18.10.2017

8. Teknologia, ikääntyminen ja hoiva

 

Työryhmä kokoontuu torstaina 26.10.2017 klo 15:45-18:00 salissa X234 JA perjantaina 27.10.2017 klo 09:00-11:00 salissa S204

Työryhmässä pohditaan yhteiskunnan teknologisoitumisen, digitalisoitumisen ja ikääntymisen jännitteistä suhdetta. Uudet teknologiat ja digitaalisuus näyttäytyvät yhtäältä mahdollisuutena edistää aktiivista ja osallistuvaa ikääntymistä. Uudet eläköityvät sukupolvet ovat yhä tottuneempia, valveutuneempia ja valmiimpia hyödyntämään uusia teknologioita. Toisaalta digitaalisuus ja teknologisoituminen näyttäytyvät talouden työkaluina, joilla julkisesti rahoitettuja terveys- ja hoivapalveluja tehostetaan ja ikääntymisen kuluja pyritään karsimaan inhimillisestä hoivasta tinkien.

Tässä puristuksessa digitaalisuudesta ja teknologian käytöstä on muodostumassa mittareita, joiden kautta määrittyy mitä on hyvä ja onnistunut vanheneminen.

Samalla keskustelu kolmannen ja neljännen iän suhteesta kytkeytyy osaksi keskusteluja.  Kolmas ikä näyttäytyy aktiivisen kuluttamisen, valinnanvapauden ja terveysteknologioiden aikakautena. Neljäs ikä on taas pelkistymässä negatiiviseen ”toiseuteen”, jossa asumis- ja hoivajärjestelyt ovat fyysisen toimintakyvyn alenemisen ja muistisairauksien vuoksi yhä enemmän toisen armoilla. Tähän vaiheeseen liittyvät kasvavat hoivan tarpeet halutaan yhä useammin ratkaista teknologioiden ja esimerkiksi robotiikan avulla.  Joissakin tulevaisuuden visioissa teknologiset ratkaisut esitetään jopa älykkäämpinä ja pystyvämpinä kuin ikäihmiset. Vaarana on apua ja hoivaa tarvitsevien vanhusten joutuminen teknologisen kontrollin ja valvonnan kohteeksi.

Kutsumme työryhmään esityksiä, jotka lähestyvät ikääntymistä, uusia teknologioita, digitalisaatiota ja hoivaa empiirisistä, teoreettisista tai käytännön lähtökohdista käsin. Esitykset voivat käsitellä esimerkiksi ikääntyneiden teknologian käyttöä ja terveyden omaseurantaa, hoivatyön digitalisaatiota, älykkäitä asumisratkaisuja ikäihmisille, hoivan robotisaatiota, kuntouttavia teknologioita tai sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmien digitalisoimista. Työryhmän järjestää vuonna 2018 alkavan Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikön (CoE AgeCare) Technologies, ageing and care –tutkimusryhmä sekä Robotics and the Future of Welfare Services (ROSE) –projekti.

Koordinaattorit:

 

Abstraktit

 

Torstai 26.10., klo 15:45-18:00

Acceptance of smart technology for independent living at home: Understanding the end user
perspective in a slowly developing market

Vesna Dolničar,
Mojca Šetinc,
Matic Kavčič
Andraž Petrovčič
University of Ljubljana, Faculty of Social Sciences
 

Smart technology based on e-care systems and devices has been purported as a viable solution to address the pressing issue of informal care provision to older adults who want to remain independent and age in place. While many resources have been put into fostering technological
innovations in this area, less focus has been given to the socio-technical context that shapes the adoption of the off-the-shelf products for independent living at home among the older end users. In particular, limited research exists on (1) what are the facilitators and barriers of e-care services uptake in markets with a tardily adoption of smart technology and (2) how the adoption process is mediated by the dynamics of the care receiver–caregiver relationship in the context where there is high reliance on informal care. Therefore, this paper aims to address these gaps by providing evidence, collected with semi-structured in-depth interviews that were carried out in a small-scale intervention study among dyads of care receivers and informal caregivers, who tested different kinds of smart technologies in Slovenia. The results of thematic content analysis revealed six key thematic areas, enclosing a network of intertwined facilitators and barriers across different stages of the smart technology adoption process. In addition, the study unveiled how the decision to uptake smart technology is mediated by complex dynamics in the care receiver-caregiver relationship in terms of informal care provision and past (in-)experience with technology, and, in particular, in terms of the distinctive – but not necessary contrasting – understanding of the trade-off between expected purchase costs and perceived value of e-care service for enhanced safety, peace of mind, and release of care burden. The paper concludes with a brief discussion of implications these findings might have for the future development of a consumer market for e-care services.


