Luuppi - Tutkivan journalismin portaali

Luuppi

Etusivu
Uutiset
Jutut
Gurut
Tutkimus
Tiedonhaku
Linkit

Palaute

Minna Kurki ja Marianna Simo

Nuori puhelinmyyjä on lain hylkiö

Kaupunkilegendat kertovat satoja tarinoita puhelinmyynnin karmeudesta, haistattelevista asiakkaista ja alan surkeista palkoista. Yksi on kestänyt päivän, toinen viikon. Joku on saanut mitätöntä tuntipalkkaa, toinen saanut - jos on saanut - palkkansa monimutkaisten pistelaskutoimitusten jälkeen. Kolmannen palkka on kertynyt tuntipalkasta ja provisioista. Kerrotaanpa jopa työpaikasta, jossa ei saanut istua ellei tehnyt tarpeeksi kauppoja.

Firmojen toimintakin tuntuu olevan yrittäjyyden villi länsi. Tarkkoja tietoja telemarkkinointiyritysten määrästä tai liikevaihdosta on vaikea saada mistään. Niiden perässä eivät yksinkertaisesti tilastot pysy. Tilastokeskuksesta kerrotaan, että useat yritykset pysyvät alalla kuukauden tai pari, häipyvät sitten jälkiä jättämättä aloittaakseen toimintansa jälleen uudella nimellä.

Tilastokeskuksessa puhelinmyynti- ja telemarkkinointiyritykset on tilastoitu samaan nippuun useiden eri alojen yritysten kanssa. Yrityksiä on toimialalla yhteensä 738. Suomen Suoramarkkinointiliitto ilmoittaa jäseniensä lukumääräksi 33 yritystä. Suomessa toimivien puhelin- ja telemarkkinointiyritysten määrä on yksinkertaisesti jotakin tältä väliltä.

Tyypillisesti opiskelijoiden ja nuorten ala

Ruotsissa tutkittiin syksyllä 1998 sikäläisten telemarkkinointiyritysten suuruutta. Kyselyyn vastasi 64 yritystä, joissa oli työntekijöitä yhteensä 7 763. Kokopäiväisiksi muutettuna työntekijöitä oli yrityksillä 1 717.

Työministeriön arvioiden mukaan telemarkkinointi työllistää Suomessa noin 40 000 henkeä, joista 10 000 on osa-aikaisia. Ministeriön tietojen mukaan useimmilla alan työntekijöillä on kaupallinen koulutus. Tämä tieto on kokemustemme mukaan varsin ristiriitaista: Yleensä varsinkin pienten, lehtimyyntiä tekevien yritysten työntekijät ovat osa-aikaisesti työskenteleviä nuoria, joilla ei ole alan koulutusta. Näitä nuoria työntekijöitä on helppo huijata ja lakikin antaa siihen melko hyvät mahdollisuudet.

Ongelmana työehtosopimuksen puuttuminen

Periaatteessa toiminta on lainsäädännön osalta laillista, mutta asiaa tutkittaessa huomaa vähintäänkin sen etiikassa ammottavan porsaanreikiä.

Palkkaus- ja sopimuskäytännöt riippuvat pitkälti yrityksestä. Esimerkiksi provisiopalkkaus ilman pohjapalkkaa on laillista ja myyntityössä hyvinkin yleistä. Palkkauskäytännöt saattavat olla myös niin monimutkaisia, että niitä ei työhönottotilanteessa edes välttämättä ymmärrä.

Työntekijän kannalta ongelmallisinta on, että alalta käytännöllisesti katsottuna puuttuu työehtosopimus. Yleissitovaa työehtosopimusta ei löydy, joten työtä tehdään työsopimuksen sanelemin ehdoin. Erityispalvelualojen työnantajaliiton ja Palvelualojen ammattiliiton välillä on painotuotteiden myyntiä koskeva työehtosopimus, mutta sitä ei ole määritelty yleissitovaksi. Se ei siis sido juuri niitä pieniä, villejä takapihan puhelinmyyntiyrityksiä. Suomen Suoramarkkinointiliitto ei liioin valvo jäsenyritystensä työntekijöiden työehtoasioita.

- Ei meillä ole mitään intressiä valvoa, onko yritysten työntekijöillä työehtosopimus vai ei, se on ihan jokaisen yrityksen oma juttu. Me olemme yritysten edunvalvontajärjestö, Marja Sorri-Kainu Suoramarkkinointiliitosta sanoo.

Mitä on tavanomainen ja kohtuullinen?

Laki sanoo, että työehtosopimuksen puuttuessa työntekijälle on maksettava tekemästään työstä tavanomainen ja kohtuullinen palkka. Sitä laki taas ei kerro, mitä käsitteet kohtuuton ja tavanomainen pitävät sisällään: Sen on tehnyt vain työsuojeluviranomainen.

Työsuojelupiirin suositusten mukaan alalla, jolta työehtosopimus puuttuu, kohtuullinen palkan tulisi ylittää työttömän peruspäivärahan suuruus. Näin ollen vuonna 2001 palkan tulisi olla kuukausipalkkana vähintään 5 080 markkaa, päiväpalkkana 236 markkaa ja tuntipalkkana 29,35 markkaa. On mahdotonta tietää, kuinka usein nämä rajat toteutuvat.

Työsuojelupiirien valta yritysten komentamisessa rajoittuu lähinnä selvityspyyntöjen tekemiseen. Jos työntekijä haluaa vaatia saataviaan, se on tehtävä monimutkaisena ja kalliina prosessina oikeusteitse. Kuinka moni nuori on valmis lähtemään oikeusrumbaan? Tai kuinka moni ymmärtää edes vaatia kaikkia oikeuksiaan?

Työntekijä tuntuu olevan telemarkkinointibisneksessä hylkiö, jonka eduille ei puolustajaa löydy. Sen sijaan kuluttajista ala pitää nykyään hyvää huolta: Suomen Suoramarkkinointiliitto edellyttää jäsenyrityksiltään sitoutumista "Reilun pelin sääntöihin", joilla yritykset velvoitetaan rehelliseen ja asianmukaiseen markkinointiin. Liittoon kuuluvat suoramyyntiyritykset noudattavat lisäksi suhteessa työntekijöihinsä tarkkoja määräyksiä. Yritykset ilmoittavat Internet-sivuillaan muun muassa, etteivät rekrytoi alaisia petollisin tai vilpillisin keinoin eivätkä hyväksikäytä työntekijän sosiaalisia, älyllisiä tai tunnepohjaisia ominaisuuksia. Sen sijaan telemarkkinointiyritysten eettisissä ohjeissa työntekijää ei mainita sanallakaan.

Erilaisia kokemuksia | Telemarkkinointi ja työehtosopimus