Jyväskylän yliopiston museo    Joutuin kelkat, sukset temmaiskaa!

SAUKKOKIN LASKEE LIUKUMÄKEÄ



Saukon mahakelkkailusta jää ihan omalaatuisensa jälki maastoon.
Jäljistä on apua saukkojen yksilömäärien arvioinnissa.

Saukko elää vesistöjen lähellä
Saukko (Lutra lutra) on vesielämään sopeutunut näätäeläin. Ahma on sen pohjoinen sukulainen ja mustavalkoinen haisunäätä sen kaukainen etelänserkku. Saukko painaa 3-15 kg ja se on ilman häntää alle metrin mittainen. Saukon käpälissä on uimaräpylät ja sen naamaa koristavat voimakkaat viiksikarvat.

Uimataituri ja mahalaskuspesialisti
Hauskasta latinankielisestä nimestä Lutra lutra voi päätellä, miten hyvin saukko vedessä viihtyy. Se on vikkelä ja kestävä uimari. Uimataitoa se tarvitseekin, koska pääosa sen ruokavaliosta on kalaa. Maalla saukko on kömpelömpi. Siellä se liikkuu osaksi hyppimällä ja osaksi liu’uttelemalla mahallaan maata pitkin. Varsinkin talvisin sen kelkkailujäljet ovat usein näkyvin merkki siitä, että saukko asustelee alueella.

Saukko on yksineläjä
Saukko elää yleensä yksin. Se on yöeläin ja vaeltaa joskus pitkiäkin matkoja maitse vesistöstä toiseen. Kesällä ja syksyllä emon voi nähdä poikastensa kanssa yhdessä. Saukon pesä sijaitsee rantatörmässä ja sen kulkuaukko on veden alla.

Uhanalainen laji
Suomessa elää nykytiedon mukaan noin 2000 saukkoa. Saukko on Suomessa uhanalainen ja luokiteltu silmälläpidettäväksi taantuneeksi lajiksi. Ennen vanhaan saukkoa metsästettiin sen arvokkaan turkin vuoksi. Nykyään saukko on rauhoitettu, mutta lajin olemassaoloa uhkaavat järvien, jokien ja merenrantojen saastuminen ja muokkaus. Saukkoja liikkuu eniten Keski-Suomen ja Suomenselän vesistöissä.






Kuvat:
Hannu Ahonen
Mikä tästä meni? Eläinten jäljillä. WSOY 1999.

Jyväskylän yliopiston museo