Pääkirjoitus 2/2012

 
   

Sisällysluetteloon

Muut lehdet

Etusivulle

 

 

 

Yllättäen totta

Riitta Koikkalainen

Tietämän mukaan nykyisen Intian alueelta lähtöisin oleva jainalaisuus on yksi maailman vanhimmista tunnetuista oppisuuntauksista. Se sisältää sekä tieto-opillisen että normatiivisen ja ainakin siltä osin myös poliittisen näkemyksen inhimillisestä maailmasta ja sen ehdoista. Karkeasti tiivistäen ylimmiksi arvoiksi siinä on nostettu passiivisuus, luopuminen ja toiminnasta pitäytyminen, korkeimmalla on ei-väkivalta kaikkea elollista kohtaan. Aktiivisuutta, maailmaan sitoutumista, hankkimista ja toimimista pidetään myös arvossa, mutta ne mainitaan vähemmän arvokkaina arvoina. Myös muu itämaiseksi mielletty ajattelu vaikuttaa sävyttyneen samaan tapaan. Länsimaisessa ajattelun historiassa näyttää puolestaan siltä, että tavallisimmin korkeimmille sijoille on asetettu aktiivisuus, aikaansaaminen, osallistuminen, vaikuttaminen; passiivisuutta, väistämistä ja toiminnasta (jota myös tieteellinen tietäminen on) pidättäytymistä on pidetty jopa haitallisina ei-arvoina.

Oppi- ja aatehistoriallisesti edellä esitetyt luonnehdinnat ovat kovin yleisiä, tarkempi erittely olisi tähdellistä – länsimaisesta perinteestä esimerkiksi stoalaisuus on lähempänä tässä itämaisiksi kuvattuja ajattelun tapoja. Mutta tämän Kulttuurintutkimuksen numeron kannalta ajatuksia herättävä huomio on, että sekä itäisissä että läntisissä perinteissä korkeimmalle asetettuja arvoja tavataan pitää maskuliinisina ja alempia tai ei-arvoiksi leimattuja arvoja feminiinisinä.

Mikäli ilmiössä olisi kyse vain oppisuuntausten muotoiluista itsessään, se ei olisi kovin mielenkiintoinen. Kun tiedetään ilmiön rajat, sitä ja sen sääntöjä voidaan tutkia kaikessa rauhassa ilmiön vaikka kuinkakin monimutkaisena sisäisenä toimintana. Ajattelun verryttelynä tuo on hauskaakin. Mutta kuten (kulttuurin)tutkija ikävä kyllä tietää, se, miten maailmasta ajatellaan vaikuttaa siihen, miten maailmassa ollaan ja toimitaan. Olemisen ja toiminnan ehdot asettuvat myös sosiaalisesti ja kulttuurisesti, ja ne ovat elossa, alati liikkeessä, mikä on tutkijan kannalta sekä hyvä että välillä kerrassaan raivostuttava asia. Keskustelut siitä, miten ja kuinka vahvasti sosiaalinen ja kulttuurinen vaikuttaa, muodostavat oikeastaan humanististen ja yhteiskuntaa tutkivien tieteiden perustan. – Hiukan härnäten: Mitä muuta niissä oikeastaan tutkitaan? Ja eikö myös luonnontieteissä pohdita näitä teemoja, onhan luontokin luonnoksi sosiaalisesti asetettu ja sosiaalisessa ainakin siltä osin, mitä siitä voidaan kommunikoida?

Kuvatut tavat nimetä ja arvostaa arvoja kertovatkin niiden juurten kulttuurisuudesta ja sosiaalisesta, ja sosiaalinen tosiasia ei ole vähemmän tosi kuin biologinen tai fyysinen tosiasia. Ja yllättäen: sukupuoli on kaiken muun lisäksi sosiaalinen tosiasia.


 
  Kulttuurintutkimus
PL 35, 40014 Jyväskylän yliopisto
050 599 8842
minna.m.nerg@jyu.fi


Sisällysluetteloon Muut lehdet Etusivulle