10.01.2007

KULKEMA - tutkijakoulutusohjelman kuvaus

Tausta, tavoitteet ja keskeinen sisältö

Tutkimusohjelman tausta

Kestävä kehitys jäsennetään yleensä ekologisen, taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen ulottuvuuden kokonaisuutena. Vaikka kulttuurin näkökulma on tuotu esiin Unescon ja YK:n maailmanliiton raporteissa sekä EU:n kestävän kehityksen ohjelmissa, se jää usein kestävää kehityksessä koskevissa tarkasteluissa sivuun tai sitä käsitellään sosiaalisen kestävyyden osana. Kansainvälisten kestävän kehitysten raporttien viesti on, että kehitystä koskevassa politiikassa olisi aina tunnistettava ja otettava huomioon se kulttuuri, jonka piirissä toimitaan. Toisin sanoen, politiikan tulisi tukea ihmisten ja yhteisöjen omia luovia ratkaisuja ja toimintaa hyvinvointinsa rakentamisessa. Kehityksen keskeisenä lähtökohtana ovat siten esimerkiksi ihmisyhteisöjen arvot, traditiot, identiteetti, maailmankuva, moraali, suhde luontoon ja pyhiin asioihin.
 
Suomalainen maaseutu elää voimakasta murroksen aikaa. Maa- ja metsätalous sekä näihin liittyvä pienimuotoinen tavaroiden ja palveluiden tuotanto ovat pitkään muodostaneet maaseudun tukijalat antaen leimansa maaseutukulttuurille ja -maisemalle. Kaupungistuminen, kansainvälistyminen ja globalisaatio ovat muuttaneet maaseutuelinkeinojen harjoittamisen edellytyksiä varsinkin viimeisen vuosikymmenen aikana ja supistaneet perinteisiä toimialoja tai ainakin niiden työllisyyttä. Alkutuotannon tilalle ja rinnalle on syntynyt uusia elinkeinoja kuten luontomatkailu sekä laajenevaan vapaa-ajan-asumiseen liittyvät palveluelinkeinot. Maaseudulle on kaavailtu myös uusia tehtäviä ja elinkeinoja, jotka perustuvat joko maaseudun luonnonvaroihin ja osaamiseen (kuten bioenergian tuottaminen), tai ovat niistä irrallisia (tietotyö ja korkean teknologian yritykset).

On selvää, että maaseutuväestön toimeentulo muodostuu tulevaisuudessa yhä monimuotoisemmista aineksista. Elinkeinorakenteen muutos heijastuu väestörakenteeseen ja palveluihin. Peruspalvelut, erityisesti koulutus- ja terveydenhuoltopalvelut ovat useilla alueilla heikentyneet ja sosiaaliseen kestävyyteen liittyvän tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden ylläpitäminen on vaikeaa. Taloudellisen, sosiaalisen ja henkisen pääoman menetysten myötä paikallisten kulttuurien säilyminen ja kehittyminen on monin paikoin vaarantunut.

Suomalainen maaseutu on ennenkin ollut muutosten kourissa ja joustanut muutosten paineessa. Lisäksi on huomattava, että maaseudun taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen muutos on väistämätön ja että muutoksen luonteessa ja suuruudessa on huomattavia alueellisia eroja. Nyt meneillään oleva muutos ravistelee kuitenkin aiempaa voimakkaammin ja nopeammin maaseudun perinteisiä elinkeinoja ja elämisen muotoja. Lisäksi maaseutu kohtaa globaalin maailmantalouden kautta uusia kulttuurisia arvoja ja tapoja erilaistaen ja jopa polarisoiden maaseudun elämäntapoja ja -arvoja eri sukupolvien ja sosiaalisten ryhmien välillä. Samaan aikaan kulttuuri nähdään sekä valtakunnallisissa että paikallisissa kehittämisohjelmissa maaseudun työllisyyttä ja yrittäjyyttä tukevana tekijänä sekä asukkaiden hyvinvoinnin ja elämisen laadun ylläpitäjänä. 

Kulttuuri tunnustetaan maaseudun kehittämisen voimavaraksi tai tavoitteeksi. Usein se kuitenkin käsitetään kapeasti pelkästään esimerkiksi rakennusperintönä, taiteena tai alue- ja talouskehityksen välineenä. Kulttuurista kestävyyttä sivutaan myös useissa tutkimushankkeissa, mutta sitä ei juuri ole problematisoitu kulttuurisen kestävyyden viitekehyksestä käsin. Näistä syistä kulttuurisen kestävyyden näkökulma on useimmissa tutkimus- ja kehittämishankkeissa jäänyt hämäräksi, tai näkökulma puuttuu kokonaan. Tarvitaan tutkimusta, joka tunnistaa tiettyyn aikaan ja yhteiskunnalliseen tilanteeseen kiinnittyneet kulttuuriset prosessit ja elementit sekä pohtii niiden merkitystä maaseudun kestävän kehityksen kannalta.

