Omat työkalut
Kirjaudu
Sijainti: Pääsivu Uutiset Vararehtorin työ on palveluammatti

Vararehtorin työ on palveluammatti

tekijä: Anitta Kananen Viimeisin muutos keskiviikko 08. marraskuuta 2017, 15.23
Henrik Kunttu vakuuttaa, että uusi pesti tuntuu oikein mieluisalta. Ja helppo häntä on uskoa, niin luontevasti tuore tutkimuksesta ja innovaatiotoiminnasta vastaava vararehtori näyttää asettuneen paikalleen, jopa fyysisesti, uudistettuun työhuoneeseen Rehtoraattiin C-rakennukseen.

Tutkimuksesta ja innovaatiotoiminnasta vastaavan vararehtori Henrik Kuntun voi bongata päärakennuksesta.
Tutkimuksesta ja innovaatiotoiminnasta vastaavan vararehtori Henrik Kuntun voi bongata päärakennuksesta.

– En missään tapauksessa ajattele tänne kuitenkaan linnoittautua, vaan aion liikkua ihmisten parissa. Odotan yhteydenottoja, hän vakuuttaa. Hän näkee itsensä yliopistoyhteisön palvelijaksi, ei ylhäältä johtavaksi.

Kunttu korostaa tulevassa työssään koko rehtorikolmikon muodostaman tiimin merkitystä, yliopiston johtamista se tekee jatkossa kiinteässä yhteistyössä. – Myös koko yliopistossa on meneillään mielenkiintoinen murrosvaihe. Akateemiseen johtoon on tulossa monia uusia kasvoja ja he tuovat välttämättä uusia raikkaita tuulia mukaan.

Tutkimusedellytysten kehittäminen ja tutkimuksen johtaminen tiedeneuvoston kautta on Henrik Kuntun tärkeä työsarka. Tiedeneuvoston muodostavat tutkimuksesta vastaavat varadekaanit. Heidän kauttaan syntyy toimiva ketju ylimmästä johdosta aina laitoksille saakka – se toimii myös toisen suuntaan.

Innovaatiotoiminta on toinen tärkeä vararehtorin tehtäväkokonaisuus.  Yrittäjyys kiinnostaa tutkijoita ja sillä alueella on paljon tehtävää. – Alue on minulle itselleni melko uusi, mutta olen hyvin kiinnostunut siitä ja innokas viemään sitä eteenpäin.

Tutkimus vahvaa ja tunnistettua

– Jyväskylän yliopistoa on johdettu hyvin ja tässä asemassa on mielenkiintoista jatkaa eteenpäin, Kunttu luonnehtii. Parhaillaan on teon alla esimerkiksi profilointihaku. – Me olemme aiemmin pärjänneet siinä hyvin, ja uskon menestykseen myös jatkossa.

– Täytyy myös muistaa, että profilointialueet eivät ole koko yliopisto. Huippuja ja hyvää tutkimusta on paljon sen ulkopuolellakin. Yliopistossa tehdään hyvin paljon korkeatasoista tutkimusta ja monet hankkeet ovat kansainvälisesti tunnettuja ja yhteiskunnallisesti vaikuttavia, vaikka eivät mahdu profiilialoiksi, vararehtori muistuttaa.

Vaikka vapaasti kilpailtu ulkopuolinen tutkimusrahoitus on pienentynyt, sitä täydentämään on saatu monia erilaisia kohdennettuja hakuja.

– Mielestäni Jyväskylän yliopisto ottanut vähintään oman osansa kilpailluilta täydentävän tutkimusrahoituksen markkinoilta, Kunttu arvioi. – Jyväskylän yliopisto on löytänyt hyvin omat vahvuutensa ja pystynyt viestimään niistä hyvin.

Osaa kysyä, ellei tiedä

Henrik Kunttu on taustaltaan fysikaalisen kemian tutkija. Hän on väitellyt ja työskennellyt eri tehtävissä pitkään Helsingin yliopistossa. Jyväskylään hän tuli apulaisprofessoriksi vuonna 1996. Omien laskujensa mukaan hänen viimeiset 17 vuottaan ovat vierähtäneet enemmän tai vähemmän tiedehallinnon tehtävissä.

Entä koko tutkimuskirjon tuntemus, kuinka hyvin ihmistieteiksi luonnehdittu tutkimusalue on hallinnassa? – Osa on tuttua aiemman kokemuksen ja yhteistyön perusteella. Osaan kyllä kysyä, jos en tiedä, hän vakuuttaa.

Kunhan uudet tiedekuntien johtajat ovat aloittaneet työnsä, hän aikoo maakuntamatkailla kaikissa tiedekunnissa ja myös laitoksilla. Kutsuja kylään oikein odotetaan. Edukseen Kunttu listaa myös epämuodollisuuden. – Minua voi aina nykäistä hihasta, niin itsekin teen kampuksella.

Lohi ja Lappi ovat vapaa-ajan painoalat

Työ pitää kiireisenä ja kalenterin täynnä. Mutta jos aika antaa myöten, rentoutumiskohde on selvillä. Silloin suunnataan vapaa-ajan asuntoon Utsjoelle. Alun perin Lahden kaupungin kasvatti kiinnostui pohjoisesta lohenkalastuksen kautta.

Sittemmin saame ja sen kulttuuri ovat vieneet yhä isomman osan vapaa-ajasta. Kieli taittuu jo ihan sujuvasti ja työhuoneessa harrastuksesta vakuuttaa saamenkielinen kalenteri. – Vaikka ihan ”veahkkerektorin” koko hommaa en saameksi pystyisi hoitamaan.

Teksti Anitta Kananen, kuvat Petteri Kivimäki

Jaa |