Omat työkalut
Kirjaudu
Sijainti: Pääsivu Kolumnit Miten sivistyä tänään tässä maailmankolkassa?

Miten sivistyä tänään tässä maailmankolkassa?

tekijä: Anitta Kananen Viimeisin muutos keskiviikko 27. joulukuuta 2017, 13.37
Maistereina ja tohtoreina olemme eliittiä – maailman parhaiten toimeentulevan maantieteellisen kolkan koulutetuinta kansanosaa. Tohtoroituminen tuo arvostusta ja on juhlava ensimmäisen tutkijanuravaiheen päätös. Töitä se ei kuitenkaan takaa. Koulutuksemme ja tutkintomme eivät myöskään väistämättä johda sivistykseen. Ne tuovat mukanaan mahdollisuuksia ja velvollisuuksia.

Riikka Aro

Jos ymmärrämme sivistyksen kasvatuksen kautta omaksuttuna tietona, mutta myös henkisenä kehittyneisyytenä sekä avarakatseisuutena, voimme sosiologi M’hammad Sabouria lainaten sanoa, että lukeneisuus antaa sivistykselle mahdollisuuden, mahdollisuuden ymmärtää ja avartaa asenteita, mutta tiedon lisääminen ”ei välttämättä hävitä junttiutta, johon sisältyy kykenemättömyys kommunikoida ja oppia tuntemaan toista – uskallusta kohdata erilaisuus.” Junttius ei merkitse esimerkiksi vieraan kielen osaamattomuutta, vaan erityisesti ja olennaisesti avarakatseisuuden puutetta.

1900-luvun alussa ”juntilla” viitattiin maalaistyttöön, ja kaupunkiin, vieraaseen ympäristöön muuton myötä päätyneeseen, työläisnaiseen tai tehtaantyttöön. Viime vuosisadan puolivälin paikkeilta lähtien juntti-nimitys kohdistui maalaispoikaan ja myöhemmin junttius laajeni tarkoittamaan tyhmää, hölmöä, kummallista tai yksinkertaista miestä tai poikaa.

Juppi-sanalla puolestaan on viitattu koulutettuun, menestyvään ja muodikkaaseen, taloudelliseen menestykseen pyrkivään kaupunkilaiseen. Juntti jupin vastinparina tarkoittaakin ”tavallista ihmistä”. Epäilemättä ”kummallisia” kumpainenkin perspektiivistä riippuen.

Olimmepa maalaisia tai kaupunkilaisia, muodikkaita tai emme, taloudellista menestystä tavoittelevia tai muihin päämääriin pyrkiviä – akateemisen sivistyksen rinnalle soisin kaikille meille enemmän sitä, mitä osuvasti suomen kielessä kutsutaan sydämen sivistykseksi. Akateemisella humanistisella ja yhteiskuntatieteellisellä kasvatuksella on olennainen merkitys esimerkiksi empatian ja ymmärryksen kannalta, kuten muun muassa Martha Nussbaum kuvaa teoksessaan Talouskasvua tärkeämpää.

Klassisen sivistysihanteen mukaisesti kansalaisen on kyettävä hahmottamaan kokonaisuuksia ja kriittisesti arvioimaan esitettyjä väitteitä ja ylhäältä annettua tietoa. Filosofi Paavo Castrénia lainaten sivistys koko ihmiskunnan tasolla estää meitä toistamasta aiempia virheitämme, kun olemme tietoisia ja ymmärrämme menneisyyttämme. Kukin voi mielessään arvioida miten hyvin olemme tässä tehtävässä onnistuneet.

Ekososiaalisuus osaksi maailmankuvaa

Sivistynyt maailmankuvamme rakentuu historiatietoisuudesta, käsityksistämme maailmasta ja itsestämme osana maailmaa. Tänään me olemme vauraampia kuin koskaan. Miten me sivistyneen maailmankuvamme avulla suuntaamme toimintaamme tässä tilanteessa? Kasvatustieteilijä Arto O. Salonen on esittänyt olennaisen kysymyksen: Osoittaisiko sivistyneisyyttämme se, että tulevat sukupolvet olisivat meistä ylpeitä?

Tänään, jos koskaan, meidän tulisi olla ekososiaalisesti sivistyneitä. Se tarkoittaa inhimillisen kasvun kautta saavutettua ymmärrystä sellaisista oikeuksista ja velvollisuuksista, jotka perustuvat kaiken toimintamme riippuvuuteen luonnosta ja toisista ihmisistä.

Harjaannutetaan ymmärrystämme kokonaisuuksista, esimerkiksi siitä, mistä ruokamme ja energiamme tulevat ja mitä vaikutuksia niiden alkuperällä on? Pohditaan kohtuullisuutta eli puntaroidaan, mikä on riittävästi. Mitä tarvitsemme enemmän ja mitä vähemmän.

Ajatellaan kokonaisvaltaisen vastuullisesti eli tunnistetaan kaiken toimintamme riippuvuus muista ihmisistä ja luonnosta. Tunnistetaan keskinäisriippuvuudet, missä sosiaaliset ja ekologiset huolemme liittyvät lähtemättömästi yhteen kuten ihmisoikeudet, elämän edellytysten säilyminen ja oikeudenmukaisuus.

Vaalitaan ihmistenkeskeisyyttä eli sitä lukematonta määrää asioita, mistä hyvä elämä ja ihmisenä oleminen muodostuu: yhteenkuuluvuus, aito läsnäolo, kuulluksi tuleminen, itsensä tarpeelliseksi kokeminen, liittyminen ja kuuluminen, itsensä likoon laittaminen...

Ekososiaalisesti sivistyneen ihmisen maailmansuhde on kokonaisvaltaisesti vastuullinen. Kuten sydämen sivistyksessä, tässäkin on tärkeää luopua rajattomuuden harhasta. Kypsyyttä ja sivistyneisyyttä voi osoittaa myös sen tunnistaminen ja tunnustaminen, miten vähän tiedämme ja ymmärrämme. Siinäpä ihmisyydelle haastetta. Ollaan ihmisiksi!

Oheinen teksti on lyhennelmä YTT Riikka Aron Tohtorinpuheesta humanistis-yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan publiikissa 14.12.2017

Jaa |