21.10.2005

Juhlat kunniaan!

VTT Assi Liikanen
hanna-liisa.liikanen@mielenterveysseura.fi
Suomen Mielenterveysseura, Terveyttä kulttuurista -verkosto
Esitys Jyväskylän yliopistossa Kulttuurienergiaa! -seminaarissa  20.11.2003

 

Juhlat kunniaan!
 

Juhlat voidaan määritellä arjen vastakohdaksi tai osaksi arkea, arkipäivän ilmiöiden peilaajana. Eero Sappinen kuvaa ”pienen  ihmisen” arkielämää, johon sisältyy työelämän lisäksi myös vapaa-aikaa ja juhlaa (Sappinen 2000, 25). Yhdyn hänen väitteeseensä, että arkielämän ymmärtäminen edellyttää myös juhlan huomioimista, näin hoitoyksikköjäkin kuvattaessa. Hoitoyksiköiden kesäjuhlat toimivat myös esimerkkinä itse tuotetuista kulttuuritapahtumista. Haluan viipyä juhlan tunnelmissa ja välittää sanoin ja kuvin muutaman juhlavan hetken savolaisissa hoitoyksiköissä, joita ovat Pankarannan vanhainkoti, Tuukkalan sairaala, Saulinpuiston kehitysvammaisten palvelukoti ja Moision sairaalan kotiuttamisvalmennuksen yksikkö. Elämä ei niissä ole yhtä juhlaa, mutta niiden juhlat ovat täynnä elämää.   

Laura Assmuthin (1986) mukaan useimpien juhlaa tutkineiden kesken vallitsee yksimielisyys siitä, että ihmisillä on tarve ajoittain nousta itsensä ja arjen yläpuolelle juhlan tunnelmaan. Ajan virta voidaan katkaista vuorottelemalla arjen ja juhlan välillä. Juhlissa irrottaudutaan arjesta, paikasta ja statuksesta,  ja juhlan jälkeen siirrytään ja kiinnitytään takaisin arkeen ja yhteisöön. Juhla ei kuitenkaan hävitä yhteisö- tai yksilötason konflikteja, vaan voi väliaikaisen sovinnon ilmapiiristä huolimatta jopa kärjistää niitä.

Usein juhlissa (hautajaisissa, ristiäisissä) korostuu perheen ja suvun yhteys. Kirkko on saanut oikeuden moneen elämänkaaren juhlaan liittyviin rituaalinomaisiin menoihin. Juhlat voivat liittää pienemmät yhteisöt ympäröivään yhteiskuntaan avoimuuden ja demokratian hengessä tai ne voivat vahvistaa salailua ja yhteiskunnan vastaista toimintaa.  Juhliin liittyy usein omia symboleja ja niillä on kaava, jota toistetaan tapahtumasta toiseen. Juhlia voivat yhdistää samat elementit, kuten juhlapuhe. Juhlia omaksutaan myös muista kulttuureista, kuten ystävänpäivät tai kaupallisemmat juhlapäivät. Juhlatkin ovat yksityistyneet länsimaisten yhteiskuntien individualisoituessa. Suvun ja yhteisön suurista juhlista on siirrytty ydinperheen ja lähimpien ystävien pariin. Samalla on kadonnut osa lähikulttuuria ja sosiaalista pääomaamme (esim. Putnam 2000, Ilmonen 2000). Juhlat ja rituaalit ovat kuitenkin yhä tärkeitä ihmisten elämässä, vaikka juhlien syyt ja muodot ovat muuttuneet. Jotkut juhlista, kuten joulu ja uusi vuosi, säilyvät ajasta toiseen yhteiskunnan järjestelmästä riippumatta.

Juhlat ovat vähentyneet kiireen ja tehokkuuden korostumisen myötä myös sosiaali- ja terveydenhuollon hoitoyksiköiden ihmisten elämästä. Erot tutkimieni hoitoyksiköiden juhlakulttuurien välillä ovat suuret. Tiloiltaan ankeimmassa terveyskeskuksen sairaalassa juhlistetaan arkea useimmin. Eräänä selityksenä on, että siellä on erityistyöntekijä, virikeohjaaja, jonka tehtäviin kuuluu käydä osastoilla pitämässä viriketuokioita sekä järjestää yhteisiä tilaisuuksia. Viikoittaiseen  ”torstaijuhlaan” kokoonnutaan alakerran juhlasaliin. Mukana ovat aina suurin osa päiväsairaalan potilaista sekä ne osastoilta tulevat potilaat, jotka omahoitajat ennättävät tai muistavat tuoda.

Kesäjuhlat kuvina

Haluan tuoda kuvien välityksellä esille jotain siitä, miten  positiivinen tapahtuma juhla on hoitoyksikön asiakkaan elämässä. Juhla symboloi irtautumista laitosarjesta ja hoidettavan tai hoitajan roolista, pääsyä fyysisesti ulos kokemaan kesäluontoa kaikin aistein, sosiaalisen yhdessäolon tunnelmaa, kuulumista joukkoon ja  taidenautintoja, iloa ja läheisten ihmisten lämpöä.  

Kuvat on ottanut valokuvaaja Päivi Tapiovaara, joka on pyrkinyt realistiseen, dokumentoivaan kuvaukseen. Olemme valokuvaajan kanssa valinneet jokaisen hoitoyksikön juhlista kuvat, jotka mielestämme parhaiten kuvaavat juhlaa ja sen tunnelmaa. Kuvat on valittu myös siten, että niistä Etzionin (2001) juhlateorian mukaisesti kuvastuu 1) kesäjuhla kansankulttuurina, 2) juhlan sosiaalinen ja integroiva merkitys, 3) taidenautinto ja esiintymisen ilo ja 4) fyysinen hoitoympäristö ja luonto.

Kuvat on otettu Tuukkalan sairaalan Luotopolku-tapahtumasta 9.8.2001,  Pankarannan vanhainkodin puutarhajuhlasta 9.8.2001, Saulinpuiston kehitysvammaisten palvelukodin draamaleirin päätösjuhlasta 15.6.2002 ja Moision sairaalan elojuhlilta 28.8.2002.

Voit lähettää palautetta kirjoittajalle: hanna-liisa.liikanen@mielenterveysseura.fi