Omat työkalut
Kirjaudu
Sijainti: Pääsivu Kolumnit Developing a Research Career and Position: Tutkijavaihto haastaa ja vapauttaa tutkijan

Developing a Research Career and Position: Tutkijavaihto haastaa ja vapauttaa tutkijan

tekijä: Anitta Kananen Viimeisin muutos torstai 01. helmikuuta 2018, 21.06
Olin Fulbright Suomen rahoittamalla matkakomennuksella Yhdysvalloissa, Vermontin yliopistossa, Bernie Sandersin vanhassa kotikaupungissa Burlingtonissa. Tämä kolmas pidempi ulkomaankomennukseni oli matkoista kaikkein miellyttävin, koska tunsin olevani ansaitulla sabatilla oppimassa uusia asioita koloradonkuoriaisen epigeneettisestä vaihtelusta sekä yhdysvaltalaisesta Tenure track -järjestelmästä.

(In English below)

Ensimmäinen askel vaihtoon lähtemiseen, joka on myös usein vaikein, on että päättää lähteä. Syyt Suomeen jäämiseen eivät yleensä liity itse työhön, koska akateeminen työ kaikkialla on hyvin samankaltaista. Sen sijaan syyt jäädä Suomeen liittyvät yleensä perheeseen tai Suomeen. Mielenkiinnolla olen seurannut viimeaikaista keskustelua, jossa vaihdon välttämättömyydestä on tullut dogma.

Leena Lindström
Leena Lindström. Taustalla Eldorado Canyon National Park, Eldorado Springs, Colorado.

Ymmärrän ongelman, koska noin kymmenen vuotta sitten, kun olin itse henkisesti valmis lähtemään kolmannen kerran maailmalle, isälläni todettiin Alzheimerin tauti. Tuolloin en pystynyt perustelemaan itselleni, että lähtisin maasta. Eniten tässäkin reissussa minua jännitti, tunnistaako isäni minua enää palattuani Suomeen. Mutta olen iloinen, että keräsin rohkeuteni ja lähdin, koska matkailu avartaa. Aina.

Toinen askel on päättää minne lähteä ja mitä lähdettyään haluaa oppia. Tämän askeleen hankaluutta lisää se, että koko maailma on avoinna. Ulkomaanmatkoilla on mahdollista eri tavalla keskittyä omaan osaamiseensa sekä haastaa itsensä, joten paikka kannattaa valita niin, että pystyy erityisesti kehittämään itseään.

Vasta istuessani University of Vermontin työhuoneessa, tajusin kuinka paljon opetus, sähköposti, byrokratia sekä yleinen keskustelu yliopistolla vievät aikaa pitkäjänteiseltä tutkimustyöltä. Ja kuinka vapauttavaa ja palkitsevaa on joka päivä lukea kirjallisuutta ja saada uusia ajatuksia ja innovaatioita myöhempään tutkimukseen. Kasvimaailmasta meillä on paljon esimerkkejä vieraslajeista, jotka uusille alueille saavuttuaan ja omista vihollisistaan (kasvinsyöjät ja taudit) vapauduttuaan, pystyvät siirtämään tämän energian kasvuun ja lisääntymiseen ja näin ollen pääsevät uuteen kukoistukseen.

Kolmas askel on, miten rahoittaa oma matkansa tai miten hyväksyy sen, että matkailu aina avartaa myös lompakkoa. Rahoituksen saaminen ulkomaille on yhtä vaikeaa kuin rahoituksen hakeminen yleensä. Perheellisten akateemisten on mietittävä myös koko perheen budjettia, sillä aina matka ei ole taloudellisesti koko perheen kannalta kannattavaa ainakaan lyhyen aikavälin tarkastelussa.

Toisaalta, jos matka parantaa todennäköisyyttä edetä omalla urallaan tai lisää rahoituksenhankintakapasiteettiä, se voi olla kannattavaa pitkän aikavälin tarkastelussa. Itse käytin kaksi vuotta rahoituksen hakemiseen, joten valmisteluja pitää tehdä pitkällä aikavälillä.

Neljäs askel on lähtöjärjestelyjen tekeminen. Mitä teen asunnolle, miten saan asunnon, millaisen vakuutuksen tarvitsen jne.? Käytännön asioiden järjestelemiseen menee paljon aikaa, mutta kun tietää oikeat ihmiset, joihin on yhteydessä, niin asiat sujuvat helpommin. Jyväskylän yliopiston kansainväliset palvelut ovat laatineet listan mitä tulisi huomioida ennen lähtöä ja sen listan kanssa on helppo ottaa askeleita eteenpäin.

Viides ja viimeinen askel on asenne. Joka valittaa Suomen byrokratiaa, ei tiedä mitä vastaava on Yhdysvalloissa. Toisaalta, joka sanoo kansainvälistyvänsä Suomessa, ei oikeasti ymmärrä miten kapeakatseinen näkemys se on. Matkustaminen vaatii sopeutumista vaihteluun, ja eliömaailmasta tiedämme vaihteluun sopeutuvien yksilöiden pärjäävän paremmin uusissa ja muuttuvissa ympäristöissä. Ja ehkä paras anti ulkomaankomennuksista on kyky sietää useita erilaisia ympäristöjä sekä kyky pärjätä muuttuvassa maailmassa, muuallakin kuin Suomessa.

