22.09.2015

Hankkeen tausta ja tavoitteet

Paluu

Kankaan ja Kivistön selvityksen (OKM 2011:12) mukaan paikallisen kulttuuritoiminnan suuri haaste on kuntien erilaistuminen ja osittain sen seurauksena tapahtunut kulttuuripalveluiden saatavuuden eriarvoistuminen. Kulttuuripalveluiden tarjonta pääkaupunkiseudun sekä maakuntakeskusten ulkopuolella on niukkaa. Eriarvoisuus näyttäytyy myös kuntien yleisen kulttuuritoiminnan rahoituksessa. Yhteensä 2,4 miljoonaa suomalaista asuu kunnissa, jotka käyttävät 0-15 euroa/asukas yleiseen kulttuuritoimeen. Muu osa suomalaista asuu kunnissa jotka käyttävät tarkoitukseen 16–70 euroa. Valtionosuus kuntien yleiseen kulttuuritoimeen on asukaskohtainen (noin euro per asukas).

Yleiseen kulttuuritoimintaan osoitettu rahoitus on osa kuntien kulttuuritoimintaan käyttämästä rahoituksesta. Sen lisäksi valtio ja kunnat rahoittavat kirjastoja, taiteen perusopetusta, kansalais- ja työväenopistojen kulttuuritoimintoja, teattereita, orkestereita, museoita sekä erilaisia tapahtumia ja kulttuurialan EU-hankkeita ym. vastinrahoituksella. Monissa kunnissa kolmannen sektorin toimijat ja yksityinen sektori tuottavat kulttuuripalveluita ja kesäasukkaat ovat merkittävä lisätekijä kunnan kulttuuripalveluiden käyttäjinä ja myös niiden tarjoajina.

Muiden kunnan palvelujen tapaan erilaiset kulttuuritoiminnot ovat jakautuneet sektoreihin, joilla on omat säädöksensä tai ohjeistuksensa, taloudelliset ja henkilöstöresurssit. Samoin kuin muiden palvelujen kohdalla myös kulttuuripalveluilla on vain vähän yhteistyötä kunnan muiden sektoreiden kanssa. Sektoroituminen vaikeuttaa palvelujen tuottamista.

KUULTO-hankkeen pyrkimyksenä oli vastata palvelujen saatavuuteen liittyvään ongelmaan kulttuurisektorin osalta. Tavoitteena oli kehittää erityisesti niiden kuntien, jotka rahoittavat kulttuuritoimintaansa vähän, mahdollisuuksia organisoida kulttuuripalveluja kuntalaisille. Kysymys on uusista tuotantotavoista, jotka lähtökohtaisesti rakentuvat useiden toimijoiden yhteistyön pohjalle, poikkihallinnollisuudelle. Kysymys ei ole vain yhteistyöstä vaan monitoimijuudesta, jolloin vastuita tarkastellaan asukkaiden ja palvelujen kohtaannosta eikä sektorien tehtäväjakojen pohjalta.

Hankkeen tavoitteet ja menetelmät

Tavoitteena on käynnistää toimintatutkimuksellinen kehittämishanke kulttuuripalveluiden tasavertaisen saatavuuden lisäämiseksi kunnissa. Hanke keskittyy erityisesti kuntiin, joissa yleiseen kulttuuritoimintaan käytetään 0-15 euroa/asukas.

Hankkeen tavoitteena on:

  • Selvittää, mikä on kulttuuripalvelujen asema kunnan peruspalveluna sellaisissa kunnissa, jotka käyttävät yleiseen kulttuuritoimintaansa alle 15 euroa ja analysoida kuntien kulttuuripalvelujen tuotantomuotojen parhaita käytäntöjä kulttuuripalvelujen organisointia ja saavutettavuutta kehittäneiden hankkeiden pohjalta,
  • Luoda toimintatutkimuksen lähestymistapaa käyttäen kokeilukunnissa/kuntaryhmissä kestäviä käytäntöjä ja malleja kulttuuripalveluiden tuottamiseksi tavoitteena kulttuuripalveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden parantaminen ja siten kulttuurisen osallisuuden ja tasa-arvoisuuden vahvistaminen,
  • Jäsentää ja mallintaa monitoimijuutta (plural actor) kulttuuripalvelujen organisoinnin ja rahoituksen mallina erityyppisissä kunnissa,
  • Luoda malleja ja käsitteitä, joita voidaan hyödyntää kuntalakiuudistuksen ja palvelu- ja rakenneuudistuksen yhteydessä kulttuuristen peruspalveluiden ja kulttuurin tehtäväalan määrittämiseksi,
  • Tuottaa ja välittää ministeriöille ja kunnille arvioitua tietoa kokeilukuntien toimintamalleista projektin eri vaiheissa.

Hanke toteutetaan 2-vuotisena toimintatutkimuksellisena kehittämishankkeena. Toimintatutkimuksessa sekä tutkitaan että yritetään muuttaa vallitsevia käytäntöjä. Tutkimuksen avulla etsitään ratkaisuja ongelmiin. Olennaista on se, että tutkittavat eli käytännöissä toimivat ihmiset otetaan aktiivisiksi osallisiksi tutkimukseen mukaan. Tässä projektissa tutkijat, ohjausryhmä ja kuntatoimijat ovat aktiivisia ongelmanratkaisijoita, ja projekti tuottaa myös uutta tutkimuksellista tietoa kysyen mm., miten tutkittavat kohteet voivat muuttua ja toisaalta miksi ne eivät muutu. Tutkimusaineistoa kootaan perinteisin sosiaalitutkimuksen menetelmin (asiakirja-aineistot, tilastot, haastattelut, ryhmäkeskustelut, havainnointi).