Omat työkalut
Kirjaudu
Sijainti: Pääsivu Kolumnit Developing a Research Career and Position: Sinustako akateeminen johtaja?

Developing a Research Career and Position: Sinustako akateeminen johtaja?

tekijä: Anitta Kananen Viimeisin muutos torstai 30. marraskuuta 2017, 10.39
Aiemmin tänä vuonna Jyväskylän yliopisto sai uuden rehtorin, uudet vararehtorit aloittavat kausiaan, vuoden vaihteessa vaihtuvat dekaanit ja varadekaanit sekä laitosjohtajat. Jatkossakin uusia, asiaan paneutuvia ihmisiä tarvitaan. Yiopistossamme on jo jonkin aikaa panostettu yksiköiden johdolle ja lähiesimiehille suunnattuihin valmennuksiin.

(In English below)

Heli Valtonen, kuvaaja Petteri Kivmäki

Rahoituksen vähentymisen, kilpailun jatkuvan kiristymisen sekä yliopistopoliittisten muutosten seurauksena kiinnostus akateemisen johtajuuden kehittämiseen on lisääntynyt. Perinteisesti yliopistoissa ja korkeakouluissa on luotettu oman toimen ohessa tehtyyn esimiestyöhön ja johtamiseen. Nyt koulutuksilla halutaan antaa siihen valmiuksia. Yliopistossamme on jo jonkin aikaa panostettu yksiköiden johdolle ja lähiesimiehille suunnattuihin valmennuksiin.

Yllättävän moni sanoo minun laillani joutuneensa yliopiston esimies- tai johtotehtäviin itselleenkin yllätykseksi, ja vain harva tunnustaa pyrkineensä. Toisinaan voi jopa olla vaikeaa löytää riittävän monta vapaaehtoista täyttämään kaikki johtotehtävät.

Nihkeyteen ja epäröintiin on syynsä. Ensinnäkin, esimiestehtävät yliopistoissa eivät meritoi tutkijoita ja opettajia samassa määrin kuin julkaisut, täydentävän rahoituksen hankkiminen tai opetus ja ohjaus. Miksi siis suotta ryhtyä esimieheksi, jos vähemmälläkin saavuttaa riittävän määrän hallinto- ja johtamiskokemusta.

Toiseksi, esimiestehtävät ovat työllistäviä, varsinkin jos haluaa suoriutua työstään mahdollisimman hyvin. Valtaosa haluaa ja, jotta edes jotain ehtii tehdä kunnolla, on valittava mihin aikansa käyttää. Valinta osuu useimmiten tutkimukseen ja opetukseen.

Kolmanneksi, johto- ja esimiestehtävissä joutuu työskentelemään jossain määrin puun ja kuoren välissä. Yksittäisten tutkijoiden, tohtorikoulutettavien ja opettajien tavoitteet ja todellisuus eivät aina ole yksi yhteen opetusministeriön, yliopistolaitoksen tai yksittäisen yliopiston päämäärien kanssa. Vertaistensa joukosta johtotehtäviin päätyneellä on jalka kummassakin maailmassa ja näiden maailmojen välillä on ristivetoa, minkä vuoksi tehtävä voi olla henkisesti raskas.

Näin kuvattuina työn negatiiviset puolet tuntuvat kovin lannistavilta. Miksi tehtävä, jos sellaista tarjotaan, kannattaisi kuitenkin ottaa vastaan?

Itse olen historian ja etnologian laitoksen varajohtajana oppinut tuntemaan yliopistoa organisaationa aiempaa paljon paremmin. Samalla olen saanut edellytyksiä ymmärtää yliopistolaitosta sekä korkeakoulu- ja yliopistopoliittista kenttää kokonaisuutena syvällisemmin sekä tutustunut monipuolisesti kollegoihin eri laitoksilta, tiedekunnista ja muista yksiköistä yliopistopalvelut mukaan lukien.

Työn kautta olen myös tutustunut omaan yksikkööni kokonaisuutena ja työyhteisönä sekä työtovereihin ja alaisiin tutkijoina ja opettajina aiempaa paremmin ja oppinut arvostamaan heidän työtään entistä enemmän. Välillä olen joutunut menemään oman mukavuusalueeni rajojen yli reippaastikin, mutta oppiminen on kannattanut.

Siispä, jos kysytään, kannattaa sanoa kyllä.

Heli Valtonen, yliopistotutkija, dosentti sekä historian ja etnologian laitoksen varajohtaja. Hän on myös Tutkijanuran ja -aseman kehittäminen (HR Excellence in Research) -ohjausryhmän jäsen.


Developing a Research Career and Position:
Are you an academic leader?

Earlier this year the University of Jyväskylä got a new Rector, Keijo Hämäläinen. Now in the autumn the new vice rectors are beginning in their positions, and 2018 will start with newly appointed deans and vice deans as well as departmental heads. Not all leaders will continue in their current positions, however, so there is a need for new qualified candidates.

As a consequence of decreased funding, increasingly tough competition, and changes in university policy, interest in the development of academic leadership has increased. Traditionally, universities and other higher education institutions have relied on a system in which managerial duties are handled alongside one’s own work. Now various types of training are being offered in order to develop relevant management skills. For some time already, JYU has been investing in coaching for unit leaders and managers.

Surprisingly many people, including myself, say that they have ended up in a university managerial position unexpectedly, while only a few admit to striving for it. At times it can even be difficult to find enough volunteers to fill all of the open managerial positions.

There are understandable reasons for reluctance and hesitation. First, for a researcher or teacher managerial duties at a university yield less merit than publications, obtaining external funding, or teaching and supervisory responsibilities. Why then become a manager, if one can acquire sufficient administrative and management experience with less effort?

Second, managerial duties entail a lot of work, especially if you want to do the job as well as possible. Most of us do, so to have time to do something properly, you must choose where to allocate your limited time resources. In this situation, most choose research and education.

Third, in managerial positions, you must, to some extent, walk a tightrope. The aims and realities of individual researchers, doctoral students and teachers do not always match perfectly with the goals of the Ministry of Education and Culture, academia or an individual university. Those coming to a managerial position from a group of their peers have a foot in both worlds, and these worlds may represent conflicting interests. This can make the job mentally straining.

Described like this, the negative aspects of the job feel rather discouraging. Why, however, should you take such a post if it is offered?

As a vice head of the Department of History and Ethnology, I have learned much about the University as an organisation and know it now much better than I did earlier. It has also given me better insight into academia as well as the field of university and higher education policy as a whole. Moreover, I have got to know a wide range of colleagues from different departments, faculties and other units, including University Services.

Through my position I have also become more familiar with my own unit as a whole and as a working community, with my colleagues and staff as researchers and teachers, and learned to appreciate their work even more highly. At times I have had to step out of my comfort zone, even quite boldly, but learning has been worthwhile.

So, when you are asked to be an academic leader, it is worth saying yes.

Heli Valtonen is a senior researcher, docent, and vice head of the Department of History and Ethnology. She is also a member of the Steering Group for HR Excellence in Research.

 

 

 

Jaa |