21.10.2005

Kulttuuriyrittäjyys ja kulttuurituotannot

Työryhmä 8. Kulttuuriyrittäjyys ja kulttuurituotannot

Työryhmän vetäjät: Timo Cantell, Saara Taalas
Muistion laatija: Minnamaria Koskela

Rasmund Adrianin esitelmän Arts Management as a profession – Status and future in a Nordic context aiheena oli arts management – koulutus Pohjoismaissa. Kulttuurituotannon professionaalistumiseen ja managerisoitumiseen liittyviä asioita on tutkittu Pohjoismaissa vähän. Angloamerikkalaisissa maissa laajasti käytössä olevaa arts management – koulutusta ei Pohjoismaissa ole muutamia yksittäisiä kursseja lukuun ottamatta otettu opetusohjelmiin. Epäselvä terminologia aiheuttaa ongelmia: käyttöön on otettu suoraan arts management ja cultural management – termit, joita ei ole määritelty uudelleen. Tulevaisuudessa kulttuuripolitiikan tutkijoiden pitäisi Adrianin mukaan aiempaa enemmän tutkia myös kulttuuriseen tuotantoon liittyviä prosesseja.

Keskustelussa pohdittiin Pohjoismaiden keskinäisiä eroja; Adrianin mukaan Suomi on selvästi muita Pohjoismaita edellä arts management – koulutuksen suhteen, kursseja mm. Sibelius Akatemiassa ja Teknillisessä korkeakoulussa. Kolmannen sektorin ohjelmien puuttumista ihmeteltiin; kaivattiin enemmän tietoa vapaaehtoissektorilla tarvittavista taidoista. Adrianin mukaan arts managementin toteuttaminen kolmannella sektorilla on Pohjoismaissa vaikeampaa kuin muualla Euroopassa.

Saara Taalaksen (Turun kauppakorkeakoulu) esitelmän On cultural practises of entrepreneurship aiheena oli yrittäjyys tulkittuna kulttuurisena. Koska yrittäjyys perustuu sosiaalisiin verkostoihin, hyödytään sen tarkastelussa taloustieteiden ohella myös mm. talousantropologian ja taloussosiologian näkökulmista. Rahantalous käsittää vain osan talouden vaihdannasta, jossa merkittäviä talouden ja arvon tekijöitä ovat myös mm. erilaiset taidot, symbolit ja suhteet. Talouden kulttuurisia käytäntöjä ja niihin liittyvää dynamiikkaa tutkimalla voidaan ymmärtää toisin esim. miten erilaiset yrittäjyydet muodostuvat. Taalas on tutkinut mm. keskiaika-festivaaleja ja siten miten yrittäjyyttä rakennetaan mm. teatterin keinoin, sekä science fiction fanien ja mediatuotteiden tuottamisen ja kuluttamisen dynamiikkaa sekä kulttuuriseen vaihdantaan perustuvaa yrittäjätalouden rakentumista (Blat-järjestelmä entisessä Neuvostoliitossa).

Keskustelussa todettiin, että taide- ja kulttuurialan ihmiset kokevat talouden yleisesti ottaen itselleen ulkopuolisena, eivätkä välttämättä hallitse markkinoinnin ja myyntityön elementtejä tai tulkitse omaa työtään niiden kautta.

Jouni Kaipaisen (Chydenius-instituutti) tutkimuskohteena ovat kulttuuritapahtumat (festivaalit) ja niiden vaikutus paikkakunnan talouteen. Työryhmässä hän piti esityksen otsikolla Kulttuuriorganisaation taloudellisten vaikutusten taloustieteellisten jäsennystapojen esittelyä ja erittelyä. Kaipaisen tutkimus perustuu kahteen menetelmään: vaikutustutkimukseen, jossa kuvaillaan vahvuudet ja heikkoudet, ja kustannus-hyöty – analyysiin. Kulttuurin taloudellisten vaikutusten tutkiminen on suosittua taloustieteilijöiden parissa; Kaipaisen mukaan perinteinen vaikutustutkimus ei kuitenkaan yksinomaan riitä taloudellisen kokonaiskuvan saavuttamiseksi. Jotta taloudellinen arviointi olisi kattava, tulee sen mitata paikkakunnan asukkaiden hyvinvointia, ja siinä mahdollisesti kulttuuritapahtuman vaikutuksesta tapahtuvia muutoksia. Pelkkien tulojen sijaan olennaista on selvittää kokonaistulo suhteessa alkuperäisiin menoihin.

