Omat työkalut
Kirjaudu
Sijainti: Pääsivu Uutiset Lapsityövoima on talouskehityksen moottori ja jarru

Lapsityövoima on talouskehityksen moottori ja jarru

tekijä: Sari Laapotti Viimeisin muutos tiistai 12. syyskuuta 2017, 12.56
Taloushistorian professori Jane Humphries Oxfordin yliopistosta vieraili historian ja etnologian laitoksella pidetyssä 12th Sound Economic History -konferenssissa. Humphries nosti esiin lapsityövoiman ja sen roolin modernin talouden kehityksessä.

Jane Humphries on aiemmassa tutkimuksessaan keskittynyt laajasti naisten työhön. Uusimmassa kirjassaan Childhood and Child Labour in the British Industrial Revolution hän paneutuu lapsityövoiman käyttöön Britanniassa teollisen vallankumouksen aikaan.

– On yllättävää ja ihmeellistä, kuinka tyynesti ja rohkeasti lapset suhtautuivat pitkiin ja vaarallisiinkin työpäiviin. He olivat hyvin ylpeitä voidessaan osallistua perheen taloudenhoitoon, Humphries kertoo.

Tästä huolimatta hän pitää lapsityötä yleisesti pahana asiana. Lasten käyttöä työvoimana ei säädelty kunnolla tai ollenkaan. Nuorimmat työtä tekevät lapset saattoivat olla 5–6-vuotiaita.

– Se oli vaarallista työtä. Lapset saattoivat työskennellä terveydelle haitallisten kemikaalien kanssa ja haastavissa olosuhteissa. Tehtaissa koneet ja maataloudessa isot eläimet olivat todellinen riski. Loukkaantumiset ja kuolematkin olivat yleisiä, Humphries toteaa.

JaneHumphries.jpg
Professori Jane Humphries on tutkinut naisten ja lasten työntekoa. Hän vieraili historian ja etnologian laitoksella 14.9.

Työ voittaa tyhjän vatsan

Lasten työssäkäynti oli yleistä köyhissä perheissä. Lasten palkka oli tärkeä varsinkin, jos perheen isä oli menehtynyt tai ei kyennyt ansaitsemaan tarpeeksi. Parhaassa tapauksessa lasten palkka saattoi olla naisten palkkojen tasolla, jotka kuitenkin olivat merkittävästi miesten palkkoja alempana.

Palkallaan lapset pystyivät parantamaan perheen elintasoa. Hyväntekeväisyyden varassa elävät joutuivat usein kokemaan ikäviä seurauksia avuntarpeestaan.

– He leimautuivat yhteisön silmissä ja lapset saattoivat joutua eroon vanhemmistaan, Humphries sanoo.

Työ ei kuitenkaan Humphriesin mukaan ollut pahinta, mitä lapselle saattoi tapahtua.

– Palaamme perimmäiseen kysymykseen, kumpi on suurempi paha: nälkäkuolema vai työ? Tyhjä vatsa on pitkää työpäivää pahempi. Työttömyyttäkin oli, eikä sitä valittu vapaaehtoisesti. Lapset muistivat, mitä on olla syömättä ja he muistivat ateriat, joita saivat töissä ollessaan.

Humphriesin mukaan nykypäivän lapsityövoima on hyvin samankaltaista kuin 100–200 vuotta sitten. Samat syyt ja ongelmat ovat vieläkin olemassa: köyhyys, suuri perhe tai sairaat vanhemmat pakottavat lapset töihin.

Talouskehityksen kokonaiskuva vaatii edelleen lapsityövoiman huomioimista.

– Lyhyellä aikavälillä lapsityön käyttö tuo taloudellisia hyötyjä, mutta pitkällä aikavälillä lapsityövoimasta maksetaan kova hinta. Koulutus ja lukutaito alenevat, mikä aiheuttaa ongelmia talouden kehittymiselle. Ja ennen kaikkea kysymys on ihmisistä ja ihmisyydestä, Humphries muistuttaa.

Teksti ja kuva: Anu Keinänen

Jaa |