Hae opiskelemaan matematiikka ja tilastotiedettä

Tuomo

Huomasin jo peruskoulussa että matemaattiset aineet olivat minulle helppoja (paitsi kertotaulu, jota en meinannut muistaa millään). Tilanne ei muuttunut lukioaikana, mutta tuon ajan keskityin enemmän lumilautailuun kuin matematiikkaan – tai opiskeluun muutenkaan. Lukion jälkeen keskityinkin muutaman vuoden sitten pelkästään lumilautailuun.

Minulle oli kuitenkin jollain tasolla selvää, että joskus palaisin opiskelujen pariin. Tämä tapahtui melko pehmeästi, kun sain suoraan lukion päästötodistuksen pisteillä opiskelupaikan Jyväskylän yliopistosta. Hain tosin paikan siinä vaiheessa lähinnä “varmuuden vuoksi”, ja lumilautailun rinnalle, sillä en ollut vielä aikeissa lopettaa hyvässä vaiheessa ollutta seikkailuani lumilaudan kanssa.

Matematiikan hienous on siinä, että asiat voi käydä läpi alusta alkaen, eikä ulkoa opittavaa ole paljoa. Tosin rutiini tekee asiat helpommiksi, kun voi keskittyä olennaiseen. Aina tulee vastaan myös asioita, joissa hakkaa päätään seinään kunnes ratkaisut keksittyään tai nähtyään ne tuntuvatkin päivänselviltä.

Kun sitten aloitin opiskelut kunnolla, en aloittanut niitä aivan ensimmäisistä kursseista, koska olin ne jo käynyt. Ja luennoillahan ei tarvitse istua: matematiikan laitoksella pelkkä tenttien tekeminen riittää, jos mieluummin lukee asiat kirjoista. Apua toki saa harjoitusryhmissä ja kysymällä, jos tarvitsee. Matematiikka yliopistossa oli paljon mielenkiintoisempaa kuin lukion tai peruskoulun laskuoppi.

 

-Tuomo