19.11.2018

Seurantamittaukset

EsmiRs-seurantatutkimuksen mittaukset

EsmiRs-seurantatutkimus toteutetaan kolmessa eri vaiheessa: kyselytutkimus, ERMAn alkumittaukset toistava tutkimuskäynti ja uudet aineenvaihduntamittaukset.

Seurantatutkimukseen kutsutaan, kun aikaisemman ERMA-tutkimuksen alkumittauksista tulee kuluneeksi noin neljä vuotta. Tutkittavat voivat halutessaan osallistua joko vain kyselytutkimukseen tai sen lisäksi myös ERMAn alkumittaukset toistavaan tutkimuskäyntiin. Noin 60 tutkimuskäyntiin osallistunutta tutkittavaa valitaan mukaan aineenvaihduntaa kartoittaviin mittauksiin, jotka on kuvattu tarkemmin alla. Aineenvaihduntamittauksiin voi päästä mukaan, jos kuuluu johonkin alla luetelluista ryhmistä. Kuhunkin ryhmään arvotaan liikunta-aktiivisuudeltaan ja kehonkoostumukseltaan toisiaan vastaavia henkilöitä. Tutkittavien tulee olla perusterveitä, joilla ei ole esteitä liikuntatestin suorittamiseen. Ennen rasittavia testejä tehtävässä terveydentilan selvityksessä tutkimuslääkärinä toimiva kardiologi varmistaa, ettei terveydellisiä esteitä osallistua tutkimukseen ole.

Aineenvaihduntamittausten tutkimusryhmät:
1) luonnollinen pre- tai perimenopaussi (vaihdevuodet eivät ole vielä alkaneet tai eivät ole edenneet kovin pitkälle ja on luonnollinen hormonikierto)
2) postmenopaussi/ei hormonivalmisteita (vaihdevuodet on ohitettu, mutta ei käytä hormonikorvaushoitoa)
3) postmenopaussi/estrogeenikorvaushoito (vaihdevuodet on ohitettu ja käyttää hormonikorvaushoitoa)

Ravinnonsaanti, ruokailutottumukset ja fyysinen aktiivisuus

breakfast.jpgEsmiRs-seurantatutkimuksessa mitataan tutkittavien ravinnonsaantia. Heti ensimmäisen mittauskäynnin jälkeen tutkittava pitää ruokapäiväkirjaa, johon kirjataan kaikki syödyt ja juodut ruoat ja juomat mahdollisimman tarkasti ylös. Ruokapäiväkirjaa pidetään myös muutaman päivän ajan ennen aineenvaihduntamittauksia. Ruokapäiväkirjoista analysoidaan energiansaanti sekä energiaravintoaineiden, vitamiinien ja kivennäisaineiden saannit. Tutkittavan ruokailutottumuksia selvitetään myös EsmiRs-seurantatutkimuksen alussa kyselylomakkeella. Samassa kyselylomakkeessa on myös fyysistä aktiivisuutta mittaavia kyselyjä. Kyselyjen lisäksi fyysistä aktiivisuutta mitataan aktiivisuusmittarilla. Aktiivisuusmittari on pienikokoinen ja helppokäyttöinen laite, jota pidetään lantiolla. Mittaus toteutetaan ERMAn alkumittaukset toistavan tutkimuskäynnin jälkeen. Ennen aineenvaihduntamittauksia tutkittava pitää kirjaa liikunnastaan.

Rasva-aineenvaihdunnan tehokkuus ja lepoenergiankulutus

Fyysisesti aktiiviset tarvitsevat enemmän energiaa kuin vähän liikkuvat. Liikunta kiihdyttää aineenvaihduntaa. Ravinnosta saatavia energiaravintoaineita ovat hiilihydraatit, rasvat ja proteiinit. Käytännössä elimistö käyttää aina hiilihydraatteja ja rasvoja sekä vähäisemmässä määrin myös proteiineja energian tuottamiseen. Se, missä suhteissa elimistö käyttää energiaravintoaineita, on yksilöllistä. Siihen vaikuttaa muun muassa liikunnan määrä ja teho.

EsmiRs-seurantatutkimuksessa aineenvaihduntaa tutkitaan levossa ja liikunnan aikana. Aineenvaihdunnan tutkimiseen käytetään epäsuoraa kalorimetrimenetelmää, joka perustuu hapen ja hiilidioksidin mittaamiseen hengityskaasuista. Lepomittauksissa tutkittava on makuulla ja hänen ylävartalonsa päälle asetetaan kupu. Hengitysilma johdetaan analysaattoriin, joka mittaa sisäänhengitetyn hapen ja uloshengitetyn hiilidioksidin määrän. Kuntopyörällä tehtävän liikuntatestin aikana hengitetään nenän ja suun peittävän maskin läpi. Maskin läpi kulkenut hengitysilma analysoidaan. Hengityksen sisältämän hapen ja hiilidioksidin tilavuussuhteiden avulla lasketaan, miten elimistö käyttää hiilihydraatteja, rasvoja ja proteiineja energiantuotantoon.

Maksimaalinen hapenottokykyTrack.jpg

Maksimaalinen hapenottokyky on hengitys-ja verenkiertoelimistön kuntoa kuvaava mittari. Hapenottokyky riippuu erityisesti sydämen kyvystä pumpata verta verenkiertoon. Lisäksi siihen vaikuttaa lihasten kyky käyttää happea. EsmiRs-tutkimuksessa maksimaalinen hapenottokyky määritetään polkupyöräergometritestin avulla. Testin aikana poljetaan kuntopyörää. Polkeminen muuttuu testin aikana raskaammaksi. Testi kestää 5–10 minuuttia.

 

Insuliiniherkkyys

Insuliiniherkkyys kuvaa elimistön kykyä siirtää ravinnosta saatua sokeria verestä soluihin. Alentunut insuliiniherkkyys kasvattaa aikuistyypin eli tyypin 2 diabeteksen riskiä. Sairauden puhkeaminen voidaan estää tai sitä voidaan hidastaa liikunnalla ja ravinnolla. Insuliiniherkkyyttä mitataan sokerirasituskokeen avulla. Sokerirasituskoe aloitetaan yön yli kestäneen paaston jälkeen juomalla pieni määrä sokeriliuosta. Tutkittavalta otetaan verinäytteet juuri ennen sokeriliuoksen juomista ja sen jälkeen puolen tunnin välein kahden tunnin ajan. Verinäytteistä mitataan sokeri- ja insuliinipitoisuudet. Insuliiniherkkyys määritetään niiden avulla. Verinäytteistä mitataan myös muiden aineenvaihduntatuotteiden määriä sen selvittämiseksi, miten sokerijuoman nauttiminen vaikuttaa niiden esiintymiseen veressä.

Valtimoiden jäykkyys

Sydämen supistuminen saa aikaan pulssiaallon, joka etenee jäykässä valtimossa joustavaa nopeammin. Jäykät valtimot rasittavat sydäntä. Valtimoiden jäykkyyttä mitataan pulssiaaltomittauksella. EsmiRs-tutkimuksessa mittaukseen käytetään kahta erilaista menetelmää, jotka molemmat rekisteröivät pulssiaallon nopeuden, sykkeen ja verenpaineen. Toisella menetelmällä mittaus tehdään ihon päältä kaulasta ja nivustaipeesta kynää muistuttavalla anturilla. Toinen mittaistapa muistuttaa perinteistä verenpainemittausta: mittaus tehdään olkavarresta. Valtimojäykkyyden mittaukset tehdään sekä levossa että liikuntatestin jälkeen.electrocardiogram.jpeg.png