18.10.2017

2. Eläketutkimuksen työryhmä

 

Työryhmä kokoontuu torstaina 26.10.2017 klo 15:45-18:00 salissa X225

Suomen eläkejärjestelmä on pysynyt perusteiltaan varsin muuttumattomana 60-luvulta tähän päivään. Ensisijainen eläkemuoto on työuraan perustuva työeläke, minkä lisäksi pientä tai puuttuvaa työeläkettä täydennetään kansaneläkkeellä tai takuueläkkeellä. Työelämä on kuitenkin muuttunut ja työelämän riskit ilmenevät tänään toisenlaisina kuin 50 vuotta sitten. Samalla osa työelämän riskeistä näyttää vuosikymmenestä toiseen kohdistuvan samoille ryhmille esimerkiksi sukupuolen ja sosioekonomisen aseman suhteen.

Työelämän muutosten voimakkuus ja vauhti herättävät keskustelua – hävittävätkö digitalisaatio ja robotisaatio työpaikkoja ja tuovatko ne myös uudenlaista työtä tilalle? Miten ansioeläkejärjestelmä pystyy vastaamaan palkkapolarisaation, pienpalkkatyön lisääntymisen ja epätyypillisten työurien mukanaan tuomiin haasteisiin? Miten nujertaa eläkeläisköyhyys – joka koskee erityisesti yksin asuvia iäkkäitä naisia? Eläke- ja sosiaaliturvaa tarvitaan edelleen ns. vanhojen riskien, kuten vanhuus ja työkyvyttömyys varalta, mutta haasteena ovat myös ns. uudet sosiaaliset riskit, kuten syrjäytyminen ja ylivelkaantuminen.

Eläketutkimuksen työryhmään toivotaan tänä vuonna erityisesti esityksiä, joissa eläketurvaa ja sen toimivuutta tarkastellaan työelämän muutosten ja riskien näkökulmasta. Myös muut eläkkeisiin liittyvät alustukset sopivat työryhmässä käsiteltäviksi. Sekä empiiriset että teoreettiset esitelmät ovat tervetulleita. Ryhmässä voi esitellä valmiiden tutkimusten ohella myös tutkimusten tai projektien suunnitelmia.

Koordinaattorit:

 

Abstraktit

 

Työnantajien näkemyksiä työkyvyttömyyseläkkeiden rahoitusmallista

Jyri Liukko, Anu Polvinen, Meeri Kesälä ja Jarno Varis
Eläketurvakeskus
 

 Suomalaisessa työeläkejärjestelmässä työkyvyttömyyseläkkeet rahoitetaan kansainvälisesti harvinaisella tavalla. Työkyvyttömyyseläkkeiden kustannuksia ei jaeta kaikkien maksajien kesken tasan, vaan kustannuksia kohdistetaan työnantajille niiden omille työntekijöille myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden perusteella. Tätä rahoitustapaa kutsutaan maksuluokkamalliksi, ja se koskee vain suuria työnantajia.

 Mallin keskeisenä tarkoituksena on kannustaa työnantajia ennaltaehkäisemään työkyvyttömyystapauksia ja panostamaan osatyökykyisten henkilöiden mahdollisuuksiin jatkaa työelämässä. Järjestelmän kannustinvaikutuksista työkyvyttömyyden vähentämisessä ei kuitenkaan ole saatu selkeää näyttöä, vaikka rahoitusmallin vuoksi työkyvyttömyyseläketapaukset voivat tulla suurille työnantajille hyvinkin kalliiksi.

 Tässä tutkimuksessa selvitettiin ensimmäistä kertaa laajasti työnantajien näkemyksiä työkyvyttömyyseläkkeiden rahoitusmallista ja sen toivotuista ja ei-toivotuista vaikutuksista. Tutkimuksessa tarkasteltiin kyselyaineistoon perustuen, miten erilaiset työnantajat suhtautuvat työkyvyttömyyseläkkeiden rahoitustapaan ja sen toimivuuteen. Kysely lähetettiin lähes kaikille yksityisen sektorin suurimmille työnantajille sekä satunnaisotoksena pienemmille työantajille. Kyselyyn vastasi yhteensä 754 työnantajaa.

