. (2008). Kohti muutosta. Motivointimenetelmiä päihde- ja käyttäytymisongelmiin. Helsinki: Tammi.

 

TYÖELÄMÄVALMIUDET II

Nämä opintojaksot suoritetaan yhtenä kokonaisuutena yhdessä harjoitteluun kuuluvan diagnostisen harjoituskurssin kanssa ennen harjoittelun kenttäjaksoa. Edeltävinä opintoina täytyy olla suoritettuna kandidaatin tutkinto.
Rajoitukset: Vain psykologian maisterin tutkintoa suorittaville.

 

PSYS311 Psykologisen arvioinnin perusteet (2 op)

Osaamistavoitteet: Opintojakson suoritettuaan opiskelija osaa psykologin ammattiin liittyvän arvioinnin sekä psykologisen lausunnon kirjoittamisen perusteet. Opiskelija tuntee psykologina toimimiseen liittyvät oikeudet, velvollisuudet ja ammattietiikan.
Sisältö: Psykologisen arvioinnin perusteet sekä ammattiin liittyvät oikeudet ja velvollisuudet.
Opetusmuoto: Luennot ja tentaattorin ilmoittama kirjallisuus.
HUOM! SUORITETAAN YHDESSÄ OPINTOJAKSOJEN PSYS312, PSYS313 ja PSYS314 KANSSA.

 

PSYS312 Kliininen neuropsykologia, kognitiivisten kykyjen arviointi ja lasten kehitysdiagnostiikka (5 op)

Osaamistavoitteet: Opintojakson suoritettuaan opiskelija tuntee neuropsykologisen arvioinnin sekä kognitiivisten toimintojen arvioinnin tai vaihtoehtoisesti lasten kehitysdiagnostiikan perusteet ja yleisimmät arviointimenetelmät. Opiskelijalla on valmiudet kerätä tietoa opetetuilla menetelmillä ja tulkita sitä.
Sisältö: Kognitiiviset, kehitysdiagnostiset ja neuropsykologiset arviointimenetelmät.
Opetusmuoto: Luennot ja ongelmakeskeiset harjoitustyöt.

 

PSYS313 Persoonallisuuden arviointimenetelmät (5 op)

Osaamistavoitteet: Opintojakson suoritettuaan opiskelija tuntee persoonallisuuden arvioinnin perusteet ja yleisimmät arviointimenetelmät. Opiskelijalla on valmiudet kerätä tietoa opetetuilla menetelmillä ja tulkita sitä.
Sisältö: Persoonallisuuden psykologiset arviointimenetelmät.
Opetusmuoto: Luennot ja ongelmakeskeiset harjoitustyöt.

 

PSYS314 Muut psykologiset arviointimenetelmät (5op)

Osaamistavoitteet: Opintojakson suoritettuaan opiskelija tuntee monipuolisesti psykologin ammatin sovellusalueiden arviointimenetelmiä sekä osaa soveltaa ja käyttää niitä.
Sisältö: Valinnaisia psykologisia arviointimenetelmiä ja ammattikäytänteitä.
Opetusmuoto: Luennot ja harjoitustehtävät.

 

TYÖELÄMÄVALMIUDET III

Rajoitukset: Vain psykologian maisterin tutkintoa suorittaville.

 

PSYS321 Diagnostinen harjoituskurssi ja harjoittelu (30 op)

Osaamistavoitteet: Opintojakson suoritettuaan opiskelija osaa soveltaa aiemmin opinnoissaan hankkimia tietoja ja taitoja ammatillisessa ympäristössä ja hänellä on valmiudet soveltaa yksilön tai yhteisön arviointimenetelmiä sekä ohjaus-, neuvonta- ja kuntoutusmenetelmiä aidoissa asiakastilanteissa. Harjoittelun jälkeen opiskelija osaa myös suunnitella ja toteuttaa ohjauksen alaisena interventioprosessin sekä hallitsee lausuntojen tai vastaavien yhteenvetojen laatimisen.
Sisältö: Psykologin ammatillisten menetelmien ohjattu harjoittelu. Aikaisemmin hankittujen tietojen ja taitojen soveltaminen.
Opetusmuoto: Ongelmakeskeinen käytännön harjoittelu sekä pienryhmässä ohjattu lausunnon kirjoittaminen (diagnostinen harjoituskurssi), ohjattu kenttäharjoittelu varttuneen psykologin henkilökohtaisessa ohjauksessa (5 kuukautta) sekä laitoksella toteutettavat ohjausryhmät.
Edeltävät opinnot: Kandidaatin tutkinto sekä TYÖELÄMÄVALMIUDET I JA II.

