21.10.2005

Yhdistykset ja säätiöt kulttuuripolitiikan toimijoina

Työryhmä 4. Yhdistykset ja säätiöt kulttuuripolitiikan toimijoina

Työryhmän vetäjät: Pauliina Maukonen ja Jarmo Mäkinen
Muistion laatija: Vilja Ruokolainen

Työryhmässä keskusteltiin laajasti yhdistysten ja säätiöiden roolista kulttuuripoliittisen järjestelmän synnyssä ja sen kehityksessä. Keskusteluissa esiin nousivat ennen kaikkea yhdistysten ja yhdistysjäsenten valta ja legitimaatio taidepolitiikassa sekä järjestöjen sisäiset prosessit ja käytännöt. Kulttuuri- ja taideyhdistysten voimakas verkostoituminen viime vuosina niin toisten yhdistysten kuin yksityisen ja julkisen sektorinkin kanssa todettiin olevan tulosta mm. kulttuurin laaja-alaistumisesta yli perinteisten hallinnon- ja sektorirajojen.

Auli Jämsäsen Jyväskylän yliopistoon valmistuvaa väitöskirjatutkimusta esittelevä paperi käsitteli Suomen Kuvaamataiteilijat – matrikkelia taidekentän sisäisten erottelukeskustelujen välineenä ja tuotoksena. Jämsäsen tutkimus keskittyy siihen, kuinka matrikkeli on syntynyt; se kuvaa samalla taiteilijoita vallan käyttäjinä, oman kenttänsä määrittelijöinä. Matrikkeli on tutkimuksen mukaan muotoutunut pienen taiteilijaklikin subjektiivisten määrittelyjen kautta, ja siitä on jätetty ulos aikansa ns. humpuukitaiteilijat. Matrikkelin painoarvo taidekentällä on yhä edelleen hyvin suuri. Lähes kaikki kulttuuripolitiikan tutkijat, jotka tutkivat taiteilijoita, käyttävät Jämsäsen mukaan taiteilijamatrikkeleita lähteenä tietämättä niiden historiaa. Tutkimuksen kulttuuripoliittinen merkitys onkin kriittisen valtatutkimuksen näkökulman tuominen matrikkeliin, jota käytetään taiteilijuuden määrittelyn ja sitä kautta poliittisen päätöksenteon pohjana. Työryhmässä keskusteltiin laajemmin kulttuurin kentän määrittelyistä ja erityisesti Pierre Bourdieun inspiroimana siitä, kuinka juuri tämän matrikkelin voi nähdä kentän sisäisten valtataistelujen tuloksena. Toisaalta vallankäyttäjiä voisi tunnistaa ja nimetä myös tutkimalla erilaisia relaatioita, suhteita ja taiteilijaseurojen jäsenyyksiä.

Jyväskylän yliopistossa tutkijana työskentelevä Maarit Manninen esitteli Säätiötutkimus- hankkeen, jonka tavoitteena on ollut tuottaa Suomen säätiöitä koskeva kansallinen tutkimus osana Dimensions of the Foundation Sector in the European Union –hanketta (hankkeessa ovat olleet mukana Belgia, Hollanti, Iso-Britannia, Saksa, Ranska, Italia, Espanja, Ruotsi ja Suomi). Tutkimusta on koordinoinut European Foundation Centre, jotta kansallisista tutkimuksista kerättyä tietoa voitaisiin vertailla keskenään. Aineisto perustui survey- kyselyyn, jonka alustavia tuloksia työryhmässä kuultiin Suomen osalta. Vertailumaista aineistoa ei vielä ollut saatavilla, ja joka tapauksessa Suomen yhdistysrekisteri on ainutlaatuinen verrattuna muihin maihin. Säätiökentän voi todeta olevan hyvin moninainen pyrkimyksiltään ja muodoiltaan, niin että lähes ainoa yhdistävä tekijä on yhdistys- ja säätiölaki. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea haasteita tilastojen perusteella tehtävälle analyysille. Työryhmässä ideoitiin tämän komparatiivisen tutkimuksen mahdollista jatkoa Suomessa. Säätiökentästä voisi jatkotutkimuksessa selvittää mm. ajalliset tihentymät rekisteröinneissä; tämä voisi kertoa esimerkiksi kentän tyytymättömyydestä olemassa oleviin säätiöihin. Myös lahjoittamisen näkökulma olisi mielenkiintoinen tutkimuskysymys, sillä siitä on empiiristä aineistoa vähän. Lahjoittajille kysymys voi olla sensitiivinen, sillä motiiveja on sekä tiedostettuja ja tiedostamattomia; analogiana taiteen keräyksen tutkimuksesta voisi päätellä, että yksi lahjoittamisen motiiveista on sosiaalisen prestiisin ostaminen.

