Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos

Humanistis-yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan kotisivut ovat 3.1.2017 alkaen osoitteessa https://www.jyu.fi/hytk/.

J. R. R. Tolkien: Taru sormusten herrasta

Kirjallisuus


J. R. R. Tolkien (1892-1973)

John Ronald Reuel Tolkien syntyi 3. tammikuuta 1892 Bloemfonteinissa Etelä-Afrikassa. Neljän ikäisenä hän muutti äitinsä ja veljensä kanssa takaisin vanhempiensa kotimaahan Englantiin. Tolkien opiskeli Oxfordin yliopistossa muun muassa muinaisenglantia ja anglosaksista kulttuuria. Hän valmistui vuonna 1915 ja pian tämän jälkeen meni naimisiin nuoruuden rakastettunsa Edith Brattin kanssa. Samoihin aikoihin Tolkien määrättiin sotimaan ja hän osallistui I maailmansodan taisteluihin Sommessa. Sodan jälkeen Tolkien valitsi yliopistouran ja aloitti opettajana Leedsin yliopiston englanninkielen laitoksella vuonna 1920. Leedsistä hän palasi takaisin Oxfordiin vuonna 1925 saatuaan sieltä muinaisenglannin professorin viran. Vuonna 1945 hänet nimitettiin Oxfordin Merton Collagen englannin kielen ja kirjallisuuden professoriksi, josta hän jäi eläkkeelle 1959. Oxfordin yliopiston kunniatohtorin arvonimen hän sai vuonna 1972.

Tolkienin kirjailijanura alkoi ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Hän ryhtyi luomaan omaa tarumaailmaa ja kirjoittamaan mytologista kertomusta Silmarillion, jota hän valmisteli koko elämänsä ajan saattamatta sitä kuitenkaan loppuun. Tolkien itse piti päätyönään juuri Silmarillionia, johon hän oli ammentanut aineksia mm. Kalevalasta, Raamatusta ja skandinaavisista myyteistä. Taitavana kielitieteilijänä hän oli sen yhteydessä ryhtynyt kehittelemään myös omaa kieltä, joka pohjautui erityisesti kymriin ja suomeen. Tästä keksitystä kielestä muodostui lopulta haltiakieli quenya, jota hän käytti myös tunnetuimmassa teoksessaan Taru sormusten herrasta. Sosiaalisen elämän puolella Tolkien harrasti kirjallisuuskeskusteluita Oxfordin ystävistään muodostetun ”The Inklings” -ryhmän kanssa. Ryhmään kuuluivat mm. Neville Coghill, Hugo Dyson, Owen Barfield, Charles Williams ja ennen kaikkea C. S. Lewis, josta tuli yksi Tolkienin läheisimmistä ystävistä.

Esikoisteoksensa Tolkien julkaisi vuonna 1937. Se oli lastenkirja Hobitti eli Sinne ja takaisin, joka oli saanut alkunsa hänen omille lapsilleen kirjoittamista tarinoista. Teoksesta tuli suuri menestys ja kustantaja pyysi häntä tekemään sille jatko-osan. Tolkien tarjosi ensin valmiiksi kirjoittamiaan osia Silmarillionista, mutta kustantaja piti niitä liian epäkaupallisina. Lopulta Tolkien suostui kirjoittamaan ”uuden hobitin”, josta kehkeytyi pitkien vaiheiden jälkeen kolmiosainen suurteos nimeltä Taru sormusten herrasta (1954). Trilogiasta muodostui Hobitti eli Sinne ja takaisin -kirjan tapaan kaupallinen menestys, joka teki Tolkienista varakkaan. Tämä mahdollisti hänen eläkkeelle vetäytymisensä ja keskittymisensä Silmarillionin työstämiseen. Tolkien kuitenkin kuoli lyhyen sairauden jälkeen vuonna 1973 ja teos jäi keskeneräiseksi. Silmarillion julkaistiin postuumisti vuonna 1977 hänen poikansa Christopherin kokoamana ja viimeistelemänä laitoksena. Tämän lisäksi Christopher Tolkien kokosi vuonna 1980 teoksen Keskeneräisten tarujen kirja, joka koostui hänen isältään kesken jääneistä tai Silmarillioniin sopimattomista kertomuksista.

