18.10.2017

10. Naisystävällisen hyvinvointivaltion paradoksit ja uudet riskit

 

Työryhmä kokoontuu torstaina 26.10.2017 klo 15:45-18:00 salissa H306

Hyvinvointivaltion on sosiaalipoliittisessa keskustelussa usein todettu olevan naisen paras ystävä. Kolmekymmentä vuotta sitten tutkija Helga Hernes puhui Pohjoismaista potentiaalisen naisystävällisinä hyvinvointivaltioina. Hernes määritteli naisystävällisen hyvinvointivaltion sellaiseksi, joka ei pakottaisi naisia tekemään miehiä vaikeampia valintoja esimerkiksi suhteessa työhön ja perheeseen, tai sallisi epäoikeudenmukaista kohtelua sukupuoleen perustuen. Hernes myös visioi, että naisystävällinen hyvinvointivaltio tulisi saavuttaa ilman, että muut epätasa-arvon muodot, kuten eriarvoisuus eri naisryhmien välillä, kasvaisi.

Julkiset palvelut sekä laajat työn ja perheen yhdistämistä helpottavat hyvinvointivaltion politiikat edistävät naisten osallistumista työmarkkinoille, ja täten niitä voidaan pitää esimerkkeinä naisystävällisestä sosiaalipolitiikasta. Naisystävällisiksi mielletyillä politiikoilla voi kuitenkin olla myös epäsuotuisia seurauksia naisille itselleen. Institutionaalisten teorioiden mukaan segregoituneista työmarkkinoista ja perhevapaista johtuen naisten olisi Pohjoismaissa vaikeampi päästä kiinni hyviin työpaikkoihin, johtaviin asemiin ja korkeille palkoille. Tätä mekanismia on kutsuttu kirjallisuudessa naisystävällisen hyvinvointivaltion paradoksiksi.  

Tässä työryhmässä olemme kiinnostuneita naisystävällisestä hyvinvointivaltiosta, ja sen mahdollisista paradokseista. Millainen on suomalainen naisystävällinen hyvinvointivaltio 30 vuotta Hernesin teoksen ilmestymisen jälkeen? Millaisia ovat 2010-luvun naisystävällisen hyvinvointivaltion paradoksit ja uudet riskit? Olemme kiinnostuneita myös siitä, voiko naisystävällisestä hyvinvointivaltiosta yhä perustellusti puhua, vai onko naisystävällisyys ja naisten hyvinvointivaltio jäämässä tai jo jäänyt historiaan?

Työryhmään ovat tervetulleita niin empiiriset kuin teoreettiset naisystävällisen hyvinvointivaltion sekä sukupuolen, (epä)tasa-arvon ja sosiaalipolitiikan teemojen rajapinnalle sijoittuvat tarkastelut. Esitykset voivat käsitellä esimerkiksi sitä, millaisia vaikutuksia perhepolitiikan, työelämän tai informaalin ja professionaalisen hoivan kentän muutoksella (tai muuttumattomuudella) on suomalaisen hyvinvointivaltion naisystävällisyydelle.

Koordinaattorit:

 

Abstraktit

 

”Joka päivä paremmin”. Sukupuoli ja Lean-tuotantomalli julkispalveluissa

Helena Hirvonen
Eeva Jokinen
Iiris Lehto
Laura Mankki
 

Lean-tuotantomalli on viime vuosikymmeninä tullut suosituksi hyvinvointipalveluiden järjestämisen ja hallinnoinnin oppina. Japanilaisesta autoteollisuudesta johdettu Lean-tuotantomalli ja –filosofia korostaa työntekijöiden jatkuvaa kykyä ja halua itsensä kehittämiseen tähdäten ”hukan” minimointiin ja tuotantoprosessien sujuvoittamiseen. Tässä se hyödyntää digitalisaation tuomia mahdollisuuksia mm. työntekijöiden ja työsuoritteiden seurantaan. Riskinä on, että palvelutyön sukupuolittunut luonne sekä työn ruumiillinen ja materiaalinen todellisuus jäävät laadun ja tehokkuuden seurannassa huomioimatta.

Pohjoismainen, naisystävällisenäkin pidetty hyvinvointivaltio on soveltanut Lean-oppeja innokkaasti julkispalvelutuotantoon. Aihetta koskevaa tutkimusta on sukupuolen näkökulmasta tehty kuitenkin vähän. Yleisesti ottaen tutkimukset korostavat Leanin parantavan (ylemmän) keskiportaan henkilöstön autonomiaa mutta vähentävän työntekijäportaan autonomiaa. Koska Leanin juuret ovat teollisessa massatuotannossa, kriitikot ovat lisäksi epäilleet sen soveltuvuutta immateriaalisen työn järjestämiseen ja johtamiseen.