Robotteja vanhustenhoitoon: Kysytäänkö hoitajilta?

Tuuli Turja & Lina Van Aerschot, Tampereen yliopisto


Hoiva-alan robotisaatio on noussut Suomessa laajaan keskusteluun. Avustavan robotiikan uskotaan tukevan ikäihmisen itsenäistä kotona asumista, helpottavan hoitajien työtä ja tehostavan resursseja sosiaali- ja terveyspalveluissa. Väitetään, että viidennes hoitajien tehtävistä on korvattavissa pian roboteilla ja muulla automatiikalla. Robotiikan ajatellaan voivan hoitaa erityisesti epäsuoria eli välillisiä hoitotyön tehtäviä, joissa ei olla tekemisissä suoraan asiakkaiden kanssa. Tällaisia ovat esimerkiksi logistiikkaan, lääkehuoltoon ja ruokajakeluun liittyvät tehtävät. Samaan aikaan argumentoidaan, että hoitotyö on luonteeltaan kokonaisvaltaista niissäkin epäsuorissa hoivapalvelun tilanteissa, kun vuorovaikutteisuus ei ole ilmeistä. Kysyimme 3800 suomalaiselta hoiva-alan ammattilaiselta heidän kokemuksistaan ja näkemyksistään avustavista roboteista. Aineisto kerättiin loka-marraskuussa 2016 satunnaisotannalla kahden ammattijärjestön jäsenrekistereistä. Tyypillisin vastaaja oli keski-ikäinen nainen, joka toimi lähihoitajana julkisella sektorilla ja ainakin osittain vanhuspalveluissa.

Vastaajat epäröivät sitä, soveltuuko robottiapu lähtökohtaisesti hoiva-alalle. Yksittäisten tehtävien kohdalla mielipiteet robottiavun hyväksyttävyydestä kuitenkin vaihtelivat huomattavasti. Keskimääräistä paremmin hyväksyttiin painavien tavaroiden ja potilaiden siirtelyssä avustaminen. Vanhustenpalveluissa robottiapu oli toivotuinta valvontatehtävissä ja sosiaalinen robotti olisi tervetullut esimerkiksi lukemaan ääneen. Varauksellisimpia oltiin niiden skenaarioiden kohdalla, joissa itseohjautuva robotti avustaisi vanhusta syömisessä, peseytymisessä tai saattajana kodin ulkopuolella. Johdonmukaisesti myönteisimpiä robottiavulle olivat vanhemmat ja esimiesasemassa olevat vastaajat sekä se vähemmistö, jolla oli käytännön kokemusta robottien kanssa. Aineistomme ei tue erottelua suorien ja epäsuorien hoitotehtävien välillä, vaan robottiapu nähtiin mahdollisena myös skenaarioissa, joissa robotti on suorassa kontaktissa potilaaseen tai asiakkaaseen. Sen sijaan eroa havaittiin siinä, työskenteleekö robotti itsenäisesti vai ei. Mikäli robotiikka tulee korvaamaan osan hoitotehtävistä, on tärkeää huomioida ammattilaisten näkemykset siitä, mihin ja millä tavoin toteutettuna tämän uuden avun implementointi on mielekästä.

 

Robotti vanhuspalveluissa: Henkilöstön ja asiakkaiden kokemuksia Zora-robotin käyttöönotosta

Satu Pekkarinen, Lea Hennala & Helinä Melkas, Lappeenrannan teknillinen yliopisto, LUT Lahti
 

Tutkimuksessa tarkastellaan asiakkaiden ja hoitohenkilöstön suhtautumista Zora-hoivarobotin käyttöönottoon vanhuspalveluissa. Tutkimus perustuu keväällä 2016 tehtyyn kenttätutkimukseen Lahden kaupungin kahdessa tehostetun palveluasumisen yksikössä ja geriatrisen kuntoutussairaalan osastolla, joissa Zora-robotti vieraili 2-4 viikkoa kerrallaan. Aineisto kerättiin havainnoimalla 27:ää tilannetta, joissa robotti esimerkiksi piti jumppatuokioita, kertoi tarinoita, pelasi arvuuttelupelejä tai keskusteli osallistujien kanssa. Lisäksi aineistoa kerättiin haastattelemalla 35 hoitohenkilöstön edustajaa ja viittä asiakasta.