Tutkimusohjelman tavoite

KULKEMAn tavoitteena on tuottaa monitieteisesti perusteltua tietoa perustuotannon ja palvelujen vaikutuksesta maaseudun kulttuuriseen kestävyyteen. Tutkimusohjelman lähtökohtana on kulttuurin laaja määritelmä: Kulttuuri ymmärretään luovana ja dynaamisena ihmisten välisenä vuorovaikutusprosessina, joka sisältää niin materiaalisen kuin immateriaalisen ulottuvuuden.  KULKEMA pyrkii avaamaan uusia ja kriittisiä tulkintoja kulttuurisen kestävyyden sisällöstä ja käytännöistä. Kulttuuri-ilmiöt ovat luonteeltaan muuttuvia ja muutos on siten väistämätön osa kulttuuria. Oleellista kestävyyden kannalta on, kenen ehdoilla ja missä tahdissa muutokset tapahtuvat ja miten edistää maaseudun kehitystä siten, että paikallisten ihmisten arvot tulevat huomioiduiksi.

KULKEMA lähestyy maaseutua monien eri toimijoiden – maaseudun elinkeinonharjoittajien, nuorison, naisten ja vapaa-ajan asukkaiden – näkökulmista. Vaikka maaseudulla tarkoitetaan tässä tutkimusohjelmassa ensisijaisesti kaupunkien ulkopuolelle rajautuvia alueita, maaseutua tarkastellaan myös esimerkiksi valokuvien ja kaupunkikulttuurin käytäntöjen ja globaalin maailmantalouden muutosten kautta. Monitieteisesti, useista eri aineistoista rakentuva tutkimustieto lisää ymmärrystä maaseudun kulttuurista kestävyyttä mahdollistavista, tukevista ja haittaavista prosesseista, ja tuo kulttuurisen kestävyyden mukaan maaseutua kehitystä koskevaan keskusteluun muiden kestävyysulottuvuuksien rinnalle.
 
Tutkimusohjelman painopisteet keskeisine tutkimuskysymyksineen ovat seuraavat:

1. Kulttuurisen kestävyyden sisältö maaseudun perustuotantoon ja palveluihin liittyen
Millaisia tulkintoja kulttuuriselle kestävyydelle on annettu kansallisissa ja kansainvälisissä politiikkaohjelmissa ja eri tieteenaloilla? Miten nämä tulkinnat soveltuvat maaseudun perustuotannon, palvelujen, arjen ja maaseutuympäristön kehityksen kuvaamiseen? Mikä on kulttuurisen kestävyyden suhde muihin kestävyyden ulottuvuuksiin? Mitkä ovat kulttuurisen kestävyyden kannalta kriittiset kysymykset ja tekijät maaseutukontekstissa?

2. Kulttuurisen kestävyyden ilmeneminen maaseudun perustuotannossa ja palveluissa ja niihin kytkeytyvissä elämäntavoissa
Mikä on kulttuurin merkitys maaseudun perinteisille ja uusille elinkeinoille ja maaseudun elinvoimaisuudelle? Miten maaseudun elämäntapojen kulttuuristen ulottuvuuksien erilaistuminen näkyy maaseudun arjessa? Miten kulttuuri/kulttuurinen kestävyys ilmenee maaseudun elinkeinoissa perustuotannossa ja palveluissa, jotka perustuvat maaseudun luonnon, sosiaalisiin ja kulttuurisiin resursseihin? Miten maaseutukulttuuria ja -maisemaa voidaan tuotteistaa kestävästi? 

3. Maaseudun kulttuurisen kestävyyden ohjauskeinot ja niiden vaikuttavuus
Miten kulttuurista kestävyyttä voidaan edistää politiikan avulla? Miten sovitetaan yhteen kulttuurisen monimuotoisuuden edistäminen ja yhteisöllisen kulttuurin säilyttäminen? Voidaanko kulttuurista kestävyyttä mitata, ja miten?

4. Kulttuurisen kestävyyden vaikutukset maaseudun perustuotantoon ja palveluihin maaseudun muuttuvassa toimintaympäristössä
Mikä on kulttuurisen kestävyyden muoto ja merkitys globalisoituvassa maailmassa? Mikä on jatkossa kulttuurin merkitys maaseudun kehitykselle ja miten kulttuuri voi edistää maaseudun kestävää kehitystä vai voiko kulttuuri olla kehityksen jarru? Millaiselta suomalaisen maaseudun kulttuurinen tulevaisuus näyttää kansainvälisiin esimerkkeihin verrattuna? Miten maaseudun kulttuuri muuttuu ja luo uutta kulttuurisesti kestävää kehitystä? Kuinka perinteinen, paikkaan sidottu maaseutukulttuuri vastaa ajan, tilan ja identiteettien muuttuneisiin määrittelyihin? 

Tutkimusohjelman toiminta 2007-2009

Tutkimusohjelman rungon muodostavat maaseudun kulttuurista kestävyyttä eri näkökulmista tarkastelevaa yhdeksän väitöskirjatyötä. Tutkimusohjelma järjestää opetusta paitsi tutkimusryhmään valittaville jatkokoulutettaville myös muille tutkijoille, joiden tutkimus liittyy keskeisesti KULKEMA –hankkeeseen. Heille varataan kurssikohtainen 10 opiskelijan kiintiö. Opetus sisältää metodikursseja, kirjallisuusopintoja, tutkimusseminaareja, temaattisia seminaareja ja verkkotyöpajoja.