29.04.2010

Tutkimusohjelman kuvaus

isä ja silja

Tausta

Kestävä kehitys jäsennetään yleensä ekologisen, taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen ulottuvuuden kokonaisuutena. Vaikka kulttuurin näkökulma on tuotu esiin Unescon ja YK:n maailmanliiton raporteissa sekä EU:n kestävän kehityksen ohjelmissa, se jää usein kestävää kehityksessä koskevissa tarkasteluissa sivuun tai sitä käsitellään sosiaalisen kestävyyden osana. Kansainvälisten kestävän kehitysten raporttien viesti on, että kehitystä koskevassa politiikassa olisi aina tunnistettava ja otettava huomioon se kulttuuri, jonka piirissä toimitaan. Toisin sanoen, politiikan tulisi tukea ihmisten ja yhteisöjen omia luovia ratkaisuja ja toimintaa hyvinvointinsa rakentamisessa. Kehityksen keskeisenä lähtökohtana ovat siten esimerkiksi ihmisyhteisöjen arvot, traditiot, identiteetti, maailmankuva, moraali, suhde luontoon ja pyhiin asioihin.
 
Suomalainen maaseutu elää voimakasta murroksen aikaa. Maa- ja metsätalous sekä näihin liittyvä pienimuotoinen tavaroiden ja palveluiden tuotanto ovat pitkään muodostaneet maaseudun tukijalat antaen leimansa maaseutukulttuurille ja -maisemalle. Kaupungistuminen, kansainvälistyminen ja globalisaatio ovat muuttaneet maaseutuelinkeinojen harjoittamisen edellytyksiä varsinkin viimeisen vuosikymmenen aikana ja supistaneet perinteisiä toimialoja tai ainakin niiden työllisyyttä. Alkutuotannon tilalle ja rinnalle on syntynyt uusia elinkeinoja kuten luontomatkailu sekä laajenevaan vapaa-ajan-asumiseen liittyvät palveluelinkeinot. Maaseudulle on kaavailtu myös uusia tehtäviä ja elinkeinoja, jotka perustuvat joko maaseudun luonnonvaroihin ja osaamiseen (kuten bioenergian tuottaminen), tai ovat niistä irrallisia (tietotyö ja korkean teknologian yritykset).

Maaseutuväestön toimeentulo muodostuu tulevaisuudessa yhä monimuotoisemmista aineksista. Elinkeinorakenteen muutos heijastuu väestörakenteeseen ja palveluihin. Peruspalvelut, erityisesti koulutus- ja terveydenhuoltopalvelut ovat useilla alueilla heikentyneet ja sosiaaliseen kestävyyteen liittyvän tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden ylläpitäminen on vaikeaa. Taloudellisen, sosiaalisen ja henkisen pääoman menetysten myötä paikallisten kulttuurien säilyminen ja kehittyminen on monin paikoin vaarantunut.

Suomalainen maaseutu on ennenkin ollut muutosten kourissa ja joustanut muutosten paineessa. Maaseudun taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen muutos on väistämätön ja muutoksen luonteessa ja suuruudessa on huomattavia alueellisia eroja. Nyt meneillään oleva muutos ravistelee kuitenkin aiempaa voimakkaammin ja nopeammin maaseudun perinteisiä elinkeinoja ja elämisen muotoja. Uutta on myös se, että maaseutu kohtaa globaalin maailmantalouden kautta uusia kulttuurisia arvoja ja tapoja erilaistaen ja jopa polarisoiden maaseudun elämäntapoja ja -arvoja eri sukupolvien ja sosiaalisten ryhmien välillä.

Kulttuuri on tunnistettu maaseudun kehittämisen voimavaraksi valtakunnallisissa että paikallisissa kestävän kehityksen ohjelmissa: maaseudun työllisyyttä ja yrittäjyyttä tukevana tekijänä sekä asukkaiden identiteetin rakennusaineena, hyvinvoinnin ja elämisen laadun ylläpitäjänä. Usein kulttuuri ymmärretään kuitenkin kapeasti esimerkiksi rakennusperintönä, taiteen eri muotoina tai alue- ja talouskehityksen välineenä. Kulttuurista kestävyyttä on sivuttu joissakin tutkimushankkeissa, mutta sen roolia ja merkitystä ei ole problematisoitu kestävän kehityksen viitekehyksestä käsin. Näistä syistä kulttuurisen kestävyyden näkökulma on useimmissa tutkimus- ja kehittämishankkeissa jäänyt hämäräksi, tai näkökulma puuttuu kokonaan. Tarvitaan tutkimusta, joka tunnistaa tiettyyn aikaan ja yhteiskunnalliseen tilanteeseen kiinnittyneet kulttuuriset prosessit ja elementit sekä pohtii niiden merkitystä maaseudun kestävän kehityksen kannalta.