Tulosten mukaan henkilöstön suhtautuminen oli kaksijakoista; osa suhtautui robottiin alusta alkaen kokeilevan myönteisesti, perusteena esimerkiksi hoitotyön tai oman ammatillisuuden kehittäminen tai asiakkaiden saaman palvelun paraneminen, ja jotkut käyttivät robotin käyttöön perehtymiseen jopa vapaa-aikaansa. Osa henkilöstöstä suhtautui varauksellisemmin tai kielteisesti, pohtien esimerkiksi eettisiin kysymyksiin, työajan käyttöön tai hoitotyön luonteen muuttumiseen liittyviä asioita. Usein henkilöstön suhtautuminen robotin käyttöön kuitenkin muuttui myönteisemmäksi, kun he saivat käyttökokemusta ja näkivät asiakkaiden myönteisen suhtautumisen robottiin.

Ikääntyneet asiakkaat suhtautuivat joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta robottiin myönteisesti ja uteliaisuudella. Robotin vetämiä tuokioita odotettiin, ja tuokioissa heräsi keskustelua. Hoitohenkilökunnan mukaan robotin mukanaolo vaikutti myönteisesti asiakkaiden fyysiseen ja sosiaaliseen aktiivisuuteen. Toisaalta pienessä osassa asukkaista robotti herätti levottomuutta ja ärtymystä, ja esimerkiksi heikkokuuloiset asiakkaat saattoivat kokea muille huvittavina näyttäytyneet tilanteet hämmentävinä robotin hiljaisen äänen vuoksi. Joidenkin kohdalla heidän tuntemuksensa jäivät epäselviksi, jos he eivät esimerkiksi pystyneet ilmaisemaan itseään puheella tai liikkumalla.

Robotiikan paikka vanhuspalveluissa ja hoivassa on vielä monilta osin määrittelemättä. Robottien käyttöön liittyy runsaasti ennakkoluuloja ja pelkoja. Tarvitaan uudelleenmäärittelyä palvelukentässä, työtehtävissä ja työn organisoinnissa sekä käyttöönoton huolellista suunnittelua ja koko työyhteisön perehdyttämistä. Tutkimuksellisesti tarvitaan myös pitkäkestoista käytön tutkimusta ja vaikutusten monipuolista ja systeemistä arviointia.

 


Perjantai 27.10., klo 09:00-11:00 Työryhmät

Matkan mahdollistajat sairaanhoidon ja kuntoutuksen matkoilla

Elina Turunen, Helsingin yliopisto
 

Palvelujen saavuttamiseen vaikuttavat useat tekijät, kuten esimerkiksi palvelujen sijainti, liikenneyhteydet ja kustannukset käyttäjälle. Myös lähelle tehtävä matka voi vaatia erityistä tukea, jos liikkumismahdollisuudet ovat heikentyneet. Joukkoliikenteen vähentäminen, terveydenhoitopalvelujen keskittäminen ja ikääntyneiden määrän kasvu vaikuttavat tarpeeseen järjestää kuljetuspalveluja ja korvata matkakustannuksia.

Sairausvakuutuksesta maksetaan korvauksia sairaanhoitoon ja kuntoutukseen liittyvien matkojen kustannuksista. Sairausvakuutuksen korvaamilla taksimatkoilla siirryttiin vuosina 2010–2014 sairaanhoitopiirikohtaisen tilausvälityskeskuksen käyttöön ja sähköiseen tiedonsiirtoon. Matkat välitetään keskuksen kautta menettelyyn liittyneille autoilijoille. Näin pyritään yhdistelemään samaan suuntaan matkustavien ihmisten matkoja kustannusten säästämiseksi. Muualta kuin keskuksesta tilattuja matkoja on myös vuoden 2015 alusta lähtien koskenut kaksinkertainen omavastuu, joka ei kerrytä vuotuista omavastuuta.

Aiemmassa tutkimuksessa havaittiin sairausvakuutuksen korvaamien matkojen toteutuneen pääasiassa kohtuullisen hyvin, mutta matkustajat olivat kokeneet matkat raskaina ja tunteneet epävarmuutta esimerkiksi taksin saapumisesta ja avun saamisesta kuljettajilta. Amartya Senin (1993) mukaan ihmisillä on erilaisia mahdollisuuksia saavuttaa tavoittelemiaan toimintoja. Resurssi, kuten esimerkiksi oikeus palvelun käyttöön, ei välttämättä merkitse palvelun saamista tai kokemusta sen hyvästä toteutumisesta. Toimintamahdollisuudet täytyy pystyä muuntamaan tavoitelluiksi toiminnoiksi. Tutkimuksessa tarkastellaan haastatteluaineiston kautta matkakorvausten käyttäjien matkan toteutumisen edellytyksiä soveltaen ajatusta toimintamahdollisuuksista ja kysytään mitä palvelun saavuttamiseen käytännössä tarvitaan, mitkä tekijät auttavat ja estävät matkojen toteutumista. Esityksessä tarkastellaan alustavia tuloksia ja pohditaan lähestymistavan rajoituksia.

