Kolumni 2/2000

 
 

 

Edellinen sivu

Seuraava sivu

Sisällysluetteloon

Muut lehdet

Etusivulle

 

 

 

Raine Koskimaa

Sähköinen kirjallisuus ja "oikeat" kirjailijat

 

Siinä kun musiikkibisnes on jo aikaa sitten havahtunut digitaalisen ajan murrokseen, on kirja-ala saanut nukkua Ruususen unta. Indikaattorit ovat olleet perinteisen toiminnan näkökulmasta rauhoittavia, painettujen ja myytyjen kirjojen kappale- ja nimekemäärät ovat olleet koko ajan nousussa. Kirjalla ja kirjantekijöillä menee siis hyvin eikä kauan povatusta kirjan kuolemasta ole merkkiäkään. Eihän kukaan oikeasti tahdo lukea kirjojaan näyttöpäätteeltä tai kanniskella mukanaan naurettavan kömpelöä sähkökirjaa, joka maksaa maltaita ja jonka akku kuitenkin loppuu kesken kaikkein uppoutuneinta lukemista. Kirjan kuolema kuuluu selvästi samalle yli-innokkaiden teknouskomusten kaatopaikalle kuin "paperiton toimistokin"…

Paperiton toimisto on kuitenkin hyvä vertailukohde; vaikka hokema paperittomasta toimistosta hukkui aina vaan lisääntyneen A4-saasteen vyöryyn, kehitys on sittenkin kulkenut sitä kohti. Yhtenä merkittävänä taustatekijänä on ollut tietoverkon kehittyminen: sähköinen dokumentti on kovin rajallinen niin kauan kuin se on käytännössä sidottu tiettyyn laitteeseen, vaikkapa työhuoneen Mikro-Mikkoon. Nyt kun dokumenttiin pääsee käsiksi työhuoneen lisäksi yhtä hyvin kotoa, hotellihuoneesta tai vaikka junassa matkustaessa, on tilanne toinen. Pieni kannettava laite korvaa työmatkalla kassillisen mappeja. Kyseiset dokumentit voi tarvittaessa heijastaa valkokankaalle, ne voivat olla samanaikaisesti usean ihmisen saatavilla ja reaaliaikaisesti muokattavissa jne. Vähitellen aletaan olla tilanteessa, jossa sähköiset dokumentit eivät ainoastaan ole vaihtoehto paperille, vaan ne ovat parempi vaihtoehto; näin paperitonta toimistoa ei tarvitse erityisesti manata esiin, se tulee kyllä omia aikojaan.

Jos nyt suuripiirteisesti unohdetaan sellaiset pikkuasiat kuin että paperiton toimisto ei tietenkään tarkoita täydellisen paperitonta toimistoa, niin lähinnä ainoaksi virheeksi sen kahdeksankymmentälukulaisille ennustajille voidaan laskea toteutumisnopeuden liioittelu. Virhe saattaa näyttää vielä tällä hetkellä suurelta - ehkä kaksikymmentä vuotta! - mutta ennen pitkää tuollainen heitto tulemaan kutistumaan olemattomaksi. Kysykää historiantutkijoilta.

Puheet kirjan kuolemasta sisältävät samat virheet: muutoksen nopeuden yliarvioinnin (virhe johon innokkaimmat digitaalisten tekstien kannattajat sortuvat) ja perinteisen kirjan puolustajien naiivi kärjistämisen, jossa vaihtoehdot ovat joko ihan kaikki kirjat katoavat tai sitten ei oikeastaan tapahdukaan yhtään mitään. Näiden ajatusvirheiden sekä turvallisuutta synnyttävien indikaattorien - joita ei useinkaan aseteta laajempaan perspektiiviin, johon liittyy esimerkiksi yleinen kulutuksen kasvaminen - varjossa on ollut helppo sulkea silmänsä ja jatkaa entiseen malliin. Kuinka moni suomalainen (tai sen paremmin ulkomainen) kustannusyhtiö on lähtenyt määrätietoisesti kehittämään digitaalisen julkaisun muotoja? Kuinka moni kirjakauppaketju tarjoaa kattavan valikoiman digitaalisia teoksia? Kuinka Kirjailijaliitto on valmentanut ja tukenut jäseniään digitaalisen tekstuaalisuuden muotoihin? Onko Suomessa vähittäismyynnissä yhtään sähköistä lukulaitetta? Vastaukset näihin kysymyksiin, pienin varauksin, ovat muotoa ei kukaan / ei mitään / ei yhtään.

