Omat työkalut
Kirjaudu
Sijainti: Pääsivu Uutiset Peliohjelmointikurssi innostaa nuoria IT-alalle

Peliohjelmointikurssi innostaa nuoria IT-alalle

tekijä: Anitta Kananen Viimeisin muutos torstai 13. heinäkuuta 2017, 16.18
Tietokoneluokasta kuuluu innokasta naputusta ja iloisia naurunpurskahduksia. Käynnissä on Jyväskylän yliopiston informaatioteknologian tiedekunnan nuorten peliohjelmointi -kurssi, jossa nuoret pääsevät luomaan kukin oman pelinsä.

– Mä jouduin just poistamaan pätkän koodia errorin takia, Lotta Hakonen, 12, puuskahtaa ja osoittaa näytöllään olevia kirjain- ja numeroyhdistelmiä.

On nuorten peliohjelmointi -kurssin kolmas päivä. Tietokoneiden näytöillä vilisee vuoroin koodeja, vuoroin tasolta toiselle hyppiviä otuksia. Lotan pelissä seikkailevat hänen omat kissansa Veikka ja Monni, jotka syövät kilpaa hiiriä.

Suosittua kurssia on järjestetty jo vuodesta 2009. Opetus on saatu pidettyä maksuttomana teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiön tuella.

– Olennaista on, että nuori voi tehdä itse oman suunnitelmansa, jota hän voi hallita ja kehittää eteenpäin. Siitä syntyy aito onnistumisen ilo, sanoo pelikurssin isä, lehtori Vesa Lappalainen.

Kurssille osallistumisen esteenä ei ole se, jos ohjelmointi ei entuudestaan ole tuttua.

– Teini-ikäiset uskaltavat innostua ja kokeilla. IT-alaan liittyy paljon mielikuvia ja kursseilla stereotypioita oiotaan, kun nuoret ohjaajat antavat kasvot yliopistolle ja avuliaille ja ystävällisille nörteille, kertoo kursseja alusta asti vetänyt yliopistonopettaja Antti-Jussi Lakanen.

Kaulusliskoja, kullankaivajia ja avaruusaluksia

Nuorten tekemiä pelejä ei voi kuin ihastella. Sekä peleistä että nuorista itsestään huokuu mielikuvituksellisuus ja innostuneisuus ohjelmointia kohtaan.

Tuukka Hakonen, 14 ja Antti Nurminen, 13, ovat kurssilla jo toista kertaa.

– Tulin uudelleen, kun viimeksi oli niin kivaa. Hauskinta ohjelmoinnissa on se, ettei tarvii etsiä mitään peliä, vaan voi tehdä just sellaisen pelin, kun haluaa, Tuukka kertoo.

– On myös kiva saada tietää, millä tavalla pelit on tehty, Antti komppaa.

Antin pelissä kaivetaan jalometalleja työkalujen avulla. Tuukan pelissä puolestaan sininen kauluslisko yrittää pyydystää kärpäsiä valokuvaajia väistellen.

– Sain idean peliin Youtube-videosta, jossa kauluslisko oli suuttunut sitä kuvaaville ihmisille ja lähtenyt jahtaamaan niitä. Siks mä tein tähän peliin pahiksiks näitä tyyppejä, joilla on kamerat, Tuukka kertoo.

Tuukka ja Antti houkuttelivat tänä vuonna mukaansa myös ystävänsä Pyry Salmisen, 14, jonka pelissä lennetään avaruusaluksella, joka väistelee esteitä.

– Sain ajatuksen avaruusteemasta siitä, kun teen vapaa-ajalla erilaisia avaruusaluksia sellaselle jo ihan julkaistulle pelille. Mä tykkään tehdä tällaisia pienitarkkuuksisia, vähän 80-luvun tyylisiä pikseligrafiikoita, Pyry kertoo.

Kurssi houkuttelee kouluttautumaan alalle

Kaikista kurssilla kävijöistä noin 15 % tulee opiskelijaksi IT-tiedekuntaan ja osa menee opiskelemaan it-alaa muille paikkakunnille. Myös tämän kurssin nuorista osa harkitsee tulevaisuutta it-alalla.

– Kyllä mä tällä hetkellä ajattelen, että ohjelmointiin tai muuten vaan tietokoneisiin liittyvää ammattia voisin haluta, Antti pohtii.

Tuukan haaveammatti puolestaan on paleontologi. – Tääkin on ihan kivaa, mutta en mä aio koodaamisesta kuitenkaan ammattia hommata.

Lotankin mielestä ohjelmointi on kivaa, mutta tulevaisuudessa hän on pohtinut opettajan ammattia. – Ja sit matikka on ihan parasta!

Pyryllä on tulevaisuuden suhteen selvät sävelet.

– IT-alalle yritän. Mä tykkään luonnontieteistä, niinku matematiikasta, ja sitten oon kiinnostunut tietokoneista. Ohjelmoinnissa ja koodaamisessa ne yhdistyy mukavasti, koska ohjelmointihan on käytännössä matematiikkaa.

Lopuksi toimittaja sai Tuukalta vielä pikakurssin ohjelmoinnin saloihin.

– Nää on sitä koodia. Tässä on esimerkiksi aliohjelma, jossa lukee ”lisaa karpanen”. Sitten suoritetaan tää aliohjelma, jossa luodaan tekoäly tälle kärpäselle, jonka kuvan mä oon ite piirtäny. Tässä luodaan myös sen nopeus, koko ja kuinka usein se vaihtaa suuntaa, Tuukka selittää.

On meillä fiksuja nuoria, eikö?

Kuvat Leevi Sorri, teksti Anni Laine

Jaa |