 

PSYS330 Psykoterapia (10 op)

Osaamistavoitteet: Kahden kurssin suorittamisen jälkeen opiskelijalla on yleiskuva psykoterapian käyttöalueesta ja eri menetelmien soveltuvuudesta eri tilanteisiin. Opiskelija hallitsee psykoterapian keskeiset käsitteet ja pystyy kommunikoimaan työyhteisössä muiden kollegoiden kanssa psykoterapiaan liittyvistä asioista. Opiskelija hahmottaa psykoterapeuttisen työn keskeiset ammatilliset ja eettiset haasteet.
Kognitiiviset ja käyttäytymisterapiat (5 op): Kurssin jälkeen opiskelijan osaa tehdä yksilöllisen käyttäytymisanalyysin (case-formulation) ja motivaatioanalyysin sekä osaa johtaa analyysin pohjalta hoidon tavoitteita ja interventiomenetelmiä. Kurssin jälkeen opiskelija tietää, miten kognitiivisten käyttäytymisterapioiden menetelmiä sovelletaan käytännössä. Kurssin suoritettuaan opiskelijalla on perusvalmiudet suorittaa itsenäinen psykologinen hoitoprosessi, joka pohjautuu kognitiivisiin käyttäytymisterapian menetelmiin.
Perheterapia (5 op): Opiskelija tietää perheen ja sosiaalisen verkoston kanssa työskentelyn erityiset tekijät. Opiskelija pystyy hahmottamaan ongelmiin liittyvät vuorovaikutustekijät ja tarkastelemaan asiakkaan ongelmia asiakkaan tärkeissä ihmissuhteissa. Opiskelija kykenee myös käyttämään perheen arvioinnin menetelmiä sekä osallistumaan perheterapeuttisiin keskusteluihin. Osana tätä työtä opiskelija ymmärtää oman perhetaustan tuntemuksen merkityksen optimaaliselle terapialle.
Muu terapeuttinen lähestymistapa (vaihtuva, ilmoitetaan kunkin lukuvuoden alussa) (5 op): Opiskelija hallitsee kyseisen psykoterapiasuuntauksen keskeiset käsitteet ja tietää miten kyseisen psykoterapiamuodon menetelmiä käytetään. Opiskelijalla on valmiudet ohjauksen alaisena soveltaa opittuja menetelmiä.
Sisältö: Psykoterapian peruskäsitteet ja soveltamistavat; psykoterapiamuodon taustateoria ja sovellusalueet; psykoterapiataitojen opiskelu ja harjoittelu.
Kognitiiviset käyttäytymisterapiat: Kurssin aikana käydään läpi kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmiä, sovelluksia ja tutkimustuloksia. Kurssin kuluessa tarkastellaan, miten psykologista analyysia voidaan hyödyntää interventioissa ja tutustutaan interventioiden soveltamiseen käytännössä.
Perheterapia: Systeemisen lähestymistavan kuvaus, intersubjektiivisuus ja sosiaaliset verkostot; perheterapian eri suuntaukset ja sovellusalueet; perheterapia Suomessa; kahden perheterapiatyötavan opiskelu ja harjoittelu.
Muu terapeuttinen lähestymistapa (vaihtuva, ilmoitetaan kunkin lukuvuoden alussa): Tutustuminen muihin terapiamuotoihin, terapeuttisiin sovelluksiin ja työmenetelmiin.
Opetusmuodot: Luennot, harjoitukset sekä kirjallisuus.
Kirjallisuus:
Perheterapia: GOLDENBERG, H. & GOLDENBERG, I. (2013). Family therapy: An overview (8.painos). Belmont, CA : Brooks/Cole.
Muu tentaattorin ilmoittama kirjallisuus.