Esityksemme perustuu tutkimushankkeeseen, joka tulee tarkastelemaan Lean-tuotantomallin soveltamista (hyvinvointi)palvelutyössä. Kysymme, millä tavoin Lean uudelleenreitittää palvelutyön käytäntöjä, valtasuhteita ja toimijuuksia työpaikoilla. Mikä on hyvinvointityön ”hukkaa”? Entä millaisia uusia sosio-materiaalisia reitityksiä Lean luo ja mahdollistaa perinteisesti ruumiillisessa mutta nopeasti teknologisoituvassa siivous- tai hoivatyössä? Teoreettisesti tarkastelemme Leania bio-kapitalismin (Morini & Fumagalli 2010) ilmentymänä. Sen käyttövoimana ovat yksilön kognitiivinen, affektiivinen ja imaginaarinen kapasiteetti, joita muokkaamalla ja hyödyntämällä yksilö pyritään sitouttamaan työskentelemään ”joka päivä paremmin”. 

 

 

Naisen ystävät, äidit ja perhevapaat

Minna Salmi & Johanna Närvi, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Sosiaalipolitiikan tutkimusyksikkö
 

Tasa-arvo- ja perhepolitiikan keskiössä on Suomessa viimeisten 25 vuoden ajan ollut perhevapaiden käytön tasaisempi jakautuminen äitien ja isien kesken, jotta naisten asema työmarkkinoilla paranisi ja isien asema vanhempina vahvistuisi. Hallitusten ohjelmissa ja tasa-arvo-ohjelmissa tavoitteeksi on asetettu isien lisääntyvä osuus perhevapaiden käyttäjinä. Käytännössä on kuitenkin tuotettu perhevapaajärjestelmä, joka pikemminkin ylläpitää kuin murtaa perinteistä sukupuolten välistä työnjakoa: äidin vapaakiintiö on edelleen lähes kaksi kertaa pidempi (4 kk) kuin isän (2,25 kk), ja pisin jakso ansiosidonnaisella päivärahalla korvatusta vapaasta on ”sukupuolineutraali” vanhempainvapaa (6 kk), jonka vanhemmat voivat jakaa, mutta jota käyttävät lähes yksinomaan äidit. Isät käyttävät alle 10 prosenttia kaikista vanhempainrahapäivistä.

 Juha Sipilän hallituksen ohjelmassa ei ensimmäisen kerran 25 vuoteen ollut mitään sukupuolten tasa-arvosta eikä tasa-arvo-ohjelmassa mitään perhevapaista. Tästä huolimatta, tai tästä johtuen, keväästä 2016 alkaen kuusi puoluetta ja kolme työmarkkinajärjestöä on esittänyt oman mallinsa perhevapaiden kehittämiseksi.

 Useimpien mallien pääideana on lyhentää kotihoidon tukikautta mutta pidentää ansiosidonnaista vapaata ja sen myötä isyysvapaata vain niukasti. Näin huolimatta siitä, että tutkimustiedon perusteella avain sukupuolten tasa-arvon edistämiseen perhevapaiden käytössä on isien ansiosidonnaisen vapaan pidentäminen. Työpaikoilla isille kuuluvina vapaina pidetään vain heille korvamerkittyjä vapaita ja vain niitä isät käyttävät.

 Esityksessä kysymme, miten tämän päivän naisystävällisessä hyvinvointivaltiossa tulisi kehittää perhevapaita. Mitkä keinot edistävät sukupuolten tasa-arvoa työmarkkinoilla ja vanhemmuudessa? Pohditaanko keinoja suhteessa siihen jakavatko ne naisia/äitejä erilaisiin ryhmiin, joiden välillä eriarvoisuus lisääntyy?

 Suomessa perhevapaita on kehitetty kolmikantajärjestelmässä, jossa työmarkkinakeskusjärjestöjen intressit ovat olleet etusijalla perhevapaiden kehittämisessä. Valtion rooli kolmikantaneuvotteluissa on ollut epäselvä. Lisäksi kolmikantainen neuvottelujärjestelmä on jättänyt vähän tilaa kansalaisjärjestöjen ja tutkimuksen mahdollisuuksille vaikuttaa politiikkaprosessiin. Kysymmekin, kuka lopulta on muotoillut hyvinvointivaltion kannan perhevapaisiin Suomessa.