Voimme todeta: digitaaliset tekstit valtaavat alaa painetun kirjallisuuden kustannuksella. Muutos itsessään ei tapahdu kertarysäyksellä, mutta sen vääjäämättömyys on selvinnyt alan ihmisille tylysti ja ilman ennakkovaroitusta. Kun Stephen Kingin ainoastaan digitaalisessa muodossa julkaistua pienoisromaania Riding the Bullet ladattiin huhtikuussa Internetin välityksellä muutamassa vuorokaudessa 400.000 kopiota, se oli merkki, jolta ei enää voinut sulkea silmiään. Ei sittenkään, vaikka kuinka todettaisiin, että ensimmäisenä päivänä tekstin sai itselleen ilmaiseksi ja että suuri osa tekstin itselleen kopioinneista oli yksinkertaisesti uteliaita eivätkä todennäköisesti koskaan lue teosta. Vaikka lukua siistisi kuinka, jäljelle jää tosiasia, että kun digitaalisen teoksen tekijänä on riittävän tunnettu nimi ja kun hinta on kohdallaan, lukijoita kyllä löytyy.

Riding the Bullet oli kuitenkin vasta ensimmäinen osa, ja kuten asiaan kuuluu, kaikille menestyskertomuksille tuotetaan jatko-osa. Heinäkuussa King julkaisi ensimmäisen osan kertomuksesta The Plant, jälleen vain digitaalisessa muodossa Internetissä. Hinta ei päätä huimannut tälläkään kertaa: yksi (1) dollari. Tekstin sai ladattua itselleen ilmaiseksi, taalan maksun suorittaminen jäi lukijan omantunnon kysymykseksi. Sen verran King avitti lukijoidensa omaatuntoa, että ilmoitti julkaisevansa kertomuksen lopun vain jos vähintään ¾ tekstin hankkineista suorittaa maksun. Kertomusta ladattiin 'enää' noin 150.000 kappaletta mutta Kingin edustajien mukaan 79% maksoi pyydetyn dollarin - kertomus siis sai loppuratkaisunsa.

Numeroiden taustalla on kuitenkin vielä jotain mahdollisesti vieläkin järkyttävämpää, ainakin kirja-alan välittäjien, kustantajien ja kirjakauppiaiden näkökulmasta: King toimi tällä kertaa täysin omakustanneperiaatteella. Hän kustansi itse mainokset Publisher's Weeklyyn ja USA Todayhin ja hoiteli tekstin verkkolevityksen ilman välikäsiä - Riding the Bulletin julkaisu tapahtui yhteistyössä Barnes & Noble -kirjakauppaketjun kanssa, laajan mainoskampanjan tukemana ja osana Rocket Book -sähkökirjan markkinointia. Jossain kustantajien takaraivossa väkisinkin piillyt pelko siitä, että bestselleristit jonain päivänä tekevät bisneksensä omin nokkineen, näyttää nyt todella aiheelliselta.

Pari selventävää huomautusta lienee paikallaan. Ensinnäkin on korostettava sitä, että Stephen King ei suinkaan ole vasemmalla kädellään kertaheitolla muuttanut kirjamarkkinoiden rakennetta - muutos on ollut käynnissä jo pitkään ja tulee jatkumaan kun Kingin kynäkäsi jo vaipuu, hänestä riippumatta - mutta yleistä mielipideilmastoa hän on totta tosiaan muuttanut. Toiseksi, Kingin kaltainen kirjailija ei voi omalla päätöksellään yhtäkkiä heittäytyä "omakustannekirjailijaksi" - hänellä on kustantajan monen vuoden mittaan suurella rahalla rakentama imago ja julkisuus, joista kuka tahansa muu kirjailija voi vain uneksia. Ilman tällaista asemaa vastaavaan menestykseen ei yksinkertaisesti päästä; King on yksi niistä ehkä tusinasta kirjailijasta, joilla on rahkeita tällaiseen tempaukseen ja on varsin virkistävää että hän sen teki.

Stephen Kingin ja sähkökirjatekstien kohdalla yleensäkin on kyse tietysti digitaalisen muodon hyödyntämisestä yksinkertaisesti jakelun turboahtimena, digitaalisuuden mahdollistama dynaaminen tekstuaalisuus sen sijaan jää vielä hyödyntämättä. Mutta ei se mitään! Kun ihmiset yhä enemmän lukevat kirjojaan digitaalisessa ympäristössä, he kuitenkin valmistelevat samalla maaperää hyper- ja kybertekstuaalisten teosten ymmärtämiselle. Pioneerit on aina kuitenkin tuomittu marginaaliin. Kuten "Hyperromaanin Homeros" Michael Joyce vino hymy naamallaan kertoi: "Olen saanut useaan otteeseen kuulla, kuinka tärkeää digitaaliselle kirjallisuudelle Stephen Kingin teko oli - että digitaalisia tekstejä kirjoittaa nyt myös 'oikeat kirjailijat'!"

 

Raine Koskimaa on tutkija ja kirjoittanut väitöskirjan digitaalisesta kirjallisuudesta.

 

 

 
  Kulttuurintutkimus-lehti
Jyväskylän yliopisto
Nykykulttuurin tutkimuskeskus
PL 35, 40351 Jyväskylä
(014) 260 1317 (toimitussihteeri),
(014) 260 1310 (tilaukset)
Faksi (014) 260 1311
lepaka@dodo.jyu.fi (toimitussihteeri),
aho@dodo.jyu.fi
(tilaukset)


Edellinen sivu Seuraava sivu Sisällysluetteloon

Muut lehdet Etusivulle