 

PSYS340 Kuntoutus ja neuvonta psykologin työmenetelminä (10 op)

Osaamistavoitteet: Opintojakson suoritettuaan opiskelijalla on perustiedot ja valmiudet kuntoutukseen, neuvontaan ja konsultaatioon perustuvien interventioiden suunnittelemiseen ja toteuttamiseen valitsemillaan teema-alueilla.
Sisältö: Opintojakso voi sisältää kursseja seuraavilta teema-alueilta:

  • Oppimisen tukeminen ja oppimisvaikeuksien kuntoutus
  • Aikuisten kognitiivinen ja neuropsykologinen kuntoutus
  • Ohjaus ja konsultaatio koulupsykologin työmenetelminä
  • Organisaatioiden kehittäminen ja konsultointi
  • Opintojaksoon voi sisällyttää myös yhden kurssin PSY S330:stä
  • Muut soveltuviksi ilmoitetut kurssit, esimerkiksi vieraskielisestä opetustarjonnasta

Opetusmuoto: Luennot eri teema-alueilta ja/tai kirjallisuus. Opintojaksosta osan voi suorittaa myös 5 op:n kirjatenttinä (n. 750 s.) sopimalla asiasta etukäteen tentaattorin kanssa.
Kirjallisuus:

  • AHONEN, T. & ARO, T. (toim.) (1999). Oppimisvaikeudet. Kuntoutus ja opetus yksilöllisen kehityksen tukena. Jyväskylä: Atena. (373 s.)
  • FARMER, J. E., DONDERS, J. & WARSCHAUSKY, S (toim.) (2006). Treating neurodevelopmental disabilities. Clinical research and practice. New York: Guilford. (322 s.)
  • FELDMAN, M. A. (toim.) (2004). Early intervention. The essential readings. Oxford: Blackwell. (346 s.)
  • HUGHES, J. N., LaGRECA, A. M. & CONOLEY, J. C. (toim.) (2001). Handbook of psychological services for children and adolescents. New York: Oxford University Press. (476 s.) (E-kirja)
  • LINES, D. (2006 tai 2011). Brief counselling in schools. Working with young people from 11 to 18. London: Sage. (208 s.) (E-kirja)
  • § MILLER, D. C. (toim.) (2010). Best practices in school neuropsychology: Guidelines for effective practice, assessment and evidence-based intervention. Hoboken, NJ: Wiley. (819 s.)
  • PUUTIO, R. (2002). Merkitysmysteeri – organisaatiot ja kehittämisen kieli. Jyväskylä: Odeco. (207 s.)
  • SOHLBERG, M. M. & MATEER, C. A. (toim.) (2001). Cognitive rehabilitation. An integrative neuropsychological approach. New York: Guilford. (482 s.)

 

Teoriaopinnot

 

PSYS112 Kehityspsykologia III A (5 op)

Osaamistavoitteet: Opintojakson suoritettuaan opiskelija hallitsee tiedollisesti kehityspsykologian alan teoriaa ja tutkimusta sekä tutkimuksen sovelluksia lapsuudessa ja/tai kouluiässä ja nuoruudessa ja osaa soveltaa omaamaansa tietoa.
Sisältö:
Opintojakso voi sisältää kursseja ja/tai kirjallisuutta seuraavilta aihealueilta:

  • lapsuus
  • kouluikä ja nuoruus

Opetusmuoto: Kirjallisuus ja/tai kursseja alueelta
Kirjallisuus:

Valitaan seuraavasta kirjallisuudesta n. 750 sivua.
LAPSUUS

  • BYRNES, P. & WASIK, B. A. (2009). Language and literacy development: What educators need to know. New York: Guilford. (378 s.) (vain E-kirja)
  • HUGHES, F. P. (2010). Children, play, and development (4. painos). London: Sage. (292 s.)
  • LARZELERE, R. E., MORRIS, A. S. & HARRIST, A. W. (toim.) (2013). Authoritative parenting. Synthesizing nurturance and discipline for optimal child development. Washington, DC: American Psychological Association. (264 s.)
  • NIEMELÄ, P., SILTALA, P. & TAMMINEN, T. (toim.) (2003). Äidin ja vauvan varhainen vuorovaikutus. Helsinki: WSOY. (514 s.)

TAI

  • SINKKONEN, J. & KALLAND, M. (toim.) (2001). Varhaiset ihmissuhteet ja niiden häiriintyminen. Helsinki: WSOY. (284 s.)

