Lajin synty


Kuningaspallossa juostiin joukolla heittopolttoa vältellen

Kuningaspallo oli monista Suomessa pelatuista pallonlyöntipeleistä kehittynein. Lyönnit suoritettiin kotimaalista, ja niiden turvin juostiin ulkomaaliin ja takaisin polttoa vältellen. Juoksija paloi, jos ulkopelaaja osui häneen heittämällään pallolla. Juoksijat piti polttaa maalien välillä, sillä piiri ja ulkomaali antoivat heille turvan.

Omalla lyönnillä ei ollut pakko edetä, vaan sai jäädä piiriin odottamaan toisten lyöntejä. Piirissä sai odotella kolme juoksijaa yhtä aikaa, ulkomaalissa useampikin. Kaikki odottelijat saivat juosta vaikkapa samalla lyönnillä.  


Kuningaspallon kenttäpiirrokset vuosilta 1903 ja 1914.
Edellinen Ivar Wilskmanin "Palloleikkejä" -kirjasta, jälkimmäinen Lauri Pihkalan "Koululaisurheilijan oppaasta".

Tahkon kuningaspallosääntöihin 1914 tuoma suurin uutuus oli juoksu. Pelaaja, joka onnistui pinkomaan ulkomaaliin ja takaisin palamatta, toi joukkueelleen juoksun. Aiemmin oli pelattu vain siitä, kumpi joukkue sai lyödä pitempään. Vuoro vaihtui ensin yhdestä palosta, Tahkon luomuksessa kolmesta. Tästä alkoi pallonlyönnin monivaiheinen taival kohti pesäpalloa.


Lyötiin sitä palloa ulkomaillakin

Pallopelit, joissa lyödään palloa, juostaan, kopataan ja poltetaan, ovat yleismaailmallisia ja vuosisatoja vanhoja. Euroopassa niitä pelattiin paljon vielä 1800-luvulla, mutta sitten ne kuihtuivat uuden kilpaurheilun jaloissa.

Suomalaisen kuningaspallon läheisimmät vastineet ovat Ruotsin långboll, Saksan Schlagball ja Venäjän laptá. Ne ovat yhteistä eurooppalaista kulttuuriperimää, eri pelejä, mutta samaa juurta.

Euroopan pelit eivät tarjonneet eväitä pallonlyönnin paranteluun. Niitä tarjosi baseball. Amerikan matkoillaan Tahko tutustui peliin ja ihastui sen selkeyteen ja vauhtiin. Baseball pani pelaajat todella juoksemaan. Mutta leveä kenttä, vaikea vaakasyöttö ja pelin tapahtumattomuus eivät kelvan neet Tahkolle.

Tahko omaksui baseballista pesien määrän, pesäkilvan ja juoksut voiton laskun perusteena. Baseballissa kopin lyöjä kuoli. Tahko lievensi sen haavoittumiseksi. Kesti vuosia, ennen kuin Tahko sai sulatettua suomalai sen pallonlyönnin juuret, baseballin parhaat puolet ja omat ideansa mie leisekseen peliksi - pesäpalloksi.


Pitkäpallo vai "pihkapallo"

Tahkon työ pallonlyönnin jalostuksessa jatkui tiiviinä vuosina 1915 - 1917. Kentän muoto muuttui kapean kiilamaiseksi, ja uutuutena oli pesä, jonne lyöjän piti ehtiä omalla lyönnillään ennen palloa. Pesältä ulkomaaliin ja sieltä kotiin etenevät juoksijat koetettiin polttaa heittopallotuksella. Pesä antoi turvan yhdelle juoksijalle, ulkomaali usealle.


Pitkäpallokentät vuosilta 1915 ja 1917. Kentän muoto oli kapean kiilamainen.
Lyöjän piti yrittää omalla lyönnillään pesään ennen palloa. Jatkotaipaleella paloi pallon osumasta.

Parannetun pelin ensimmäiset säännöt julkaistiin vuonna 1915, toiset vuonna 1917. Korostaakseen pelin eroa entiseen Tahko antoi sille uuden nimen, pitkäpallon. Lajin vastustajat tosin puhuivat "pihkapallosta". Kuningaspalloon verrattuna pitkäpallo korosti juoksunopeutta ja pelaajien yritteliäisyyttä ja vastuuta.



Vuosi 1918 korosti kasvatusta ja lisäsi sotaisuutta



Sitkeä myytti väittää, että pesäpallo luotiin vain sotilastaitojen opettelua varten. Lyönti on heittolaukaus, pallon heitto kranaatin heittoa, lyöminen ja eteneminen tulta ja liikettä ja syöksyminen jalkaväen hyökkäystapa. Totta, mutta vain osaksi. Tahko käytti näitä perusteita markkinoidessaan lajia suojeluskunnille ja armeijalle. Se oli yhtä paljon myyntimiehen kuin sotilaan puhetta. Nämä ajatukset syntyivät pelin kehittämisen ohessa, eivät sen lähtökohtina.