 Tutkimuksen tärkeimmät tulokset voidaan kiteyttää seuraavasti. Ensinnäkin järjestelmä näyttää kannustavan etenkin suurempia työnantajia työkyvyn tukemiseen. Mitä suurempi yritys, sitä enemmän käytössä olevan mallin koetaan kannustavan yritystä huolehtimaan työntekijöidensä työkyvystä. Valtaosa suurimmista työnantajista koki mallin kannustaneen esimerkiksi työkyvyttömyysriskien seurantaan, työterveyshuollon kehittämiseen ja ammatilliseen kuntoutukseen ohjaamiseen. Toisaalta mallilla näyttää olevan myös ongelmakohtia. Vastaajat toivat esiin muun muassa sitä, että työnantajilla ei monissa tilanteissa ole käytännössä kovin paljon vaikuttamismahdollisuuksia työkyvyttömyyseläkkeiden ennaltaehkäisyyn. Lisäksi järjestelmä näyttää vaikuttavan yhteiskunnan ja työnhakijoiden kannalta ei-toivotulla tavalla riskiryhmien rekrytointiin erityisesti suuremmissa yrityksissä.

 

Kuinka hyvin työkyvyttömyyseläkkeensaajat tulevat toimeen?

Juha Rantala
Eläketurvakeskus
 

Suomen työeläkejärjestelmän tehtävänä on totutun toimeentulon tason kohtuul­linen säilyttäminen vanhuuden, työkyvyttömyyden tai perheen huoltajan kuo­leman varalta. Kansaneläkejärjestelmän tavoitteena on turvata vähimmäiseläke kaikille maassa asuville eläkkeensaajille. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan työ­kyvyttömyyseläkkeensaajien taloudellisen toimeentulon kehitystä 2000-luvulla. Kysymys kos­kettaa monia, sillä vuonna 2016 Suomessa asui yhteensä 211 000 työkyvyttö­myyseläkkeensaajaa. Tämä on 6 prosenttia työikäisestä väestöstä ja 14 prosenttia kaikista eläkkeensaajista.

 Tutkimuksessa kysytään muun muassa kuinka hyvin työkyvyttömyyseläkkeensaajat tulevat toimeen suhteessa muihin väestöryhmiin, mikä on työ- ja kansaneläkkeen merkitys toimeentuloon ja kuinka laajaa työkyvyttömyyseläkeläisten pienituloisuus on? Työkyvyttömyyseläkkeensaajien taloudellista tilannetta analy­soidaan vakiintuneita tulonjakotutkimuksen käsitteitä ja menetelmiä hyödyntäen. Taloudellisen toimeentulon mittana on kotitalouden käytettävissä oleva ekvivalenttirahatulo, jossa hen­kilön kaikki tulot pyritään ottamaan mahdollisimman kat­tavasti ja vertailukelpoisella tavalla huomioon. Työ- ja kansaneläkkeen lisäksi työkyvyttömyyseläkkeellä oleva voi saada esimerkiksi ansiotuloja tai omaisuustuloa. Toimeentuloon vaikuttaa myös muiden perheen jäsenten tulot sekä verotus. Tutkimusaineistona on Tilastokeskuksen tulonjaon kokonaisaineistosta poimittu 10 prosentin väestöotos vuosilta 2000–2012.

 

Eläkeajan, työllisyyden, työttömyyden ja opiskeluajan odotteet 1987–2015

Pertti Honkanen
Kelan tutkimus
 

Väestötilastoista johdettuja laskelmia, joissa elinajan odote on jaettu erilaisiin statuksiin, erityisesti eläkeaikaan ja työmarkkinoille olemisen aikaa, on viime vuosikymmeninä tehty mm. Kelan tutkimusosastolla ja muilla tahoilla. Laskelmat ovat olleet kiinnostavia erityisesti eläkepolitiikan tulosten arvioinnin ja eläkeikätarkastelujen kannalta. Suoraviivaisin ja helpoimmin toteutettavissa on ns. Sullivanin menetelmä, jossa tietoja väestön jakautumisesta eri ryhmiin eri ikäluokissa sovelletaan elinajan tauluun. Toisenlaiset, siirtymätodennäköisyyksiin perustuvat laskelmat ovat vaikeammin toteutettavissa, koska niissä tarvitaan paneeliaineistoa, joka kertoo henkilöiden siirtymisen statuksesta toiseen.

 Tilastokeskuksen julkaisemia työssäkäyntitilaston tietoja ja elinajan tauluja käyttäen on mahdollista laskea erilaisia odotelukuja vuosille 1987–2015. Tässä esityksessä laskentaa systematisoidaan ja lasketaan tiedot miehille, naisille ja molemmille sukupuolille yhteisesti. Huomio kohdistuu opiskeluun, työllisyyteen, työttömyyteen ja eläkeaikaan, joka voidaan jakaa edelleen varhais- ja vanhuuseläkeajaksi. Tarkasteluja voidaan täydentää rekisteriaineistoilla, mm. SISU-mallin laajalla tulonjakodatalla.

