Teholla huipulle (1970 - 1980-luku)

1970- ja 1980-luku olivat keskittymisen aikaa. Huippupesäpalloa hallitsivat suuret erikoisseurat. Vapaamuotoinen pelailu taantui, ja peli menetti asemi aan kouluissa. Taantuma korvattiin juniorityöllä, joka ulottui jo alle 10- vuotiaisiin. Myös tytöt tulivat innolla lajin pariin. Pesiskouluihin ja -leireille osallistui vuosittain tuhansia nuoria pesäpalloilijanalkuja.

Vanhat pesäpallokeskukset keskisuurissa kaupungeissa pitivät melko hyvin pintansa, mutta maaseutujoukkueiden menestys heikkeni. Ajan menestyjiä olivat Oulu, Imatra, Seinäjoki, Hyvinkää ja Jyväskylä.

Pesäpallo siirtyi tehovalmennuksen aikaan. Pelitaso parani, uusi mitalisarja (1979>) kiehtoi ja yleisömäärät kasvoivat. Ajan henkeä kuvaavat lajin mark kinointi sääntömuutoksineen ja pitkälle viety pelaajakohtainen tilas tonikkarointi.

Vuonna 1986 pelikentille ilmestyivät jokerit, vahvat miehet kirjavissa peli paidoissaan. Jokeria sai käyttää kerran jokaisessa sisävuorossa. Joke risääntö viitoitti Sotkamon Unto Väisäsen tien tähtiin, maan pelätyimmäksi jokerilyöjäksi.

Superista sponsorointiin (1990-luku)

Vuonna 1990 pesäpallon pääsarjan nimeksi tuli superpesis. Nimi juontaa juurensa supervuoroparista, joka pelattiin, jos peli oli yhdeksän vuoron jälkeen tasan. Vuonna 1994 siirryttiin jaksojärjestelmään. Ottelussa pela taan kaksi neljän vuoroparin jaksoa. Jos jaksovoitot ovat tasan, pelataan supervuoropari. Ellei sekään tuo ratkaisua, lyödään kotiutuskisa (vuodesta 1996 lähtien).

Superin myötä pesäpallon arvostus on vain kasvanut, minkä ovat huoman neet myös sponsorit. Pesäpallo on ammattilaistunut, ja "kotikylänpoikajoukkueiden" tilalle ovat tulleet rahalla ostetut "tähtipelaajajoukkueet". Huoli pesäpallon heikosta asemasta pääkaupunkiseudulla toi kaudella 1997 Helsingin taas pitkän tauon jälkeen pääsarjaan, kun Kaisaniemen Tiikereille järjestettiin sarjapaikka.

Janne Vuorinen on 1990-luvun pelätyin etenijä ja uuden ulkopelitaktiikan, sumputuksen, pääarkkitehteja.
Vuorinen on voittanut viisi SM-kultaa Sotkamon Jymyssä.

Ei sääntöä ilman poikkeusta. Pesäpallokenttien valtias on ollut 1990-luvulla Sotkamon Jymy omine Kainuun kasvatteineen. Sotkamon aseina ovat olleet uskomaton kärki ja uusi ulkopelitaktiikka, sumputus. Tulos: kuusi Suomen mestaruutta kahdeksassa vuodessa.

Pelimiehen mitta - pienenkin miehen - on syöksyrukkaset takataskussa. Junioripelaajat jäljittelevät aikuisten peleistä saamiaan malleja.

Naiset iskevät kohti tasa-arvoa

Naiset ovat pelanneet Suomen mestaruudesta vuodesta 1931 lähtien. Ottelut pelattiin pitkään cup-järjestelmällä. Vuodesta 1955 Suomen mestaruus on ratkaistu mestaruussarjassa, nykyisessä naisten superpesiksessä. Lajia hallitsivat 1970-luvulle asti helsinkiläisjoukkueet: Katajanokan Haukat, Pallo-Toverit, Työväen Mailapojat ja Puna-Mustat.

1980-luvun lopulla naispesäpallo alkoi kehittyä huippu-urheiluksi. Lyöntitaito ja -voima, etenemisnopeus ja ulkopelin tiiviys paranivat pitkin harppauksin. Uuden linjan aloitti Ikaalisten Tarmo, ja sitä ovat jatkaneet vahvat naispesäpallon keskukset Lapuan Virkiä, Jyväskylän Kiri, Viinijärven Urheilijat, Vihdin Pallo, Siilinjärven Pesis ja Oulun Lippo.

Naiset ovat omaksuneet nopeasti miespesäpallon uutuudet. Kausina 1996 ja 1997 naisten huippupeleissä nähtiin huimia sumputuksia, jotka saivat miehetkin kalpenemaan. Räväkkä pelityyli ja iloinen meininki ovat tuoneet naispesäpallolle paljon ystäviä. SM-ratkaisuotteluissa on ylletty jo 2000 - 3000 katsojan yleisölukuihin. Pesäpallo on Suomen ylivoimaisesti suosituin naisten joukkuepeli.