Keskustelussa pohdittiin, pitääkö ja saako kulttuuritapahtuma tuottaa voittoa. Todettiin, että saa tuottaa voittoa, mutta usein tavoitteena on realistisempi ajatus eli tulla toimeen ja selvitä veloista ja kuluista. Pohdittiin arvonlisäyksen merkitystä paikkakunnille, esimerkkinä mainittiin Kaustinen ja Kansantaiteen keskus. Mietittiin kulttuuritapahtumien vaikutusta paikkakuntien profiloitumiseen.

Kari Tervo esitteli työryhmässä Oulun läänin pilottihanketta, Taidehautomo Vanikkaa. Esityksessä todettiin Suomessa valmistuvan vuosittain n. 20 000 taiteilijaa, joista 6000 on kuvataiteilijoita. Peräti 38% kuvataiteilijoista on työttömiä. Heidän opintoihinsa ei ole sisällytetty yrittäjyyskoulutusta, joten kynnys ryhtyä yrittäjäksi on korkea. Vain 6 % kuvataiteilijoista toimii yrittäjinä.

Oulun läänissä on käynnistetty pilottihanke Taidehautomo Vanikka, jonka avulla tuetaan kuvataiteilijoiden yritystoiminnan käynnistämistä. Kyseessä on alueellinen kehityshanke, jonka tavoitteena on auttaa kuvataiteilijaa verkostoitumaan niin alueellisella kuin kansallisellakin tasolla. Taidehautomo toimii välittäjäportaana, jonka kautta yrittäjäkoulutus, työ- ja näyttelytilat, markkinointi, viestintä yms. organisoidaan.

Keskustelussa ihmeteltiin miksi ammattigalleristeja ei mainittu esitelmässä – heidän katsottiin edustavan juuri kaivattua väliporrasta. Tervon mukaan galleristeja on liian vähän, ja he ovat alueellisesti keskittyneet lähinnä Helsinkiin. Lisäksi hänen mukaansa galleristien talousosaaminen on usein puutteellista. Taidehautomo ei Tervon mukaan pyri kilpailemaan galleristien kanssa, sillä töitä riittää niin yksityiselle kuin julkisellekin sektorille.

Virpi Honkasen (Turun yliopisto) esitelmä Kulttuuriyrittäjiksi – millä eväillä? perustuu Turun koulutussosiologian tutkimuskeskuksessa (RUSE) tehtyihin kulttuurin koulutus ja uudet urat – ja yrittäjyyskoulutus ammattikorkeakouluissa – projektien tutkimusaineistoihin. Keskeiset kysymykset tutkimuksessa olivat: Miten ja miksi yrittäjiksi valikoidutaan kulttuurialalla? Ja miten ammattikorkeakouluissa saatu koulutus tukee yrittäjiksi ryhtymistä? Tutkimuksen mukaan kulttuurialan yrittäjiksi valikoiduttiin usein alan heikon työtilanteen seurauksena. Opiskelijat kertoivat saaneensa ammattikorkeakoulussa vähän ja liian yksipuolista yrittäjyyskoulutusta.

Keskustelussa nousi esille käsitteiden määrittelyn tärkeys: mitä tarkoitetaan yrittäjyydellä, miten yrityksen perustaminen ja yrittäjäksi ryhtyminen eroavat toisistaan, mitä tarkoitetaan voitolla? Todettiin, että pakko on huono peruste yrittäjyydelle, lähtökohtana pitäisi olla halu toimia itsenäisenä yrittäjänä. Kulttuurialan yrittäjien todettiin eroavan muista yrittäjistä siinä mielessä, että voiton maksimoimisen sijaan tavoitteena useimmiten oli itsensä työllistäminen.

Kirsi Kaunisharju Hämeen Liitosta esitteli kulttuurialan yritystoiminnan kehittämistä Hämeessä. Hämeen liitto vastaa kulttuuriasioiden kehittämisestä Hämeen maakunnan alueella. Liiton vuonna 2003 valmistuneen toimialalinjauksen tavoitteina on seuraavan kolmen vuoden aikana saada aikaan kulttuurialalle 30 uutta yritystä, 200 uutta työpaikkaa, kolme kansallisesti tunnettua ja yksi kansainvälisesti tunnettu tapahtuma. Maakunnan yritystoimintaa kehitetään erityisesti muotoiluun, tapahtumatuotantoon ja sisältötuotantoon liittyen. Hankkeet toteutetaan julkisen rahoituksen tuella ja sponsoriyhteistyönä yksityisten yritysten kanssa. Maakunnan suurin hanke on Hämeenlinnan Verkatehdas.