 

Ikäihmiset teknologisoituvassa yhteiskunnassa

Lea Stenberg, Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry
 

Teknologisoituva, ja tätä nykyä vauhdilla digitalisoituva yhteiskunta tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia mutta myös haasteita ikäihmisten näkökulmasta. Käyttäjälle kätevä teknologia KÄKÄTE-projektissa (2010-2014) tartuimme aiheeseen useista näkökulmista.

Yksi haaste liittyy kokemusperäisen tiedon puutteeseen. KÄKÄTE-projekitssa toteutimme 15 erilaista kyselyä, joista 13 oli suunnattu ikäihmisille. Kyselyihin vastasi yhteensä lähes 6000 ikäihmistä. Kyselyjen aiheet liittyivät muun muassa ikäihmisten toiveisiin eri teknologioita (esim. turvapuhelimet tai pelit) kohtaan, toiveisiin tulevaisuuden asumiseen tai digitalisaation haasteisiin ja asenteisin sen suhteen. Lisäksi teimme viisi tutkimusta, jotka liittyivät mm. automaatteihin ja maksupäätteisiin ikäihmisen näkökulmasta sekä ikääntyneiden toivomuksiin teknologian suunnittelijoille/kehittäjille. Toinen haaste liittyy tiedon hajanaisuuteen. Kokoamalla Ikäteknologian sanaston halusimme myötävaikuttaa ylipäänsä tiedon saatavuuden helpottamiseen. Ikäteknologian hyvät käytännöt raportti kokosi yhteen 12 case-kuvausta ja deduktoimme niistä onnistuneen käyttöönoton edellytyksiä. Ikäteknologian kokeilut-raportissa kuvataan 2000-2010 Suomessa toteutetut kehittämishankkeet, joihin ikäihmiset osallistuivat.

Tiedon saatavuus eri teknologioista on haaste sekä ikäihmisille, että heidän parissaan toimiville. Kokosimme kahdeksasta eri teknologiasta oppaat, joissa kuvataan maassamme saatavilla olevat teknologiset ratkaisut, vertaillaan näitä sekä annetaan vinkkejä hankintaan (”muista ainakin tämä” -
periaatteella).

KÄKÄTE-projektin työtä jatkaa pysyvänä toimintana Vallin Ikäteknologiakeskus. Tiedontuotanto jatkuu edelleen, tuoreimpina Arjen älykkäät välineet -opas ikäihmisille sekä sähköisen asioinnin kokemusperäisiä haasteita selvittävä tutkimus.

 

Käsitteellisiä näkökulmia ja tutkimusmenetelmiä ikääntymisen, hoivan ja uusien teknologioiden tutkimiseen

Sakari Taipale & Mia Tammelin, Jyväskylän yliopisto
 

Työryhmässä esittelemme sitä, kuinka tutkimusryhmämme tulee tutkimaan ikääntymistä teknologiaja hoivatutkimuksen näkökulmista ensi vuonna käynnistyvässä Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikössä (CoE AgeCare). Käymme esityksessämme läpi tutkimustamme ohjaavia keskeisiä käsitteitä ja tutkimusmenetelmiin liittyviä ratkaisuja. Yhtäältä tulemme tutkimaan sitä, kuinka ikäihmiset käyttävät itsenäisesti jo vakiintunutta tieto-ja viestintäteknologiaa sekä uusia teknologisia laitteita ja sovelluksia järjestelläkseen tarvitsemansa palvelut ja avun. Aktiivisen käytön ohella paneudumme myös toissijaiseen, välittyneeseen käyttöön (’proxy use’), jossa ikäihmisten hoivaa järjestellään perheenjäsenten, hoivatyöntekijöiden ja muiden läheisten avustuksella (’warm experts’). Toiseksi tutkimme hoivatyön muutoksia digitalisaation näkökulmasta. Tulemme seuramaan teknologisten laitteiden ja sovellusten vaikutuksia hoivatyöntyön luonteen muutoksiin pitkittäistutkimuksen keinoin. Tutkimme myös hoivatyöntekijöiden suhtautumista heidän työssään käyttämiä teknologiaratkaisuja kohtaan päiväkirjamenetelmän avulla. Laskemme hoivateknologiaksi kaikki uudet laitteet ja sovellukset, jotka valjastetaan hoivatarpeiden tyydyttämistä ikäihmisten, heidän perheenjäsentensä tai hoivatyötekijöiden toimista