KOULUIKÄ JA NUORUUS

  • HELVE, H. & BYNNER, J. (toim.) (2007). Youth and social capital. London: Tufnell. (201 s.)
  • LERNER, R. M., PETERSEN, A. C., SILBEREISEN, R. K. & BROOKS-GUNN, J. (toim.) (2014). The developmental science of adolescence. History through autobiography. New York: Psychology Press. (551 s.)
  • MAYSELESS, O. (toim.) (2006). Parenting representations: Theory, research, and clinical implications. West Nyack, NY: Cambridge University Press. (433 s.) (E-kirja)
  • SILBEREISEN, R. K. & LERNER, R. M. (2007). Approaches to positive youth development. London: Sage. (329 s.) (E-kirja)
  • SMITH, P. & HART, C. (toim.) (2011). Blackwell handbook of childhood social development. Oxford: Blackwell. (662 s.) (E-kirja)

 

 

PSYS113 Kehityspsykologia III B (5 op)

Osaamistavoitteet: Opintojakson suoritettuaan opiskelija hallitsee tiedollisesti kehityspsykologian alan teoriaa ja tutkimusta sekä tutkimuksen sovelluksia aikuisuudessa tai vanhuudessa ja osaa soveltaa omaamaansa tietoa.
Sisältö:
Opintojakso voi sisältää kursseja ja/tai kirjallisuutta seuraavilta aihealueilta:

  • aikuisuus

TAI

  • vanhuus

Opetusmuoto: Kirjallisuus ja/tai kursseja alueelta.
Kirjallisuus:
Valitaan seuraavasta kirjallisuudesta n. 750 sivua.

Kirjatentin kirjallisuus on valittava JOKO osasta AIKUISUUS tai osasta VANHUUS, ei molemmista.

AIKUISUUS

  • ARNETT, J. (2004). Emerging adulthood. The winding road from late teens through the twenties. Oxford: Oxford University Press. (270 s.) (E-kirja)
  • KROGER, J. (2007). Identity development. Adolescence through adulthood. Thousands Oaks, CA: Sage. (303 s.)
  • LACHMAN, M. E. (toim.) (2001). Handbook of midlife development. New York: Wiley. (643 s.)
  • PULKKINEN, L., KAPRIO, J. & ROSE, R. (toim.) (2006). Socioemotional development and health from adolescence to adulthood. Cambridge: Cambridge University Press. (421 s.) (Kirjan voi valita vain, jos sitä ei ole suorittanut PSYS132 Persoonallisuuspsykologia III B -opintojaksossa.) (E-kirja)
  • ROBINSON, O. (2012). Development through adulthood. Hampshire, UK: Palgrave Macmillan. (364 s.)
  • WILLIS, S. & MARTIN, M. (toim.) (2005). Middle adulthood: A lifespan perspective. Thousand Oaks, CA: Sage. (425 s.)

 

VANHUUS

  • HARWOOD, J. (2007). Understanding communication and aging: Developing knowledge and awareness. Thousand Oaks, CA: Sage. (285 s.)
  • SCHAIE, K. W. & WILLIS, S. L. (2010). Handbook of the psychology of aging, 7th edition. Boston: Elsevier. (380 s.)
  • SEGAL, D. L., QUALLS, S. H. & SMYER, M. A. (2011). Aging and mental health (2. painos). Chichester: Wiley-Blackwell. (240 s.)
  • WHITBOURNE, S. K. & WHITBOURNE, S. B. (2014). Adult development and aging: Biopsychosocial perspectives (5. painos). New Jersey, NJ: Wiley. (332 s.)

 

 

PSYS122 Neuropsykologia III A: Kliininen neurotiede ja neuro-psykologia (5 op)