 

Yli 45-vuotiaana työpaikkansa menettäneiden työllisyysurat ja eläkkeelle siirtyminen – Vuonna 2005 työvoimaa vähentäneistä toimipaikoista työpaikkansa menettäneiden vertailu työntekijöihin, joiden toimipaikoissa ei vähennetty oleellisesti työvoimaa.

 Arja Kurvinen, Arja Jolkkonen, Pertti Koistinen, Liudmila Lipiäinen, Tapio Nummi ja Pekka Virtanen
 

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten yli 45-vuotiaiden työllisyysurat eroavat niillä, jotka menettivät työpaikkansa vuonna 2005 toimipaikkojen lakkauttamisen tai työvoiman vähennysten yhteydessä  niiden työurista, jotka olivat työssä  toimipaikoissa, joissa ei toteutettu suuria työvoiman vähennyksiä. Selvitimme ensin sekvenssianalyysin avulla työllisyysurien kehitystä ja sen jälkeen sitä millaisia reittejä pitkin työntekijät vetäytyvät pois työmarkkinoilta ja siirtyvät eläkkeelle. Tutkimusaineistona käytettiin Tilastokeskuksen yhdistettyä työntekijä-työnantaja-aineistoa (FLEED). Tulosten mukaan työpaikkansa menettäneet sijoittuivat vertailuryhmää useammin klusterityyppeihin, joissa siirryttiin työstä työttömäksi, työttömyydestä työttömyyseläkkeelle tai työkyvyttömyyseläkkeelle. Työpaikkansa menettäneet kuuluivat taas vertailuryhmää harvemmin lähes koko ajan työllisenä olleiden sekä osa-aikaeläkkeelle tai myöhemmin vanhuuseläkkeelle siirtymistä kuvaaviin klusterityyppeihin.

 

 

Women’s early career earnings risks: A trajectory analysis

Kati Kuitto (a), Jan Helmdag (b) and Janne Salonen (a)
(a) Finnish Centre for Pensions; (b) University of Greifswald
 

Early career development in terms of labour market attachment and earnings is important for later life, but also for future pensions and thus incomes in old age. Due to gendered labour market disparities and care responsibilities, which still mainly bear upon women in many countries, women’s early career earnings risks are particularly interesting, yet less studied. In this study, we examine early career trajectories of young women by utilizing individual-level register data of the Finnish Centre for Pensions. The data includes information about working, education, receipt of wide range of social benefits and demographic factors. The cohort studied includes all women born in 1980 and living in Finland (n = 30 151). Their labour market statuses are followed up from 2005 (age 25) to 2015 (age 35), thus in their early career.

Our empirical results are based on dual trajectory analysis that applies finite mixture modeling to longitudinal data. We model the information about earnings and working days as continuous year level dependent variables indicating labour market attachment. Furthermore, applying multinomial logit regressions, we test how several socio-economic and family-related factors such as education, unemployment, child-bearing as well as parental leave and home care spells affect early career trajectories. The results suggest that women’s early career earnings and working trajectories may be more diversified than assumed and that the effects of parenthood and child-rearing for earnings development are contextual to several other factors.

 

Which future scenarios can affect retirement timing and the outcome of pension reforms? A Finnish case study

Tuukka Niemi
 

Researchers and policymakers widely agree that ageing populations necessitate pension reforms, if pension schemes are to remain financially sustainable. As a result, governments across Europe, including Finland, have begun introducing reforms that aim to delay the average timing of retirement, or in other words the average effective retirement age (the age at which people start receiving pension benefits). To reach this aim, policy makers need to consider the factors that will affect retirement timing, which will depend on a range of possible future developments, i.e. scenarios. This study identified such scenarios for the next 20 years in the context of Finland. This was done using the Delphi method: a panel of 15 experts were first interviewed individually and then surveyed, providing the possibility of re-assessment of their views after feedback. The experts consisted of researchers and representatives of think tanks, pension-related organisations, trade unions and pensioners’ associations. While continuing health improvements and policies of the state retirement age being increased and early retirement options being made fewer were generally thought to inevitably raise the effective retirement age, some scenarios were considered as significant in determining the degree of this trend. The most commonly identified ones concerned changes in working conditions and the labour market. Some scenarios less prevalently featured in the interviews, such as growing responsibilities in caregiving, were also highly acknowledged in the survey round. Differences in retirement timing between socioeconomic groups were predicted to widen. The clearest dissension among the experts concerned the significance of political changes, as well as the role that pension funds are likely to play.