21.10.2005

Esittämisen autuus ja paineiden pirullisuus

Juha Malmivaara
Soolosellisti / Jyväskylän Sinfonia
Esitys Kulttuurienergiaa! -seminaarissa 20.11.2003


Esittämisen autuus ja paineiden pirullisuus


Kun nuorena lapsena tunnistaa itsessään vahvan halun ja vääjäämättömän kiinnostuksen musiikkia  kohtaan on se usein jo ensi askel kohti alkavaa muusikon uraa. Tässä vaiheessa elämää suhde musiikkiin on ”viatonta”, paineetonta, yksinkertaisesti vain musiikista nauttimista.

Musiikin kuunteleminen tuntuu yhtä välttämättömältä kuin äidinmaidon imeminen pienelle vauvalle. Myöhemmin jo ammattimuusikoksi valmistuneelle ja ”taiteilijan” työtä tehneelle tämän suhteen säilyttäminen, tunteminen ja kokeminen yhä uudelleen on arvokas ja välttämätön pääoma. Jos tämä intuitiivinen suhde hiipuu, johtaa se musiikilliseen köyhtymiseen ja kasvavaan tylsistymiseen, joka taasen tuo tullessaan suuret sisäiset paineet.

Kun ajatellaan muusikkoutta parhaimmillaan, nousee tärkeimmiksi asioiksi tarve itsensä toteuttamiseen, oman taidon ja mielikuvituksen ja kaikkien luovien voimavarojen käyttämiseen ja niiden välittämiseen kuulijoille. Tämän optimaalisen olotilan säilyminen on sitten toinen juttu.

Ammattimuusikko tai muu vastaava taiteilija on ehdottoman riippuvainen yleisöstään. Suurimmat hetket mitä muusikko voi kokea, syntyvät nimenomaan siitä konkreettisesti sanoinkuvaamattomasta ja näkymättömästä yhteydestä, joka syntyy esittäjän ja yleisön välille. Se ”Hetki” on enemmän harvinainen kuin aina saavutettavissa mutta aina sen koettuaan se ”elättää” ja antaa musiikin esittämiselle sen syvimmän merkityksen. Kun puhutaan musiikista luovana ja positiivisena voimavarana se tarkoittaa ammattimuusikolle juuri tätä prosessia, jolloin omat voimavarat siirtävät musiikillisen kokemuksen yhteisön eli yleisön koettavaksi. Samalla olet vielä välittämässä ihmiskunnan suurimpien persoonien kuten Bachin ja Mozartin perintöä eteenpäin. Tällaisina hetkinä musiikin kuormitusmittari näyttää nollaa.

Koulutus, oppiminen ja kilpailuasenne tuovat väistämättä mukanaan paineita. Koska soittaminen on äärimmäistä tarkkuutta vaativa taitolaji, vaatii se opiskelijalta lukemattomia yksinäisiä työtunteja vuosien ajan. Säveltäjä Eino-Juhani Rautavaara totesi aikanaan luennollaan Sibelius-Akatemiassa: ”Ilman muutamaa fanaattista, totaalisesti harjoitteluun antautuvaa vuotta on turha kuvitella pääsevänsä soittimensa hallinnassa huipulle.” Asia on yksinkertainen mutta tosi.

Keskinkertaisuus ei ole taiteissa, kun puhutaan ammattimaisuudesta, koskaan hyve. Henkisen kuormituksen hallinta ja paineensietokyky kuuluvat oleellisesti muusikon elämään. Siksi tulee nuoren muusikon koulutuksen olla vaativaa; mutta samalla siltä voi vaatia henkistä tukea, musiikkiperinteen kunnioitusta, itse musiikin suuruuden ainaista korostamista, aikaa soittamiseen ja sen mukana kasvamiseen. Näin ehkä vältetään myöhemmän uran aikana väijyvät turhautumiset ja pettymykset.

Kaikki musiikista kiinnostuneet eivät suinkaan päädy ammattimuusikoiksi. Joiltakin puuttuu tarvittava pitkäjänteisyys ja keskittymiskyky, tai joku haluaa yksinkertaisesti vain harrastaa musiikkia. Musiikin tekeminen, harrastaminen, yhdessä soittaminen tai laulaminen on erittäin tärkeää sekä yksilön että yhteisön terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Tämä kai on helppo huomata, jos tutkii ihmiskunnan historiaa ja musiikkiperinnettä. Primitiivisissä yhteisöissä musiikki on olennaisessa asemassa käsiteltäessä esim. tunteita, uskontoa tai uskomuksia, tapoja, keskinäistä yhdessäoloa, terveyttä, uhkia jne. Näin on myös meidän yhteisöissämme, samoin tarkoituksin, mutta musiikin kieli osin muuttuneena.

Länsimaisen musiikin historiassa olemme kokeneet lyhyen ja intensiivisen sähköisen musiikin rynnäkön, joka on tietyllä tavalla aiheuttanut paineita ns. klassisen musiikin (johon luetaan myös tämän ajan uusi musiikki) piirissä. Rock ja pop –musiikki on saanut valtaisan ylivallan ja samalla luonut ennenäkemättömän kaupallisen teollisuuden. Tämä kaupallisuus, jota teknologia ruokkii melkein päivittäin uusilla mahdollisuuksilla, tunkee väkisin myös taiteiden aloille. Taiteiden taloudellisen tuoton vaatimukset lisääntyvät jatkuvasti, koska se on kehityksen ja tämänhetkisten taloudellisten ihanteiden mukaista. Koulutus pyrkii tuottamaan mahdollisimman monipuolisilla tiedoilla ja taidoilla varustettuja muusikoita, koska ajan haasteeseen pitää vastata. Muusikolta vaaditaan muuntautumiskykyä, kykyä liukua musiikin eri lajien ja tyylien rajojen yli luontevasti ilman ongelmia. Pitäisi myös osata hoitaa suhteet poliitikkoihin, joille on tullut yhä vaikeammaksi arvottaa taiteiden merkitys yhteiskunnassamme, osata osoittaa heille konkreettisia mittareita, joilla realisoida taiteiden tuotto taloudelliseksi. Muusikkona näiden vaatimusten alla tuntee joskus olonsa hyvin pieneksi.

Junasta ei kuitenkaan hypätä, eikä kehitystä pelätä, mutta taiteiden tulee osoittaa ne arvot ja merkitykset, jotka sillä on vuosituhansien aikana olleet yhteiskuntien ja yhteisöjen henkisenä selkärankana. Nyky-yhteiskunnassa toimiminen vaatii paineiden sietoa, uusien toimintatapojen opettelua ja taloudellisten resurssien etsimistä uusilta suunnilta. Samaan aikaan olemme kuitenkin työllämme   muistuttamassa, ettei taiteiden merkitys kaadu nousu- tai laskusuhdanteissa, eikä niiden arvo tipu pörssiromahduksissa.


Juha Malmivaara
20.11. 2003