Tolkienin tuotannon merkittävät teokset ovat Hobitti eli Sinne ja takaisin, Taru sormusten herrasta ja Silmarillion. Näihin teoksiin kiteytyy hänen tavoitteensa luoda Englannille samanlainen mytologia kuin monella muulla Euroopan maalla. Vanhan kirjallisuuden ohella hänen inspiraationaan toimi kieli. Kehitettyään ensin oman haltiakielensä, ryhtyi hän muokkaamaan sen ympärille tarumaailmaa, johon sijoittaa kyseistä kieltä puhuvat olennot. Näin sai alkunsa Keski-Maa, jonka tarinalle Hobitti eli Sinne ja takaisin loi alkuperäisen pohjan. Taru sormusten herrasta jatkoi sitä edelleen ja Silmarillion sekä Keskeneräisten tarujen kirja keskittyivät valottamaan kyseisen mytologisen maailman syntyä ja historiaa. Tämän kokonaisvaltaisen tarumaailman luomisen myötä Tolkienia pidetään ns. klassisen fantasiakirjallisuuden isänä, jonka teokset ovat saavuttaneet vankkumattoman aseman alan harrastajien keskuudessa.

 

Taru sormusten herrasta

J. R. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta on fantasiakirjallisuuden klassikko ja tällä hetkellä yksi kaunokirjallisuuden suosituimmista teoksista. Kirjan suosiosta huolimatta sen saama vastaanotto on ollut ristiriitainen. Taru sormusten herrasta on ennen kaikkea lukijoiden suosikki ja se on voittanut lukuisia äänestyksiä 1900-luvun parhaana teoksena, mutta kirjallisissa piireissä se ei ole saavuttanut samankaltaista asemaa.

Tolkien ryhtyi kirjoitustyöhön tehdäkseen jatkoa lastentarinalleen Hobitti eli Sinne ja takaisin. Yksinkertaisen jatko-osan muoto kuitenkin muuttui teoksen laajentuessa. Lopputuloksena oli kolmiosainen suurteos, joka teemoiltaan muuttui lastentarinasta aikuisten saduksi. Tolkienilta meni kaikkiaan kuusitoista vuotta kunnes trilogian ensimmäinen osa, Sormuksen ritarit, julkaistiin vuonna 1954. Toinen osa, Kaksi tornia, julkaistiin myöhemmin samana vuonna ja kolmas osa, Kuninkaan paluu, syksyllä 1955. Alun perin Tolkien halusi julkaista yli tuhatsivuisen fantasiaseikkailunsa yhtenä niteenä, mutta julkaisija kieltäytyi tästä pitäen teosta liian pitkänä. 1960-luvulla etenkin amerikkalaiset opiskelijat ja hippi-liike ottivat kirjan omakseen ja nostivat sen valtaisaan suosioon. Syntyi ”Tolkien-kuume”, joka levisi nopeasti ympäri maailman ja sai aikaan mm. lukuisten Tolkien-seurojen perustamisen. Tänä päivänä Taru sormusten herrasta on yksi maailman myydyimmistä kirjoista. Sen suomennokset, joista vastasivat Kersti Juva, Eila Pennanen ja Panu Pekkanen julkaistiin vuosina 1973-75.

Teoksen tarina alkaa Hobitti eli Sinne ja takaisin -kirjan tavoin Konnusta, missä edellisen kirjan päähenkilö, tässä vaiheessa jo vanha hobitti Bilbo Reppuli järjestelee viimeisiä syntymäpäiviään ennen Konnusta pois lähtemistään. Hän on päättänyt nähdä vielä kerran seikkailujensa maisemat ja jättää koko omaisuutensa perinnöksi veljenpojalleen Frodolle. Omaisuuteen kuuluu myös hänen löytämänsä salaperäinen sormus, joka tekee kantajansa näkymättömäksi. Pian velho Gandalfin toimesta paljastuu, että sormus on ”suursormus”, jonka Sauron – pahuuden perikuva – on aikoinaan takonut valtansa välineeksi. Samaan aikaan Konnun ulkopuolisesta maailmasta kuuluu hälyttäviä uutisia; Musta Ruhtinas Sauron kokoaa sotajoukkojaan ja pyrkii erityisesti saamaan haltuunsa jo kerran kadottamansa ”suursormuksen”. Sormuksen joutuessa takaisin Sauronin haltuun antaisi se tälle voiman, jonka avulla koko Keski-Maa ajautuisi pahan valtaan. Tämän seurauksena kootaan pieni ryhmä, johon kuuluvat Frodon lisäksi kolme muuta hobittia; Sam, Merri ja Pippin, ihmisedustajat Aragorn ja Boromir sekä haltia Legolas, kääpiö Gimli ja velho Gandalf. Ryhmän tehtävänä on viedä sormus keskellä Sauronin valtakuntaa sijaitsevalle Tuomiovuorelle ja tuhota se. Tästä alkaa pitkä matka halki Keski-Maan, jonka aikana ryhmä ajautuu mitä eriskummallisimpiin seikkailuihin.