 

Vanhemmuuden tukemista vai äitien tukemista?

Ella Sihvonen, Helsingin yliopisto/Kela
 

Tutkimusten mukaan suomalaisissa pikkulapsiperheissä vanhemmuus on tasa-arvoisempaa kuin ennen. Huolimatta perhevapaiden epätasa-arvoisesta jakautumisesta, nykyisät ovat hoivaavia ja viettävät aikaa lastensa kanssa (Eerola, 2015). Samaan aikaan sosiaalipolitiikassa on 1990-luvun lopulta alkaen vahvistunut ajatus vanhemmuuden tukemisen tärkeydestä ja vastuullisen vanhemmuuden merkityksestä lasten hyvinvoinnille. Samanlaisia huomioita perhepolitiikan tiivistymisestä vanhemmuuden tukemiseksi on havaittu myös muissa Pohjoismaissa (Lundqvist, 2015).

Kiinnostavaa on, että vaikka vanhemmuus käsitteenä sisältää sekä isän että äidin, tutkimukseni kohteena olevissa vanhemmuutta tukevissa perheprojekteissa vanhemmuuden tukeminen liitetään ensi sijassa äiteihin. Myös kansainväliset tutkimukset osoittavat vanhemmuuden erityistä merkitystä korostavan sosiaalipolitiikan sisältävän implisiittisiä sukupuolittuneita käytänteitä (Daly, 2013). 

Esityksessä tarkastelen sukupuolitetun vanhemmuuden tukemisen tematiikka vanhemmuutta ja perhettä tukevissa projekteissa, jotka on toteutettu Suomessa vuosien 2000 ja 2010 välisenä aikana (n=310). Lisäksi tarkastelen sitä, miten vanhemmuuden tukemisen tematiikka liittyy suomalaisen hyvinvointivaltion viime aikaisin muutoksiin, erityisesti (äitien) vastuullistamiseen ja yksilöllistymiseen.

 

 

Kohteleeko hyvinvointivaltio hyvin köyhiä yksinhuoltajaäitejä

Suvi Krok
 

 Suomalaisen hyvinvointivaltion päämääränä on ollut tasa-arvo miesten ja naisten välillä. Naistutkijat ovat kuitenkin väittäneet, että tasa-arvo on tarkoittanut sukupuolineutraaliutta, jolloin ihminen on yhtä kuin mies ja ihanteena on palkkatyössä käyvä mies. Suomalainen hyvinvointivaltio perustuu ajatukseen ydinperheestä, jossa on kaksi aikuista, jotka jakavat hoivan, uusintamisen sekä palkkatyöläisyyden, perheen elättämisen. Yksinhuoltajaäiti sopii huonosti hyvinvointivaltion ihanteeseen palkkatyössä olevasta miehestä sekä ydinperheestä. Tämä näkyykin siinä, että yksinhuoltajaäideillä on suurentunut riski köyhyyteen, sillä väistämättä hyvinvointivaltion ihanteet ja päämäärät vaikuttavat sosiaalipoliittisten etuuksien suunnitteluun ja toteutukseen.

 Esityksessä tarkastelen alustavien tutkimustulosten perusteella kahden köyhän yksinhuoltajaäidin kokemuksia arjesta ja palvelujärjestelmästä. Tutkimus on osatutkimus Suomen Akatemian rahoittamaa hanketta Haavoittuvassa elämäntilanteessa olevat naiset hyvinvointipalvelujärjestelmän muutoksessa. Hankkeen tavoitteena on tuottaa uutta tietoa siitä, kuinka erilaisissa haavoittuvissa elämäntilanteissa olevien naisten elämäntilanteet ja palveluiden tarve tulevat huomioiduksi palvelujärjestelmän muuttuvissa rakenteissa ja käytännöissä. Tutkimus perustuu teoreettisesti Dorothy Smithin institutionaaliseen etnografiaan, jossa lähtökohtana on naisten kokemuksen ja arjen sekä niitä määrittävien rakenteiden tutkimus.  Yksinhuoltajaäitien tutkimisessa päämääräni on heidän kokemisen tavan laadullisen erityisyyden saavuttaminen köyhien yksinhuoltajaäitien omilla ehdoillaan eikä vain perinteisen tutkimusperinteen kautta. Tällöin yksinhuoltajaäidit nähdään subjekteina eikä vain kulttuuristen roolien kantajina ja niiden kautta määriteltyinä.