Jyväskylän yliopiston museo



Uno Cygnaeus Alaskassa

Alaska - eurooppalaisten asuttama Venäjän siirtomaa
Venäjä oli 1700-luvun lopulla ulottanut vaikutuspiirinsä Beringin salmen yli Alaskan puolelle. Houkuttimena toimivat erilaiset luonnonvarat, joiden hyväksikäyttöä johtamaan perustettiin eurooppalaisen mallin mukaan venäläis-amerikkalainen kauppakomppania. Kauppakomppanian johtaja Aleksandr Baranov ihastui Alaskan lounaisrannikolla sijaitsevaan Sitkan saareen. Alueen ilmasto vaikutti leudolta ja saaren sijainti puolustuksen kannalta hyvältä. Sitka oli tosin sotaisen tlingit-intiaaniheimon sydänaluetta, mutta se ei estänyt kauppakomppaniaa perustamasta sinne siirtokuntaa.  Venäläisen sivistyksen ja ortodoksisen uskon levittäminen alkuperäisväestön keskuuteen olivat taloudellisten tarkoitusperien ohella komppanian päämääriä.

Siirtokuntaan värvättiin väkeä eri puolilta Venäjää. Virkamiesten mukana muuttivat heidän perheensä, ja elämäntapa pyrittiin pitämään mahdollisimman samanlaisena kuin kotona Pietarissa.  Sitkassa oli 1840-luvun alussa kaikkiaan 400-500 Euroopasta tullutta asukasta. 

Suomalainen kuvernööri
Suomalainen Arvid Adolf Etholén toimi siirtokunnan kuvernöörinä 1840-luvun alkupuolella.  Hän hankki keisarilta luvan luterilaisen seurakunnan perustamiselle Sitkaan, sillä melkein kolmannes siirtokunnan virkamiehistä oli luterilaisia.  Uuden seurakunnan papin virkaa tarjottiin Uno Cygnaeukselle.  Päätös ei ollut Cygnaeukselle helppo.  Häntä arvelutti sekä oma kokemattomuutensa, että pitkäaikainen ero sukulaisista.  Toisaalta halu tutustua kaukaisiin oloihin innosti häntä.  Virka oli myös merkittävä luottamuksenosoitus.
Uno Cygnaeuksen 
matkareitti

Uno Cygnaeuksen matkareitti
Sitkan luterilaisen kirkon historiallisen komitean julkaisu


Uno Cygnaeus lähtee Alaskaan
Kauppakomppanian purjealus Nikolai lähti Pietarin edustalta Kronstadtista 19.8.1839 kohti Alaskaa.  Laivan miehistö oli suurelta osin suomalainen.  Kaikkiaan laivalla oli 53 henkeä, joista toistakymmentä kuului miehistöön.  Mukana oli kuvernööri Etholén vaimoineen sekä Uno Cygnaeus.  Laivalla olot olivat ahtaat, mutta Rio de Janeirossa ja Valparaisossa matkustajat saattoivat tutustua paikalliseen elämäntapaan.  Kahdeksan kuukautta kestäneen matkan jälkeen saavuttiin lopulta Sitkaan 12.5.1840.
    "Den 5 Jan. 1840 lyftade vi anckar föratt anträdä den i fordna tiden så farliga resan omkring Cap Horn. Vi hade ej seglat många dagar åt söder, förrän den ena efter den andra bortlade de tunna och lätta kläder man burit i det heta Brasilien och småningom antog vår Nordiska Vinterdrägt ehuru vi hade den aldra bästa sommartiden i de trakter der vi befunno oss.  Kölden tilltog allt mer och mer så att vi om morgnarna ej hade mer än 4 gr. värme.  Denna resa från Rio Janeiro till Walparaiso är i allmänhet just ej något särdeles att bjuda på, äfven då den går så lyckligt som vår, vi gjorde denna tour på 40 dagar och det anses bra snällt ty ofta åtgår tour på 4 månader.  Blott en enda gång sågo vi land neml. det så kallade Staaten landet vid östra kusten af Patagonien för resten blott himmel och vatten, den förra vanligtvis mulen och dimmig, det sednare stormigt och svallande.  Sjelfva Cap Horn sågo vi ej.  En liten omvexling gaf oss åsynen af Hvalfiskar i stora flockar ja ända till 15-20 stycken, då de majestätiskt svimmade på alla sidor af fartyget, och ibland lika ett förspann framför skeppet.  De gåfvo oss dock ingen annan sysselsättning att beskåda dem, men annat var det med en slags fåglar kallade Albatrosser, som finnas i otrolig mängd omkring Cap Horn.  De äro stora som svanar men hafva ej så långa halsar hvaremot deras vingar äro alldeles ovanteliga, de hålla emot 5-6 ja till och med 8 alner mellan vingspetsarna.  Dessa fåglar fångas på ett eget sätt, man tager vanliga metkrokar naturligtvis betydligt stora, på den sätter man irter eller kött och lagar korkflöten som hindra krokarna att sjunka, denna apparat fästes vid ett snöre af 30-40 famnars längd och lämnas att slöpa efter fartyget, snart nog hugger en på kroken med sin stora näbb och fastnar."
    Uno Cygnaeuksen kirjeestä äidilleen ja sisaruksilleen, päivätty Valparaisossa 26.2.1840   
    Suomen kansallisarkisto

