Omat työkalut
Kirjaudu
Sijainti: Pääsivu Terveisiä maailmalta Tutkijatohtorit Alankomaissa

Tutkijatohtorit Alankomaissa

tekijä: Kirke Hassinen Viimeisin muutos tiistai 06. kesäkuuta 2017, 15.25

AlankomaatKuva1.jpg
Taka-alalla asuinkaupunkimme Utrechtin komein nähtävyys Dom Tower, jonka huipulle on 465 askelmaa.

Perheemme päätti vuoden 2016 alussa lähteä Alankomaihin vuodeksi kansainvälistymään. Ennen Alankomaita olin jo ehtinyt asua Itävallassa, Japanissa, Kiinassa sekä Yhdysvalloissa. Aiempi kokemus Alankomaista oli vähäinen, joten uuteen kulttuuriin tutustuminen toimi yhtenä lisähoukuttimena maiseman vaihtoon. Minulla ja tutkijana toimivalla puolisollani Olli-Pekka Malisella oli maassa ennestään tuttuja yhteistyökumppaneita, joten ulkomaille muutto sopi hyvin molempien työkuvioihin. Elokuussa 2016 pakkasimme tärkeimmät tavaramme, muutaman matkalaukun, kaksi polkupyörää sekä lasten legokaapin, ja siirryimme kokeilemaan, miltä elämä ja tutkimustyö maistuu kymmenen astetta eteläisemmällä leveyspiirillä.

Vilkas ja viihtyisä kaupunki

Tähän asti asumistamme maista hollantilainen kulttuuri tuntuu olevan kaikkein lähimpänä suomalaista. Selkeänä erona Suomeen on esimerkiksi asutuksen tiiviys. Keski-Suomea kaksi kertaa isommalla alueella asuu 17 miljoonaa ihmistä, jolloin lähes kaikki liikenevä maa on joko rakennettu tai maanviljelyksen käytössä.

AlankomaatKuva2.jpg
Haagin silmänkantamattomiin jatkuvat vaaleat hiekkarannat.

Tiiviin asutuksen etuna ovat hyvät lähipalvelut. Naapuruston leipomosta saa tuoreet sämpylät ja viereisestä juustokaupasta niille päälliset. Tiiviin asutuksen varjopuolena ovat teiden jatkuvat ruuhkat. Itse olemme ne kuitenkin välttäneet, sillä päivittäinen matkanteko käy sujuvasti polkupyörällä ja kaupungista toiseen tiheästi liikennöivillä junilla.

Haikeutta ilmassa lähdön kynnyksellä

Tutkimusvierailuni laserlaboratoriossa lähenee loppuaan. Sain mitattua, mitä lupasin rahoittajilleni eli nano- ja mikrosekunti aikaskaalaan aikaerotteista spektroskopiaa punaisen alueen valosensoreista eli fytokromeista. Näen mielenkiintoisia muutoksia aikaikkunassa, johon ei millään muulla laitteella maailmassa vielä päästä. Useita työelämän ulkopuolisia asioita jään Alankomaista kaipaamaan - elämäni parhaat tikkuperunat ja silmänkantamattomiin jatkuvat vaaleat hiekkarannat. Paluun haikeutta korostaa se, että työni Jyväskylän yliopistossa ja ehkä koko akateemisessa tutkimusmaailmassa on päättymässä elokuussa tutkijatohtorikauteni loppuessa. Jatkorahoitusta saaminen ei onnistunut, joten syksyllä on edessä uuden työn haku. Omaan tilanteeseeni perspektiiviä ovat antaneet keskustelut paikallisten tutkijakollegoiden kanssa.

AlankomaatKuva3.jpg
Apenheul-eläintarha, jossa apinat saavat liikkua aivan vapaasti sekä ihmisten että kasvillisuuden keskellä.

Suomen Akatemian tapaan myös Alankomaiden NWO:n hakukierroksella noin 90 %:a hakemuksista jää rahoittamatta. Nuorten tutkijoiden työtä leimaava epävarmuus ei ole vain suomalainen ilmiö. Täällä tilanteeseen on kuitenkin jo reagoitu, sillä Vrije Universiteit Amsterdam tarjoaa nuorille tutkijoille koulutusta ja  henkilökohtaista valmennusta työhakuun akatemian ulkopuolelta.

Vaihtovuodet – elämämme parhaita vuosia

Lopuksi voin todeta, että Jyväskylän yliopiston palveluksessa viettämieni työvuosien parhaimpiin kokemuksiin kuuluvat ehdottomasti perheemme yhteiset ulkomaanreissut – seitsemän kuukautta Fulbright -stipendiaattina University Wisconsin-Madisonissa ja tämä vuosi laserlaboratoriossa Vrije Universiteit Amsterdamissa.

Teksti ja kuvat: Heli Lehtivuori (Tekniikan tohtori), akatemian tutkijatohtori, fysiikan laitos

Heli Lehtivuoren vierailu Amsterdamissa on osa hänen akatemian tutkijatohtorihankettaan. Sen kohteena on Vrije Universiteit Amsterdam, LaserLaB Amsterdam. Vierailua tuki Suomen Akatemian rahoitus sekä Emil Aaltosen säätiön myöntämä matka-apuraha.

Jaa |