Omat työkalut
Kirjaudu
Sijainti: Pääsivu Uutiset Vesikirppuja ja kulttuurien kohtaamisia

Vesikirppuja ja kulttuurien kohtaamisia

tekijä: Katja Ketola Viimeisin muutos torstai 03. marraskuuta 2016, 10.57
– Kummassa tykkäät asua enemmän: USAssa vai Suomessa? kysyy Puni Jeyasingh pojaltaan. – Tarvitseeko tuota edes kysyä? tuhahtaa kuusivuotias – Suomessa tietenkin.

Ensimmäiset kuukaudet Suomessa ovat sujuneet Jeyasinghilta ja hänen perheeltään ilmeisen mukavasti. Kehuja saavat niin kaunis ympäristö, lapsiystävällisyys kuin toimiva terveydenhuoltokin. Jeyasinghin puhuessa arvostuksestaan Suomea kohtaan toistuu ”not just saying so” niin useaan otteeseen ja lämmöllä, että on pakko uskoa, ettei kyseessä ole vain se jenkkeihin usein liitetty, hyväntahtoinen mutta sanahelinämäinen kohteliaisuus.

Puni Jeyasingh
Puni Jeyasingh tutkii ympäristön ravinnepitoisuuksien vaikutuksia eliöiden evoluutioon. Mallilajina on Daphnia-vesikirput.
Perheen toi Oklahomasta Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitokselle Puni Jeyasinghin kuusi kuukautta kestävä Fulbright -vierailu, joka alkoi loppukesästä ja kestää joulukuuhun saakka. Mutta miksi Suomi ja miksi juuri Jyväskylä?

Professorina Oklahoma State Universityssa työskentelevä Jeyasingh kävi läpi useita eri maiden yliopistoja, joihin voisi hakea Fulbright-stipendiohjelman kautta. Pohjoiset leveysasteet houkuttelivat erityisen paljon, sillä Jeyasinghin tutkimuksen raameina ovat ilmastonmuutoksen vaikutukset eliöiden evoluutioon ja pohjoisessa nuo vaikutukset näkyvät selvemmin.

– Suurin osa maailman järvistä saastuu aina vain lisää. Suomalaiset järvet ovat ideaaleja tutkimukselleni, sillä täällä ollaan tietoisia ympäristöstä ja myös sitä koskeva lainsäädäntö on tiukkaa. Jyväsjärvikin oli aikoinaan pahoin saastunut, mutta nyt taas varsin siistissä kunnossa. Haluan selvittää, miten tuo puhdistaminen on vaikuttanut järven eliöihin, Jeyasingh kertoo.

Fosforikuormituksen vaikutukset kiinnostavat

Mallilajina Jeyasinghin tutkimuksessa ovat Daphnia-vesikirput. Laji on siitä erikoinen, että niiden tuottamat lepomunat voivat säilyä järvien sedimenteissä jopa vuosisatoja ja laboratoriossa ne voidaan herättää uudelleen henkiin. Nämä henkiin herätetyt naaraspuoliset lepomunat alkavat lisääntyä suvuttomasti ja tuottaa omia kloonejaan, joiden jälkeläiset niin ikään ovat geneettisesti alkuperäisen naaraan klooneja. Näillä klooneilla on mahdollista tehdä kokeita, joissa mitataan niiden reagointia erilaisiin ympäristötekijöihin. Jeyasinghia kiinnostaa erityisesti järvien fosforikuormitus, jota hän on tutkinut aiemmin myös minnesotalaisissa järvissä.

Jyväsjärvi1
Näytteenottoa lokakuisella Jyväsjärvellä.
Jyväskylän vierailun aikana on tarkoitus selvittää, pystytäänkö vastaavaa tutkimusta tekemään Suomessa. Tutkimuskohteina ovat Jyväsjärvi ja Vesijärvi, joissa esiintyy sopivia vesikirppulajeja ja joiden paleolimnologinen- ja ravinnekuormitushistoria tunnetaan hyvin. Perimmäinen tarkoitus on selvittää, voiko ympäristön ravinnepitoisuus vaikuttaa eliöiden evoluutioon ja jos voi, millä tavoin.

Jeyasinghin toinen tavoite on tutkia, vaikuttaako vesikirppujen fosforifysiologia niiden alttiuteen saada loisia. Tutkimus auttaa ymmärtämään, miten esimerkiksi ihmisen aiheuttama ravinnekuormitus ympäristössä muuttaa eliöitä ja niiden välisiä vuorovaikutuksia, kuten loisten ja tautien esiintymistä.

