Omat työkalut
Kirjaudu
Sijainti: Pääsivu Arkisto Vuoden 2014 artikkelit Tapahtumat Tieteellinen sunnuntaiajelu Lievestuoreella

Tieteellinen sunnuntaiajelu Lievestuoreella

tekijä: hamaparv — Viimeisin muutos maanantai 10. maaliskuuta 2014, 12.48
Tietojenkäsittelytieteen laitoksen ajamisen visuaalista vaativuutta tutkivassa Disguard-projetissa käytetään ajon aikana älypuhelinta ja siihen kytkettyä Visguard-sovellusta, joka varoittaa kuljettajaa liian pitkään kestävästä puhelimen käytöstä.Tiedonjyvä kävi kokeilemassa, miten ajo sujuu.

Kysymyksiä autoilutaustasta

Sumuinen sunnuntaiaamu kello 9.00. Saavun Lievestuoreen Liisan maisemissa sijaitsevalle Jyvässeudun ajoharjoitteluradalle ja haukottelen makeasti. Normaalisti tähän aikaan keittelen kotona kahvia, ahmin aamiaista ja nautin tiedonjanoon journalismin klassikkotuotetta eli sunnuntain Hesaria. Nyt istun ajoharjoitteluradan kodassa, napsin irtokarkkia ja vastailen tutkimusavustaja Riitta Jokelan kysymyksiin omasta autoilutaustastani. ”Kyllä, olen ajanut yli puolimiljoonaa kilometriä. Oletko mielestäsi hyvä kuljettaja? Olen. Käytätkö usein puhelinta ajon aikana? Kyllä joskus olen käyttänyt. Onko hands freetä? No eipä ole.”

Päivä alkaa paistaa, kun kokeessa käytettävä auto kurvaa kodalle. VW Golf GTI DSG-vaihteilla sykähdyttää aina automiestä.

– Yritämme tutkimuksessa saada näyttöä, parantaako sovellus liikenteen seuraamista. Kahden viikonlopun aikana testiradalla ajaa 30 kuljettajaa, tutkijatohtori Tuomo Kujala kertoo.

Nyt saa siis luvan kanssa näplätä kännykkää ajaessa, ja lisäksi alla on kunnon auto eikä mikään laiska perhefarmari. Mukavaa! Kujala istuu viereeni, tutkimusavustaja Ilkka Kotilainen kipuaa videokameran kanssa takapenkille ja lähdemme radalle pörräämään. Tehokkaasta autosta huolimatta homma pysyy hanskassa, sillä testissä nopeusrajoitus on 40.

Testi alkaa

Kun rata on tuttu, on aika aloittaa tutkimus. Käytännössä homma etenee siten, että Kujala antaa minulle tehtäviä, jotka minun on hoidettava älypuhelimella ajon aikana. Minun pitää muun muassa käynnistää puhelimen karttasovelluksesta navigointi Suomen Turkuun, käyttää puhelimen laskinta ja lukea tekstiviestejä. Ajoharjoitteluradalla huomaa konkreettisesti, miten paljon puhelimen käyttö haittaa ajamista, sillä rata on verraten kapea ja siinä on paljon käännöksiä. Muutamia ohhoh-kommentteja pääsee suustani, koska rata on välillä tarkoituksella liukaskin. Mahtaa kuulostaa hauskalta sitten videolla.

Kun kaikki tehtävät on suoritettu, tehdään sama setti uusiksi puhelimeen käynnistettävän Visguard-applikaation kanssa. Käytännössä sovellus toimii siten, että kännykän näyttö tunnistaa katseeni kameran avulla ja siihen ilmestyy symboleita, jotka varoittavat kääntämään silmät näytöltä tiehen.

– Sovelluksen taustalla on visuaalisen vaativuuden algoritmi, jonka avulla selvitetään sitä, kuinka paljon kuljettajan pitää katsoa tietä eri liikennetilanteissa, Kujala sanoo.

Ainakin tähän koekaniiniin Visguard vaikuttaa kuin huono omatunto, joka pakottaa siten kääntämään pään menosuuntaan. Sen myötä tekstiviestin lukeminen tai navigoinnin käyttö keskeytyy aina tasaisin väliajoin, ja huomio kiinnittyy ajamiseen. Hyvä niin.  Reilun kolmen vartin pörräämisen jälkeen koe on ohi. Kodassa on vielä vuorossa kyselylomakkeen täyttö.

Ajaessa keskityttävä ajamiseen

Mitä opin sunnuntaiaamusta? Sen, että älypuhelimen näprääminen ajon aikana on hölmöä. Sen, että tuollainen applikaatio on hyödyllinen vimpain, joka parhaimmillaan pelastaa ihmishenkiä.  Ja sen, että loppujen lopuksi tieteellinen tutkimus on erittäin käytännönläheistä hommaa.

Nähdäänkö Visguard joskus kuluttajakäytössä?

– Tekesin ja Jyväskylän yliopiston rahoittama hanke alkaa olla loppusuoralla. Seuraava askel olisi EU:n ja useamman yrityksen rahoittama hanke, jos sovellus havaitaan toimivaksi. Itseäni kiinnostaa jatkaa edelleen pakertamista visuaalisen vaativuuden algoritmin parissa, Kujala kertoo.

Teksti ja kuva Miikka Kimari

Jaa |