Pääkirjoitus 3/2012

 
   

Sisällysluetteloon

Muut lehdet

Etusivulle

 

 

 

Kukkia ja vanupuikkoja – urbaani allegoria

Joel Kuortti

Lehtiä, blogeja, televisiota ja muuta mediaa seuratessa ei ole viime vuosina voinut välttyä huomaamasta sitä, miten erilaiset äärimmäisyysliikkeet ovat vallanneet tilaa ihmisten elämässä. On kahvientusiasteja, sikariaficionadoja, ruokasievistelijöitä, viinigustadoja, teespesialisteja, absinttiasiantuntijoita, suklaahypettäjiä, leipäekstremistejä, maustehifistelijöitä, chilihihhuleita ja niin edelleen. Näille löytyy omia seurojaan, kanaviaan, lehtiään, putiikkejaan, keskustelupalstojaan, kilpailujaan ja koulutusohjelmiaan.

Ulkopuoliselle – sillä ekskluusiomekanismistahan tällaisessa on paljolti kyse – touhu näyttäytyy usein hyvin merkilliseltä ja harrastajien into hyvin puhdasoppiselta. Hienonhienojen erojen tekeminen erilaisten laatujen välillä vaatii harjaantumista (tai mielikuvitusta). Monet näistä harrastuksista ovat vielä perin hintavia, sillä kuvaan kuuluu – porttiteorian mukaisesti –, että initiaation jälkeen siirrytään aina vain syvempään tietoon ja kovempiin aineisiin. Harrastuksesta tulee yksi ajankäyttöä keskeisesti jäsentävistä asioista ja se antaa sisältöä elämään. Näitä ei voida pitää kielteisinä tai vähäpätöisinä vaikutuksina.

Toinen, edelliseen ruoka- ja juomakulttuuriteemaan osittain liittyvä ilmiö koskee ihmisen luontosuhdetta. Samalla, kun erilaiset elämykselliset luontoharrastukset ovat kasvattaneet suosiotaan, on erityisesti kaupungeissa asuvien ihmisten luonnontuntemus vähentynyt. Vaikka luonto on suomalaisessa kaupunkimaisemassakin läsnä, se ei jäsenny sellaiseksi vaan on osa kaupunkimiljöön rakennuspalikka – aivan kuin puistojen ja puutarhojen vesielementit tai perennaistutukset.

Näihin aatoksiin minua kirvoitti erään ystäväni kertomus siitä, miten hän oli kasvattanut chiliä. Kasvi kukki hienosti, mutta chilejä ei tullutkaan. Oli unohtunut yksi pieni seikka, joka luonnossa hoituu itsestään, mutta joka urbaaniympäristössä hääräävälle varaluojalle ei aina tule mieleen: kukat ja mehiläiset. Tai tässä tapauksessa kukat ja vanupuikot, joilla voi korvata pörriäiset, perhoset ja muut ötökät ja pölyttää pikku kukkaset. Vasta sitten pääsee nauttimaan vaikkapa Naga Morichin 2 miljoonan SHU:n kapaisiinipiikistä Kapa Luwak tai Bai Lin Gong Fu -kupillisen kera.

En millään tapaa väheksy mainitsemiani (tai muita vastaavia) erikoistumisharrastuksia, tai suhtaudu niihin ylenkatseella. Päinvastoin, onpahan itsellänikin sellaisiin taipumusta, joskaan ei vielä kovin syvällisesti. Uppoutuessamme johonkin asiaan on vaarana kuitenkin unohtaa sen liittyminen muuhun kulttuuriin ja luontoon. Erikoistumisessakin olisi hyvä pitää mielessä iso kuva – ja pitää mukana se vanupuikko. Koskaan ei tiedä, milloin joutuu pölyttämään.


 
  Kulttuurintutkimus
PL 35, 40014
Jyväskylän yliopisto
050 599 8842
minna.m.nerg@jyu.fi


Sisällysluetteloon Muut lehdet Etusivulle