Myötätuuleen (1920-luku)

  

 

Pesäpallon tärkein levityskanava 1920-luvulla olivat suojeluskunnat. Järjestö otti uuden lajin heti ohjelmaansa ja levitti sen tehokkaan sotilaallisen organisaationsa kautta kaikkialle Suomeen. Erityisen voimallisesti laji eteni maaseudulla. SK-järjestön sarja oli paljon mittavampi kuin lajin Suomen mestaruussarja.

Siviilipuolella lajia levittivät koulut ja urheiluseurat. Pitkäpallon aikana pallonlyöntiä harrastaneet urheiluseurat olivat järjestäytyneet Suomen Palloliittoon. Vuonna 1925 ne erosivat siitä ja liittyivät pesäpallojaostona Suomen Voimistelu- ja Urheiluliittoon (SVUL). Vuonna 1932 SVUL:n jaostot itsenäistyivät erikoisliitoiksi, ja samalla syntyi myös Suomen Pesäpalloliitto.

Kilpakentillä 1920-luvun valtias oli Helsingin Pallonlyöjät, vuonna 1919 perustettu pallonlyönnin ensimmäinen erikoisseura. Se vei 1920-luvulla viisi Suomen mestaruutta. Pesäpallon voima oli maaseudulla, mutta lajin huippujoukkueet tulivat kaupungeista.

 

 

Pallo hanskassa (1930-luku)

 

Pesäpallo vakiinnutti 1930-luvulla lopullisesti asemansa Suomen urheiluelämässä. Joukkue- ja pelaajamäärältään se oli vuosikymmenen lopulla jo maan suosituin pallopeli.

Yleisurheilu- ja jalkapalloväki hyökkäsivät ajoittain hyvinkin kiivaasti pesäpalloa vastaan: kansallinen laji ei oikein mahtunut kansainvälisen urheiluelämän kuvioihin. Tahko Pihkalan ajatus Suomen omista kansallisista lähtö kohdista ponnistavasta urheilukulttuurista ei vielä saanut varauksetonta kannatusta.

Lajin harrastus painottui maaseudulle. Kilpailurintamalla jyräsivät kuitenkin kaupungit ja teollisuuspaikkakunnat, ja lähes kaikki huippujoukkueet tulivat Etelä-Suomesta. Vuosikymmenen joukkue oli Lahden Maila-Veikot neljällä Suomen mestaruudella. Joukkueiden määrän perusteella Pesäpalloliiton sarjojen ykkösmaakunta oli Etelä- Pohjanmaa. Vireät suojeluskuntasarjat pyörivät joka maa kunnassa.

Pallo oli 1930-luvulla kirjaimellisesti pesäpalloväen hanskassa. Räpylän käyttö sallittiin nimittäin vuonna 1931. Sitä ennen pallo oli napattu kiinni paljaskäsin tai vain pallon iskua pehmentävä hanska kädessä.