13.12.2016

Yleistä maisterin tutkinnosta

 

Maisterin tutkinnon (FM) vähimmäislaajuus on 120 opintopistettä. Se sisältää vähintään pääaineen syventävät opinnot pro gradu -tutkielmineen (40 + 40 op) sekä vapaavalintaisia yliopistokursseja, sivuaineen opintoja tai pääaineentäydentäviä opintoja vähintään 40 op. Vapaavalintaiset kurssit voivat olla esimerkiksi tiedekunnan järjestämiä tieto- ja viestintätekniikan kursseja, muita työelämäkursseja tai yliopistoliikunnan järjestämiä tutkintoon tarkoitettuja kursseja.

Pääaineen täydentävät opinnot ovat usein perus- ja aineopintotasoisia opintoja, ja ne on mahdollista sisällyttää tutkintoon, jos ne eivät ole sisältyneet edeltävään tutkintoon. Minimitutkinto voi tällaisessa tapauksessa koostua käytännössä yhden aineen opinnoista. Syventävistä opinnoista voi muilla kuin suomalaisilla yliopisto-opinnoilla korvata enintään 20 op.

Sivuaineessa voidaan myös suorittaa syventävät opinnot joko sivututkielman (20 op) kanssa tai ilman, jolloin kokonaisuutta kutsutaan "muiksi syventäviksi opinnoiksi".

Maisterin tutkintoon ei voi liittää opintoja, jotka on jo sisällytetty kandidaatin tutkintoon, ei myöskään sellaisia pakollisia (esim. opettajakelpoisuuden takia) perus- tai aineopintoja, jotka ovat sisältyneet tai korvattu aiemmalla tutkinnolla. Ainoa poikkeus ovat vähintään 120 opintoviikon laajuisen yliopiston kandidaattitutkinnon suorittaneet, joiden sivuaineosuus (40 op) maisterin tutkinnossa korvautuu alemmalla tutkinnolla (merkitään todistukseen). Vielä vanhemman ns. arvosanatutkinnon suorittaneilla minimitutkinnon ylittävä arvosana luetaan uuteen maisterin tutkintoon. Perus- ja aineopintotasoisia opintoja voi liittää maisterin tutkintoon, jos niitä ei ole käytetty kandidaatin tutkinnossa. Tutkintotodistukseen voidaan merkitä näkyviin vähintään 20 opintopisteen suoritukset perusopinnoista.

Toisen maisterin tutkinnon voi tiedekunnassa suorittaa tiettyjä aineryhmiä ja yhdistelmiä lukuunottamatta (tiedekunnan päätös 11.3.2008, 30.8.2011 ja 27.5.2014). Seuraavien aineryhmien sisällä toinen FM-tutkinto ei ole mahdollinen:

1) vieraat kielet, soveltava kielitiede, viittomakieli

2) suomen kieli, kirjallisuus, kirjoittaminen

3) Suomen historia, taloushistoria, yleinen historia

4) musiikkitiede tai musiikkikasvatus ja Music, Mind & Technology

5) journalistiikka, puheviestintä, yhteisöviestintä, Intercultural Communication

6) hungarologia pääaineenaan valmistunut maisteri ei voi suorittaa toista maisterin tutkintoa erikoistumisaineessaan (eikä toisinpäin)

7) digitaalinen kulttuuri pääaineenaan valmistunut maisteri ei voi suorittaa toista maisterin tutkintoa TAIKU-laitoksen pääaineessa (eikä toisinpäin).

8) maisterin tutkinnon jo seuraavissa pääaineissa suorittanut ei voi suorittaa toista maisterin tutkintoa maisteriohjelmassa samassa pääaineessa (eikä toisinpäin)
• arkistonhallinnan maisteriohjelma; etnologia, historia, kirjallisuus, museologia, taidehistoria
• kulttuuriympäristön tutkimuksen maisteriohjelma; museologia, nykykulttuurin tutkimus, taidehistoria, taidekasvatus
 
 

Toista(kin) tutkinto-oikeutta on aina haettava. Tutkinnoissa ei voi käyttää samoja opintoja eikä samaa tutkielmaa sellaisenaan toiseen kertaan (kaksoisgradu on kuitenkin mahdollinen tietyillä ehdoilla). Jos tutkinnoissa on samoja kursseja, on toiseen tutkintoon tehtävä korvaava suoritus (tämä koskee vain tiedekunnan omia tutkintoja). Huom. mikään virkakelpoisuus ei edellytä kahta maisterin tutkintoa.

MAISTERIN TUTKINNON KIELI- JA VIESTINTÄOPINNOT

Jos maisterin tutkintoa edeltävä tutkinto on suomalainen yliopisto- tai ammattikorkeakoulututkinto, ei maisterin tutkintoon normaalisti kuulu enää kieli- ja viestintäopintoja. Niitä saattaa kuitenkin sisältyä pääaineen syventäviin opintoihin sekä maisteriohjelmien opetussuunnitelmiin.

Jos alemmassa korkeakoulututkinnossa ei ole tehty tutkintoasetuksen (nro 794/04, 10 § 2 mom) mukaista kypsyysnäytettä, on opiskelija kirjoitettava se maisterin tutkintoa varten siten kuin kandidaatintutkinnon kohdalla mainitaan. Esimerkiksi suomenkielisen koulun mutta ulkomaisen Bachelor-tasoisen tutkinnon suorittaneet kirjoittavat valvotun kypsyysnäytteen, joka osoittaa suomen tai ruotsin kielen taitoa sekä perehtyneisyyttä tutkielman alaan. Lisäksi tällaisessa tapauksessa on suoritettava kandidaatin tutkinnon vaatimuksissa kuvattu ruotsin kielen koe/kurssi.

Tutkintoasetuksen mukaan (nro 794/04, 16 § 3 mom) suomenkielisessä maisterin tutkinnossa, jota edelsi suomenkielinen alempi tutkinto, kirjoitetaan lisäksi toinen kypsyysnäyte, joka osoittaa pelkästään perehtyneisyyttä opinnäytteen alaan. Tällaiseksi kypsyysnäytteeksi katsotaan humanistis-yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa pro gradu -tutkielman suomenkielinen tiivistelmä.