Osaamistavoitteet: Opintojakson suoritettuaan opiskelija tuntee kliinisen neuropsykologian ja kliinisen neurotieteen uusimmat käsitteet ja teoriat. Opiskelija hallitsee aivotutkimuksen ja kliinisen neuropsykologian oleelliset tiedonhankintamenetelmät.
Sisältö: Opintojaksossa syvennytään aiemmin opitun, aivojen toiminnan perusteita koskevan tietämyksen pohjalta ymmärtämään, miten aivot toimivat käyttäytymisen perustana. Erityisesti suuntaudutaan selvittämään aivojen toimintahäiriöiden seuraamuksia. Opitaan kuinka erilaiset aivotoiminnan häiriöt (geneettinen/ kehityksellinen epätyypillisyys ja muu aivotoiminnan poikkeavuus) vaikuttavat toimintakykyyn. Opintojakso luo pohjaa kliinisenä neuropsykologina toimimiselle ja perehdyttää alustavasti neuropsykologian ammattikäytäntöön.
Opetusmuodot: Kursseja ja/tai kirjallisuus.
Kirjallisuus:
KOLB, B. & WHISHAW, I. Q. (2008 tai uudempi). Fundamentals of human neuropsychology. New York: Worth. (800 s.)
Kirjallisuus voi lisäksi koostua tentaattorin kanssa sovittavasta omavalintaisesta kliinisestä temaattisesta kirjasta tai tieteellisistä artikkeleista.

 

PSYS123 Neuropsykologia III B: Kognitiivisen neurotieteen menetelmät ja sovellukset (5 op)

Osaamistavoitteet: Opintojakson suoritettuaan opiskelija tuntee soveltavan ja kokeellisen neuropsykologian ja kognitiivisen neurotieteen tutkimuksen uusimmat käsitteet ja teoriat. Opiskelija hallitsee kokeellisen tutkimuksen, aivotutkimuksen ja soveltavan neuropsykologian oleelliset tiedonhankintamenetelmät.
Sisältö: Opintojaksossa syvennytään aiemmin opitun aivojen toiminnan perusteita koskevan tietämyksen pohjalta ymmärtämään, miten aivojen toimintaa mitataan. Opintojaksossa käsitellään myös laitoksella tehtävää neuropsykologisten ilmiöiden aivotutkimusta, joka koskee mm. oppimista ja oppimisvaikeuksia, kognitiivista kehitystä, ikääntymistä ja erilaisia psyykkisiä häiriöitä.
Opetusmuodot: Kursseja ja harjoituksia.

 

PSYS132 Persoonallisuuspsykologia III A (5 op)

Osaamistavoitteet: Opintojakson suoritettuaan opiskelijalla on syventynyt teoreettinen käsitys ja tiedot joltakin persoonallisuuden tutkimuksen keskeisistä aloista ja kysymyksistä koskien esimerkiksi persoonallisuuden biologista perustaa, persoonallisuuden piirteitä, motivaatiota, emootioita, selviytymiskeinoja ja sosiaalista toimintaa tai jotakin soveltavaa persoonallisuuden psykologian osa-aluetta. Opintojakson suoritettuaan opiskelija osaa soveltaa omaamaansa tietoa.
Sisältö: Perehdytään persoonallisuutta koskeviin käsitteisiin, erilaisiin lähestymistapoihin sekä niiden keskinäisiin yhteyksiin jollakin keskeisellä persoonallisuuden tutkimuksen alueella.
Opetusmuoto: Kurssi ja/tai kirjallinen tehtävä.
Kirjallisuus:

  • Tentaattorin kanssa erikseen sovittava artikkelipaketti.

 

PSYS133 Persoonallisuuspsykologia III B (5 op)

Osaamistavoitteet: Opintojakson suoritettuaan opiskelijalla on syventynyt teoreettinen käsitys ja tiedot joltakin persoonallisuuden tutkimuksen keskeisistä aloista ja kysymyksistä koskien esimerkiksi persoonallisuuden biologista perustaa, persoonallisuuden piirteitä, motivaatiota, emootioita, selviytymiskeinoja ja sosiaalista toimintaa tai jotakin soveltavaa persoonallisuuden psykologian osa-aluetta. Opintojakson suoritettuaan opiskelija osaa soveltaa omaamaansa tietoa.
Sisältö: Perehdytään persoonallisuutta koskeviin käsitteisiin, erilaisiin lähestymistapoihin sekä niiden keskinäisiin yhteyksiin jollakin keskeisellä persoonallisuuden tutkimuksen alueella.
Opetusmuoto: Kurssi ja/tai kirjallisuus.
Kirjallisuus:

Valitaan seuraavasta kirjallisuudesta n. 750 sivua.

