04.10.2017

14. Uudet vastaukset vanhoihin riskeihin: osallistuva terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen

 

Työryhmä kokoontuu torstaina 26.10.2017 klo 15:45-18:00

 Terveyden ja hyvinvoinnin eriarvoisuuden kaventaminen on yksi sosiaali- ja yhteiskuntapolitiikan keskeisistä tavoitteista. Tätä tavoitetta ei kuitenkaan ole useista syistä onnistuttu saavuttamaan. Ensinnäkin, nykyiset toimenpiteet korostavat liikaa yksilöön liittyviä tekijöitä, eivätkä huomioi yhteiskunnan rakenteellisia tekijöitä, jotka ylläpitävät ja uudistavat eriarvoisuutta. Toiseksi, nykyiset toimenpiteet eivät kohdistu tai puhuttele juuri niitä eniten tarvitseviin väestöryhmiin kuten pitkäaikaistyöttömiin ja ikäihmisin, jotka käyttävät paljon terveys- ja sosiaalipalveluita. Kolmanneksi, sosiaali- ja terveys- sekä työvoimapalvelujärjestelmä ei tällä hetkellä täysin pysty tarjoamaan ja vastaamaan näiden ryhmien terveyden ja hyvinvoinnin tarpeisiin eli lähtökohtaisesti henkilön sosiaalinen asema vaikuttaa siihen minkälaisia palveluita heille tarjotaan tai minkälaista hoitoa he saavat. Viimeisenä, meillä ei ole aikaisemmin ollut tarkempaan tietoa näiden hankalasti tavoitettavien väestöryhmien hyvinvointi- ja elämänlaatuprofiileista sekä niiden taustalla olevista tekijöistä, jotta voisimme räätälöidä eriarvoisuuden kaventamisen toimenpiteet kohdennetusti kullekin väestöryhmälle.

Työryhmän tavoitteena on syventää sosiaali- ja yhteiskuntapoliittista ymmärrystä terveyden ja hyvinvoinnin eriarvoisuuden taustalla olevista yksilöön, kulttuuriin ja yhteiskuntaan liittyvistä tekijöistä. Lisäksi esitellään uusia osallistavia sosiaalista markkinointia hyödyntäviä toimintamalleja, joiden avulla voitaisiin paremmin tavoittaa ja kuulla sekä edistää heikommassa asemassa olevien väestöryhmien kuten pitkäaikaistyöttömien ja palveluiden paljon käyttävien ikäihmisten terveyttä ja hyvinvointia. Viimeiseksi työryhmän tavoitteena on pohtia, miten edellä mainittujen väestöryhmien terveyden ja hyvinvoinnin eriarvoisuutta voidaan edistää entistä tehokkaammin integroimalla edistämisen toimenpiteet ja tarvittavat sosiaali-, terveys- ja työvoimapalvelut toiminnallisiksi kokonaisuuksiksi.

Työryhmän esitykset liittyvät laajaan Suomen Akatemian Strategisen tutkimusneuvoston rahoittamaan tutkimuskonsortioon ”Osallista terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen” (PROMEQ, www.promeq.fi).

Koordinaattorit:

 

Abstraktit

 

Elämänlaatu ja huono-osaisuus – mitä tehtäviä politiikalle?”

Tomi Mäki-Opas ja Marja Vaarama
Itä-Suomen yliopisto (UEF)
 

Elämänlaatu rakentuu ihmisen arjen kokemuksista ja ongelmista sekä kunnan tai alueiden hyvinvoinnin ja terveyden kyvystä vastata näihin ongelmiin. Tutkimuksen tavoitteena oli 1) tutkia yhteiskunnan sosiaalisen laadun ja ihmisten kokeman elämänlaadun vaihtelua (koko maa, Etelä-Karjala, Keski-Suomi, Pohjois-Karjala, Uusimaa, 2) arvioida nykyisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämistoimia saatujen tulosten valossa ja 3) laatia tulosten valossa kehittämisehdotuksia.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ylläpitämän tilasto- ja indikaattoripankin (www.sotkanet.fi) rekisteriaineistolla analysoitiin sosiaalista laatua. Käytetyt rekisteri-indikaattorit kattavat 80-100 % kunnista ja maakunnista vuosina 2015-2016. THL:n alueellisen terveys ja hyvinvointitutkimuksen (ATH) –aineistolla analysoitiin ihmisten kokemuksia elämänlaadusta EUROHIS-8-kyselylomakkeen avulla. ATH-aineisto (N=81 656) kerättiin vuosina 2013-2015 ja perustuu alueellisesti edustavaan otokseen. Tilastollisina menetelminä käytettiin kuvailevia analyysejä, faktori- ja regressioanalyysiä.

