Pelikentän tärkeimmät muutokset


-1931 takaraja kenttään, 86 metrin päähän kotipesästä
-1933 kotitaipaleelle mutka
-1937 kenttäpesiä suurennettiin
-1954 kenttää pidennettiin 91-metriseksi
-1959 syöttölautanen syvemmälle kotipesään
-1959 viisto- ja sivurajojen leikkauspiste 4 metriä takapesien eteen
-1975 pomppukaari kotipesään
-1975 kenttää pidennettiin 94 metriseksi

Pesäpallokentät 1931 ja 1937



Pesäpallokentät 1959 ja 1975


Tappava joki

Suomen kauneimpiin pesäpallokenttiin kuuluva Vimpelin Saarikenttä on kuuluisa sitä ympäröivästä joesta. Joukkueet ovat jo vuosikymmenien ajan yrittäneet lyödä palloa virran vietäväksi. Juoksu, ellei useampikin, on silloin lähes varma.



Vimpelin Saarikentällä on lyöty pesäpalloa 1930-luvulta asti. Lyöjän tähti hetki on, kun pallo pulahtaa läpilyönnistä veteen.

Kenttää reunustavilla penkoilla on pitkävartisia haaveja, joilla pallo yritetään pyydystää joesta. Tarina kertoo, että kerran haavilla nousi pallon lisäksi myös puolen kilon hauki! Uskaliaat pelaajat hyppäävät suoraan jokeen noutaakseen pallon. Kuumana kesäpäivänä se voi olla vilvoittava kokemus, mutta yleensä vesi on hyytävän kylmää!


Ulkopelaajalle pallon hakeminen joesta on painajainen. Useimmiten pallo jää virran vietäväksi.

Vimpelin Vedon Paavo Mäkelä kertoo: "Pelasimme kotiottelua Saarikentällä, ja vierailevan joukkueen kärki eteni jo 2-pesällä. Pelasin silloin 1-pesää ja Nygårdin Jaakko 3-pesää. Vieraiden täyttäessä 1-pesää sinne tuli korkea yliheitto, jolle Jaakkokaan, joka oli minua varmistamassa, ei voinut mitään. Pallo kimmahti penkalta lähes puoliväliin jokea. Juoksimme molemmat pallon perään, Jaakko hiukan edellä. Jaakon vähän empiessä penkalla tulin sinne vauhdilla ja työnsin kaikin voimin hänet jokeen. Jaakko samalla ponnisti ja sukelsi pää edellä, sieppasi pallon mennessään, pulahti pintaan ja nakkasi pallon minulle. Jatkoin sen Lakaniemen Markukselle kotipesään, ja hän nopeasti 3-pesälle. Tuloksena oli kaksi kuollutta, eikä yhtään juoksua. Pelin kuuluttajana toiminut Niilo Tarvajärvi lupasi Nygårdille 10 000 silloista markkaa pelin jälkeen, mikäli hän hyppäisi yhtä näyttävästi uudel leen jokeen. Jaakko totesi kuitenkin veden olevan uusintahyppyyn liian kylmää."







Jyväskylän Harju oli 1950-1960-luvulla Suomen kuuluisin pesäpalloareena.
Siitä pitivät huolen kaupungin kovat kotijoukkueet: Kiri, Veikot ja Hongikko sekä maan suurin yleisö.

Hyvinkään Pihkalan kentän katsomo täyttyi Tahkon mestaruusvuosina 1979-1981 ääriään myöten.




Sotkamon pesäpallostadionin mahtava katsomo houkuttelee
runkosarjan peleihin 3000-4000 katsojaa ja mitalipeleihin enemmänkin.