  • ASPINWALL, L. G. & STAUDINGER, U. M. (toim.) (2003). A psychology of human strengths: Fundamental questions and future directions for a positive psychology. Washington, DC: American Psychological Association. (402 s.)
  • FURLONG, M. J., GILMAN, R. & HUEBNER, E. S. (toim.) (2014). Handbook of positive psychology in schools. New York: Routledge. (506 s.)
  • HOGAN, R., JOHNSON, J. & BRIGGS, S. (toim.) (1997). Handbook of personality psychology. San Diego, CA: Academic Press. (987 s.)
  • JOHN, O., ROBINS, P. & PERVIN, L. (2008). Handbook of personality: Theory and research. New York: Guilford. (862 s.) (E-kirja)
  • KARABENICK, S. & URDAN, T. U. (toim.) (2012). Transitions across schools and cultures, vol. 17. Bingley: Emerald. (284 s.)
  • LITTLE, B. R., SALMELA-ARO, K. & PHILLIPS, S. D. (toim.) (2007). Personal project pursuit. Goals, action, and human flourishing. Mahwah, NJ: Erlbaum. (462 s.)
  • MOFFIT, T. E., CASPI, A., RUTTER, M. & SILVA, P. A. (2001). Sex differences in antisocial behaviour: Conduct disorder, delinquency, and violence in the Dunedin Longitudinal Study. New York: Cambridge University Press. (278 s.) (E-kirja)
  • PULKKINEN, L. & CASPI, A. (toim.) (2002). Paths to successful development. Personality in the life course. Cambridge: Cambridge University Press. (422 s.) (E-kirja)
  • PULKKINEN, L., KAPRIO, J. & ROSE, R. (toim.) (2006). Socioemotional development and health from adolescence to adulthood. Cambridge: Cambridge University Press. (421 s.) (Kirjan voi valita vain, jos sitä ei ole suorittanut PSY S110 Kehityspsykologia III –opintojaksossa.) (E-kirja)
  • REIVINEN, J. & VÄHÄKYLÄ, L. (2013). Ketä kiinnostaa? Lasten ja nuorten hyvinvointi ja syrjäytyminen. Helsinki: Gaudeamus. (278 s.)

 

PSYS142 Kliininen psykologia III A (5 op)

Osaamistavoitteet: Opintojakson suoritettuaan opiskelija tuntee keskeisiä psykoterapian ja kliinisen psykologian työmenetelmiä, niiden teoreettisia perusteita ja niitä koskevaa tutkimusnäyttöä. Opintojakson suoritettuaan opiskelija osaa soveltaa omaamaansa tietoa. Opiskelija osaa suorittaa psykoterapian ja kliinisen psykologian työmenetelmiä koskevia kirjallisuushakuja ja tiivistää niitä koskeva tutkimustieto kirjallisuuskatsauksen muotoon.
Sisältö: Opiskelija laatii katsauksen, joka perustuu oman pro gradu -tutkielman aiheeseen liittyvään kliinisen psykologian työmenetelmiä kuvaavaan uusimpaan kirjallisuuteen.
Opetusmuoto: Kirjallisuusseminaari.
Rajoitukset: Vain psykologian maisterin tutkintoa suorittaville.

 

PSYS143 Kliininen psykologia III B (5 op)

Osaamistavoitteet: Opintojakson suoritettuaan opiskelija osaa tehdä havaintoja psykoterapeuttisesta tai muusta psykologisesta interventioprosessista, kuvata sen kulkua sekä asiakkaan ongelman ja muutoksen että työntekijän käyttämän työtavan näkökulmasta ja arvioida prosessiin osallistumisen merkitystä hänen itsensä ammatillisen kehittymisen kannalta.
Sisältö: Psykoterapia- tai muiden psykologisten interventioprosessien selostaminen ja arviointi opiskelijan oman osallistumisen ja kirjallisuuden perusteella.
Opetusmuoto: Tapausseminaari. Seloste laaditaan kirjallisena ja esitetään seminaarissa myös suullisesti.
Rajoitukset: Vain psykologian maisterin tutkintoa suorittaville.

