Omat työkalut
Kirjaudu
Sijainti: Pääsivu Kolumnit Avointa tiedettä jo ideatasolla? Kokeilu kannattaa.

Avointa tiedettä jo ideatasolla? Kokeilu kannattaa.

tekijä: Anitta Kananen Viimeisin muutos tiistai 05. joulukuuta 2017, 13.09
Tieteen avoimuuden edistämiseksi on viime vuosina otettu isoja askelia sekä Suomessa että maailmalla. On kaunis ajatus, että tiede ehkä joskus olisi kaikilta osiltaan avoimesti saatavissa. Tähän asti työ on keskittynyt tutkimustulosten ja -aineistojen avoimuuden lisäämiseen.

Panu Halme, kuvaaja Juha Kauppinen
Panu Halme, kuvaaja Juha Kauppinen

Tutkimuksen ideointivaiheessa on kuitenkin edelleen ovia, jotka eivät ole kaikille auki: Tutkimusideaa pantataan jopa vainoharhaisesti ja siitä kerrotaan vain lähimmille yhteistyökumppaneille. Työryhmään pääsystä päättävät yleensä senioritutkijat. Mukaan pääsy perustuu verkostoihin, jotka voivat olla eri tavoin syrjiviä, ja joiden rakentamiseksi tutkijat ravaavat kongresseissa.

Avoimen tieteen periaatteet jäävät melko pahasti invalideiksi, jos parhaiden tutkimusryhmien jäsenyyteen tarvitaan kivikovaa CV:tä ja illallisia kongresseissa ympäri maailmaa. Köyhälistö saa tyytyä huipputieteen tuotosten avoimeen lukemiseen.

Olen jo pari vuotta miettinyt, miten myös tutkimuksen ideointivaihetta voisi avata ja osallistaa. Kysyinkin jo akatemialta lupaa avoimen hakemusprosessin toteuttamiseen, mutta jänistin lopulta enkä toteuttanut ajatusta. Oman idean avaaminen kaikille on aika herkkää hommaa. Entä jos ideani lytätään? Tai jos siitä pidetään, mutta epäonnistun rahoituksen saamisessa? Kaikki tietävät sitten, että yritin, mutta en pärjännyt.

Peloistani huolimatta avasin viime talvena yhtä ideanraakiletta omassa Facebook-yhteisössäni. Kirjoitin pari sivua ja postasin sen avoimena Google docs -linkkinä. Ideani tyrmättiin melko nopeasti ja huomasin, että sitä pitää kypsytellä. Kokemus oli kuitenkin rohkaiseva, koska huomasin yhteisön osallistuvan innoissaan, kun tutkija näyttää ideansa.

Viime kesäkuussa osallistuin Koneen Säätiön järjestämään tutkijoiden ja taiteilijoiden yhteiseen työpajaan, jossa käsiteltiin ekologisia kompensaatioita eli menetettyjen luontoarvojen hyvittämistä aktiivisilla toimenpiteillä. Työpajassa kehittelimme tutkimusideoita ja erään taiteilijan heittämä ajatus jäi mieleeni pyörimään. Vedin siitä työpajan aikana yhden keskustelusession, jonka tuloksena syntyi projektin siemenet sisältävä ideakartta. Työpajan avoimessa hengessä jaoin tutkimushankkeeseen tähtäävän raakileeni avoimena dokumenttina kaikille työpajan noin 40 osallistujalle saatteella ”whoever comes, is the right person”.

Idean näyttäminen muille oli jännittävä hetki, mutta pian mukana oli kolme tutkijaa ja kaksi taiteilijaa miettimässä aihettamme. Siinä pohdittiin, miten yksityiset ihmiset ja pienet yhteisöt sitoutettaisiin menetettyjen luontoarvojen hyvittämiseen, ja miten tämä vaikuttaisi luonnonsuojeluasenteisiin. Omat luutuneet ajatukseni saivat kyytiä, kun rakensimme hanketta värikkäällä porukalla pitkin kesää. Matkan varrella mukaan liittyi vielä yksi tutkija sosiaalisen median kautta.

Koneen Säätiö kuuli tavastani rakentaa tutkimusryhmää, ja pyysi minulta ideoita hakijoiden vinkkivideolle. Vasta silloin oikeastaan tajusin, miten avartava tapani olikaan. Kun tutkimushankkeesta kertoo avoimesti jo ideointivaiheessa, voi saavuttaa merkittäviä hyötyjä: Mukaan tulee yllättäviä ihmisiä, jotka laajentavat näkökulmaasi, kollegasi voivat välttää päällekkäistä työtä ja suosia yhteistyötä, huonot ideasi ammutaan alas jo varhain ja hyvät saavat lisää nostetta.

Koneen Säätiö kertoo rahoituspäätöksensä pian tämän kirjoituksen ilmestymisen jälkeen, 8.12. Siksi juuri nyt on hyvä pohtia avoimuuden mahdollisia vaikutuksia rahoituspäätöksiin. Avoimuus mahdollistaa tietenkin sen, että joku voi halutessaan napata ideasi ja ryhtyä tutkimaan samaa aihetta. Ideoiden varastelua koskevan tutkimuksen tulokset eivät anna aihetta tähän huoleen. Ja rahoittajat voisivat esimerkiksi myöntää aina osan rahoituksesta avoimille hakemuksille, jos haluavat sellaista toimintaa tukea.

Pian minä ja kuusihenkinen tutkimusryhmäni saatamme olla ikionnellisia päätöksestämme työstää rahoitushakemus suoraan kollegoiden nenän alla. Vaikka emme nyt rahoitusta saisikaan, aion itse jatkaa avoimuuden tiellä ja ehkä jo se seuraava akatemiahakemus voisi olla täysin avoimena toteutettu. Jos pokkaa riittää.

Panu Halme, tutkijatohtori, bio- ja ympäristötieteiden laitos

Jaa |