Löysimme neljä erilaista sosiaalisen laadun alueellista profiilia: “Sairaat, köyhät ja ikääntyneen väestön alueet” (selitti 29% kuntien vaihtelusta), “Kasautuneen huono-osaisuuden alueet” (16%), Heterogeenisen ja poliittisesti aktiivisen väestön alueet” (7%) ja “TEA-suunnittelijat” (5%). Elämänlaadun suurimmat riskit liittyivät huonoon terveyteen (OR=8.6; 95CI 4.3-16.9), jatkuvaan yksinäisyyteen (6.3;3.3-11.9), heikkoihin elinoloihin (3.0; 2.1-4.3) ja epäluottamukseen toisiin ihmisiin (2.7; 1.5-5.1) sekä instituutioihin (1.5; 1.1-2.0). Sosiaalisen laadun ja elämänlaadun riskit tuottivat samankaltaisen kuvan hyvinvointi- ja terveysongelmista. Ongelmia esiintyi yhtäläisesti PROMEQ-alueilla, mutta ne kasautuivat matalan sosioekonomisen aseman henkilöille. Kunnan terveyden edistämisen toiminta oli myönteisesti huonoon koettuun terveyteen ja tupakointiin, mutta ei yksinäisyyteen, epäluottamukseen, työttömyyteen tai asunnottomuuteen.

Hyvinvoinnin ja terveyden eriarvoisuus liittyy vahvasti matalaan sosioekonomiseen asemaan, joka yhteydessä vähäiseen luottamukseen päätöksentekoon ja yhteiskunnan instituutioihin. Yksinäisyys voi koskettaa kaikki riippumatta sosioekonomisesta asemasta tai alueesta. Kunnan TEA-toiminnan tulisi aktiivisemmin huomioida yksinäisyyden lieventäminen. Pysyvä muutos edellyttää sosiaalipoliittisia uudistuksia, eri hallintokuntien käytännön yhteistyötä paikallistasolla, ja rakenteellisen sosiaalityön aktiivista osallistumista.

 

Pitkäaikaistyöttömien hyvinvointi

Sami Ylistö
Mikko Mäntysaari
Kaisa Rikalainen
Mikko Kasanen
 

Yksi PROMEQ -tutkimushankkeen keskeisimmistä tavoitteista on lisätä ymmärrystä terveyden ja hyvinvoinnin eriarvoisuuden syistä. Eriarvoisuuden kaventaminen on osoittautunut hyvin haasteelliseksi eivätkä nykyiset menetelmät tavoita kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ryhmiä. Yksi terveyden ja hyvinvoinnin osalta haavoittuva väestöryhmä ovat pitkäaikaistyöttömät. Tutkimukset ovat vuosien saatossa osoittaneet, että työttömyydellä on selkeä yhteys terveyden ja mielenterveyden ongelmiin, kohonneeseen itsemurhariskiin ja muihin hyvinvoinnin ongelmiin. Tästä huolimatta työllisyyttä edistävien palveluiden arviointitutkimuksissa työttömien asiakkaiden hyvinvointiin on kiinnitetty vain vähän huomiota. Tutkimme miten kuntouttava työtoiminta ja työttömille tarjottavat monialaiset palvelut vaikuttavat työttömien asiakkaiden hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Seuraamme työllistymistä edistäviin palveluihin osallistuvien työttömien hyvinvoinnin muutoksia 6:n kuukauden seurantajaksolla palveluiden aloittamisesta. Tutkimuskohteenamme ovat yli 12 kuukautta yhtäjaksoisesti työttömänä olleet pitkäaikaistyöttömät. Tarkastelemme heidän hyvinvointiaan elämänlaadun, luottamuksen, syrjinnän, taloudellisen toimeentulon ja yksinäisyyden näkökulmista. Aineistona käytämme syksyllä 2016 tehtyjä pitkäaikaistyöttömien fokusryhmähaastatteluita ja 2017 toteutettua postikyselyä. Esittelemme nyt seurantajakson alussa tehdyn alkumittauksen tutkimustuloksia vertailemalla mittaustuloksiamme kansallisiin viitearvoihin. Vertailu paljastaa pitkäaikaistyöttömille kasautuvan monenlaista huono-osaisuutta, mikä korostaa monialaisten palveluiden merkitystä pitkäaikaistyöttömille suunnatuissa palveluissa.