 

PSYS144 Kliininen psykologia III C (5 op)

Osaamistavoitteet: Opintojakson suoritettuaan opiskelija osaa soveltaa johonkin psykologiseen viitekehykseen perustuvia psykologisia interventiomenetelmiä käytännön hoitotilanteissa. Jakson jälkeen opiskelija pystyy toteuttamaan itsenäisesti kyseessä olevan viitekehyksen mukaisen psykologisen intervention. Opiskelijalla on kokemusta toimimisesta työnohjaustilanteissa, ja hän osaa soveltaa psykologisia arviointimenetelmiä hoitotilanteissa.
Sisältö: Psykologisten interventioiden suunnittelu, käyttö ja arviointi käytännön asiakastilanteissa työnohjauksen tuella.
Opetusmuoto: Itsenäinen työskentely asiakkaiden kanssa, seminaarit ja tentaattorin kanssa sovittava kirjallisuus.
Rajoitukset: Vain psykologian maisterin tutkintoa suorittaville.

 

 

PSYS152 Työ- ja organisaatiopsykologia III A (5 op)

Osaamistavoitteet: Opintojakson suoritettuaan opiskelija hallitsee työ- ja organisaatiopsykologian alan teoriaa ja tutkimusta ja on syventynyt johonkin työpsykologian, organisaatiopsykologian tai henkilöstön kehittämisen psykologian osa-alueeseen, jonka tietoa hän osaa soveltaa myös käytännössä.
Sisältö: Opintojakso sisältää kursseja esimerkiksi seuraavilta aihealueilta:
voimavarakeskeinen työpsykologia ja työhyvinvoinnin edistäminen; jaksamisen ongelmat työelämässä (mm. työstressi, uupumus, palautuminen); henkilöarviointi ja/tai organisaatioiden kehittäminen työelämässä; työn ja perheen yhteensovittaminen; monitieteinen näkökulma työhön; työelämän muutokset ja epävakaistuminen.
Opetusmuoto: Kurssi.

 

PSYS153 Työ- ja organisaatiopsykologia III B (5 op)

Osaamistavoitteet: Opintojakson suoritettuaan opiskelija hallitsee työ- ja organisaatiopsykologian alan teoriaa ja tutkimusta ja on syventynyt johonkin työpsykologian, organisaatiopsykologian tai henkilöstön kehittämisen psykologian osa-alueeseen, jonka tietoa osaa soveltaa myös käytännössä.
Sisältö: Opintojakso sisältää kirjallisuutta esimerkiksi seuraavilta aihealueilta:
voimavarakeskeinen työpsykologia ja työhyvinvoinnin edistäminen; jaksamisen ongelmat työelämässä (mm. työstressi, uupumus, palautuminen); henkilöarviointi ja/tai organisaatioiden kehittäminen työelämässä; työn ja perheen yhteensovittaminen; monitieteinen näkökulma työhön; työelämän muutokset ja epävakaistuminen.
Opetusmuoto: Kirjallisuus.
Valitaan seuraavasta kirjallisuudesta n. 750 sivua.

  • ALBRECHT, S. L. (toim). (2010). Handbook of employee engagement. Perspectives, issues research and practice. Cheltenham: Edward Elgar. (424 s.)
  • BAKKER, A. (2013). Advances in positive organizational psychology. Bingley: Emerald. (346 s.)
  • CAWSEY, T. F., DESZCA, G. & INGOLS, C. (2012). Organizational change: An action-oriented toolkit. (2. painos). Thousand Oaks, CA: Sage. (470 s.)
  • COOK, M. (2004). Personnel selection, adding values through people. (4. painos) Chichester: Wiley. (292 s.)
  • COOPER, C. L., DEWE, P. J. & O’DRISCOLL, M. P. (2001). Organizational stress: A review and critique of theory, research, and application. Thousand Oaks, CA: Sage. (254 s.)
  • DE CREMER, D., VAN DICK, R. & MURNIGHAN, J. K. (toim.) (2010). Social psychology and organizations. New York: Routledge. (396 s.)
  • FURNHAM, A. (2008). Personality and intelligence at work: exploring and explaining individual differences at work. London: Routledge. (359 s.)
  • HOUDMONT, J. & LEKA, S. (toim.) (2010 tai uudempi). Contemporary occupational health psychology. Global perspectives on research and practice. Chichester: Wiley-Blackwell. (353 s.) (E-kirja)
  • MAJOR, D. & BURKE, R. J. (2013). Handbook of work-life integration among professionals. Challenges and opportunities. Cheltenham: Edward Elgar. (380 s.).
  • MESSICK, D. M. & KRAMER, R. M. (toim.) (2005). The psychology of leadership. New perspectives and research. Mahwah, NJ: Erlbaum. (332s.)
  • WARR, P. (2007). Work, happiness, and unhappiness. Mahwah, NJ: Erlbaum. (434 s.)
  • WILTON, N. (2013). An introduction to human resource management (2. painos). London: Sage. (480 s.)