Pauliina Maukosen paperi ”Kulttuuriyhdistysten rajattomat mahdollisuudet? – yhdistysjäsenen näkökulma institutionaalisen kulttuuritoiminnan rajallisiin mahdollisuuksiin ja luottamuksen mahdollisiin rajoihin” liittyi hänen Jyväskylän yliopistossa tekeillä olevaan väitöskirjatutkimukseensa, joka selvittää yhdistysjäsenten osallistumisen ja sitoutumisen eri motiiveja ammatti- ja harrastusmuotoisissa taide- ja kulttuuriyhdistyksissä. Näkökulma väitöstutkimuksessa on jäsenen; kuinka hän perustelee oman yhdistyksensä, taiteellisen toimintansa ja tavoitteensa suhteessa muihin kulttuurin instituutioihin. Näin voidaan arvioida myös kulttuuripoliittisen järjestelmän toimivuutta kansalaisyhteiskunnan ja yksilön tasolta. Käsitteet luottamus / epäluottamus ja sosiaalinen pääoma ovat työssä perustavia. Yhdistys esiintyy kansalaistoiminnan väylänä, se on kulttuuripoliittisen järjestelmän välittävä ja järjestöllistä pääomaa tuottava kanava, jolla on merkitystä esim. pohdittaessa suomalaisen kulttuuripolitiikan legitimiteettiä. Keskusteluissa todettiin, että pohjoismaisessa vahvan valtiovetoisen kulttuuripolitiikan kontekstissa runsasta osallistumista kulttuuriyhdistysten toimintaan voi pitää myös epäluottamuksena valtiollista ohjausta kohtaan, mikä tuo yhdistystoimintaan erilaisen näkökulman kuin monen muun maan kolmatta sektoria tutkittaessa.

Vilja Ruokolaisen Jyväskylän yliopistossa valmistuvaan pro gradu –työhön liittyvä esitelmä kuvasi käytäntöjen vakiintumista Äänekoski Jazz ry:ssä. Yhdistys joutuu toiminnassaan ristiriitatilanteisiin eri toimintaympäristöjen välillä, joihin kaikkiin sillä on jonkinlainen riippuvuussuhde. Yhdistyksen toiminta on tulosta kompromisseista ja toisaalta joidenkin legitimaation myöntäjien määrittelemisestä tärkeämmiksi kuin toisten. Yhdistyskäytäntöjen vakiintumista, institutionalisoitumista, oli työssä analysoitu W. Richard Scottin määrittelemien kolmen peruspilarin; säätelevän, normatiivisen ja kognitiivisen mukaan. Legitimaation tavoitteleminen eri suunnilta on kuitenkin ehkä vahvimmin yhdistyksen toimintaa suuntaava asia, ja tätä voisi korostaa myös tutkimusasetelmassa. Tärkeä resurssi ovat myös toimijat, erityisesti johtokunta, joiden väliset ristiriidat voivat merkittävästikin vaikuttaa toimintaan. Kulttuuripoliittinen näkökulma löytyy yhdistyksen suhteesta kunnalliseen ja valtakunnalliseen kulttuuripoliittiseen päätöksentekoon ja keskusteluun, jotka osaltaan suuntaavat resursseja, painopisteitä ja toiminnan perusteluita uudelleen.