 

Ikäihmisten toimintamahdollisuudet ja elämänlaatu

Kannasoja Sirpa, JYU
Närhi Kati, JYU 
Kivitalo Mari, JYU 
Ristolainen Hanna, UEF
Joro Tuula, UEF
 

Yli puolet yli 65-vuotiaista suomalaisista kokee elämänlaatunsa vähintään hyväksi. Elämänlaadun tiedetään jakautuvan ikäihmisten keskuudessa eriarvoisesti, mutta ikäihmisten toimintamahdollisuuksista on vähemmän tutkimusta. Esityksemme pohjautuu Osallistava hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen (PROMEQ) -tutkimushankkeeseen kuuluvan ikäihmisten osahankkeen alustaviin tutkimustuloksiin.

Tutkimuksessa on mukana lähes 400 yli 65-vuotiasta yksin asuvaa. Heidän keskuudessaan on puolet vähemmän elämänlaatunsa vähintään hyväksi kokevia ja yli kolme kertaa enemmän usein tai jatkuvasti yksinäisyyttä kokevia kuin saman ikäisessä väestössä. Voidaankin sanoa, että tutkimuksessa mukana olevat elävät keskellä haavoittavia elämäntilanteita. Tutkimuksessa pyritään löytämään vaikuttavia keinoja vähentää hyvinvointi- ja terveyseroja sekä kehittää yhdessä ikäihmisten ja paikallisten ikäihmisten palveluissa työskentelevien kanssa toimintamalli, jolla on mahdollista tukea ja vahvistaa ikäihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua. Esittelemme sekä kehitetyn toimintamallin että tuloksia yli 65-vuotiaiden yksin asuvien ikäihmisten elämänlaatuun ja toimintamahdollisuuksiin liittyen, näkökulmana ikäihmisten yksinäisyys.

Alustavien tulosten perusteella yksin asuvien ikäihmisten yksinäisyys on yhteydessä taloudelliseen tilanteeseen sekä luottamuksen, osallisuuden ja lähisuhteiden puutteisiin. Osallisuuden esteenä on monia elämänlaatuun linkittyviä toiminnan esteitä, joiden ylittämisessä yksilön kokemilla toimintamahdollisuuksilla on keskeinen asema. Tulokset osoittavat, että yksinäisyys ja sen lieventäminen kietoutuu niin yksilöllisiin, yhteisöllisiin kuin rakenteellisiin tekijöihin. Tutkimustulosten pohjalta voidaan kehittää ennaltaehkäiseviä toimintakäytäntöjä ikäihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi.

 

 

Tutkimusprojekti New Start Finland osana Promeq tutkimushanketta

Janet Anand, professori
Csilla Veszteg, tutkija
Tiina Ahonen, tutkija
Reeta Kankaanpää, projektitutkija
Maija Hartikainen, projektikoordinaattori, UEF
 

 Osana PROMEQ tutkimushanketta New Start Finland –tutkimusprojektin tarkoituksena on kehittää uusia, tehokkaita malleja turvapaikan saaneiden pakolaisten terveyden, hyvinvoinnin ja sosiaalisen integraation edistämiseksi. Tutkimustulosten perusteella maahanmuuttajilla on valtaväestöä merkittävästi enemmän vaikeuksia integroitua osaksi yhteiskuntaa muun muassa kielen, koulutusmahdollisuuksien, työllistymisen ja sosiaalisen osallisuuden muodoin, ja integroitumisen vaikeuksista seuraa terveyden ja hyvinvoinnin vajeita. Maahanmuuttajien ja erityisesti turvapaikan saaneiden pakolaisten tarpeista ja tarpeisiin sopivista keinoista vahvistaa integraatiota ei kuitenkaan vielä juurikaan tiedetä. Täten tutkimuksen tavoitteena on edistää turvapaikan saaneiden pakolaisten terveyttä ja hyvinvointia arvioimalla innovatiivisia sosiaalisen markkinoinnin interventioita koeryhmissä.

Tutkimusasetelma koostuu kaksiosaisesta kyselystä, osallistavista koeryhmistä kyselyjen välillä ja koeryhmien hyödyllisyyden ja kustannustehokkuuden arvioinnista monimenetelmällisellä tavalla. Paikalliset koeryhmäkumppanit suunnittelevat ja toimeenpanevat koeryhmät hyödyntämällä sosiaalista markkinointia ja siten ne muodostuvat kunkin ryhmän tarpeiden mukaisiksi. Koeryhmissä keskitytään 1) koulutusmahdollisuuksiin, 2) sosiaaliseen osallisuuteen, 3) työllistymiseen sekä 4) kielitaitoon.

