|
Kasvatusopillisessa korkeakoulussa
opiskelu oli edelleen koulumaista
tarkkoine lukujärjestyksineen.
Käytännön oppiaineet olivat vieläkin tärkeitä. Varsinkin käsitöiden
ja soittoharjoitusten parissa opiskelijat joutuivat usein ahertamaan
iltakaudet.
Yliopiston tiedekunnissa opiskelusta
tuli vähemmän ohjattua luennoilla
käymistä ja kirjallisuuden lukemista.
Valmiit opinto-ohjelmat ja laajenevat tutkintovaatimukset muuttivat opiskelua
1970-luvun lopulla. Tutkinnonuudistus toi yliopistoon koulutusohjelmat, opintoviikot
ja tutkintoputket. Vastapainoksi syntyi lyhytaikainen sivistysyliopistoliike.
Opiskelun muuttuminen kouluttautumiseksi ammattitehtäviin jatkui edelleen
1980-luvulla. Yleissivistävien opintojen sijasta alettiin arvostaa nopeaa valmistumista
ja uralla etenemistä.
|