Lopuksi, jokainen matka on ainutlaatuinen. Juhlapuheissa lasketaan usein henkilökunnan vierailuja ulkomaille ja lähtöprosentin toivotaan yleensä kasvavan. Jyväskylän yliopistolta vaihtoon lähtee pääasiassa opetus- ja tutkimushenkilökuntaa, vaikka kansainvälisyyden haaste on koko yliopistolle.

Siksi haastankin lopuksi muun henkilökunnan hakeutumaan kansainväliseen vaihtoon, miettimään kansainvälistymisen tuomia haasteita ja sitä, miten voimme kehittyä yhteisönä paremmaksi. Tai, kuten edesmennyt ohjaajani aina sanoi: ”Vaihdon paras anti on nähdä se, kuinka hyvin jotkin asiat ovat meillä”. Kaiken uuden lisäksi sekin on tärkeää.

Leena Lindström, professori, bio- ja ympäristötieteiden laitos. Hän on myös Tutkijanuran ja -aseman kehittäminen (HR Excellence in Research) -ohjausryhmän jäsen.



Developing a Research Career and Position: Research exchange challenges and liberates the researcher

I visited the University of Vermont, in US senator and former presidential candidate Bernie Sanders’s old hometown of Burlington, as an ASLA Fulbright scholar. This is my third and longest foreign commission and the most enjoyable of my visits because I feel that I am on a well-deserved sabbatical to learn new things about the epigenetic variation of the Colorado potato beetle as well as to learn about the American tenure track system.

The first step to go abroad, which is also often the hardest, is to decide to leave. The reasons for staying in Finland are not usually related to work, because academic work everywhere is very similar. Instead, the reasons to stay in Finland are usually related to one’s family, its livelihood or the security of living in Finland. I have followed with interest the debate in Finland where the necessity of exchange has become a dogma.

I understand the problem because about 10 years ago when I was mentally ready to go to exchange for the third time, my father was diagnosed with Alzheimer’s disease. At that time, I could not justify leaving the country to myself. Even during this trip, I was worried whether my father will recognize me again when I return to Finland. But I’m glad that I gathered my courage and left, because travelling expands your horizons. Always.

The second step is to decide where to go and what to learn. The difficulty of this step is that the whole world is open. On these trips, it is possible to concentrate differently on one’s own skills, so it is best to choose a place where you can develop yourself. Just when I sat at the University of Vermont’s office, I realize how much teaching, email, bureaucracy, and general discussion at the university take time from long-term research. And how liberating and rewarding it is to spend every day reading literature and getting new ideas and innovations for research. We can find many examples from the botanical world of invasive alien species that, once in new areas after being released from their enemies (herbivores and diseases), are able to flourish as energy previously used for defense is allocated to growth and reproduction.

The third step is how to finance your trip or how to accept that travelling always means opening the wallet as well. Getting funding abroad is as difficult as applying for funding in general. The academics with family also have to consider the whole family’s budget. On the other hand, if the trip improves your career prospects, it can be profitable in the long term. However, there are also serious concerns, such as if travelling means another family member must go on leave or whether it even calls for them to resign from their own work. I used two years to apply for funding, so the preparations have to be done in the long run.

The fourth step is to make practical arrangements. This includes what to do with my home, how to get an apartment, what kind of insurance I need, and so on. It takes a long time to do practical things, but things are easier to do when one knows the right people to contact. The International Office of the University of Jyväskylä has made a list of what should be considered before leaving and with the list it is easy to take steps forward.

The fifth and final step is the attitude. Anyone who complains about bureaucracy in Finland has no idea what it is like in the United States. On the other hand, anyone who says they are internationalizing in Finland does not really understand how narrow-minded that is. Travel requires adapting to changes, and we know from the natural world that individuals who adapt to variation will be better prepared for new and changing environments. And this may be the best thing you gain by working abroad – the ability to deal with many different environments and the ability to cope with a changing world.

Finally, each trip is unique. In public speeches, the visits by the staff are often counted up, and there is a desire for these visits to increase. Though exchanges at the University of Jyväskylä are mainly done by academic personnel, the challenge of internationality belongs to the whole university. That is why we should ultimately challenge other staff to seek international exchange, or to think about the challenges of internationalization and how we can develop into a better community. Or, as my recently deceased supervisor used to say, “the best thing one can learn is to understand how well some things are for us”. And even with all the new experience, that’s also important.

Leena Lindström is professor in biosciences. She is also a member of the Steering Group for HR Excellence in Research.

Jaa |
Marjo Kuronen says:
torstai 01. helmikuuta 2018, 21.06
Kiitos tästä kolumnista. Olen itse parhaillaan yliopistomme myöntämän tutkimuskauden mahdollistamana aloittanut kevätkautta Madridissa Carlos III yliopistossa. Voin jakaa kaikki nuo ajatukset tutkijaliikkuvuuden hyödyistä.