Kyselyn ensimmäinen vaihe on suoritettu toukokuussa 2017. Kyselyyn sekä interventioon osallistuvien koehenkilöiden ja pelkkään kyselyyn osallistuvien henkilöiden terveyden ja hyvinvoinnin vastauksia verrataan toisiinsa. Saman kyselyn toinen kierros suoritetaan keskimäärin vuoden kuluttua ensimmäisestä kierroksesta. Kaksi kyselykierrosta ja kaksi ryhmää (koe- ja kontrolliryhmä) mahdollistavat vertailevat analyysit, ja analyysit voivat tarjota tulevia strategioita ja käytäntöjä varten tietoa interventioiden hyödyllisyydestä sekä turvapaikan saaneiden pakolaisten hyvinvoinnista ja tarpeista.

 

Palveluntuottajien näkökulmia terveyden eriarvoisuuteen – saatavuusloukut terveydenhuollossa

Martti Kulvik
 Sirpa Maijanen
Tarmo Valkonen, Etla
 

Tarkastelemme tässä tutkimuksessa terveydenhuoltohenkilöstön näkökulmia terveydenhuoltojärjestelmän systemaattisiin eroihin tarjottavissa palveluissa. Aineisto perustuu keväällä 2016 sote-henkilöstölle tekemäämme kyselyyn, jossa 2736 vastaajasta 816 edusti perusterveydenhuoltoa ja 1185 erikoissairaanhoitoa.

Jääkö joku hoitoa vaille? Kyllä, hoitoa vaille jääminen on globaali ilmiö ja se koskee myös Suomea. Terveydenhuollon henkilöstö on hyvin tietoinen asiasta: tutkimuksemme mukaan yli puolen työpaikoilla oli priorisoitu tarjottavia palveluita, joka 5. työpaikalla oli priorisoitu autettavia henkilöitä ja 18 %:n työpaikalla osa potilaista oli jäänyt ilman tarvitsemaansa hoitoa.

Kuka on jäänyt vaille tarvitsemaansa palvelua? Suomessa 3,3 % on raportoinut jääneensä vaille tarvitsemiaan lääketieteellisiä tutkimuksia (EU 0,1-12,5 %). Erot alimman ja ylimmän tuloluokan välillä ovat Suomessa varsin maltilliset: alimmassa tuloluokassa jäädään 2 kertaa useammin vaille palveluita kuin ylimmässä tuloluokassa (EU 0,8-37,5). (OECD 2016)

Vaikka Suomi on monessa suhteessa melko tasa-arvoinen siinä, miten sosioekonomiset erot heijastuvat terveydenhuoltojärjestelmään, vaikutuksia kuitenkin on: kyselymme mukaan 33 % terveydenhuollon ammattilaisista on havainnut sosioekonomisten seikkojen vaikuttavan tarjottaviin tutkimuksiin, 37 % tarjottaviin hoitoihin ja 46 % hoidon tuloksiin. Perusterveydenhuollossa ongelma on kyselymme mukaan suurempi kuin erikoissairaanhoidossa, mikä heijastanee perusterveydenhuollon kohtaamien ongelmien laaja-alaisuutta.

Kenellä on jatkossa suurentunut riski jäädä ilman tarvitsemiaan palveluita? Vain 3 % kyselyymme vastanneista uskoi, että sote-uudistus ei tule lisäämään syrjäytymistä palveluista. Henkilökunnan mielestä potilaiden logistiset ongelmat ovat merkittävin syrjäytymisen lähde tulevaisuuden sote-järjestelmässä. Terveydenhuoltojärjestelmän syrjäyttävästä vaikutuksesta voidaan nostaa jo nyt esimerkiksi palveluiden sähköistäminen, fyysinen etäisyys päivystävästä täyden palvelun sairaalasta ja yli 65-vuoden ikä hoitojen rajoittajana.

Riittääkö 95 % sote-henkilöstölle? Kun potilas kohdataan, on terveydenhuollon periaate: kullekin hoito hänen tarpeensa mukaan potilaan viiteryhmästä riippumatta. Se, että tietyt palvelut kattavat esimerkiksi 95 % tai 99 % väestöstä, ei potilaskohtaamisessa riitä – käytännön tasolla järjestelmä synnyttää uuden terveyseron hyväksyessään, että 5 % tai 1 % väestöstä ei saa tarvitsemaansa apua. Missä vähemmistö, siellä terveysero.

Paikallisten toimijoiden merkitys kasvaa sote-uudistuksessa. Sote-uudistuksen muutokset tulevat nostamaan esille sosioekonomisten ryhmien lisäksi uusia ryhmiä, joilla on muuta väestöä suurempi riski jäädä vaille tarvitsemiaan palveluita. Paikallisten vaikuttajien ja paikallisten terveydenhuollon toimijoiden tärkeäksi tehtäväksi tulee tunnistaa oman alueensa sotejärjestelmävähemmistöt, ja maakuntien ja valtion tehtäväksi turvata eriarvoistumisen korjaaminen nimenomaisesti paikallistasoa kuunnellen.