Yhteistyökumppaneina Jeyasinghin tutkimuksessa ovat paleolimnologit Liisa Nevalainen Jyväskylän yliopistosta ja Mirva Ketola Vesijärvisäätiöstä sekä evoluutioekologi Tarmo Ketola Bioint-huippuyksiköstä. Kiitoksensa ansaitsevat myös projektin onnistumista edesauttaneet bio- ja ympäristötieteiden laitoksen johtaja Mikko Mönkkönen sekä professori Jouni Taskinen. Kollega, yliopistotutkija Katja Pulkkinen bio- ja ympäristötieteiden laitokselta oli yhdysvaltalaiselle tuttu nimi jo entuudestaan, sillä hän on niin ikään tehnyt tutkimusta Daphnia-vesikirpuilla.

Jyväsjärvi2
Mittauksessa Jyväsjärven pohjasta otetun näytteen syvyys.
– Meillä on ollut todella hauskaa. Olemme tehneet hienoa työtä tässä yksikössä. Fulbright-stipendini oli Daphnioiden tutkimista varten, mutta ennakkosuunnitelmista poiketen pääsimme vielä laajentamaankin tutkimusta. Olen aina halunnut vastauksia näihin kysymyksiin, joita nyt tutkin, Jeyasingh hehkuttaa.

Jotain vanhaa, jotain uutta

Täydelliset maisemanvaihdokset ovat Jeyasinghille tuttuja. Mies on lähtöisin Etelä-Intiasta, mutta koska mahdollisuudet opiskella evoluutiobiologiaa olivat maassa rajalliset, hän päätyi Yhdysvaltoihin tohtorikoulutettavaksi. Jeyasingh tapasi maassa myös vaimonsa, ja nyt nelihenkiseksi kasvanut koko perhe on Suomessa.

Jyväskylässä ja Oklahomassa on Jeyasinghin mukaan paljon samaa; molemmat ovat maan keskiosassa sijaitsevia yliopistokaupunkeja. Vaikka molempien kaupunkien yliopistoissa on myös toisiaan varsin hyvin vastaavat biologian laitokset, lähestytään niissä alaa erilaisista näkökulmista. Oklahomassa ollaan peruskysymysten äärellä – ongelmien ratkomisen sijaan esitetään kysymyksiä. Jyväskylässä sen sijaan ollaan soveltavampia.

– On hyvä hallita molemmat näkökulmat. Täällä vetämälläni lyhytkurssilla opiskelijat pääsivät tutustumaan peruselementteihin, sillä tietämyksemme niistä on yllättävän vähäistä. Pidän itse tämän lähestymistavan yksinkertaisuudesta ja hienovaraisuudesta. Olen opettanut Oklahomassa samalla teemalla, Jeyasingh kertoo.

Tiedevaihto – muutakin kuin tieteellistä vaihtoa

Fulbright-vaihto on Jeyasinghin mukaan paitsi tieteellistä vaihtoa myös mitä suurimmissa määrin kulttuurillista vaihtoa. Altistuminen uudelle on virkistävää ja yhteistyöhön ryhtyminen tutkijapiireissä erityisen helppoa.

– Kaikki tutkijat ovat maasta riippumatta varsin samanlaisia – sitä yleensä aina tietää, mitä yhteistyöltä on odotettavissa. Suomalaisten sanotaan olevan ujoja ja hiljaisia, mutta vaikka kadulla ei tervehdittäisikään, ei se minusta tarkoita, etteivätkö he olisi kiinnostuneita, sanoo Jeyasingh. – Olen tavannut täällä upeita ihmisiä niin työssä kuin arjessa.

– Olen uskomattoman kiitollinen tästä mahdollisuudesta ja onnekas saadessani olla täällä. Tässä ei ole kyse edes vain minusta, vaan myös perheestäni. Kaksivuotias tyttäreni on toki liian nuori ymmärtämään, mutta pojalleni puolivuotisella jaksolla täällä uudessa ympäristössä on eittämättä positiivinen vaikutus, tuumaa Jeyasingh.

Tutkimustyön ja opetuksen ohella Jeyasingh on ehtinyt esiintyä myös muutamissa puhujatilaisuuksissa. Eräskin seminaari vei hänet jo Turkuun, joka sekin yliopistokaupunkina vakuutti. Toistaiseksi edes Suomen säissä ei ole ollut valittamista, vaikka mies uumoileekin, että joulukuussa voi tulla aurinkoa ikävä. Pohjoiseen olisi vielä päästävä:

– En malta odottaa, että pääsemme käymään Lapissa. Yritämme säästellä reissua talvikuukausille; Oklahoman talvi vastaa lähinnä Jyväskylän syksyä, ja haluamme saada osaksemme mahdollisimman arktisen kokemuksen!

Teksti Katja Ketola, kuvat Emily Thaden & Puni Jeyasingh

Jaa |