29.09.2017

Minkälaista on opiskella fysiikan opettajaksi?

rikkilä.jpg



Matkaan mahtuu sekä erilaisia opintoja että huikeita harjoittelu-mahdollisuuksia.

Hei!

Olen Paavo, viidennen vuoden fysiikan opettajaopiskelija. Tässä blogitekstissä kerron minkälaista on opiskella opettajaksi, ja mitä kaikkea opeopiskelijan taipaleelle voi mahtua.

Hain opiskelemaan fysiikkaa Jyväskylään heti lukion jälkeen vuonna 2011. Hakeuduin suoraan myös aineenopettajakoulutukseen. Pääsin sisään ylioppilastutkinnon perusteella (vaikka fysiikan kirjoitukset eivät menneetkään ihan nappiin) ja siirsin aloitusta syksylle 2012 asepalveluksen takia. Fysiikan pariin hakeutuminen tapahtui fiilispohjalta. Lukiossa fysiikan opettajani into ja asenne houkuttelivat minutkin lukemaan fysiikkaa ja opettamaan sitä. Vaikken hakiessa tiennytkään, mitä odottaa tulevilta vuosilta niin näin jälkikäteen voin todeta valinnan olleen mainio.

Opinnot alkoivat mukavasti tutoreiden opastuksella. Fysiikan sisältöjen kanssa yliopistotasolle siirtyminen oli sujuvaa, sillä ensimmäisillä fysiikan kursseilla kerrattiin myös lukiosta tuttuja asioita. Toki koko ajan mentiin myös syvemmälle, eli tylsää ei päässyt tulemaan. Myös opeopinnot alkoivat jo heti ensimmäisenä lukuvuonna. Alussa tutustuttiin kasvatustieteiden filosofisiin, psykologisiin ja sosiologisiin perusteisiin lukupiirien ja demoryhmien avulla. Demoryhmissä keskusteltiin ja vuorovaikutettiin toisten opeopiskelijoiden kanssa. Lisäksi pohdittiin opettajuutta erilaisten kirjoitelmien kautta.

Toisena lukuvuonna opeopinnoissa lähdettiin jo kentälle kouluun orientoivan ohjaavan harjoittelun merkeissä. Harjoittelussa mm. seurattiin ja havainnoitiin oppitunteja sekä pidettiin itse muutamia opetuskertoja. Koulumaailman käytännön toiminnan näkeminen oli avartavaa ja opettavaa. Lisäksi keskusteltiin oppitunneilla tehdyistä havainnoista ja opettajuudesta sekaryhmissä, joissa oli opettajaopiskelijoita eri aloilta. Nämä sekaryhmät simuloivat eri alojen opettajista koostuvaa opehuonetta. Sekaryhmätyöskentely tutustutti mainiosti myös muiden alojen opeopiskelijoihin.

Kolmannen lukuvuoden jälkeen kesällä 2015 sain ensimmäisen opetusalan harjoittelupaikkani. Olin kesäharjoittelussa Jyväskylän yliopiston Nanokoulu-projektissa, jonka tavoitteena on auttaa luonnontieteiden opettajia lisäämään opetukseen uusia tieteen saavutuksia. Harjoittelussa suunnitelin, laadin ja julkaisin nanotieteestä kertovia opetusvideoita. Tämä oli hyvin mielenkiintoinen ja motivoiva projekti. Pidin siitä, että sain konkreettisesti tuottaa opetusmateriaalia.

Seuraavana kesänä työskentelin myös opetukseen liittyvässä harjoittelupaikassa Helsinki Institute of Physicsin kesäharjoittelijana CERNissä, Sveitsissä. Tehtävänäni oli kehittää CERNin CMS-kokeen avoimen hiukkasfysiikan tutkimusdatan opetuskäyttöä. Kesän aikana suunnittelin suomalaisille fysiikan opettajille täydennyskoulutuksen datan opetuskäytöstä. Lisäksi toteutimme koulutuksen ohjaajani kanssa Helsingissä viime maaliskuussa. Harjoittelu CERNissä oli huikea kokemus. Opin paljon opetuksen kehittämisestä ja hiukkasfysiikasta.

Viime lukuvuonna suoritin opeopintojen huipentuman, pedagogiset aineopinnot. Aineopinnot kestävät koko lukuvuoden ja niiden aikana mm. opetetaan, keskustellaan, observoidaan ja vuorovaikutetaan eri aineiden opeopiskelijoiden kanssa. Aineopinnot antoivat paljon tietoa ja taitoa opettamisesta. Vuoden aikana ehti hyvin rakentaa omaa opettajuuttaan ja kehittää itseään.

Pedagogisten aineopintojen jälkeen suuntasin nyt keväällä uudestaan CERNiin, tällä kertaa gradun tekemisen merkeissä. Gradussani luon ja kehitän fysiikan laitoksemme modernin fysiikan kurssille laboratoriotyötä, jossa tehdään data-analyysia CMS-kokeen avoimella tutkimusdatalla. Aihe on erittäin mielenkiintoinen ja gradu on startannut hyvin.

Juuri nyt olen viimeistä iltaa CERNissä ja edessäni odottaa pakkaamaton matkalaukku. Huomenna palaan takaisin Suomeen, jossa graduilu jatkuu työn testaamisella opiskelijoilla sekä testaajien haastatteluilla. Odotan innolla tuloksia ja jatkokehitystä!

Tämä kertomus kattaa toki vain osan kokemuksistani opeopiskelijan polulla. Paljon jäi vielä mainitsematta. Tiivistettynä voin kuitenkin sanoa, että opettajaksi opiskelu on ollut erittäin antoisa ja mielenkiintoinen matka. Ja toisaalta matka on vasta alussa, sillä opettajahan ei tunnetusti koskaan ole valmis, vaan oppiminen jatkuu koko eliniän.

Opiskelijalähettiläs Paavo Rikkilä