21.10.2005

Prologi

Kulttuuripolitiikan professori Anita Kangas
Jyväskylä 20.11.2003



KULTTUURIENERGIAA!

 -         seminaari kulttuurin, taidetoiminnan ja terveyden välisistä yhteyksistä

 

Kulttuurienergiaa!- seminaarin järjestäjinä ovat Suomen Kulttuurirahaston Keski-Suomen rahasto ja Jyväskylän yliopiston kaksi laitosta: Terveyden edistämisen tutkimuskeskus  ja yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos ja sen kulttuuripolitiikan yksikkö.

Seminaarin taustalla on kaksi polkua: Ensimmäinen niistä paikantuu yliopistoon: yli vuosi sitten aloimme terveyskasvatuksen professori Lasse Kannaksen kanssa keskustella tutkimustuloksista, joita tuli esiin julkisuudessa ja tieteellisissä julkaisuissa. Niissä korostettiin kulttuurin ja taidetoiminnan terveydellisiä vaikutuksia.  Pohdimme, mistä näissä oikein oli kysymys. Asetimme näkökulman terveyden edistämiseen ja kulttuuriin ja kulttuuripolitiikkaan. Pohdimme myös, voisimmeko saada aikaan monitieteisen tutkimusprojektin, joka tarkastelisi taidetoiminnan ja terveyden yhteyksiä. Tätä yhteistyötä olemme aloitelleet ja tämä seminaari on yksi askel tuolla tiellä. Toinen askel on pari tohtorin väitöskirjaa, jotka ovat lähteneet ja lähdössä liikkeelle. Olemme ottaneet tavoitteeksi myös sen, että tutkimusten pohjalta voisimme käynnistää opetusta ja yhdessä tuottaa moduulin, jonka eri oppiaineet voisivat liittää opetukseensa ja joka voisi levitä myös yliopiston ulkopuolelle avoimen ja kesäyliopistotoiminnan kautta. Toivomme, että jos seminaariimme osallistuu omissa tutkimuksissaan tuota teemaa lähestyviä tai sitä suunnittelevia, otatte yhteyden seminaarin järjestäjiin. Monitieteinen tutkimusprojekti olisi hyvin perusteltu.

Kun puhutaan kulttuurin terveyttä edistävistä vaikutuksista, peruskysymyksiä ovat: Mikä on terveyden käsite ja mikä on kulttuurin käsite. Kulttuuripolitiikasta päin katsottuna näyttää siltä, että on kysymys kulttuurin ja taiteen välineellisestä käytöstä ja perusteluina esimerkiksi taiteen tukemiselle ovat sosiaaliset tekijät aikaisempien taloudellisten perustelujen rinnalla tai sijaan.  Kaikkihan tietävät, että kulttuuritoiminnoilla on taloudellista merkitystä, se on osoitettu monin mittarein. Kulttuuri on tärkeä kilpailukykytekijä kaupunkien tai alueiden kehittämisessä. Se on työvoimaintensiivinen ala jne. Näitä taloudellisia perusteluja riittää ja niitä voitaisiin yksilöidä, mutta siihen en nyt lähde. Seminaarimme teema nostaa esiin kulttuuri- ja taidetoiminnan terveydelliset vaikutukset, siis sosiaaliset perustelut, jotka oikeuttavat kulttuuri- ja taidetoiminnan tukemisen, kulttuuripolitiikan. Toisaalta taide- ja kulttuuritoiminnat nähdään ennaltaehkäisevän työn välineinä sosiaalityössä ja terveyden edistämisessä ja silloin ne kuuluvat sosiaali- ja terveyspolitiikankin intresseihin.  Vielä on pohdittava toiminnan laatua. Sosiaalisen ja kulttuurisen raja tulee helposti liukuvaksi ja on kysyttävä, mistä me puhumme kulttuurina ja taiteena Tämän suhteen tarkasteluun saamme tässä seminaarissa aineksia.

Toinen polku seminaarin järjestämiseen tulee Keski-Suomen rahastosta. Kun hoitokunta piti toimintasuunnitelmaansa liittyvää kokoustaan vuosi sitten, hoitokuntamme yksi jäsen esitti, että voisimme järjestää seminaarin, joka motivoisi yritysten ja julkisten työpaikkojen henkilöstöjohtoa ja kulttuuritoimikuntia niiden työssä henkilöstön hyvinvoinnin edistämiseksi.  Perinteisestihän rahastomme pyrki löytämään idealleen toteuttajan. Yliopistossa virinnyt yhteistyö tarjosi ryhmän, jolle idea delegointiin käytännössä toteutettavaksi. Maakuntarahastojen toiminnassa on, apurahoituksen ohella, keskeistä nostaa esiin alueellisesti ja yhteiskunnallisesti merkittäviä teemoja, joiden esittämisessä kulttuurin näkökulma korostuu.

Kuten mainitsin tämän seminaarin teemaan liittyvää tutkimustietoa on viime vuosina tuotettu jonkin verran. Se elää selvästi jonkinlaista nousukautta mutta sektorirajoja noudattaen, näin väittäisin.  Koko teemaa voidaan pitää yhtenä esimerkkinä siitä, miten kansainväliset keskustelut käännetään ja siirretään suomalaisiin käytäntöihin, tässä tapauksessa kulttuuripolitiikkaan sekä sosiaali- ja terveyspolitiikkaan.  Kun YK ja Unesco julistivat vuonna 1988 kulttuurikehityksessä vuosikymmen, käynnistyi ns. Arts in Hospital- projekti seuraavana vuonna Itävallan ja silloisen DDR:n aloitteesta.  Suomi liittyi mukaan varhaisessa vaiheessa ja projektin tavoitteet, ihmisten kulttuuristen tarpeiden parantaminen hoitoympäristöissä ja laitoksissa, tulivat agendoille.  Kuten Assi Liikanen väitöskirjassaan osoittaa Suomi ei ole ollut toiminnallisesti mikään esimerkillinen maa, mutta kyllä täälläkin jotain tehtiin - ja lisäksi järjestettiin seminaareja sekä osallistuttiin pohjoismaiseen yhteistyöhön.

Tässä seminaarissa me pyrimme avaamaan ja tulkitsemaan kulttuuri- ja taidetoiminnan vaikutuksia terveyteen analysoivia tutkimuksia. Tärkeä tavoite on ollut koota seminaarin kysymyksen kannalta relevantit tahot. Voimme todeta, että onnistuimme, jopa yli odotusten, kokoamaan tänne vahvan edustuksen terveyssektorin, terveyskasvatuksen, sosiaalialan, henkilöstöhallinnon, taiteen tekijöiden, kulttuurityön ja kulttuuripolitiikan aloilta. Olen monesti toivonut tämän joukon kohtaavan, koska tämä joukko (tai ainakin osa siitä) puhui jo 1970-luvulla sosiokulttuurisen animaatiotoiminnan nimellä ihmisten aktivoimisesta taiteen ja kulttuurin avulla, tosin Suomessa lähinnä kuiskailimme mutta muualla Euroopassa ja Kanadassa he toimivat.

Tämän seminaarin ytimekkäät kysymyksemme ovat siis: mikä terveys ja mikä kulttuuri? Olemme toivoneet muutamien projektien tuottavan meille kaikille uusinta uutta tietoa ja saanet lupauksiakin toiveidemme täyttymisestä.  Tavoitteenamme on osallistuva seminaari, joka on täynnä vuoropuhelua, kommentteja ja reflektointeja, luovaa mieltä.

 

Voit lähettää palautetta kirjoittajalle osoitteeseen akangas@yfi.jyu.fi