 

 

PSYS210 Tutkimustyö (pro gradu -tutkielma) (40 op)

Osaamistavoitteet: Opiskelija hallitsee tutkimuksen teon eri vaiheet ja hanketyöskentelyä, osaa kirjoittaa artikkelimuotoisen tieteellisen raportin, hankkia tietoa aihetta käsittelevistä julkaisuista sekä määritellä ja rajata tutkimusongelmat perustellusti. Opiskelija osaa myös valita oikeat tutkimusmenetelmät ja soveltaa niitä perustellulla tavalla sekä kykenee tekemään tulosten pohjalta relevantit johtopäätökset.
Sisältö: Perehdytään tutkimuksen teon eri vaiheisiin, hanketyöskentelyyn, tieteelliseen kirjoittamiseen ja keskusteluun.
Opetusmuodot: Pro gradu -tutkielma laaditaan opiskelijan valitsemalta syventävien opintojen alueelta mielellään laitoksen tutkimustyöhön liittyen. Opiskelija perehtyy aihetta koskevaan kirjallisuuteen, tutkimuksen teon eri vaiheisiin, hanketyöskentelyyn, tieteelliseen kirjoittamiseen ja keskusteluun. Tutkielma kirjoitetaan artikkelin muotoon, joka sisältää johdannon (teoreettinen/empiirinen tausta ja tutkimuskysymykset), menetelmäkuvauksen, tulososan, pohdinnan ja lähteet. Tutkielma voi olla enintään kolmen henkilön yhteisesti laatima.
Pro gradu -tutkielman tehdään yhden lukuvuoden aikana. Lisäohjeet laitoksen verkkosivuilla. Ohjaukseen haetaan keväisin ohjaajien ilmoitettua käynnissä olevista tutkimushankkeista.
Pro gradu -tutkielma tarkastetaan URKUND-plagiaatintunnistusjärjestelmällä tai muulla tavoin ennen sen lähettämistä arvioitavaksi.
Edeltävät opinnot: Psykologian aineopinnot ja kandidaatin tutkinto pääsääntöisesti valmiina. Psykologian kandidaatintutkielman tulee olla jätettynä arvioitavaksi ennen pro gradu -tutkielman aloittamista.

 

PSYS220 Maturiteetti (0 op)

Osaamistavoitteet: Opiskelija hallitsee syventävien opintojen tutkielman sisältöalueet ja niiden tiiviin esittämisen. Opiskelija hallitsee tutkielman tiivistelmän perusrakenteen ja akateemisen kirjoitustyylin.
Sisältö: Pro gradu -tutkielman tiivistelmä
Opetusmuodot: Pro gradu -tutkielman tiivistelmä

 

PSYS291 Loppukoe (5 op)

Osaamistavoitteet: Loppukokeessa opiskelija osoittaa kykynsä etsiä ja tuottaa itsenäisesti psykologian erityisasiantuntijuutta osoittavaa tietoa sekä raportoida se niin että muut alan asiantuntijat sekä asiaan vihkiytymättömät (esim. psykologin asiakkaat, yhteistyökumppanit) voivat hyötyä tuotetusta tietopaketista. Loppukoe perustuu tieteelliseen kirjallisuuteen, ja tavoitteena on asiantuntijakatsaus psykologian alan erityiskysymyksestä.
Sisältö: Loppukoe on psykologian opintojen loppuvaiheen tiedollinen ja tiedon hankkimisen taidonnäyte. Loppukoe ei saa liittyä suoraan opiskelijan pro gradu-tutkielman aihepiiriin.
Opetusmuoto: Loppukokeessa kysymyksen esittää ja suorituksen arvioi laitoksen henkilökuntaan kuuluva tutkija tai opettaja. Muutoin työskentely on täysin itsenäistä (ei ohjausta).