Tavoite

KULKEMAn tavoitteena on analysoida monitieteisesti perustuotannon ja palvelujen kehitystä maaseudun kulttuurisen kestävyyden näkökulmasta. KULKEMA avaa uusia ja kriittisiä tulkintoja kulttuurisen kestävyyden sisällöstä ja käytännöistä. Muutos on väistämätön osa kulttuuria, jolloin keskeistä kestävyyden kannalta on, kenen ehdoilla, missä tahdissa muutokset tapahtuvat ja miten edistää maaseudun kehitystä siten, että paikallisten ihmisten arvot tulevat huomioiduiksi.

KULKEMA lähestyy maaseutua monien eri toimijoiden, maaseudun elinkeinonharjoittajien, nuorison, ja vapaa-ajan asukkaiden ja representaatioiden näkökulmista. Monitieteisesti, useista eri aineistoista rakentuva tutkimustieto lisää ymmärrystä maaseudun kulttuurista kestävyyttä mahdollistavista, tukevista ja ehkäisevistä prosesseista, ja tuo kulttuurisen kestävyyden mukaan maaseutua kehitystä koskevaan keskusteluun muiden kestävyysulottuvuuksien rinnalle.
 
Tutkimusohjelman painopisteet keskeisine tutkimuskysymyksineen ovat seuraavat:

1. Kulttuurisen kestävyyden sisältö maaseudun perustuotantoon ja palveluihin liittyen

Millaisia tulkintoja kulttuuriselle kestävyydelle on annettu kansallisissa ja kansainvälisissä politiikkaohjelmissa ja eri tieteenaloilla? Miten nämä tulkinnat soveltuvat maaseudun perustuotannon, palvelujen, arjen ja maaseutuympäristön kehityksen kuvaamiseen? Mikä on kulttuurisen kestävyyden suhde muihin kestävyyden ulottuvuuksiin? Mitkä ovat kulttuurisen kestävyyden kannalta kriittiset kysymykset ja tekijät maaseutukontekstissa?

2. Kulttuurisen kestävyyden ilmeneminen maaseudun perustuotannossa ja palveluissa ja niihin kytkeytyvissä elämäntavoissa

Mikä on kulttuurin merkitys maaseudun perinteisille ja uusille elinkeinoille ja maaseudun elinvoimaisuudelle? Miten maaseudun elämäntapojen kulttuuristen ulottuvuuksien erilaistuminen näkyy maaseudun arjessa? Miten kulttuuri/kulttuurinen kestävyys ilmenee maaseudun elinkeinoissa perustuotannossa ja palveluissa, jotka perustuvat maaseudun luonnon, sosiaalisiin ja kulttuurisiin resursseihin? Miten maaseutukulttuuria ja -maisemaa voidaan tuotteistaa kestävästi? 

3. Maaseudun kulttuurisen kestävyyden ohjauskeinot 

Miten kulttuurista kestävyyttä voidaan edistää politiikan avulla? Miten sovitetaan yhteen kulttuurisen monimuotoisuuden edistäminen ja yhteisöllisen kulttuurin säilyttäminen? Voidaanko kulttuurista kestävyyttä mitata, ja miten?

4. Kulttuurisen kestävyyden vaikutukset maaseudun perustuotantoon ja palveluihin maaseudun muuttuvassa toimintaympäristössä

Mikä on kulttuurisen kestävyyden muoto ja merkitys globalisoituvassa maailmassa? Mikä on jatkossa kulttuurin merkitys maaseudun kehitykselle ja miten kulttuuri voi edistää maaseudun kestävää kehitystä vai voiko kulttuuri olla kehityksen jarru? Millaiselta suomalaisen maaseudun kulttuurinen tulevaisuus näyttää kansainvälisiin esimerkkeihin verrattuna? Miten maaseudun kulttuuri muuttuu ja luo uutta kulttuurisesti kestävää kehitystä? Kuinka perinteinen, paikkaan sidottu maaseutukulttuuri vastaa ajan, tilan ja identiteettien muuttuneisiin määrittelyihin? 

Tutkijakoulutusohjelman toiminta

Tutkijakoulutusohjelman ytimen muodostavat kahdeksan väitöskirjatyötä. Lisäksi KULKEMA järjestää teemaan liittyvää jatkokoulutusta ja seminaareja, jotka ovat avoimia myös muille kuin tutkijakoulutusohjelman tutkijoille. Tutkijakoulutusohjelman tulokset raportoidaan väitöskirjoissa, artikkelina ja tuloksista tiedotetaan kansallisissa ja kansainvälisissä seminaareissa ja konferensseissa sekä hankkeen nettisivuilla.