Tolkienin tarumaailman henkilöhahmoille, ihmejuonille, taikakapineille ja nimistölle on löydetty yhteyksiä vanhoista skandinaavisista, anglosaksisista ja germaanisista eepoksista, joita hän jo virkansakin puolesta tutki. Näistä eepoksista varsinkin Eddan, Beowulfin ja Niebelungenliedin on nähty vaikuttaneen Tolkienin tuotantoon. Yhteistä niille kaikille on kantajansa näkymättömäksi tekevän taikakalun motiivi sekä aarre, joka herättää kaikissa henkilöissä valtavan omistamisen himon mutta samalla tuhoaa anastajansa. Kaikki ne päättyvät myös eräänlaiseen ”Jumalten tuhoon”, joka lopettaa yliluonnollisten voimien puuttumisen maalliseen elämään. Näitä teemoja yhdistelemällä uudeksi kokonaisuudeksi Tolkien loi tarinan ”suursormuksesta”, josta riippuu Keski-Maan ja sen valtakuntien kohtalo.

Perustasolla Taru sormusten herrasta pohjautuu myyttiseen hyvän ja pahan taisteluun. Tolkien itse kielsi teoksensa allegorisuuden ja ajankohtaisuuden, mutta monet tutkijat ovat liittäneet sen 1900-luvun tapahtumiin ja ongelmiin. Toisen maailmansodan kauheudet voidaan yhdistää teoksessa käytettyyn totalitarismin uhkaa kuvaavaan tematiikkaan. Tämän lisäksi Taru sormusten herrasta on nähty heijastavan Tolkien kaipuuta esiteolliseen, vihreään Englantiin. Tällöin teos toimii koneellistuvan ja luonnonvaroja tuhoavan modernin ajan kritiikkinä. Tästä kertoo etenkin Konnun kuvaus, jota on pidetty Tolkienin ihanteena luonnonvaraisesta ja ideaalista maailmasta.

Taru sormusten herrasta on fantasiakirjallisuuden merkkiteos, joka on vaikuttanut laajasti omaan tyylilajiinsa. Kirjallisuuden puolella viimeisempänä Tolkienin seuraajana voidaan pitää J. K. Rowlingia Harry Potter -sarjallaan. Tolkienin tuotannon ja yleisesti koko fantasia- ja tieteiskirjallisuuden kohdalla tärkeäksi ilmiöksi muodostuu monimediaisuus. Tässä suhteessa Taru sormusten herrasta -teoksen vaikutus fantasiamaailmaan pohjautuviin rooli- ja tietokonepeleihin sekä elokuviin on ollut merkittävä. Muun muassa Tähtien sota -elokuvasarjan on nähty olevan sukua Taru sormusten herralle. Teoksesta on tehty myös lukuisia teatterisovituksia ja ensimmäisen siitä tehdyn animaatioelokuvan ohjasi Ralph Bakshi vuonna 1978. Uusimmasta ja huomattavimmasta elokuvasovituksesta on vastannut Peter Jackson, jonka ohjaama Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogia ilmestyi vuosina 2001-2003. 

 

Lähteet/lisätietoa:

Heiskanen-Mäkelä: Tolkien & me, teoksessa Fantasian monet maailmat

http://www.tolkiensociety.org/index.html

http://www.suomentolkienseura.fi/

http://www.kirjasto.sci.fi/tolkien.htm

http://personal.inet.fi/koti/jsintonen/Tolkien/tolkien.html