Pitkäpalloa vuonna 1921. Juoksija saapuu pesälle. Pelaajat ovat sotilaita tai suojeluskuntalaisia.
Suojeluskuntajärjestö oli 1920-luvulla pitkäpallon ja pesäpallon tärkein levityskanava.

Vuoden 1918 sisällissota oli vedenjakaja pelin sotilaallisten piirteiden korostamiselle. Mutta vähintään yhtä paljon kuin sotaisuutta Tahko ajatteli vuoden 1918 tapahtumien jälkeen kasvatusta.

Urheilu, etenkin pallonlyönti, yhdistäisi kansaa ja tasoittaisi yhteiskuntaryh mien välisiä ristiriitoja. Peli opettaisi vastuuntuntoa, lain ja järjestyksen kunnioitusta, kurinalaisuutta ja rohkeutta. Ne olivat hyvän kansalaisen ominaisuuksia ja sopivat sotilaallekin.

Urheilun pohjakouluksi aluksi tarkoitettu pallonlyönnin kehittely johti ajan tapahtumien virrassa kolmiyhteyteen: kansallisuus - kasvatus - sotilaalli suus. Tahkon teesit kiteytyivät yhteen ja samaan peliin.



Kokeiluja - kenttiä - kirkastus

Pitkäpalloa pelattiin 1915 - 1921, aluksi kuningaspallon rinnalla. Uusi peli sivuutti pian suosiossa vanhan, mutta monissa kouluissa kuningaspalloa lyötiin 1920-luvulle asti. Kilpailutoiminta oli aluksi paikallista. Valtakunnallisia otteluja alettiin järjestää 1919.

Tahko halusi pitkäpalloon vielä lisää sähinää, selkeyttä ja vauhtia. Tavoitteena oli peli, jossa korostuisivat yksilön vastuu ja joukkueen yhteispeli. Pitkäpallokenttää muutettiin 1920 ja 1921, ja muutosten rinnalla jatkuivat kokeet.



Pitkäpallokentät mallia 1920 ja 1921. Kenttä muuttui miltei vuosittain.
Muutoksilla haettiin peliin lisää tempoa ja sisä- ja ulkopelin tasapainoa.

Pesäpallon syntyyn johtaneet kokeet alkoivat syyskuussa 1920 Jyväskylän lyseossa. Niissä käytettiin kahta kenttäpesää. Kokeet jatkuivat Hämeenlinnassa ja Helsingissä. Tahkon suuri oivallus, etukentällä kolmen pesän kautta polveillut juoksutaival, hahmottui näissä kokeissa.



Tahko Pihkala käynnisti syksyllä 1920 kokeet kenttäpesien lisäämiseksi.
Aluksi kokeiltiin kahta pesää. "Ei toimi", tuumi Tahko.

Ensimmäinen nykymuotoisen pesäpallon koeottelu pelattiin Helsingissä Kaisaniemen kentällä 14.11.1920. Tahkon vankin tukialue ja pelin kehitte lyn kehto oli kuitenkin Jyväskylä. Pitkäpallo vaihdettiin pesäpalloon vuonna 1922.

Pesäpallon nimi syntyi väännöksenä baseballista. Sen keksi suomalaisen naisliikunnan uranuurtaja Anni Collan. Ensin pesäpallo-sanaa käytettiin baseballista, mutta Tahko otti sen sitten oman pelinsä nimeksi.


Kokeet johtivat marraskuussa 1920 "kolmen pesän peliin", pesäpalloon. Se toimi.
"Jännittäviä tilanteita miltei yhtä mittaa", iloitsi Tahko.
Kentässä ei ollut takarajaa. Pitkäpallo vaihdettiin pesäpalloon 1922.


Uutta ja vanhaa

Pesäpallopelin uudet perusideat olivat
- kotipesä ja kolme kenttäpesää
- pesäkilpa kaikilla juoksuväleillä
- kukin pesä antoi turvan vain yhdelle juoksijalle
- ajolähtö pesien ollessa täynnä
- koppilyönnillä edennyt haavoittui
- kunniajuoksu

Vanhasta pelistä säilyivät
- pystysyöttö
- hutunkeitto
- heittopoltto (poistettiin myöhemmin)

Pelikentän tärkeimmät muutokset

- 1931 takaraja kenttään, 86 m:n päähän kotipesästä
- 1933 kotitaipaleelle mutka
- 1937 kenttäpesiä suurennettiin
- 1954 kenttä pidennettiin 91-metriseksi
- 1959 syöttölautanen syvemmälle kotipesään
- 1959 sivurajojen leikkauspiste 4 m takapesien eteen
- 1975 pomppukaari kotipesään
- 1975 kenttä pidennettiin 94-metriseksi