Sitkan luterilainen seurakunta
Cygnaeuksen kansallishenkinen innostus joutui koetukselle Sitkan karussa työympäristössä.  Ehtoollisella hän tapasi lukutaidotonta väkeä, jolla ei ollut käsitystä kristinopista.  Luterilaisen seurakunnan oma kirkko valmistui vuonna 1843.  Siirtokunnan hierarkiassa Cygnaeus kuului vähälukuiseen sivistyneistöön, joka noudatti tarkasti etikettiä niin pukeutumisessa kuin pöytätavoissa.  Pienen piirin seuraelämä kävi yksitoikkoiseksi, mutta vaihtelua saatiin, kun laivojen mukana saapui uusia mielenkiintoisia ihmisiä tai ainakin postia kotimaasta.
    "För att göra mitt bref till ett verkligt Poutpuri skall jag beskrifva för dig om en masqverad som hölls 13de dag jul och som var kanske den briljantaste i Sitka. Där funnos Kasacker, Skotter, Turkar, Greker, Aleuter, Tyrolare, Franska sprätter, Ryska bönder och bland damer Amazon Drottning Hippolyte, Tyrolskor, Ryskvinnor, Dalkullor etc. etc"
    Uno Cygnaeuksen kirjeestä sisarelleen Johannalle vuonna 1841 
    Suomen kansallisarkisto

Sitkan luterilaisen kirkon saarnastuoli, jonka sanotaan olevan Uno Cygnaeuksen suunnittelema.


Sitkan kaupunkia rajasi paaluvarustus, jonka ulkopuolella asuivat tlingit- ja haidaintiaanit.  Alueen saarilla asui myös aleutteja osittain maan alle rakennetuissa taloissaan. Yhdessä talossa saattoi asua jopa 150 samaan sukuun kuuluvaa aleuttia.  Cygnaeus tutustui sekä seurakuntansa kaukaisimpiin jäseniin että alueen alkuperäisväestöön kuvernöörin tarkastusmatkalla kesällä 1841.
    "Sedan vi i 7 dagars tid kryssat utanför Unalasckas hamn utan att kunna komma in lyckades oss sluteligen att tränga in i den emellan höga berg bortskymda hamnen. Vi möttes snart af Aleuterna i sina Bajdarkor, små farkoster af sjölejon skin, och Bajdarer, stora farkoster af samma skin."
    "Emellan höga snöbetäckta berg hvaraf ena hälfte är beklädd med den vackraste grönska och den andra bländrande hvit, ligger i en half cirkel omkring hamnen en med manshögt gräs bevuxen herrlig dal genomskuren af en i tusende krökningar sig slingrande å och i denna dal längs ut med hafs stranden ligger små nätta hus, bland hvilka en på långt håll sedd ganska nätt kyrka höjer sitt torn och cupol. På hverdera ändar af byn hafva Aleuterna sina eländiga jord hyttor byggda af torf och till hälften underjordiska och utan golf. Här bo de arma Menniskorna mera i likhet med djur än Menniskor och äro så nöjda med sitt råa hvalfisk kött, sjöstjärnor, snäckor."
    Uno Cygnaeuksen kirjeestä sisarelleen Johannalle, päivätty Johannan päivänä vuonna 1841  
    Suomen kansallisarkisto

Takaisin kotiin
Keväällä 1845 Uno Cygnaeuksen viisivuotinen työsopimus päättyi. Hän oli saanut siirtokunnan luterilaisen seurakuntaelämän hyvään alkuun.  Kesäkuussa 1845 Cygnaeus lähti matkalle kotimaahan Siperian kautta ja saapui Pietariin joulukuussa. Cygnaeus muisteli usein Sitkassa viettämiään vuosia.  Hän sanoi heränneensä siellä arvostamaan käsitöitä ja naisten koulutusta.  Myös kansankielisten oppikirjojen tärkeä merkitys opetuksessa kävi ilmi Alaskan vuosien aikana. Sitkan luterilainen kirkko vaalii edelleen perustajansa Uno Cygnaeuksen muistoa.

Jyväskylän yliopiston museo