AHTI RYTKÖNEN – SANOJEN ”SIEPPAAJA”
Ahti
Aarno Rytkönen syntyi Ilmajoella 23.3.1899, missä hänen isänsä Antti
Rytkönen oli kansanopiston sijaisjohtajana. Perhe vaihtoi usein
asuinpaikkaa isän työtilaisuuksien mukaan ja Ahti Rytkönen aloitti
koulunkäyntinsä Helsingissä ”Aarni Nissisen alkeiskoulussa”, mistä
jatkoi Helsingin Normaalilyseoon. Norssin vuosina hän kiinnostui
suomen kielestä ja muun muassa keräsi hämäläismurteiden sanoja,
jotka lähetti Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle. Samoin hän
merkitsi muistiin slangia ja koululaiskieltä.
Ahti
Rytkönen valmistui ylioppilaaksi Helsingin Normaalilyseosta keväällä
1917. Vuosina 1917–1919 hän työskenteli lyhyitä jaksoja
kansankoulunopettajana ja aloitti opintonsa Helsingin yliopistossa.
Vuoden 1919 syksyllä hän siirtyi opiskelemaan Jyväskylän seminaariin
hospitanttiluokalle. Hospitanttina ylioppilastutkinnon suorittanut
saattoi yhden vuoden aikana valmistua opettajaksi.
Ensimmäinen virkapaikka pätevänä opettajana oli Pohjois-Savossa
Maaningan Tuovilanlahden koululla 1921–1923. Tämä aika oli keskeinen
Ahti Rytkösen koko eliniän kestäneelle sanaston ja perinteen
keruulle sekä tutkimukselle ja näihin liittyvälle
valokuvaustoiminnalle.
Ahti
Rytkönen valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta
vuonna 1924. Hänet valittiin Sanakirjasäätiön stipendiaatiksi ja
vuosina 1924–1933 hän kierteli sanastusmatkoilla Pohjois-Savossa ja
Kainuussa. Sanastuksen kanssa rinnan alkoi valokuvaustoiminta.
Mittavien kieli- ja kansatieteellisten aineistokokoelmien keruun
ohella hän kuvasi Suomea ristiin rastiin.
Sanastustöiden välillä ja loputtua Ahti Rytkönen toimi lyhyitä
aikoja suomen kielen opettajana eri kouluissa ja työskenteli
Helsingin yliopiston foneettisella laitoksella. Vuosina 1933–1938
hän toimi Nykysuomen Sanakirjan aputoimittajana. Vuonna 1935 Ahti
Rytkönen avioitui terveyssisar Anna Koistisen kanssa. Perheeseen
syntyi kolme lasta.
Vuonna 1938 hänet valittiin suomen kielen lehtoriksi Jyväskylän
kasvatusopilliseen korkeakouluun ja tässä tehtävässä hän toimi
eläkkeelle siirtymiseensä saakka vuoteen 1965. Samanaikaisesti hän
jatkoi keruutyötä etenkin Savossa, mutta myös Pohjanmaalla ja
Pohjois-Suomessa. Ahti Rytkönen oli lehtorivuosinaan innokkaasti
mukana myös ylioppilaskunnan toiminnassa ja vuosina 1960–1965 hän
toimi itäsuomalaisen osakunnan inspehtorina. Vuonna 1964 Ahti
Rytköselle myönnettiin professorin arvonimi. Ahti Rytkönen teki
”sanastustyötään” ja otti valokuvia lähes kuolemaansa saakka
21.7.1989.
|